Tullaan katsomaan vauvaa tyhjin käsin

Oikeesti?? Pitäis tuoda tuliaisia sun muuta mutta halpiskukat ei kelpaa, epäilemättä kahvipullillekin on laatuvaatimukset: ei sotkuisia munkkeja, ei liian rasvaisia viinereitä koska vauvakilojen tiputus, ei arkisia korvapuusteja... Joku valitti kuinka kukkia ja suklaatakin tullut liikaa ettei sekään hyvä. Moni mamma on niin tarkka ettei mikä tahansa vauvanuttukaan kelpaa, pitää olla tunnettuja lastenvaatemerkkejä kun "jotku tokmannin bodyt on niin rumii". Eikö tärkeempää oo se että katsomaan tulee ne ihmiset jotka välittää sekä äidistä että vauvasta, ovat kiinnostuneita kummankin hyvinvoinnista ja ovat läsnä elämässä niin juttukaverina kuin mahdollisesti joskus vaikka hoitoapuna sen sijaan että kilpaillaan kuka tuo komeimmat kukkapuskat. No ei muutaku onnea vauvan kans, voi tulla yksinäistä tolla asenteella 😆

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitää viedä tuliaisia, kun menee johonkin kyläilemään?

Tämä! En oo ikinä ymmärtänyt sitä tavaroiden kuskailua. Joskus ihan nolottaa kun joku tuo mulle jotain tullessaan kylään. Kyläily kuitataan vastakyläilyllä eikä mitään tuliaisia tarvita. Ihmiset saa hirveen ressin aikaan jostain tuliaisista. Aivan joutavaa. Ihmisten seura on tärkeintä. No, osaan toki ilahtuakin yllättävistä lahjoista, mutta vierestä oon seurannu kun viedään jotain kaapin perältä kaivettua servettipakettia tms turhaa, kun ei viitsitä nähdä vaivaa mutta koetaan velvollisuutta viemisestä. Jos on hirveä sisäinen pakko viedä jotain niin syötävät ja juotavat toimii parhaiten. Ei kukaan oikeasti tarvi tavaraa, joka ei välttis oo edes oman maun mukaista. Sitä kamaa on kirpparit täynnä.

Vierailija kirjoitti:

Minustakin tuo on ihan normaalia käytöstä, että vauvalle tuodaan jotain tuliaisia ja mikä ettei äidillekin. Meillä lähinnä miehen puolen suku muisti äitiäkin. Omat lähisukulaiset toivat lähinnä itsensä kylään, mitä äitini perusteli muiden lahjoista kuullessaan sillä, että oli ostanut ennen syntymää vaatteita lapselle. Oli myös ihmeissään, että ristiäisiin pitää ostaa lahja, kun auttaa jo tarjottavien teossa :'D Muut sukulaiset kysyivät, mitä tarvitaan/halutaan, äidilleni piti vihjailla.

Vastaavasti taas äidin sisar toi täytekakkua ja kukkakimpun tullessaan katsomaan vauvaa. Miehen mummolta sain kukkia, mistä ilahduin suuresti, vaikka olikin tuollainen 4 euron lähikaupan kimppu. En odottanut yhtään, kun ei omilla sukulaisilla käynyt edes mielessä, pois lukien kälyni.

Alan uskoa, että äitini on tulossa vähän vanhuuden höperöksi, kun ei synttärilahjaakaan 1v synttäreille ostanut, kun oli jo pari viikkoa aiemmin hommannut kypärämyssyn. Sitten kun muiden lahjoja availtiin, alkoi hävetä ja olisi se käytössä ollut myssy pitänyt käydä kaivamassa esiteltäväksi. En ole narissut, koska auttaa monissa asioissa, mutta että pitäisi päästä kiillottaa sädekehää muiden(kin) nähden, vaikka käytöstavat on hukassa.

Kuopus myös piti viedä vanhemmille näytettäväksi sen sijaan, että olisivat itse tulleet katsomaan. Äidin puolustukseksi hänellä oli jalka paketissa ja autoon raahautuminen liian vaikeaa. Eipä tuo haitannut, koska asun lähellä, mutta repesin synnytyksessä pahoin ja menetin paljon verta, joten en ollut kovin hyvässä kunnossa kaksosrattaiden työntelyyn lumihangessa.

