Miten te muut kotiäidit saatte mitään tehtyä lapsilta??? OV

2 lasta, 2- ja 4-vuotiaat.

olla ihan lattiat " nuoltuja" .



Itselläni on lapset 1v9kk ikäerolla ja kuopuksen ollessa yksi otin kotiin vielä pari hoitolasta ja ihan helposti siivous ja muu sujui (imetinkin vielä kuopusta eikä kukaan lapsista pannut pahakseen ylimääräisiä satuhetkiä). Mutta otahan huomioon että kahden ja useamman kanssa on helpompaa.



Huoli pois, relaa jos seinät meinaa kaatuu päälle ulkoilkaa ja kulkekaa ihmisten ilmoilla.

Kun lakkaat yrittämästä keksiä lapselle jotain muuta tekemistä kun haluat tehdä kotitöitä, uskoisin että ongelmasi helpottuu. Ota lapsi viereen vaikka tuolille, tai jos ei jaksa seisoa esim. tiskialtaaseen istumaan kun laitat ruokaa. Pyydä häntä laittamaan porkkananpaloja kattilaan tai jotain muuta vastaavaa. Kun annat hänen olla oikeasti mukana puuhailemassa kanssasi, tekemässä töitä tuo lahkeessa roikkuminen varmasti vähenee. Sitten kun hän on vähän aikaa saanut tehdä töitä kanssasi, hän haluaa ehkä ottaa vähän vapaatakin, ja lähtee leikkimään omia juttujaan. Tämä vaati tietysti erityistä tarkkaavaisuutta, ja paljon aikaa (sanomattakin selvää että ruoka valmistuu nopeammin kun sen tekee yksin), mutta on varmasti vaivan arvoista. Kokeile, toivottavasti auttaa. Usein ongelmat saattavat syntyä juuri siitä että aikuiset yrittävät luoda lapsille oma eristetyn " lapsimaailman" kotiin, lasten kanssa leikitään, tai heille yritetään keksiä jotain muuta tekemistä silloin kun aikuiset tekevät töitä. Lapset haluavat olla mukana tekemässä oikeita töitä, aikuisten kanssa.

Meillä tyttö 1v9kk, jolla oli vuoden iässä tuollaista takertumista. Sitten meni monta kuukautta mukavasti ja nyt on taas tällainen " vaihe" päällä. Mitään lapsi ei tee ilman äitiä enkä voi käydä edes vessassa yksin. Mutta se helpottaa kun tiedän, että ei tämä taaskaan kauaa kestä.

Tuntuu, että muut on aina niin täydellisiä!



Meillä tyttö siis pelkää imuria ja sen takia en voi oikein imuroida sen kanssa. Ehkä se menee ohi. Pienempänä tykkäsi imurin äänestä, en tiedä mitä sitten tapahtui. Pakko olis kuitenkin imuroida, sillä meillä on kaksi kissaa ja koira. Ja voi sitä karvan määrää! :(



Pitää alkaa ottamaan sitä enemmän hommiin mukaan. Ei vaan osaa seistä vielä ilman tukea ja roikkuu lahkeessa kiinni. Miten sinä (en muista numeroa) uskallat laittaa tiskialtaaseen lapsen? Tuo tyttö on sellainen elohopea, että varmana olis heti pää auki lattialla!



Ja on sillä sellaisia romukoppia, mutta ei tahdo kiinnostaa viittä minuuttia kauempaa :(



11: Olet ihan oikeassa, vaikka hermot on monesti kireällä niin rakastan tyttöä enemmän kuin mitään maailmassa! Monesti ihan sydämeen sattuu ja mahasta kouristaa kun katson vaan sitä... Maailman ihanin pikku kulta!



No niin, pitää lähtä jotain tekemäänkin ennen kuin tyttö herää ;)



Ap

lahkeessa roikuja ja toinen ei sitten onneksi roikkunut niin paljon.



Mutta siis mun keinoja oli ottaa mukaan ruoanlaittoon. Lapsi pesi tomaatteja , perunoita. Tiskasi omalla tyylillä. Eli mukaan sinne keittiöön niin se on silloin teidän yhteinen juttu. Sitten kun ruoka on saatu tehtyä niin paljon kehuja siitä kuinka lapsi on vaikka perunat pessyt ja nyt niitä sitten yhdessä syödään.



Toinen on kerätä keittöön paljon leluja tai muutama mieluinen lelu jolla lapsi voi leikkiä siinä vieressä ja paljon kannustaa leikkimistä siinä vieressä ja osallistua leikkii puheella. Ohjailla lapsen leikkiä.



