Lapseni on kiusaaja enkä tiedä mitä voin tehdä

Vierailija kirjoitti:

Opeta lapselle empatiaa muita ihmisiä kohtaan. Empatiaa voi oppia esimerkiksi kirjoja lukemalla ja niiden tarinoiden kautta muihin ihmisiin samaistumalla. Keskustelkaa paljon. Älä rankaise lasta, vaan pyri selvittämään mistä hänen käytöksensä oikein kumpuaa. Tähän voi saada apua psykologilta.

Lapselle on opetettava, että hän ei ole maailman napa, vaan muut ihmiset ovat aivan yhtä arvokkaita kuin hänkin - myös ne ihmiset, joista hän ei henkilökohtaisesti pidä tai, jotka häntä ärsyttävät.

Muille ilkeilyn taustalla voi olla monta eri asiaa esim. mustasukkaisuus, epävarmuus, käsittelemättä jääneet negatiiviset tunteet, tai ihan vaan ylimielisyys ja halu kontrolloida. Jotkut lapset ovat temperamentiltaan itsekeskeisempiä ja dominoivia, mikä on haastavaa. Temperamentille ei sinänsä voi mitään, mutta parempia sosiaalisia taitoja on mahdollista harjoitella.

Rangaistukset eivät tosiaan ole tätä päivää. Nykyisin keskustellaan asiat halki ja poikki, tarvittaessa ammattilaisen avustuksella.

Lapset on erilaisia, mutta kiusaaminen pitäisi kyllä saada loppumaan. Mä tekisin jonkin yhdistelmän rangaistuksia ja palkintoja, ehkä opettajan kanssa yhdessä. Jos oikeasti kaikki hyvin ja kiusaa, voisi esim. antaa palkinnon, kun on ollut hyvä viikko ja kysyä välillä palautetta opeltakin. Vastaavasti kiusaamisesta ja ilkitöistä rangaistuksia. Laitteet pois tms. Jos ei asetu tällä konstilla, miettisin tutkimuksia. Muista eristäytyminen ja ilmeily voi olla olla myös merkki siitä, että kaikki ei ole normaalisti.  Jostainhan se tarve tulee. Siihen viittaa myös se, että teillä muilla ei ole tällaista käytöstä. Toisaalta lapset on erilaisia. Meillä kolme lasta ja erilaiset keinot tepsii eri lapsiin, ovat hyvin erilaisia luonteeltaan. Kannattaa siis seurata, onko kyseessä tämän lapsen luonne, jota saa kyllä ojennettua ajan kanssa. 

Lastenpsykologi voisi auttaa asiassa. Ilmeisesti empatiaa pitää opetella. Ammattilaisesta voisi oikeasti olla hyötyä tässä. Opettajakin vaikuttaa keinottomalta tässä tapauksessa niin tarvitaan ehkä sitä psykologia.

Täällä on ollut viikonlopun aikana monta samanlaista tarinaa huonosti käyttäytyvästä lapsesta. Tuntuu että niiden takana on sama kirjoittaja. Olet saanut paljon neuvoja, ap. Jos et niiden avulla saa lastasi kuriin, hae apua. Vanhemmuus on sinun tehtäväsi ja jos et siihen pysty, on velvollisuutesi varmistaa, että edes joku yrittää kasvattaa lapsestasi kunnon ihmisen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opeta lapselle empatiaa muita ihmisiä kohtaan. Empatiaa voi oppia esimerkiksi kirjoja lukemalla ja niiden tarinoiden kautta muihin ihmisiin samaistumalla. Keskustelkaa paljon. Älä rankaise lasta, vaan pyri selvittämään mistä hänen käytöksensä oikein kumpuaa. Tähän voi saada apua psykologilta.

Lapselle on opetettava, että hän ei ole maailman napa, vaan muut ihmiset ovat aivan yhtä arvokkaita kuin hänkin - myös ne ihmiset, joista hän ei henkilökohtaisesti pidä tai, jotka häntä ärsyttävät.

Muille ilkeilyn taustalla voi olla monta eri asiaa esim. mustasukkaisuus, epävarmuus, käsittelemättä jääneet negatiiviset tunteet, tai ihan vaan ylimielisyys ja halu kontrolloida. Jotkut lapset ovat temperamentiltaan itsekeskeisempiä ja dominoivia, mikä on haastavaa. Temperamentille ei sinänsä voi mitään, mutta parempia sosiaalisia taitoja on mahdollista harjoitella.