Esikoisen, joka oli tässä vaiheessa alle 1,5v, myös piti olla hoidossa vanhemmillani sen aikaa, että isi pääsee kotiin, mutta saivat tarpeeksi jo yhdestä yöstä ja piti kesken kaiken järjestää asiat niin, että miehen vanhemmat kävi hakemassa taaperon luokseen pariksi yöksi, että päästiin koko perhe pois sairaalasta (joka sijaitsee yli 2h ajomatkan päässä). Kuopus oli vastasyntyneenä sokeriseurannassa ja sinivalohoidossa, ja minulla hemoglobiini niin matala, että oli hilkulla, etten joutunut tippaan, joten mies näki parhaaksi olla apuna kuopuksen kanssa, koska esikoisen hoitotilanne piti olla järjestetty. Vähän aiheutti kyllä turhaa stressiä, kun sitten pitikin muuttaa 150km päästä puhelimitse suunnitelmia. Onneksi miehen isä(kin) oli kotona ja hoiti lasta miehellään.

Taapero käy muuten edelleenkin 1-2 kertaa viikossa 1-5h kerrallaan leikkimässä ukin kanssa, että voidaan keskittyä vauvaan ja saadaan välillä omaa aikaakin. Miehen vanhemmat itse pyytää vs. omat vanhempani eivät koskaan pyydä lasta kylään vaan minun on sinne mentävä tai kysyttävä tulisiko äitini kylään. Usein tuleekin, jos on kotona.

Meni vähän ohikseksi, mutta nämä (käytös-)tavat tuntuu olevan vähän perhekohtaisia. Itsellä ei ole ystäviä, joilla olisi vauvoja, mutta meinasin kyllä sitten joskus jos/kun kälyt hankkivat lapsia, viedä kyllä sekä vauvoille että äideille lahjoja. Ja sitä syötävää, jota olisin itsekin kaivannut.

Äiti vanhuudenhöperö? Ei sellaista sairautta ole olemassakaan. Muistitestiin jos tulee muistiongelmia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä ihmisillä ei vaan enää ole käytöstapoja, noin niin kuin laajemminkin? Ystävä on tänä kesänä kutsunut mut kahdesti sen uuteen taloon lähelle meidän nuoruuden asuinpaikkaa (oltiin AMK:ssa parhaat ystävät, sittemminkin nähty ja pidetty yhteyttä). Itsellä on sinne länsirannikolle aika pitkä ajomatka, mut olen halunnut tuota ystävää nähdä. Vein näillä kahdella tapaamiskerralla hyvät tuliaiset, mm. meille illanistujaisiin juotavaa, vähän makeaa ja suolaista syötävää. Ystävä ei ole ollut varautunut tuloon oikein mitenkään...! Toisella kerralla toki tarjosi yösijan, laittoi mulle lakanat, aamupalaa en ota vaan join kupin kahvia aamulla. Toisella kertaa yövyin kotipaikassa.

Menen siis varta vasten sinne, vien tuliaisia, ajan satoja kilsoja näillä polttoainehinnoilla - ystävä on siis aina juonut tuomani juomiset, ei ole tarjonnut mitään omastaan (lipittää siideriä, ei edes muodon vuoksi tarjoa sitä vaikka en joisikaan). Olen miettinyt, että mikä juttu tuo oikein on. Jos ystävä joskus tulee meille kun kutsun hänet, ei ole tähän mennessä tullut, niin tuoko hänkin kaikki syömiset ja juomiset tullessaan? Itsellä on ollut sellainen periaate aina, että vieraille tarjotaan jotakin syötävää, se voi olla vaikka joku piirakka ja salaattia tai sitten ihan kunnon ruokaa, jos istutaan iltaa.  Tämän ystävän luo pitäisi viedä ihan ruuat :( Ihana ihminen hän on, mutta tätä en tajua! Osaa kokkailla, ja käy töissä, eli ei ole rahasta tai osaamisesta kiinni. Hirveän vaikea tätä on kysyäkään, että miksi et edes makkarapakettia osta ja tarjoa grillattuna...

