Miten te muut kotiäidit saatte mitään tehtyä lapsilta??? OV

mutta mies oli tosi ymmärtäväinen ja hoidettiin esim. siivous yhdessä viikonloppuisin. Ruokaa tein illalla, kun mies oli tullut kotiin. Nyt lapsia on kaksi ja kuopus oli myös juuri 1-vuotiaana vähän samanlainen, mutta ei läheskään niin paljoa kuin esikoinen.



Esikoisen kanssa helpotti noin kolmessa kuukaudessa, eli 1v3kk ikäisenä.

Mulla ollut kans samanlaista. Esikoisen aikaan ja nyt kun on kaksi. Välillä ei saa mitään tehtyä. Tuntuu, että hommia on ihan hirveesti ja vauva vaan huutaa ja isompi riehuu. Ei meinattu ulos ehtiä yms. ja mulla alkoi tulla masennusta (itkua ja kauheita raivareita).



Meillä mies oli ihana. Juteltiin ja tajusin itsekin, että nyt kotona työtäni on hoitaa lapsia. Me ei siivota tai tehdä ruokaa (lapsille tietty laitetaan) sen kustannuksella, että ei päästä ulos tai että vauva joutuu huutamaan lattialla (joutuu muutenkin ihan tarpeeksi kun on tuo isompikin hoidettavana). Mies sanoi hyvin, että sama kun hän töissä siinä työnteon ohella yrittäis siivota ja keittää kahvit koko porukalle.



Nykyään ehdin välillä ihan kivasti tekemään vaikka mitä. Välillä en juuri mitään. Mutta pitää olla ottamatta paineita. Kyllä ne siivoukset saa hoidettua iltaisin tai vkl.



Hankala tilanne kun mieheskin on tuollainen. Mun mielestä sun pitää nyt vaan alkaa ottaa rennosti ja puhua miehelles järkeä!

Lounas pitää olla aina etukäteen valmiina, koska sitä ei ehdi aamupäivällä tehdä, kun ollaan paljon pihalla, mutta päivällisen teen sitten kun lapset ovat päiväunilla ja siivoilen aina kun pystyn. Lasten kanssa voidaan pistää tavaroita yhdessä paikoilleen, imuroinnit ja lattioiden pesut tehdään lasten nukkuessa.

Meillä oli myös ensimmäisen kanssa ehkä hankalinta, hän oli niin tottunut olemaan koko ajan huomion keskipisteenä. Mutta hän oli mulla paljon rintarepussa ja isompana sitten otin häntä mukaan kaikkeen touhuamiseen niin paljon kuin mahdollista. Ja keskimmäiselle olen välillä laittanut dvd:n pyörimään...

Välillä mies on ymmärtäväinen, välillä sillä keittää yli. Olipahan yksi päivä kysellyt työkavereiltaankin (miehiltä), että miten teidän vaimot saa kotona tehtyä mitään kun minun vaimo ei saa tehtyä! :O Arvatkaapa nolottaako kun näen niitä tai vaimoja?!

Minulla oli eka tuollainen. Ja on vieläkin ja ikää neljä. Hänen kanssaan ei voi lepoisasti oleilla. On luonteeltaan sähikäinen vaikka vaan itsekseen leikkisi. Vaikea selittää. On nopea ja touhukas. Toinen lapseni on todella helppo. Hän on ennalta arvattava. Isompi on nyt kerhossa. Päivät pienemmän kanssa - ikää 2 v - ovat todella lepoisia. Tällaisia leppoisia päiviä ei ole koskaan ollut isomman kanssa, vaikka pienempi olisi isän kanssa kaupungilla tms. Jotkut lapset on helppoja ja toiset vaikeita. Onneksi sain helponkin! Niin kamalalta kuin se kuulostaakin, en olisi jaksanut kahden hyrrän kanssa.

Niin ja unohdin mainita, että päiväuniaikaan ei saa tehtyä hirveästi, koska tyttö nukkuu vain enää tunnin päivässä. Yöt taas nukkuu hyvin ja pitkään.



Dvd:täkään lapsi ei suostu katsomaan yksin vaan vieressä pitää istua. Muuten tulee vaan perässä ja huutaa :(

Täälläkin ollutvähän samanlaista 1v esikoisen kans, jatkuvasti lahkeessa kiinni ja huutoa jos ei koko ajan touhua sen kanssa.