Rangaistukset eivät tosiaan ole tätä päivää. Nykyisin keskustellaan asiat halki ja poikki, tarvittaessa ammattilaisen avustuksella.

Rankaista voi oikein tai väärin. Turha länkytys on tässä tapauksessa väärin. Tarvitaan lujuutta ja yhteistyötä muiden kasvattajien kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opeta lapselle empatiaa muita ihmisiä kohtaan. Empatiaa voi oppia esimerkiksi kirjoja lukemalla ja niiden tarinoiden kautta muihin ihmisiin samaistumalla. Keskustelkaa paljon. Älä rankaise lasta, vaan pyri selvittämään mistä hänen käytöksensä oikein kumpuaa. Tähän voi saada apua psykologilta.

Lapselle on opetettava, että hän ei ole maailman napa, vaan muut ihmiset ovat aivan yhtä arvokkaita kuin hänkin - myös ne ihmiset, joista hän ei henkilökohtaisesti pidä tai, jotka häntä ärsyttävät.

Muille ilkeilyn taustalla voi olla monta eri asiaa esim. mustasukkaisuus, epävarmuus, käsittelemättä jääneet negatiiviset tunteet, tai ihan vaan ylimielisyys ja halu kontrolloida. Jotkut lapset ovat temperamentiltaan itsekeskeisempiä ja dominoivia, mikä on haastavaa. Temperamentille ei sinänsä voi mitään, mutta parempia sosiaalisia taitoja on mahdollista harjoitella.

Rangaistukset eivät tosiaan ole tätä päivää. Nykyisin keskustellaan asiat halki ja poikki, tarvittaessa ammattilaisen avustuksella.

Mutta lapset todella tarvitsevat myös RAJOJA. Ei tietenkään pidä lasta kurittaa tai muuta vastaavaa, mutta on lujasti ja jämäkästi tehtävä selväksi, ettei huonoa käytöstä suvaita. Tämä onnistuu kyllä tiukasti silmiin katsomalla ja puhumalla.

Kiusaaminen on niin laaja käsite, että lapsella voi olla vaikea hahmottaa mitä kaikkea se pitää sisällään. Mulla kyllä kiinnostais tuollasessa tilanteessa selvittää syitä tuohon käytökseen ja myös peilata sitä omaa käytöstä ja vanhemmuutta. Hurjien rangaistusten kannalla en kamalasti varmaan olis, koska en vaan nää miten mielipahan lisääminen ja lapsen elämän hankaloittaminen sais häntä muuttamaan käytöstä parempaan. Ehkä joku nurkkaan tuijottaminen ja omien tekemisten miettimiseen pakottaminen vois olla vaihtoehto, mutta ketään ei voi pakottaa miettimään jotain tiettyä asiaa, jolloin tuonkin ajan voi käyttää sisäisen vihan kasvattamiseen. Ehdoton rakkaus on lapselle tärkeää, joten muistathan silti osoittaa sitä, vaikka lapsessasi onkin asioita joita haluat muuttaa. Jos lapsi koko ajan saa kuulla ja ymmärtää olevansa vääränlainen ja paha, niin se on tietenkin raskasta ja saattaa kans ruokkia kyseistä kiusaamisen kierrettä. Voimia ap haastavan tilanteen kanssa!

Puhelin pois jos kiusaaminen ei lopu.

Vierailija kirjoitti:

Puhelin pois jos kiusaaminen ei lopu.

Väärin. Kuritus ei auta mitään.

Vierailija kirjoitti:

Lastenpsykologi voisi auttaa asiassa. Ilmeisesti empatiaa pitää opetella. Ammattilaisesta voisi oikeasti olla hyötyä tässä. Opettajakin vaikuttaa keinottomalta tässä tapauksessa niin tarvitaan ehkä sitä psykologia.

Laissa on sanottu, mitkä ovat opettajan keinot, ja kun ne on käytetty, muuta ei voi, koska lakia tulee noudattaa. Opettaja ei voi ruveta psykologiksi tai lääkäriksi, koska Suomessa puoskarointi on lailla kielletty. Kodin tehtävä on kasvattaa lapset koulukuntoisiksi ja hakea heille apua, jos ei itse onnistu.