Kuulostaa siltä, että ystäväsi olisi ihan vain halunnut normaalisti viettää aikaa kanssasi ilman lahjuksia. Hän olisi halunnut panostaa yhdessä oloon, ei monimutkaiseen lahjomis-tuomis-viemis pelailuun. Entä jos säkin keskittyisit ens kerralla ihan vaan nauttimaan ystäväsi seurasta ilman että stressaat ja teet numeroa viemisistä ja tarjottavista?

Silloin vasta stressaisinkin, jos minulla ei olisi varattuna ruokaa ja juomaa, kun luokseni tulee ystävä, jota harvoin on tilaisuus tavata.

Parhaitenhan sitä ystävän seurasta nimen omaan nautitaan, kun on jotain hyvää syötävää ja juotavaa. Ja tarpeeksi.

Viimeksi kun ystäväni tuli, kävimme yhdessä kaupassa ja laitoimme ruokaa yhdessä. Keskustelimme samalla. Samalla tavalla mentiin kun menin käymään samaisen ystävän luona. Kaupasta saa ruokaa ostettua riittävästi molemmille, eikä asiasta tarvitse tehdä sen suurempaa draamaa.

Ja kun minun kaukana asuvat ystäväni tulevat luokseni, emme tuhlaa kallisarvoista yhteistä aikaa marketin kassajonossa seisomiseen.

Ruokaa tehdään yhdessä toki, mukava on vaikka grillailla.

Ei me tuhlata aikaa siellä kaupassa, vaan vaihdetaan kuulumisia sujuvasti siinä samalla kun tehdään ostokset. Ilman draamaa.

Viimeksi kun minun ystäväni tuli käymään, hänen junansa oli täällä perillä klo 23.30 ja kaupat kiinni.

Olin varannut reilusti erilaisia suolaisia naposteltavia, punaviiniä ja kylmää kuoharia, joita nautiskellen saimme jutella _kunnolla_ aamuneljään asti. Aiheista, joista ei kaupassa jutella.

Tottakai jos ystävä tulee yöjunalla, iltapalaa on tarjolla. Ei kai tuollaisestakaan asiasta tarvitse sen monimutkaisempaa tehdä? Meillä kommunikoidaan tuloajat puolin ja toisin, ei tietenkään lähdetä kauppaan keskiyöllä. Eikö kaikki nämä asiat nimenomaan ole keskusteltavissa avoimesti ääneen?

Tietenkin on, jos niistä on _tarvetta_ keskustella. Meillä ei ole. Osaamme varata ruokaa tarvitsematta keskustella siitä etukäteen. Ei se ole vaikeaa.

Huh huh, vai että vieraan kanssa lähdetään ensimmäiseksi kauppaan ostamaan ruokatarpeita. Ihanko vieras laitetaan maksamaankin?

Aiemmin oli tapana sanoo, et tervetuloa meille, mutta älkää tuoko mitään. Nyt kieli pitkällä vaaditaan lahjoja. Kumma juttu. Kauhean ahnetta.

Vierailija kirjoitti:

Aika noloja nämä jotka eivät vie vauvakotiin kahvileipiä mennessään ilman "keskusteluja." Siinä on tuore lapsi, johon menee keskittyminen. Pitääkö alkaa samalla aikuiset kasvattamaan käytöstavoille?

Missäpäin suomea edes puhutaan nykyään enää "kahvileivistä"? :D

Joku pieni rahalahja esim 500 egee vaikka alkuun olis kiva.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minustakin tuo on ihan normaalia käytöstä, että vauvalle tuodaan jotain tuliaisia ja mikä ettei äidillekin. Meillä lähinnä miehen puolen suku muisti äitiäkin. Omat lähisukulaiset toivat lähinnä itsensä kylään, mitä äitini perusteli muiden lahjoista kuullessaan sillä, että oli ostanut ennen syntymää vaatteita lapselle. Oli myös ihmeissään, että ristiäisiin pitää ostaa lahja, kun auttaa jo tarjottavien teossa :'D Muut sukulaiset kysyivät, mitä tarvitaan/halutaan, äidilleni piti vihjailla.

