Millaisessa tilanteessa hyväksyisit pettämisen?
Kysymys otsikossa. En tarkoita mitään yleisesti hyväksyttyä vaan missä tilanteessa juuri sinä itse hyväksyisit tai olet hyväksynyt pettämisen?
Kommentit (38)
Vierailija kirjoitti:
Jos kumppani on todella sairas, eikä kykene hoitamaan aviollisia velvotteita.
Ai jaa. Avioliittoon mennään, että kestetään yhdessä ylä- ja alamäet. Itse jouduin aivokalvontulehduksen takia sairaalaan 3 viikoksi. Onneksi puolisoni on järkevä, ja oli tukena. Pari kuukautta ainakin meni, että sain voimani takaisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kumppani on todella sairas, eikä kykene hoitamaan aviollisia velvotteita.
No olisiko siinä tapauksessa kuitenkin reilu peli erota ensin?
Ehkä ei jos kyseessä kolmosen kirjoittaman kaltainen tapaus jossa toinen ei enää ymmärrä mitään (tunsin samanlaisen pariskunnan)
Jos kumppani todistetusti pettää eikä anna erota.
No esim. intialaiset pakkoavioliitot.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kumppani on todella sairas, eikä kykene hoitamaan aviollisia velvotteita.
No olisiko siinä tapauksessa kuitenkin reilu peli erota ensin?
Miksi se sairas (esim. alzheimer, tai neliraajahalvaus) kumppani pitäisi hylätä? Ei terveen aikuisen tarvitse uhrautua sairauden edessä, vaan etsii ne onnellisuuden palaset edes pieneksi hetkeksi. Silti voi olla kumppanin elämässä ja auttaa selviytymään parhaansa mukaan.
Kun asiasta on sovittu niin, että molemmat sallivat syrjähypyn
Vierailija kirjoitti:
Jos kumppani on todella sairas, eikä kykene hoitamaan aviollisia velvotteita.
Eikö se aviovelvollisuus ole nimenomaan pysyä toisen vierellä myötä-ja vastoinkäymisissä?
Vierailija kirjoitti:
Kun asiasta on sovittu niin, että molemmat sallivat syrjähypyn
Silloin se ei ole pettämistä. Pettämistä on se, että rikotaan annettu lupaus/rikotaan luottamus/toimitaan vastoin yhteistä sopimusta.
Varmaan sellaisessa että toinen ei anna, ei hae hoitoo vaivaan. Toinen sanoo että käyn sit vieraissa. Tämä pihtari vois siinä tehdä valintansa, jatkaisko vai eroaisko. Seksi kuuluu parisuhteeseen, sillä tehdään ero muihin suhteisiin.
Mua on petetty ja kas vain tämä viimeisin pettäjä oli sellainen joka itse halusi vähemmän. Eli ei se aina mene noin että seksin vähäisyydestä johtuu.
Sitä mietin että jos sairastuisin joskus etten pystyis seksiin, voisinko antaa kumppanilleni luvan käydä vieraissa. Tai pitäisikö jopa antaa.
En minkäänlaisessa. Miksi ihmeessä kukaan hyväksyisi sitä, että toinen kohtelee epäkunnioittavasti ja loukkaavasti?
Jos vaimo muuttuu suhteen aikana nalkuttavaksi noita-akaksi ja mieheltä menee halut ja tekee vain mieli polttaa vaimo roviolla, on paremmin hankkia suhteen ulkopuolisia hoitoja, että mieli pysyy kasassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tähän tulee alapeukkua paljon mutta sanon silti. Ystäväni petti miestään kostoksi ja hyväksyn hänen tekonsa täysin. Sen verran sika tämä mies oli ystävääni kohtaan (pettämistä ja muutakin)
Jollain lailla ymmärrän tuon asenteen ja ratkaisun, mutta itselläni se ei toimisi. en saisi mitään hyvää oloa, päinvastoin, jos vain kostoksi jonkun kanssa ilman todellisia tunteita tätä kohtaan harrastaisin seksiä.
Itse otin eron kun ex-miehen pettäminen tuli ilmi. Siihen avioliiton irvikuvaan liittyi myös monenlaista väkivaltaa muutenkin.
Minä kostopetin tai en ees pettäny ku jätin miesystävän ku paljastui, menin sänkyyn toisen kanssa, seuraavana päivänä menin exälle kertomaan asiasta. Tai no puuhasteltiin me muutakin. On offia jatku siitä vähän aikaa.. lisää naisia ilmaantui ja lopullisen eron jälkeen tais jo 3 viikon päästä olla uuden kanssa kimpassa.
Mut mitä kostopettämiseen tulee, totesin ettei mitään järkeä. Mua petettiin tuonkii jälkeen. En kostopettänyt vaan jätin
Tilanne on vähän samanlainen kuin vallankumouksen hetken koittaessa! Kuten SKDL;n puheenjohtaja Saarinen sanoi, että vallankumouksen hetkellä ei joudeta puolueohjelmaa lukemaan, se tehdään silloin kun tilaisuus on. Sama juttu pätee myös pettämiseen, ei siinä muualta hyväksymisiä kysellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kumppani on todella sairas, eikä kykene hoitamaan aviollisia velvotteita.
No olisiko siinä tapauksessa kuitenkin reilu peli erota ensin?
Miksi se sairas (esim. alzheimer, tai neliraajahalvaus) kumppani pitäisi hylätä? Ei terveen aikuisen tarvitse uhrautua sairauden edessä, vaan etsii ne onnellisuuden palaset edes pieneksi hetkeksi. Silti voi olla kumppanin elämässä ja auttaa selviytymään parhaansa mukaan.
Toiset osaavat olla kiitollisia siitä, että se kumppani on kuitenkin edelleen elossa ja saavat onnellisuuden tunteen siitä, että pystyvät auttamaan sitä rakastaan vaikka se onkin ajoittain raskasta.
Vierailija kirjoitti:
Varsinaista pettämistä en hyväksy missään tilanteessa. Jos puoliso on esimerkiksi pysyvästi sairas ja kyvytön, on parempi ihan keskustella avoimesti sopiiko sivusuhde, kuin se, että pettää.
Ja tilanne kerrotaan sitten rehellisesti myös sille sivusuhteelle. Että mitään vakavampaa ei ole tulossa. Jos tulee, niin sitten reilusti erotaan siitä puolisosta, ei roikoteta sitä sivusuhdetta.
En missään. Pettäminen ei mielestäni ole perusteltua vaikka kumppani pihtaisi, muuttuisi epäviehättäväksi, halvaantuisi tms. vaan ihminen pystyy kyllä elämään ilman seksiä vaikka koko loppuelämänsä ilman että elämänlaatu kärsii mitenkään.
Entä jos rakkaus ei ole kuollut kummankaan osalta? Tosin silloin voitaisiin sopia, että toinen saa käydä hakemassa seksuaalisen nautintonsa jostain, ja sehän ei enää pettämistä ole, jos näin on yhdessä sovittu.