Meillä vielä rakennusprojekti, joten mies illatkin pois. Menin töihin, kun tyttö oli 1v 3kk, ja sen jälkeen on ollut helpompaa; on oppinut päiväkodissa leikkimään pidempiä aikoja itsenäisesti, eikä ole kotonakaan enää niin kiinni minussa iltaisin. Toki välillä leikitään yhdessä kotonakin, mutta paremmin saan tehtyä nyt kotityöt. Ja jaksan paremmin! Myös tyty reipas (ja tykkää mennä hoitoon).

On nyt 1v 1kk ja 11,5 kg.



Pitää vielä lisätä, että muuten tyttö on maailman ihanin ja oikea auringonpaiste... mutta vain jos olet koko ajan sen vieressä ja leikit.



Ap

Lahkeessa roikkuminen on ihan kamalaa. Varsinkin silloin, kun haluaisi / pitäisi tehdä kotitöitä. Itse haluan, että kotona on suht siistiä ihan oman mielialanikin kannalta (kohtuus tässäkin , koska on 2 pientä lasta...)



Esikoisen kanssa oli paljon kamalampaa. Nyt toinen lapsi on ehkä vähän helpompi. Jos mulla mies vielä jäkättäisi niin kyllä hermo laukeaisi. Muutaman kerran olen saanut kuulla kommentin; Kyllähän ne ennen hoitivat 10 lasta ja alkeellisissa oloissa, jos sinäkin joutuisit pyykkäämään talvella jäällä niin et varmaan paljoa valittaisi...HUH!



Koita jaksaa tuota huutamista. Oli ihana kuitenkin miten rivien välistä voi lukea miten kiintynyt olet pienokaiseesi huutamisesta huolimatta :)

ennen kuin lapset herää ja illalla, kun ovat nukkumassa. Ja joskus teemme esikoisen kanssa yhdessä, kun kuopus nukkuu.

Nyt kun niitä on 3 niin ehdin tekemään vaikka mitä :)

Ensimäiseen vajaaseen pariin vuoteen en saanut tehtyä yhtään mitään, en, vaikka hänellä on neljä isoa sisarustakin ;) Nyt poika on 2,5 v ja leikkii onnessaan isompien sisarustensa kanssa, ja itseasiassa vanhin tyttäremme (9v) on erinomaisen hyvä viihdyttäjä. Saan tehtyä ihan melkein mitä vaan, ja nautin tästä todella, piiitkästä aikaa :)

Vierailija:

Ensimäiseen vajaaseen pariin vuoteen en saanut tehtyä yhtään mitään, en, vaikka hänellä on neljä isoa sisarustakin ;) Nyt poika on 2,5 v ja leikkii onnessaan isompien sisarustensa kanssa, ja itseasiassa vanhin tyttäremme (9v) on erinomaisen hyvä viihdyttäjä. Saan tehtyä ihan melkein mitä vaan, ja nautin tästä todella, piiitkästä aikaa :)

Mulla myös vähän yli 1v... Huutaa kokoajan, rähisee ja rääkyy. PAITSI sillon, kun teen ruokaa, imuroin, laitan pyykkejä tms. Ne on ainoita hetkiä, jollon on rauhassa ja katselee mitä teen - tai alkaa leikkimään itekseen.

Täällä siis koti kiiltää... Liiankin kanssa, kun ei uskalla lopettaa, ettei huuto taas ala :D

Näyttää siltä et meidän neiti on kans tällanen " hankala" tapaus. Ikää nyt 9kk ja ei oo oikein ikinä viihtynyt itsekseen, syli on ollut aina paras paikka! Nyt ei oikein jaksa kantaa koko aikaa. Kun oppi konttaamaan, on siitä lähtien lähes aina kontannut perääni myös wc:hen!!! Et tällasta. Ihana tyttö muuten, mutta todella vaativa! Ymmärrän mitä tarkoitat sillä ettei mitään ehdi tehdä. Aina hiki hatussa pitää vääntää sapuskaa ettei tyttö kerkeä hermostua! Lisäksi lapsemme nukkuu korkeintaan kahdet n. 1h päikkärit, ei siinä jää aikaa kyllä mihinkään omiin juttuihin. Tärkeet asiat unohtuu yms..

Sitä vielä, että itse olen törmännyt sellaisiin arvostellijoihin, ihan kaveripiirissä, että minä liioittelen ja valehtelen kun kerron heille, etten saa mitään tehtyä kotona vaativan lapsen takia! On kuulemma minun syy kun olen alusta lähtien pitänyt paljon esim. sylissä ja yms.. En oo vieny hoitoon tarpeeksi usein yms.. Voi luoja noita tyyppejä! Helppo sanoo kun omat muksut opvat " rauhallisempia" !