Vastaavasti taas äidin sisar toi täytekakkua ja kukkakimpun tullessaan katsomaan vauvaa. Miehen mummolta sain kukkia, mistä ilahduin suuresti, vaikka olikin tuollainen 4 euron lähikaupan kimppu. En odottanut yhtään, kun ei omilla sukulaisilla käynyt edes mielessä, pois lukien kälyni.

Alan uskoa, että äitini on tulossa vähän vanhuuden höperöksi, kun ei synttärilahjaakaan 1v synttäreille ostanut, kun oli jo pari viikkoa aiemmin hommannut kypärämyssyn. Sitten kun muiden lahjoja availtiin, alkoi hävetä ja olisi se käytössä ollut myssy pitänyt käydä kaivamassa esiteltäväksi. En ole narissut, koska auttaa monissa asioissa, mutta että pitäisi päästä kiillottaa sädekehää muiden(kin) nähden, vaikka käytöstavat on hukassa.

Kuopus myös piti viedä vanhemmille näytettäväksi sen sijaan, että olisivat itse tulleet katsomaan. Äidin puolustukseksi hänellä oli jalka paketissa ja autoon raahautuminen liian vaikeaa. Eipä tuo haitannut, koska asun lähellä, mutta repesin synnytyksessä pahoin ja menetin paljon verta, joten en ollut kovin hyvässä kunnossa kaksosrattaiden työntelyyn lumihangessa.

Esikoisen, joka oli tässä vaiheessa alle 1,5v, myös piti olla hoidossa vanhemmillani sen aikaa, että isi pääsee kotiin, mutta saivat tarpeeksi jo yhdestä yöstä ja piti kesken kaiken järjestää asiat niin, että miehen vanhemmat kävi hakemassa taaperon luokseen pariksi yöksi, että päästiin koko perhe pois sairaalasta (joka sijaitsee yli 2h ajomatkan päässä). Kuopus oli vastasyntyneenä sokeriseurannassa ja sinivalohoidossa, ja minulla hemoglobiini niin matala, että oli hilkulla, etten joutunut tippaan, joten mies näki parhaaksi olla apuna kuopuksen kanssa, koska esikoisen hoitotilanne piti olla järjestetty. Vähän aiheutti kyllä turhaa stressiä, kun sitten pitikin muuttaa 150km päästä puhelimitse suunnitelmia. Onneksi miehen isä(kin) oli kotona ja hoiti lasta miehellään.

Taapero käy muuten edelleenkin 1-2 kertaa viikossa 1-5h kerrallaan leikkimässä ukin kanssa, että voidaan keskittyä vauvaan ja saadaan välillä omaa aikaakin. Miehen vanhemmat itse pyytää vs. omat vanhempani eivät koskaan pyydä lasta kylään vaan minun on sinne mentävä tai kysyttävä tulisiko äitini kylään. Usein tuleekin, jos on kotona.

Meni vähän ohikseksi, mutta nämä (käytös-)tavat tuntuu olevan vähän perhekohtaisia. Itsellä ei ole ystäviä, joilla olisi vauvoja, mutta meinasin kyllä sitten joskus jos/kun kälyt hankkivat lapsia, viedä kyllä sekä vauvoille että äideille lahjoja. Ja sitä syötävää, jota olisin itsekin kaivannut.

Äiti vanhuudenhöperö? Ei sellaista sairautta ole olemassakaan. Muistitestiin jos tulee muistiongelmia.

Joillain kaikenlaiset luonteen heikkoudet alkaa korostua ikääntyessä, vaikka mitään sairautta ei olisikaan. Tulee esim. aiempaa ylpeämmäksi tai jääräpäisemmäksi. Liittyisikö johonkin sellaiseen että henkilö itse kuvittelee niin viisastuneensa iän myötä ettei tarvitse esim. ottaa vastaan neuvoja tai pyyntöjä varsinkaan nuoremmilta, että kyllä tässä iässä jo tietää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika noloja nämä jotka eivät vie vauvakotiin kahvileipiä mennessään ilman "keskusteluja." Siinä on tuore lapsi, johon menee keskittyminen. Pitääkö alkaa samalla aikuiset kasvattamaan käytöstavoille?

