Ammattikoulun käyneet! Miksi teidän lapsista tulee yleensä myös amiksia?

Se, että yhteiskunnassa pyritään erilaisilla avustusjärjestelmillä jakamaan kaikille jotain hyvää on lähinnä lasten etu. Ymmärrän hyvin kannan, ettei 5000 euroa kuussa tienaava tarvitse mihinkään esim. lapsilisiä. Tulojen epätasainen jakautuminen on suurimpia ongelmia täällä ja helppoja säästökohteita, joissa kukaan ei kärsi on " rikkaat" . Miksi vaikka lottomiljonäärin tarvitsee saada samoja etuuksia kuin opiskelevan yksinhuoltajan?



Ja lisäksi ei se akateemisuus takaa hyviä tuloja. Esim. sosiaalialalla ei tienaa koskaan hyvin ja silti ihmiset sitä opiskelevat ihan yliopistossa saakka.

mitä korkeampi koulutustaso, sitä korkeampi palkka eli siinä mielessä opiskelu kannattaa. Tosin tilastot nyt kertovat vain sen yleisimmän vallitsevan vaihtoehdon, joten tietysti on olemassa erittäin hyvin tienaavia ammattikoulun käyneitä ja erittäin huonosti tienaavia korkeakoulun käyneitä. Jos ajatellaan esim. yrittäjiä: menestyvä parturi-kampaaja varmasti pärjää ihan mukavasti, mutta tuskin pääsee koskaan menestyvän apteekkarin (proviisorin tutkinto) tuloihin.

Ja se on opiskelijoilla jo opiskeluaikoina tiedossa, eli tienestien perässä ei sillekään alalle hakeuduta.

et varmaan ymmärtäisi jos latinaksi näkisit. Millä muilla kielillä haluat? Muinaiskreikaksi?



Tartuitko pikkumaisuuttasi viestin " hölmöimpään" osaan. Siihen, johon kukaan itseään kunnioittava ei viitsisi provosoitua.

kannattaa muistaa, että Suomessa tuloerot ovat loppujen lopuksi todella pienet verrattuna moneen muuhun maahan.

Vai miten on?

miksi kukaan valittaa yliopisto-opintojen rankkuutta. Saa itse päättää milloin lukee ja kuinka paljon lukee. Saa opiskella sitä, mikä itseään oikeasti kiinnostaa. Sehän on puhdas nautinto. Olin välillä töissä viitisen vuotta ja nyt kyllä jatko-opiskelu on niiden ylitöiden ja projektien väännön jälkeen ollut mukavaa. Raha on ainoa ongelma, mutta kyllähän sekin hoituu.

Vierailija:

Vai miten on?

Mutsis oli:) Olet huvittava.:)

Ja toiseksi en ole amis, vaan akateeminen, mutta kanssasi asioista erilinjoilla. Hämmästyttääkö?

Kysyit millä kielillä haluan tekstisi ja selvyyden vuoksi (jotta nyt ihan varmasti ymmärtäisin pointtisi) haluaisin ne ruotsiksi ja englanniksi. Vai onko jäänyt kotiläksyt tekemättä?

ei se tarkoita, että täällä hyvin. Todella moni elää alle köyhyysrajan (975 euroa/kk.) Tähän köyhyysloukkuun voi vajota monesta syystä. On opiskelija, eläkeläinen, sairas...



Työmäärä on ihmisillä aikalailla sama ja esim. niistä perus yhteiskunnan rakenteita ylläpitävistä duuneista rasitutaan fyysisesti nopeammin kuin akateemisista duuneista -> sairaseläkkeitä, -lomia. Monet amikset rakentavat tämän yhteiskunnan rakenteita tai vaikka hoitavat lapsia, silti heidän työtään pidetään kakkosluokkaisena. Sitä arvostuksen puutetta en ymmärrä.

Kerro sinä minulle mieluummin, miksi autopuolen amiksessa käyneen miehen (tätänykyä autokauppias, asuu hulppeassa asunnossa ja on rahaa millä mällätä) pitäisi hävetä omaa koulutustaan tai sen periytymistä lapsilleen?

Ja miksi olisi niin hieno asia, että yliopistossa opiskellut (en muista millään hänen nimikettään, joku maisteri) nainen välittäisi lapsilleen oman koulutustaustansa (jos hänellä olisi varaa hankkia joskus lapsia...) kun hän tällä hetkellä työskentelee tehtaassa ja sinnittelee toimeentulosta?

En tiedä teistä muista, mutta minä teen töitä saadakseni rahaa jolla voin rahoittaa omaa ja perheeni elämää. Minulle työ/koulutus itsessään ei merkitse mitään, ja siksi on vaikea ymmärtää niitä jotka opiskelevat vuosia, vain päätyäkseen työkkäriin kirjoille...



-21

Raha, tai siis sen puute, estää lusmuamasta yliopistolla ' tekemättä mitään' . En muista tarkalleen, kuinka pitkäksi aikaa opintotukea myönnetään maisterin tutkintoon, mutta oiskos ollu jotain 55 kuukaudeksi? Ja siis ilman töissäkäyntiä harva pärjää nykyään, 440 euroa kuussa ei pitkälle elätä. Itse päätin tehdä niin, että suoritan yliopiston tappotahdilla ja en mene töihin opiskeluaikana, että ehdin lukea. En kutsuisi sitä nautinnoksi, että kaikesta ylimääräisestä (ja osin hyvin tarpeellisestakin) piti luopua sen vuoksi, että SAAN opiskella haluamaani alaa. Kyllä se välillä itketti, jos kaurahiutaleetkin loppui, ja kaapissa oli enää sinappia ja ketsuppia jäljellä.



