Mitä epämääräisiä herkkuja söit lapsena, sellaisia, joihin et koskisi nyt pitkällä tikullakaan?

Tomusokerisra ja vedestä tehty sokerikuorrute sellaisenaan, iso kupillinen. Meillä ei juuri ikinä ollut mitään herkkuja, niin piti säveltää. Salaa tämäkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vesikeksi=creamcracker:it esim. Paksu voikerros päälle, kastettiin teehen ja imeskeltiin se sössö. Voi, sokeri ja kaneli sekotettuna. Salaa tehtiin veljen kanssa ns. nekkuja, eli sulatettiin sokeria kattilassa (tumman ruskeeksi) ja jäähdytettiin kylmässä vedessä, että siitä tuli kivikova. Sitä rouskuteltiin sitten salaa. Äiti ihmetteli, kun sokeri oli aina lähes loppu.

Eli siis voileipäkeksit! En ikinä ennen ole kenenkään kuullut puhuvan noista vesikekseinä. 😄 Mistä nimitys edes tulee?

Ei kun vesikeksit on eri asia, voileipäkeksit on niitä pieniä neliöitä.

Näkkärin päälle voita ja paljon sipulirenkaita.Oli tosi hyvää.Sit oli sellainen kuin kahvia kuppiin ja paljon sokeria.Siihen sekaan sit pieniä pullan muruja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vesikeksi=creamcracker:it esim. Paksu voikerros päälle, kastettiin teehen ja imeskeltiin se sössö. Voi, sokeri ja kaneli sekotettuna. Salaa tehtiin veljen kanssa ns. nekkuja, eli sulatettiin sokeria kattilassa (tumman ruskeeksi) ja jäähdytettiin kylmässä vedessä, että siitä tuli kivikova. Sitä rouskuteltiin sitten salaa. Äiti ihmetteli, kun sokeri oli aina lähes loppu.

Eli siis voileipäkeksit! En ikinä ennen ole kenenkään kuullut puhuvan noista vesikekseinä. 😄 Mistä nimitys edes tulee?

Ei kun vesikeksit on eri asia, voileipäkeksit on niitä pieniä neliöitä.

Jos googlaa vesikeksi, niin ei tule oikein mitään hittejä.

Palasokereita tuli karkinhimoissaan rouskutettua paljon. Sattuu hampaisiin ajatuskin nykyään. Tosiaan ysärillä herkkuhimoissaan sai kyllä lapsi käyttää mielikuvitusta. Nykyään on niin yltäkylläistä että vaikea valita mitä ottaisi.

Kokeile googlata Carr's Table Water - näitä on edelleen myynnissä ja erinomaisia ovat minkä tahansa juuston kera 

Vierailija kirjoitti:

Palasokereita tuli karkinhimoissaan rouskutettua paljon. Sattuu hampaisiin ajatuskin nykyään. Tosiaan ysärillä herkkuhimoissaan sai kyllä lapsi käyttää mielikuvitusta. Nykyään on niin yltäkylläistä että vaikea valita mitä ottaisi.

Minusta tuntuu, että monesti lapsena minun herkkuhimo oli oikeasti nälkä. Kunnon täyttävää ruokaa ei välttämättä saanut riittävästi tai välipalatarpeita koulun jälkeen ei oikein ollut kaapissa ja sitten tuli herkkuhimo-olo. Jota ei olisi tullut, jos olisi saanut riittävästi kunnon ruokaa. Kouluruokaa söin, meidän koulussa se tehtiin omassa keittiössä ja oli ihan hyvää, mutta pinaattiletuissa, kalapuikoissa, lihapullissa ym oli rajoitus montako saa ottaa ja usein jäi nälkä. Ap

Musta on tosi outoa miten monilla on ollut ihan kummallisia himoja lapsena? Eikö teillä ollut riittävästi ruokaa ja säännöllisiä ruoka-aikoja? Eikö teidän äidit sanoneet noista mitään?

Olen syntynyt -83 ja meillä oli aina jogurtteja ja hedelmiä itse otettavaksi välipalaksi ennen kuin äiti tuli kotiin laittamaan syötävää, ikinä ei tarvinnut jotain sokereita ja jauhoja sotkea.

Vierailija kirjoitti:

Musta on tosi outoa miten monilla on ollut ihan kummallisia himoja lapsena? Eikö teillä ollut riittävästi ruokaa ja säännöllisiä ruoka-aikoja? Eikö teidän äidit sanoneet noista mitään?

Olen syntynyt -83 ja meillä oli aina jogurtteja ja hedelmiä itse otettavaksi välipalaksi ennen kuin äiti tuli kotiin laittamaan syötävää, ikinä ei tarvinnut jotain sokereita ja jauhoja sotkea.

Minun äiti ei ainakaan tiennyt mitä herkkuina tai muuten kaapista söin. Olen syntynyt -81, en muista, että mitään jugurtteja tai hedelmiä olisi ollut. Jotain porkkanoita kyllä, mutta ei niitä tehnyt mieli. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Palasokereita tuli karkinhimoissaan rouskutettua paljon. Sattuu hampaisiin ajatuskin nykyään. Tosiaan ysärillä herkkuhimoissaan sai kyllä lapsi käyttää mielikuvitusta. Nykyään on niin yltäkylläistä että vaikea valita mitä ottaisi.