Missäpäin suomea edes puhutaan nykyään enää "kahvileivistä"? :D

Koetas ihan itsenäisesti päätellä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minustakin tuo on ihan normaalia käytöstä, että vauvalle tuodaan jotain tuliaisia ja mikä ettei äidillekin. Meillä lähinnä miehen puolen suku muisti äitiäkin. Omat lähisukulaiset toivat lähinnä itsensä kylään, mitä äitini perusteli muiden lahjoista kuullessaan sillä, että oli ostanut ennen syntymää vaatteita lapselle. Oli myös ihmeissään, että ristiäisiin pitää ostaa lahja, kun auttaa jo tarjottavien teossa :'D Muut sukulaiset kysyivät, mitä tarvitaan/halutaan, äidilleni piti vihjailla.

Vastaavasti taas äidin sisar toi täytekakkua ja kukkakimpun tullessaan katsomaan vauvaa. Miehen mummolta sain kukkia, mistä ilahduin suuresti, vaikka olikin tuollainen 4 euron lähikaupan kimppu. En odottanut yhtään, kun ei omilla sukulaisilla käynyt edes mielessä, pois lukien kälyni.

Alan uskoa, että äitini on tulossa vähän vanhuuden höperöksi, kun ei synttärilahjaakaan 1v synttäreille ostanut, kun oli jo pari viikkoa aiemmin hommannut kypärämyssyn. Sitten kun muiden lahjoja availtiin, alkoi hävetä ja olisi se käytössä ollut myssy pitänyt käydä kaivamassa esiteltäväksi. En ole narissut, koska auttaa monissa asioissa, mutta että pitäisi päästä kiillottaa sädekehää muiden(kin) nähden, vaikka käytöstavat on hukassa.

Kuopus myös piti viedä vanhemmille näytettäväksi sen sijaan, että olisivat itse tulleet katsomaan. Äidin puolustukseksi hänellä oli jalka paketissa ja autoon raahautuminen liian vaikeaa. Eipä tuo haitannut, koska asun lähellä, mutta repesin synnytyksessä pahoin ja menetin paljon verta, joten en ollut kovin hyvässä kunnossa kaksosrattaiden työntelyyn lumihangessa.

Esikoisen, joka oli tässä vaiheessa alle 1,5v, myös piti olla hoidossa vanhemmillani sen aikaa, että isi pääsee kotiin, mutta saivat tarpeeksi jo yhdestä yöstä ja piti kesken kaiken järjestää asiat niin, että miehen vanhemmat kävi hakemassa taaperon luokseen pariksi yöksi, että päästiin koko perhe pois sairaalasta (joka sijaitsee yli 2h ajomatkan päässä). Kuopus oli vastasyntyneenä sokeriseurannassa ja sinivalohoidossa, ja minulla hemoglobiini niin matala, että oli hilkulla, etten joutunut tippaan, joten mies näki parhaaksi olla apuna kuopuksen kanssa, koska esikoisen hoitotilanne piti olla järjestetty. Vähän aiheutti kyllä turhaa stressiä, kun sitten pitikin muuttaa 150km päästä puhelimitse suunnitelmia. Onneksi miehen isä(kin) oli kotona ja hoiti lasta miehellään.

Taapero käy muuten edelleenkin 1-2 kertaa viikossa 1-5h kerrallaan leikkimässä ukin kanssa, että voidaan keskittyä vauvaan ja saadaan välillä omaa aikaakin. Miehen vanhemmat itse pyytää vs. omat vanhempani eivät koskaan pyydä lasta kylään vaan minun on sinne mentävä tai kysyttävä tulisiko äitini kylään. Usein tuleekin, jos on kotona.

Meni vähän ohikseksi, mutta nämä (käytös-)tavat tuntuu olevan vähän perhekohtaisia. Itsellä ei ole ystäviä, joilla olisi vauvoja, mutta meinasin kyllä sitten joskus jos/kun kälyt hankkivat lapsia, viedä kyllä sekä vauvoille että äideille lahjoja. Ja sitä syötävää, jota olisin itsekin kaivannut.

Äiti vanhuudenhöperö? Ei sellaista sairautta ole olemassakaan. Muistitestiin jos tulee muistiongelmia.