Marjaana

on ollut kyllä jo siitä 1 v:stä lähtien eikä vielä ainakaan ole lopettanut. Kyllä meinaa pinna palaa, kun ei saa tosiaan mitään tehtyä, huutoa tulee lähes koko ajan.



Joskus hän jaksaa vähän touhuta mukana, kun annan esim. rätin ja sitten hän pyyhkii pölyjä samalla lailla kuin minäkin. Sit joskus keittiössä jaksaa melko hyvin, kun tyhjentää pari laatikkoa.. Hirveä sotku, mutta huutoa parempi.



Vessaan on turha kuvitella menevänsä itsekseen, syliin pitää päästä vaikka olisi kakalla -> ei kiva juttu :(. Yleensä hän sitten tyhjentää vessan allaskaappia ja avaa kaikki vessapaperirullat.. Tätähän tämä on, mutta pakko on yrittää venyttää hermoja :).

Meillä lapset samanlaisia jalassa roikkujia jos yrittää tehdä jotain. Kotitöiden ajaksi yritän keksiä jotain ' ekstraa' eli esim pyykinlaittohommissa lapset saavat kodinhoitohuoneen kaapista jotain kivaa tavaraa siksi aikaa kun laitan pyykkejä, näitä tavaroita ei siis muuten oteta, esim. pyykkipoikalaatikko, ikkunankuivain, siivousrätti ym. Yllättävän kauankin saattaa olla hiljaista kun he leikkivät näillä. Ruoanlaitossa sitten yritän kaivaa kaapeista jotain muuta mitä he eivät normaalisti saa kätösiinsä. Imuroidessa toinen lapsista saa aina ns pikkuimurin (imurissa oleva osa) jne jne. Käytä mielikuvitusta, lapset viihtyvät yllättävän yksinkertaisten asioiden parissa. Esim. pienelle lapselle leivinpaperin palanenkin on hieno juttu, miten kivasti se rapiseekaan eikä siitä saa heti revittyä palasia.

Isompia lapsia voi pyytää auttamaan, esim pyyhi rätillä pöytä (vaikka sitten itse tietty sen jälkeenpäin pyyhit), pöydän kattaminen on myös lapsista kivaa.

Ärsyttäväähän se on kun aina saa keksiä jotain viihdykettä, harvoin saa mitään rauhassa tehdä..

vähän joka puolella. Työhuoneessa on lapsille oma laatikko, jossa on kaikenlaista sälää - saavat penkoa sitä, kun maksan laskuja. Kodinhoitohuoneessa on tyhjiä, pestyjä pulloja, vessapaperirullia yms. jotka saavat levittää, kun käsittelen pyykkejä. Sama juttu keittiössä - alalaatikko ns. lasten tavaraa.



Ne on helppo keräillä sitten taas takaisin, mutta niillä saa aina 10 - 15 minuuttia työrauhaa.

Ensimmäisen kanssa meinasin tulla hulluksi. Ei viihtynyt vauvana sitterissä eikä lattialla, piti olla sylissä vaan. Odotin kuin kuuta nousevaa että saisin jäbän päiväunille ja vähän siivotua. Olin iltapäivälläkin vielä yöpuvussa kun muut äidit olivat jo kymmenen aikoihin pihalla... hirveä kaaos. Nyt naurattaa mutta silloin ei yhtään.



Kun tuli toinen pelkäsin taas samaa hulabaloota. Mutta on ollut ihan erilaista, vauva viihtyi isoveljen kanssa lattialla ja muutenkin oli erilainen.



Ei nyt vieläkään ole siistiä ja organisoitua, mutta vähän enemmän kuin silloin.

Otin esikoisen kotitöihin mukaan jo alusta lähtien, samoin tein kuopuksen kanssa. Imuroidessa vauva kulki kätevästi sitterissä pötköttäen mukana, ja myöhemmin ovat kummatkin tulleet omalla pikku-imurilla perässä. Sama toimii myös lattioita pestessä tai pölyjä pyyhkiessä. Lapset tarvittaessa mukaan työhön.



Teen kotitöitä sopivissa jaksoissa pitkin päivää. Välillä leikimme yhdessä, ja taas saan hetken esim. tiskata. Ja tiskatessa annan pojille lattialle kasan tiskivaahtoa, jota sitten kaivureilla ja puskutraktoreilla työstävät.



Nyt, kun pojilla on ikää 3v4kk ja 1v4kk, alkaa yhteiset leikit jo sujua paremmin, ja usein eivät enää anna minun siivoukseni häiritä leikkejään.