Minusta tuntuu, että monesti lapsena minun herkkuhimo oli oikeasti nälkä. Kunnon täyttävää ruokaa ei välttämättä saanut riittävästi tai välipalatarpeita koulun jälkeen ei oikein ollut kaapissa ja sitten tuli herkkuhimo-olo. Jota ei olisi tullut, jos olisi saanut riittävästi kunnon ruokaa. Kouluruokaa söin, meidän koulussa se tehtiin omassa keittiössä ja oli ihan hyvää, mutta pinaattiletuissa, kalapuikoissa, lihapullissa ym oli rajoitus montako saa ottaa ja usein jäi nälkä. Ap

Ja aika ravintoköyhääkin ruoka tuolloin oli, paljon huonoja hiilareita. Vähän kasviksia.

Näkkäri, jonka päälle voita ja kurkkuviipaleita. Kurkkuviipaleet voitelin huolellisesti sinapilla ja lopulta sirottelin tasaisen hunnun sokeria koko komeuden päälle.

Sitä en käsitä, miten tällainen ajatus syntyi, mutta paljon noita söin 😂

Kauraryynisotkua eli kaurahiutaleita, kaakaota, sokeria ja maitoa. Sekotettiin ja ei muutaku suuhun.

Toinen mitä tuli tehtyä: voita ja kaakaota sekaisin ja suuhun.

Ei enää oikein uppoa.

Meillä oli lähinnä vain kuivaa ruisleipää ja porkkanaa. Viiliä joskus, hedelmiä harvoin. Myslitkin oli tosi kuiva koita nykyisiin verrattuna, niistä kaivoin joskus hedelmä sattumia makeanhimoon.

Vierailija kirjoitti:

Sipsejä, karkkia, jäätelöä, ranskalaisia. En söis noita vaikka maksettaisi. Inhoan läskiä.

Mutta eihän tuossa ollut läskiä?.

Vierailija kirjoitti:

Musta on tosi outoa miten monilla on ollut ihan kummallisia himoja lapsena? Eikö teillä ollut riittävästi ruokaa ja säännöllisiä ruoka-aikoja? Eikö teidän äidit sanoneet noista mitään?

Olen syntynyt -83 ja meillä oli aina jogurtteja ja hedelmiä itse otettavaksi välipalaksi ennen kuin äiti tuli kotiin laittamaan syötävää, ikinä ei tarvinnut jotain sokereita ja jauhoja sotkea.

Meidän äiti ei halunnut ostaa mitään muroja, mehuja, sokerijogurtteja tms sokeihöttöä. Jos leipä ja omppu/banaani ei napannut niin jotain piti soveltaa.

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli lähinnä vain kuivaa ruisleipää ja porkkanaa. Viiliä joskus, hedelmiä harvoin. Myslitkin oli tosi kuiva koita nykyisiin verrattuna, niistä kaivoin joskus hedelmä sattumia makeanhimoon.

En ole tätä muistanutkaan, mutta kun tuon kirjoitit, niin yhtäkkiä muistin, että myslipaketista kaivoin aina makeanhimoon ne kuivatut banaanit. Omalle lapselleni ostan useinkin banaaneja, mutta en muista, että meillä olisi niitä, siis tuoreita omassa lapsuudessa tai nuoruudessa ollut. Kuivan reissumiehen muistan. Ja pahan myslin. Nahistuneet porkkanat. Becelin (yök). Me ei edes oltu mitään vähävaraisia, en tiedä miksi ruokapuoli oli surkea. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Musta on tosi outoa miten monilla on ollut ihan kummallisia himoja lapsena? Eikö teillä ollut riittävästi ruokaa ja säännöllisiä ruoka-aikoja? Eikö teidän äidit sanoneet noista mitään?

Olen syntynyt -83 ja meillä oli aina jogurtteja ja hedelmiä itse otettavaksi välipalaksi ennen kuin äiti tuli kotiin laittamaan syötävää, ikinä ei tarvinnut jotain sokereita ja jauhoja sotkea.

Minun äiti ei ainakaan tiennyt mitä herkkuina tai muuten kaapista söin. Olen syntynyt -81, en muista, että mitään jugurtteja tai hedelmiä olisi ollut. Jotain porkkanoita kyllä, mutta ei niitä tehnyt mieli. Ap

Ok, meillä äiti olisi huomannut jos kaapeista olisi kadonnut ryynit ja voit. Meillä oli ihan niitä ysärin valion hedelmäpommi ym jogurtteja. Ja Bulgarian jogurttia kanssa mihin kyllä valutin hunajaa sekaan (muistin juuri :D)

Hedelminä oli omppua ja banaania, ei siis kaikenlaista melonia ym mitä nykyään on, mutta just noita perusjuttuja.

-Sama 83

Rouskutin kuivaa spagettia suoraan paketista, mielestäni se oli ihanaa.

Toinen oli riisikakut. Saatoin vetää paketin kuivia riisikakkuja (ilman mitään päällisiä) kerralla.

Iskin sokeripalan kermaan imin ja söin.

Toinen oli että soseripala suuhun ja hörpin maitoa sen läpi.

Niin no vois tehdä noin vieläkin. En oo jostain syystä tehnyt

Sulatettuun voihin hapankorppua palasina. Ja lusikalla siitä sitten. Ai että oli hyvää.