Aloittaja on varmasti hyvä vanhempi ja yrittää ojentaa lapsensa käytöstä oikeaan suuntaan. Jos se ei onnistu kotikonstein, oikea lastenpsykologi on todellakin järkevä taho, mitä kannattaa kuulla asiassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä niittää mitä kylvää eli kyllä muut lapset antaa lopulta takaisin. Näin niitä sosiaalisia suhteita harjoitellaan lapsena.

Tuokin on laiskuutta.

Tuo ei päde kouluympäristössä, koska se on sosiaalinen tilanne jossa ihmisten on pakko olla. Normaalisti kiusaaja sais tuntea aiheuttamansa sosiaaliset seuraamukset, kun ihmiset ei enää haluais viettää hänen kanssaan aikaa tms, mutta koulussa tilanne on eri. Kaikkien on pakko olla siellä. Siksi se on kiusaamiselle niin "otollinen" paikka, kun uhrit ei voi valita sosiaalista seuraansa jossa viettää aikaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puhelin pois jos kiusaaminen ei lopu.

Väärin. Kuritus ei auta mitään.

Se on ainut mihin jotku tuossa tilanteessa pystyy

Mitä jos vetoaisit lapsen tunteisiin? Älyyn? Ajatteluun? Minusta on hyvä herättää lapsen omaa ajattelua. Se on koko kasvatuksen ydin, että lapsi oppisi ajattelemaan itse eikä vain miettimään tekojen hintaa rangaistuksina. En tiedä miten tehokasta rangaistukset ja alistaminen ovat. Peittävät vain todellisen ongelman joka on empatian puute. Ehkä se on vain joku vaihe. Mutta jotain on tehtävä.

Jotta kirjoitus olisi uskottava niin kerro nyt mitä tyttö sanoo kun otat asian esille? Ja mitä hän on sanonut kun olet varmasti toistuvasti asiasta jo puhunut eikä käyttäytyminen muutu? Miten hän itse asian näkee??

Vierailija kirjoitti:

Pomoainesta... Älä tee mitään!

Pornoainesta?????

Vierailija kirjoitti:

Mitä jos vetoaisit lapsen tunteisiin? Älyyn? Ajatteluun? Minusta on hyvä herättää lapsen omaa ajattelua. Se on koko kasvatuksen ydin, että lapsi oppisi ajattelemaan itse eikä vain miettimään tekojen hintaa rangaistuksina. En tiedä miten tehokasta rangaistukset ja alistaminen ovat. Peittävät vain todellisen ongelman joka on empatian puute. Ehkä se on vain joku vaihe. Mutta jotain on tehtävä.

Keskeisin syy empatian puutteeseen on keskenkasvuisuus ja siihen taas auttaa vain aika.

Yksityisesti tai perheneuvolan kautta tutkimuksiin. Täytyyhän Tourette, autismi ja muut vastaavat ainakin poisulkea. Vaikka saattaa se diagnoosi teille napahtaakin, sen jälkeen osaatte paremmin toimia eri tilanteissa. 

Heikot sosiaaliset taidot omaavalle lapselle voi opettaa peilaamista, eli ettei julkisesti käyttäydy kuten omat impulssit käskee, vaan katsoo kuinka muut käyttäytyvät ja käyttäytyy samalla tavalla. 

Se empatia olisi pitänyt opettaa "hieman" aikaisemmin kuin kouluiässä. Normaali lapsi ei todellakaan kiusaa muita. Kun ap:n lapsi ei selvästikään välitä muista kuin itsestään, vain häneen itseensä kohdistuvat rangaistukset toimivat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiusaajat ovat anaalista. Kiusaajalla ei oikeutta elää.

Aivan. Kiusaajat pitäisi rajata pysyvästi terveydenhuollon ulkopuolelle.

Tuokin on kiusaamista...

Kiusaajille ovat tosiaankin otollisimpia paikkoja ne, joissa jokaisen on pakko olla. Koulut ja työpaikat.

Siksi sellaisissa ympäristöissä sitä tapahtuukin eniten.

Ja siksi niiden auktoriteettiasemissa olevien työntekijöiden velvollisuus on pitää silmänsä ja korvansa auki sekä puuttua jämäkästi kiusaamiseen.