Joillain kaikenlaiset luonteen heikkoudet alkaa korostua ikääntyessä, vaikka mitään sairautta ei olisikaan. Tulee esim. aiempaa ylpeämmäksi tai jääräpäisemmäksi. Liittyisikö johonkin sellaiseen että henkilö itse kuvittelee niin viisastuneensa iän myötä ettei tarvitse esim. ottaa vastaan neuvoja tai pyyntöjä varsinkaan nuoremmilta, että kyllä tässä iässä jo tietää.

Ilmeisesti olet sinäkin joutunut tätini "mustalle listalle"... Ihan samanlainen se on, tietää ja osaa ihan kaiken!

Vierailija kirjoitti:

Huh huh, vai että vieraan kanssa lähdetään ensimmäiseksi kauppaan ostamaan ruokatarpeita. Ihanko vieras laitetaan maksamaankin?

Jos niin sovitaan, niin saattaahan siinä joskus niinkin käydä. Meillä on ainakin kaverin kanssa ollut vastavuoroista tuo ruokien ostelu: Jos on käyty yhdessä kaupassa, niin on saatettu ostaa ruuat suunnilleen puoliksi.

Tai joskus olen itse käynyt mennessäni kaupassa ja kysynyt kaverilta, että tarviiko tämä mitään: Joskus on maksanut takaisin, joskus ei. Samalla tavalla hänkin on toiminut minun luokse tullessa.

Kas kun meillä jutellaan ja sovitaan, eikä tukeuduta joihinkin ikivanhoihin etikettihein, jotka perustuvat ties mihin vanhoihin asioihin, jotka eivät nykyään enää edes päde.

Mitä ilmeisemmin tämä neuvottelutyyli toimii, koska ei jätä kenellekkään mitään hampaankoloon, että pitäisi täällä alkaa purkautumaan. Suurimmat ongelmat tulee aina niiden kanssa, jotka ovat kyvyttömiä puhumaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et nyt oikeasti voi olettaa, että oma vauvasi on niin ihmeellinen, että joku sitä tosissaan tulee ihmettelemään? Ei se ole mikään juhla. Vain suomalainen voi kehdata kuvitella, että se että joku käy kääntymässä jonkun pohjoismaisen paskan valkovuotoklimpin takia on joku lahjan paikka. Kyllä aikuisen ihmisen pitäisi ymmärtää, mikä on ihminen ja mikä ei.

Muualla lapsen syntymää vielä pidetään hienona asiana, jopa pienen lahjan arvoisena. Itse en niin tarkkaan vahtisi että kuka tuo ja mitä, mutta se kyllä kiinnittäisi huomion jos olisi useampia vieraita eikä kukaan tai vain hyvin harva toisi jotain. Mutta näin me ollaan erilaisia, moni täällä näköjään haluaa junttimaisuudellaan tukahduttaa suomalaisen kulttuurin perinteineen.

Suomessa on tapana juhlia vähän isomminkin nimeäisiä, vauva saa silloin kasapäin lahjoja, taisinpa itse viimeksi nimeäisiin ostaa 50e lahjan, en ymmärrä miksi pitäisi erikseen jotain ostaa sitä varten että käyn vauvaa katsomassa, se kun ei ole mikään juhla. Halukkaat voi toki ostella pitkin vuottakin vauvalle tavaroita, mutta sellaisen yleisen käytösnormin mukaan, se ei ole pakollista ja yleisempää ehkä lähisukulaisille kuin äidin tai isän ystäville.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika noloja nämä jotka eivät vie vauvakotiin kahvileipiä mennessään ilman "keskusteluja." Siinä on tuore lapsi, johon menee keskittyminen. Pitääkö alkaa samalla aikuiset kasvattamaan käytöstavoille?

Missäpäin suomea edes puhutaan nykyään enää "kahvileivistä"? :D

Koetas ihan itsenäisesti päätellä!

Samasta paikasta missä puhutaan niistä rutinoista vai mitä ne nyt olikaan?