On tietysti päiviä jolloin lapsi roikkuu vaikka tekisit mitä mutta noi on kokeilemisen arvoisia.



oma negatiivinen asenne roskiin koska sen lapset vaistoo.

ehkä en olekkaan vain niin huono äiti vaan elämä 1v 3kk kanssa voi olla oikeasti raskasta. Ja minullakin vain siis yksi lapsi. Mulla sama juttu että kotitöistä ei meinaa tulla yhtikäs mitään, kun tyttö vaatii koko ajan huomiota kirkumalla ja itkemällä. Keksii kyllä kaikki keinot saadakseen mun huomion ja yleensä ne keinot on sitä, että tekee jotain kiellettyä. Oon tuntenut itseni tosi huonoksi koska tuntuu, etten osaa antaa tarpeeksi huomiota tytölle. Miehellä on raskas vuorotyö ja pelkästään työmatkoihin menee jo 2 tuntia päivässä. (tunti yhteen suuntaan) Joten aika paljon olen yksin tytön kanssa. Harvoin mulla on vapaata,kun kaikki sukulaiset (jotka vois joskus ottaa tyttöä hoitoon) asuu niin kaukana. Joka päivä suunnittelen, että tänään saan niin ja niin paljon aikaiseksi, mutta joka päivä saan kokea sen turhauttavan tosiasian, että mitään en ole saanut kunnolla valmiiksi niin kuin olin suunnitellut. Ja pihalle harvoin ehditään/jaksetaan

Oletko koskaan ajatellut, että joku voi vaikka tarvita vähän vertaistukea täältä jos ei sitä heti muualta ole mahdollisuutta saada. Eikä se tarkoita, että " roikkuu" täällä jos joskus käy laittamassa jonkun aloituksen tai muutaman mielipiteen itseä askarruttaviin kysymyksiin.

Voi olla yksi syy siihen huomion kinuamiseen ja yleiseen kränään. Nyt vaan kerran tai kaksi päivässä kunnon ulkoilua! Ei ole MITÄÄN järkeä kököttää koko päivää tuonikäisen kanssa sisällä!

Ja 30: tosi harvoin " roikun" av:lla tai yleensäkään netissä. Tänä aamuna vaan meni hermot niin lahjakkaasti, että tulin tänne " itkemään" ja lukemaan sitten tietysti viestejä.



Ihanasti olettekin kertoneet omista vaikeuksista ja antaneet vinkkejä. Kiitoksia paljon :)



Ap

Siivotessa otan lapsen mukaan; lapsi saa imuroida joko käynnissä olevalla imurilla tai sitten toisella imurilla jonka johto ei ole seinässä.



Samoin hän saa " pyyhkiä " pölyjä.



Ruokaa laitan niin, että lapsi on sylissäni ja jos tarvin molemma kädet (perunoiden kuorimiseen), niin lapsi istuu tiskipöydän vieressä ja minä seison hänen edessään jotta ei tipu. Aika riskaabelia silti...Siinä hän istuu hiljaa ja rauhallisena ja seuraa mitä teen.



Samoin hän saa osallistua ruoan laittoon mm. laittamalla kasvisliemikuution kattilaan tai heittelemällä makarooneja yksitellen kattilaan tai porkkanakuutioita, ihan mitä vain. Olen myös antanut hänen hämmentää paistettavaa jauhelihaa. Tosin pitää olla tosi varovainen jotta lapsi ei satuta itseään kuumien kattiloiden äärellä.



Meillä tämä on toiminut vasta pari kk. Sitä ennen tilanne oli sama kuin teillä eli lapsi huusi jos yritin tehdä jotain. Siksipä en tehnytkään mitään ja mieheni teki minulle ruoan (!) töistä tullessaan...ja siivoukset tehtiin iltaisin. Meillä hieman vanhempi lapsi kuin teillä.



Että kyllä se siitä!

Minusta lapsen on kyllä opittava, ettei kanssaihmisten velvollisuus ole viihdyttää heitä koko ajan, ja myös lapsen tulee sopeutua vanhempiinsa ja perheeseen, eli minusta sopeutuminen lapsiperheen arjessa ei kuulu yksinomaan vanhemmille...





Meillä taisi olla esikoisen kanssa hieman samanlaista, se meni ohi, ja nyt kolmas taas on tyytyväinen että äiti on jossain taustalla, mutta kiinnostunut on vain isommista sisaruksista ja lelukasoista.



Koita kestää, ja jos lapsi vaikka ryhtyy puuhamaan jotain, niin älä häiritse häntä, vaan yritä venyttää noita omissa maailmoissa olemisen hetkiä.

Ei kaikki äidit tosiaankaan ehdi tehdä kotitöitä, en minäkään vaikka lapsia on yksi. Nyt helpottaa, kun lapsi on jo kaksi ja haluaa hieman leikkiä itsekin ja pystyy paremmin " auttamaan" ' äitiä kotihommissa.

En pidä itseäni minään uusavuttomana vaan aika työteliäänä ihmisenä, ja silti jopa ruoan laittaminen vieressä leikkitoveria huutavan lapsen kanssa oli aika tuskaa ja välillä mahdotontakin. Jotkut lapset vaan ovat temperamentiltaan aktiivisia ja seurallisia, eivätkä viihdy niin paljoa itsekseen. Toisaalta sehän on hyväkin, että lapsi on kontaktinhaluinen ja viihtyy seurassa (rajansa voisi toki olla silläkin, ainakin äidin mielestä).



