Lue keskustelun säännöt.
Kokemusta miehistä jotka ei puhu?
28.08.2022 |
Olen ns. melkein tutustunut mieheen joka ei juuri puhu. Ei kysy mitään, ei sano mitään oma-aloitteisesti. Olen olosuhteiden vuoksi pakosti tekemisissä usein. Hän on hyvännäköinen ja auttanut minua pyynnöstä, viihtyy seurassani ja vaikuttaa ihastuneelta. On töissä, hoitaa asiansa, ei vaikuta käyttävän päihteitä. Onko puhumattomuus ehkä tunnelukosta johtuvaa, kun pn epävarma tunteistani ja pelkää aloittaa mitään? Voiko muuttua?
Kommentit (53)
Kiitos kommenteista! Hyvää yötä Jeesus myötä jokaiselle, jos emme ehdi jatkaa. kommentoikaa toki tappiin asti:)Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo puhumattomuus tulee olemaan pidemmän päälle iso ongelma. Itse lopulta erosin tuollaiseta mykästä jurottajasta, josta ei sitten alkuvaiheen jälkeen saanut mitään passivis-aggressiivista mulkoilua kummempaa irti edes hohtimilla. Sen verran sitten sai kakaistua ulos, että ei yhtään ymmärtänyt, miksi erosin niin hyvästä liitosta ja ihan puskista kuulemma tuli hälle. 😐
Hyvää yötä Jeesus myötä kaikille ja kiitos kommenteista:)!
On kokemusta vain miehenä naisesta, joka ei puhu sekä tuttavana muista miehistä.
Mikä tunnelukko jos olette "olosuhteiden pakosta" tekemisissä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jatka vaan mahdollisimman normaalisti tuota yhdessäoloa, mistä kerroitkin. Aika näyttää.
Jotkut aikuisetkin ovat / vaikuttavat hyvin hiljaisilta. Voinee olla pysyvä ominaisuus tai onhan ihmisiä, jotka eri tilanteissa, eri "roolissa" käyttäytyvät eri tavalla. Tämän piirteen tunnistan itsestäkin.
Roolilla tarkoitan siis oletko naapuri, työkaveri, puoliso, ystävä, harrastuskaveri, sukulainen, jne...
hän vaistoaa että olet maho luuska ja on mykistynyt pettymyksestä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Voiko muuttua?"
Ei sulla ole mitään oikeutta edellyttää toiselta muutosta. Joko se sopii sulle tuollaisena kuin on, tai sitten ei.
Appiukko on juuri tuollainen. Mieheni kärsii kun ei saa isäänsä puhumaan, eikä isä ole kasvattanut poikaansa mitenkään vaikka oli yksinhuoltaja. Nykyisen vaimonsa kanssa on ollut 20 vuotta, hänen kanssaan kommunikointi vaikuttaa olevan vaimon puhumista ja hänen myötäilyään. Joskus soittaa pojalleen, kyselee miksei poika ole soitellut ja kysyy miten työt sujuu, ei kysy koskaan minun tai lapsenlapsensa kuulumisia. Jos mennään kylään, istuu koko ajan tv:n ääressä. Jos tulee meille kylään, mitä harvemmin tapahtuu, istuu selaamassa puhelintaan. On ikään kuin ihmisen kuori vain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedätkö yhtään onko hän tuommoinen vähäpuheinen myös kaikkialla muuallakin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kommunikaatio ja ajatusten jako on yksi suhteen perusedellytyksistä. Sille on syynsä miksi on eronnut edellisestäkin suhteestaan.
Seurustelin 10 kk miehen kanssa joka ei puhunut juuri lainkaan. Oma-aloitteisesti ei koskaan puhunut mitään, vastasi lähinnä yksisanaisesti, ei koskaan osoittanut mitenkään tunteitaan, yhteistä kivaa tekemistä oli vaikea keksiä kun ei oikein saa mitään kontaktia toisen ajatusmaailmaan. Tosi yksinäistä oli elämä tuossa "suhteessa" ja kävi hyvin selväksi että olin miehelle vain vakipano jota piti varalta kunnes löytää jonkun paremman. En suosittele samaa kenellekään. Kokemukseni mukaan jos ei pysty oikein mistään yhtään keskustelemaan niin se tarkoittaa vaan että kemiat ei kohtaa ja suhteella ei ole kovinkaan ruusuista tulevaisuutta odotettavissa. Nyt olen löytänyt miehen jonka kanssa voin puhua ihan mistä tahansa ja elämä on niin paljon helpompaa ja parempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei ole tottunut lässyttämään ollut eristys sellissä 8v vaimonsa murhasta
Kertokaa vielä kokemuksia hiljaisista miehistä! Ja hiljaiset miehet, kertokaa miksi ette puhu? Jännittääkö seura? Vai eikö vain ole mitään sanottavaa? Miksei ole? Ap
En ole varma puhuisiko hän enemmän jos näkisimme kahdestaan. En haluaisi itse ehdottaa tätä. Nyt on vähintäänkin lapset olleet läsnä. Ap
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa vielä kokemuksia hiljaisista miehistä! Ja hiljaiset miehet, kertokaa miksi ette puhu? Jännittääkö seura? Vai eikö vain ole mitään sanottavaa? Miksei ole? Ap
Olen itse super ujo. Vältä usein jopa katsekontaktia jos naiset koittavat sitä hakea esim. kaupassa tai kuntosalilla.
Mutta olen varsin puhelias kun saan alkoholia. En tunne itseäni kyllä luontevaksi jos olen koko ajan mykkänä, jotain on välillä sanottava, eli en varsinainen hiljainen tapaus ole. En heitä oikein ymmärrä.
Jotkut eivät vain koe tarvetta puhua. Joskus se on synnynnäistä tai sitten opittu käyttäytymistapa. Jännitys kyllä näkyisi muutenkin kuin pelkkänä puhumattomuutena, joten en usko että se johtuu siitä. Muutosta on turha odottaa, jos se ei nyt puhu, se ei ala yhtäkkiä puhua myöhemmin.
Mun nuoruuden kaveripiirissä oli kaks miestä jotka ei ikinä puhunu. Molemmat on nyt ollu jo pitkään pötköllään kirkon mullissa
Unohda. Tulisit viettämään yksinäisen elämän toisen seurassa. Mikään elämässä ei ole sen arvoista. Ei tule muuttumaan; on persoonallisuuden piirre.
-kokemuksella