Tässä ketjussa jotenkin kiteytyy se suomalaisten sisäänpäin kääntyneisyys: Ajatelkaa jos ihmiset hyperventiloi jo siitä, että eri puolilla Suomea elävillä suomalaisilla on erilaisia tapoja, niin millainen kulttuurishokki olisi, jos tietäisivät miten eri maissa on tapana toimia :,D

Olen itse vapaaehtoisesti lapseton, miehetön aseksuaali. Lapsia saaneet ystäväni tietävät että minua kiinnostaa tuoreessa vauvassa ja sen äidissä lähinnä se, että kumpikin on terve, ja miten vanhemmat jaksavat tilanteessa. Vauvat ovat mielestäni samannäköisiä, mitä nyt joillakin on hiuksia ja joillakin ei, ja ihonvärissä saattaa olla eroja. Jos minut kutsutaan ihan vaan vauvaa katsomaan, tulen oikeasti vain piipahtamaan ja voin tuoda jotain pientä ruokakaupasta jos tarvitsevat.

Ristiäisiin saavat sitten lahjan ja silloin odotan myös jotain tarjoilua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lukekaa netistä kyläilyetiketistä ja tuliaisista. Eikö vierailijoilla ole nykyisin mitään tapoja?

Onhan se nyt kuitenkin aivan erityinen vierailu mennä katsomaan syntynyttä.

Ei niitä kaikkia vierailijoita voi kastejuhliin kutsua. Jotkut sitä inttää, että kastejuhliin viedään vasta lahja.

Nykyisin ei osata edes kummilapselle viedä mitään kastetilaisuuteen. Kummallista.

Ootteko vaan tahdittomia vai rutiköyhiä?

Ei vaan ajat muuttuvat. Nykyään on tahditonta ostaa väkipakolla kaiken maailman krääsää ja ruokaa mistä ei edes tiedä, tarvitseeko lahjan saaja moisia. Maailma hukkuu kulutukseen ja moskaan, kulutukseen liittyvistä ns. perinteistä, jotka eivät edes ole yleisiä perinteitä muualla kuin tietyissä osissa Suomea, ei ole mitään järkeä pitää kynsin ja hampain kiinni. Keskitytään mielummin aineettomiin lahjoihin, läsnäoloon ja välittämiseen. Maapallo kiittää.

Ihan tosi? Oleksää kettutyttö tai pelastatko maailman siten, että meet epäkohteliaana tyhjin käsin kyläilemään? Emäntä kiittää, jos viet kahvipaketin.

Oletko saanut lahjoja jo baby showereissa? Ai Akin mina olen osallistunut jo kahden ystäväni baby shower - lahjaan ja tietty noista juhlista kin on kustannuksia, joten en aio viedä mitään lahjaksi erikseen, kun menen vauvaa katsomaan. Mutta jos ei tällästä ole niin olisi kohteliasta joku pieni lahja viedä mukanaan

Vierailija kirjoitti:

Olen itse vapaaehtoisesti lapseton, miehetön aseksuaali. Lapsia saaneet ystäväni tietävät että minua kiinnostaa tuoreessa vauvassa ja sen äidissä lähinnä se, että kumpikin on terve, ja miten vanhemmat jaksavat tilanteessa. Vauvat ovat mielestäni samannäköisiä, mitä nyt joillakin on hiuksia ja joillakin ei, ja ihonvärissä saattaa olla eroja. Jos minut kutsutaan ihan vaan vauvaa katsomaan, tulen oikeasti vain piipahtamaan ja voin tuoda jotain pientä ruokakaupasta jos tarvitsevat.

Ristiäisiin saavat sitten lahjan ja silloin odotan myös jotain tarjoilua.

Ja saat itsestäänselvästi aina kutsun ristiäisiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika noloja nämä jotka eivät vie vauvakotiin kahvileipiä mennessään ilman "keskusteluja." Siinä on tuore lapsi, johon menee keskittyminen. Pitääkö alkaa samalla aikuiset kasvattamaan käytöstavoille?

Missäpäin suomea edes puhutaan nykyään enää "kahvileivistä"? :D

Ainakin Pohjois-Pohjanmaalla missä isovanhempani asuvat. Ruotsinkielestähän se tulee niin länsirannikolla varmaan yleisempää noin muutenkin.