Ei se niin täydellisesti suju meillä muillakaan tämä arki, mielestäni on kuitenkin parempi keskittyä enemmän lapseen kuin kotitöihin.

Hermostuu jos joku vieras ihminen, johon yrittää ottaa kontaktia, ei huomaa häntä. Ja jos huomaa niin alkaa filmaamaan ja " flirttailemaan" aivan hulluna :) Kaupassa kun ollaan niin mummot parveilee ympärillä kun " hymyilee niin ihanasti" ;) Ehkä se vaan sitten tylsistyy heti jos ei ole joku antamassa huomiota, huoh...

Ap

Vierailija:

Jotkut lapset vaan ovat temperamentiltaan aktiivisia ja seurallisia, eivätkä viihdy niin paljoa itsekseen. Toisaalta sehän on hyväkin, että lapsi on kontaktinhaluinen ja viihtyy seurassa (rajansa voisi toki olla silläkin, ainakin äidin mielestä).

Ei se niin täydellisesti suju meillä muillakaan tämä arki, mielestäni on kuitenkin parempi keskittyä enemmän lapseen kuin kotitöihin.

Sain hiukan lisää voimaa ihan vain siitä muistutuksesta, etten ole ainoa, jolla on vastaavia hankaluuksia. Sympatiani ap:lle, meidänkin tyttömme pelkäsi imuria - kauheaa imuroida toisen itkiessä hätäänsä. Meillä on kokeiltu kantoliinat ja kaikki, mutta lopulta vain ajan kuluminen auttoi. Nyt 1v2kk ikäisenä hän ei hätäänny enää.



Voimia kaikille.

Pari vinkkejä kumminkin: kun laitat ruokaa tai järjestelet keittiötä köytä tenava syöttätuoliin valjailla ja ota ihan viereen kummastelemaan mitä teet.

Ota myös hommiin mukaan niin paljon kuin mahdollista. Itse en oikeastaan ikinä leiki lapsien kanssa, en yksinkertaisesti ole opettanut heitä siihen. Kun ollaan yhdessä tehdään koko ajan kotitöitä. Jos lapsi haluaa leikkiä niin leikkiköön itsekseen (tai sisarusten kanssa). Niinkin kotityöt on äärimmäisen hitaita ja tuskallisia yksi askel eteen kaksi taakse tyyliin :) Mutta kummasti lapsi siinä oppii ja ennen kuin huomaatkaan hänestä alkaa olla ihan oikeaa apua.



Neljän äiti

Sääliksi käy lapsia, jotka eivät saa syliä.

Nyt kun lapsia on neljä, kaikki hommat käy vähän niinkuin rutiinilla. Lapset ovat kaikki kyllä vielä sen verran pieniä, (10kk, 2v, 4v ja 6v) että heiltä ei kamalasti siivousapua saa. Muuta en tosin päivisin teekkään kuin vahdin lapsia, siivoa ja laitan ruokaa. Muistan kyllä hyvin, kuinka tuntui esikoisen kanssa siltä, että on kokoajan lapsessa kiinni ja tuntui myös siltä että lapsi vaatii kokoajan jotain. Ehkä se on sama vieläkin, mutta sitä ei vaan huomaa, joten päivän askareet hoituu tavallaan myös vähän siinä sivussa:) Lisään vielä tähän, että meillä vauva on kauhia meniä ja pahantekijä. Imuroinnin ajan pidän pojan sylissä... välillä istuu lattialla vetelee imurin letkua, ja sammuttaa imuria. Onneksi siitä ei oo kamalasti haittaa:)

ulkoilkaa ja paljon puistoilua missä on muita lapsia. mulla on kanssa yksi ystävä jolla on tuommoinen riippakivi lapsenaan. täysimetetty 23 tuntia vuorokaudessa. naamakontakti pitää kaiken hereilläoloaikansa olla ja muuten huudetaan kuola lentäen. ja jos joku joskus erehtyym käymään kylässä niin vieras on pelkkä viihdyttäjäkone niin kauan kuin jaksaa irvistellä. ne ovat yksinäisiä nuo lapset! ettekö te tajua että uutta putkeen vaan, loppuu tuo turha rutina ja lahkeessa roikkuminen. ja jos ette jaksa uutta lasta tehdä, niin viekää ne tarhaan

Parempi lapsen on liinassa olla sylissä, kuin minun käsivarsiani venyttämässä.

Mielestäni meillä on lapsilla ollut kaikilla 10 kk iän ja vähän päälle vuoden iän välissä vaihe, jolloin he roikkuivat minussa enemmän. Silloin vähensin kotityöt pakollisiin ja hyvin meillä eletään edelleen, vaikka silloin ei joka paikka hohtanutkaan =) Lapset nyt jo isoja ja antavat siivota, vaikka silloin se ei aina onnistunutkaan.

Ei noista nyt mitään isompaa ongelmaa kannata tehdä. Siivoaa vaikka lapsi sylissä, jos siltä tuntuu tai jättää siivoamatta, jos siltä tuntuu.