Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miten te muut kotiäidit saatte mitään tehtyä lapsilta??? OV
27.10.2006 |
Siis anteeksi, olen varmaan ihan kamalan huono äiti! Meillä vain yksi lapsi, vähän päälle vuoden ikäinen tyttö. Ja en saa mitään tehtyä kotona! Tää on ollut tällaista aina. Tyttö vaan haluaa huomiota ja voi kamala jos yritän vaikka ruokaa tehdä! Roikkuu jalassa kiinni ja huutaa, huutaa, huutaa!!!! Naama punaisena, kyyneleet valuu, ihan rääkyy ja haukkoo ilmaa. Parhaimmillaan puoli tuntia karjunut kun on ollut ihan pakko siivota ja tehdä ruokaa :(
Just tuo siivoaminen ja ruoanlaitto on pahimpia. Imuria pelkää ja jos en ole alle metrin päässä tytöstä niin mieletön huuto. Nyt sillä on vielä eroahdistus päällä, mutta on se ollut tällaista aina. Ei viihtynyt pienempänä leikkialustalla, ei sitterissä. Olen yrittänyt laittaa syöttikseen katseleen ruoanlaittoa, mutta ei kelpaa.
Jotkut äidit on mulle sanoneet, että ekan kanssa tämä on vaikeinta, koska esikoisella voi olla tylsää. Sitten kun on sisaruksia niin pitävät edes vähän seuraa toisilleen. Mutta tietysti sitten muuta työtä tulee lisää.
Tilannetta (omaa itsetuntoa) pahentaa vielä mies, joka marmattaa, että kyllähän nuo muutkin äidit saa tehtyä hommia kotona! :( Kokeilis itse! Pari iltaa on mulla viikossa vapaata ja eihän se sinä aikana siivoa tms vaan leikkii lapsen kanssa (hyvä tietysti).
Kertokaa hyvät ihmiset mitä minä teen väärin! Vinkkejä kiitos. Olen vaan näköjään niin tyhmä, etten mitään osaa/pysty. Vaikka kuin yritän antaa virikkeitä, että saisin jotain tehtyä niin ei onnistu.
Niin ja kun olen tätä kirjoittanut, niin tyttö on huutanut sylissäni kun ei ole saanut koko huomiotani :(
Kommentit (46)
Meillä on aika rauhallinen reilun vuoden ikäinen ja on aina viihtynyt sen verran yksinään että olen saanut kotityöt tehtyä. Ensin oli sitterissä tai leikkimatolla ja nyt konttaa ja kävelee sen verran itsekseen että pysyy vähän aikaa pois tieltä. Kotityöt pitää hänen kanssaan vaan soveltaa niin että lapsellakin on siinä samassa jotain tekemistä, heittelee vaikka pyykkejä tai muoviastioita keittiössä. Häntä kiinnostaa kovasti kaikki uudet esineet joten sellaisen turvin saa sen muutaman minuutin aikaa... Kaverilla on samanikäinen ja hänen kanssaan tuo on ihan mahdottomuus!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on uhmaikäinen vähän alle kolmevuotias ja kohta vuoden ikäinen, joka on todellinen mammanpoika ja kirjaimellisesti roikkuu lahkeessa huutamassa huomiota halutessaan, eli usein.
Ainoa tapa, jolla saa arjen pyörimään, on noudattaa rutiineja ja aikatauluja. Olen boheemihko luonne ja mielelläni antaisin asioiden mennä omalla painollaan, mutta kokemus on osoittanut, että kellontarkkoja rutiineja noudattamalla arki sujuu. Olen esim. ottanut tavaksi siivota joka arkipäivä 1-1,5 tuntia aina samaan aikaan. Lapset ovat tottuneet, että siivoan silloin, eivätkä vaadi huomiotani muualle, vaan ovat mukana siivoamisessa, isompi kykynsä mukaan, pienempi katselee. Lounaan teen usein valmiiksi edellisenä iltana, kun isä vahtii lapsia.
Suosittelenkin, että jos elämä tuntuu hallitsemattomalta kaaokselta, kannattaa yrittää noudattaa aikatauluja. Ehkä joku tässä ketjussa onkin jo suositellut samaa.
Ja toisilla vanhemmillakin on periaatteita ehkä liikaakin kodinhoidossakin ja ruoan laiton suhteen... IHan ok niin kauan kuin jaksavat, mutta sitten jos ei, niin pitäisi löysätä pipoa, ja syödä enempi valmisruokaa ja jättää sitä siivousta. Sitä voi tehdä tipoittain.
AP: meillä myös sama tilanne esikoisen kansa, ja toisenkin kanssa vähän samaa, kaikki sujuu kuitenkin jo enemmän tottuneesti. Kantoliinassakaan ei enää liikkuvainen lapsi viihdy niin, paitsi jos on kipeä oikeasti, hampaita tulossa vaikkapa.
Ulkoilut on hoidettava, niistä saa voimaa jaksaa. Vaikka sataisi.
Toisaalta jos on oikein paha myrsky, niin joskus toki VOI jäädä kotiinkin, mut sitten leikitään vaan lasten kanssa eikä siivota.. :)
oli meillä ehdoton. Siinä jaksaa kantaa pitkään, esim. ruoanlaiton ajan tai siivotessa, ja lapsi on lähellä ja mukana puuhassa.
joka venkoileekin niin paljon, että tipahtaisi saman tien. Pitää pitää kiinni sylissä kunnolla, oli kantovälineissä tai ei, ja niska-hartiaseutu ihan tosi kipeänä.
Pointti? Pitää jaksaa vaan kantaa, tavalla tai toisella. Jos on pakko. Jos ei, niin aina kun mahdollista, suostuttelemalla keinolla millä hyvänsä lapsi lattialle leikkimään. Ja miehen apu, kenen tahansa apu.
Alue: Aihe vapaa
Meillä helpottui sähikäisen kanssa yhtäkkiä, kun hän täytti neljä. Nyt voidaan käydä kaupoissa, jäätelöllä, katsoa telkkaria, istua saunassa. Tätä ennen ei edes puhetta moisesta. Yhtäkkiä vaan tytöstä tuli iso! Helpon kuopuksen kanssa em. asioissa ei ole koskaan ollut vaikeaa.