Niin siis pointtini oli se, että huono rahatilanne syö kyllä sitä opiskelun ihanuutta -huolimatta siitä, että joissakin piireissä on tätä nykyä muodikasta olla köyhä (usko tai älä :D).

Minulle työ on intohimo, ja kouluttauduin yliopistossa, koska ala kiehtoo minua hirveästi ja haluan oppia siitä vielä paljon lisää :) Rakastan työtäni, en tietenkään samoin kuin perhettäni, mutta ennen lapsia tein oikein mielelläni 10-tuntisia päiviä projektieni parissa!

Sinä nähtävästi pidät rutiininomaisesta työstä, vai tulkitsinko väärin? Minä nuupahtaisin hyvin pian sellaisessa työssä, kun aivoilla ei olisi koko ajan pientä haastetta. Mutta meitä on niin moneksi, toivottavasti et kuitenkaan inhoa työtäsi, vaikka se ei sinulle tärkeä olekaan :)

Vierailija:

En tiedä teistä muista, mutta minä teen töitä saadakseni rahaa jolla voin rahoittaa omaa ja perheeni elämää. Minulle työ/koulutus itsessään ei merkitse mitään, ja siksi on vaikea ymmärtää niitä jotka opiskelevat vuosia, vain päätyäkseen työkkäriin kirjoille...

-21

Sinun ei tarvitse koulutustasi hävetä. Olet ilmeisesti työskennellyt sitkeästi saavuttaaksesi sen, mitä sinulla nyt on. hyvä niin. Poikkeuksia löytyy suuntaan jos toiseen. Useat amikset eivät kuitenkaan koskaan saavuta tilaasi.

Harrastat pilkunviilausta. En viitsi alentua tasollesi. Pahoittelen edelleen puolestasi, että jäit hölmönä jankkaamaan ehkä koko keskustelussa esiintynyttä hölmöintä kommenttia, vaikka ilmeisesti itse aloitit aiheesta hyvin provosoiden, etkä juurikaan ole kommenttejasi kyennyt puolustamaan.



Jos sinua helpottaa voin kertoa, että esim. virkamiesruotsi suoritettu. Taso vaatimus on todella alhainen, se on pakko todeta.

Vierailija:

Poikkeuksia löytyy suuntaan jos toiseen. Useat amikset eivät kuitenkaan koskaan saavuta tilaasi.

Edelleen en ymmärrä, miksi se " menestys" on niin tärkeää? Tämä yhteiskunta on täynnä ihan tavallisia ihmisiä, joiden elämä on ihan hyvin kun saa laskut maksettua, lapset kasvatettua ja on välillä ylimääräistä tehdä jotain kivaa. Hieman suhteellisuudentajua ja itse kukin voi olla tyytyväinen. Ei tarvitse niin hirveästi stressata tai yrittää olla parempaa kuin onkaan. Samoihin vanhainkoteihin me kaikki päädymme ja samalla hautuumaalle. Sen väliajan voi ja pitääkin käyttää nauttien elämästään. Ja kyllä, amiksetkin voivat nauttia elämästään ihan täysin rinnoin, eikä maailmasta putoa pohja, vaikka ei olekaan uraa.

arvasin! luovutit!



Enpähän ole alkanut joka väitettä kommentoimaan, koska muutakin tekemistä tässä samalla on (esseen kirjoitusta) ja huomasin jo alussa, että tämä keskustelu lähti heti amis-akateeminen-väittelyksi, vaikka tarkoitus oli jotain ihan muuta. Mutta kai pieni leikittely on joskus sallittua tällaiselle akateemisellekin?

Vierailija:

Sinä nähtävästi pidät rutiininomaisesta työstä, vai tulkitsinko väärin? Minä nuupahtaisin hyvin pian sellaisessa työssä, kun aivoilla ei olisi koko ajan pientä haastetta.

Haasteenhan jokainen määrittää itse. Ei kukaan ole sanonut, etteikö itseään voisi kehittää myös perusduuneissa. Aina voi tehdä paremmin ja kohentaa omaa ammattitaitoaan ja jos ala alkaa ahdistamaan, niin eikun vaihtoon:)

Sitten kun on tehnyt 30 vuotta samaa duunia, niin voi sanoa, mistä se " luovuus" omaan työhön löytyy. Kyllä se vissiin on enempi se intohimo omaan tekemiseensä kuin koulutus. 30 työvuodessa kun oppii paljon ja kyllähän siinä ajassa kaikki kerkeää muuttumaan moneen kertaan alalla kuin alalla. Kyse on myös sopeutumiskyvyistä.

Jos oma poika käy nykyisen amiksen (vahvavirta) jälkeen itsensä minun tavallani inssiksi niin onko se paljonkin huonompi, kuin lukio ja inssiksi. Tuttu ei tosin päässyt yo-todistuksella kun se oli huono tekniseen, mutta pääsi vanhalla peruskoulutodistuksella.

Vierailija:

arvasin! luovutit!

Harrastan lasteni kanssa saman " tasoista" inttämistä. Ikää 4 ja 2 vuotta. Ei se akateemisuus pitkälle vie. :) Kaksi akateemista tässä kinaavat...