Kun ihminen kuolee, mihin mieli siirtyy?

Teoriaa, pohdintaa. Sielu on yleensä henkinen kroppa. Jos on orbina tai energiana välillä ja on juuttunut maapallolle tai välitilaan tai käy kotipaikassa, voi manifestoida sielukropan. Se ei näy välttämättä "elämässä kiinni oleville" koska taajuus on vähän eri, paitsi jos jollakin on kyky "nähdä", mutta samalla puolella oleville näkyy paremmin. "Toiselle puolelle valoon siirtyneen" eli toiselle (vaikka positiiviselle) kotidimensiolle siirtyneen on ehkä helpompi saada siellä kroppa esille. Toisen ihmisen aurakenttään ei kannata juuttua, koska se voi näyttää valolta tai väriltä, vaan astua siitä poispäin. Sielut projektoivat itseään maapallolle ja oppivat asioita. Olipa sekava selostus, mutta sinnepäin. Teoriaa vain.

Kun sammutan tietokoneen niin mihin se Windows menee???

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tutkimuksen mukaan aivot jatkavat toimintaa melko pitkäänkin kuoleman jälkeen

Tai hetkellä. Ruumiista irtaantumiskokemus. ja paluu ehkä vielä takaisin.

Ihminen on valmis jättämään ruumiinsa ja mielensä. Ja sielu siirtyy sfääreihin. Tai symbolisesti taivaaseen ja ihminen siirtyy osaksi universumia.

Aivoissa on tahdottomia sähköimpulsseja kyllä, kuten lihaksissakin on kouristuksia vielä kuoleman jälkeen, ei ihminen (tai eläin) niistä tietoinen enää kuitenkaan ole.

Kuolema kestää aikansa. Rajakokemukset ovat todellisia.

Kokemukset voivat olla ihan todellisia, mutta se mitä niiden aikana koetaan ei ole muuta kuin aivokemian häiriöitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tutkimuksen mukaan aivot jatkavat toimintaa melko pitkäänkin kuoleman jälkeen

Tai hetkellä. Ruumiista irtaantumiskokemus. ja paluu ehkä vielä takaisin.

Ihminen on valmis jättämään ruumiinsa ja mielensä. Ja sielu siirtyy sfääreihin. Tai symbolisesti taivaaseen ja ihminen siirtyy osaksi universumia.

Aivoissa on tahdottomia sähköimpulsseja kyllä, kuten lihaksissakin on kouristuksia vielä kuoleman jälkeen, ei ihminen (tai eläin) niistä tietoinen enää kuitenkaan ole.

Kuolema kestää aikansa. Rajakokemukset ovat todellisia.

Aivomme erittävät noissa tilanteessa kemikaaleja, jotka selittävät nuo "kokemukset". Joten kyllä ne ovat olemassa, mutta vain kuolevien aivojen sisällä.

Vierailija kirjoitti:

Kun ihminen muodostui kohdussa, niin mistä mieli häneen tuli? Samalla tavalla käy ihmisen kuollessa, mutta käänteisesti tietenkin.

Hyvin paljon meidän mieli on aivoista kiinni: Jos tulee aivovamma se mielikin muuttuu. Sielun olemassaoleminen on höpöhöpöä, joten todennäköisintä on, että kuoleman jälkeen ihmisen mieli kuolee aivojen mukana.

Tuleeko ns mieli ( sielu) alkioon itsestään, mielestäsi? Ateisteilla on hyvin erikoinen ajattelutapa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todista todista. Se pitää ihmisen itse TUNTEA. se mitä tunnet sydämessä. Mutta jos et tunne niin ehkä sinulla ei ole sielua. Ja päädyt sinne olemattomuuteen. eri

Sydämessä ei tunneta mitään. Sydän on osa verenkiertoelimistöämme. Aivoissa tunnetaan, mutta mitään sieluja ei sielläkään kyllä ole.

Ei helvetti. Vai tunnet sinä aivoissasi jotain. Minä en ole koskaan tuntenut vihaa tai rakkautta tai surua aivoissani. Ainoastaan huimausta ja päänsärkyä joskus

Sydämessä taas kyllä. Sydämellä on osa elimellistä toimintaamme kyllä. Niinkuin koko kropallamme.

Vierailija kirjoitti:

Teoriaa, pohdintaa. Sielu on yleensä henkinen kroppa. Jos on orbina tai energiana välillä ja on juuttunut maapallolle tai välitilaan tai käy kotipaikassa, voi manifestoida sielukropan. Se ei näy välttämättä "elämässä kiinni oleville" koska taajuus on vähän eri, paitsi jos jollakin on kyky "nähdä", mutta samalla puolella oleville näkyy paremmin. "Toiselle puolelle valoon siirtyneen" eli toiselle (vaikka positiiviselle) kotidimensiolle siirtyneen on ehkä helpompi saada siellä kroppa esille. Toisen ihmisen aurakenttään ei kannata juuttua, koska se voi näyttää valolta tai väriltä, vaan astua siitä poispäin. Sielut projektoivat itseään maapallolle ja oppivat asioita. Olipa sekava selostus, mutta sinnepäin. Teoriaa vain.

Mielenterveys kun menee niin syntyy tuollasta tekstiä.

Minun mieleni siirtyy väliaikaisesti Sieppiin, tutkimaan uutta kehoani perusteellisesti. Mutta jatkaa matkaansa ennenkuin toinen mies saapuu paikalle.

Vierailija kirjoitti:

Kun sammutan tietokoneen niin mihin se Windows menee???

Windows mene Windows taivaaseen, jossa se viettää iänkaikkisuuden . Kukaan oikeasti haluaisi edes olla tietoinen miljardeja vuosia? Kuoleman jälkeinen elämä olisi todellinen kirous, onneksi se esi-isien satu, jota meistä yksinkertaisimmat edelleen pelkojensa takia uskovat ja sulkevat silmänsä siitä mitä olemme oppineet viimeisen tuhannen vuoden aikana. 

Sydän pakahtuu,sydänsurua. Kyllä siellä sydämessä muutakin on. Ainakin tunnetta. Jos jotain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todista todista. Se pitää ihmisen itse TUNTEA. se mitä tunnet sydämessä. Mutta jos et tunne niin ehkä sinulla ei ole sielua. Ja päädyt sinne olemattomuuteen. eri

Sydämessä ei tunneta mitään. Sydän on osa verenkiertoelimistöämme. Aivoissa tunnetaan, mutta mitään sieluja ei sielläkään kyllä ole.

Ei helvetti. Vai tunnet sinä aivoissasi jotain. Minä en ole koskaan tuntenut vihaa tai rakkautta tai surua aivoissani. Ainoastaan huimausta ja päänsärkyä joskus

Sydämessä taas kyllä. Sydämellä on osa elimellistä toimintaamme kyllä. Niinkuin koko kropallamme.

Et taida tietää neurologiasta ja neurokemiasta yhtään mitään. Tunteet syntyvät aivoissa. Ne vaikuttavat tuntemuksiin muuallakin kehossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todista todista. Se pitää ihmisen itse TUNTEA. se mitä tunnet sydämessä. Mutta jos et tunne niin ehkä sinulla ei ole sielua. Ja päädyt sinne olemattomuuteen. eri

Sydämessä ei tunneta mitään. Sydän on osa verenkiertoelimistöämme. Aivoissa tunnetaan, mutta mitään sieluja ei sielläkään kyllä ole.

Ei helvetti. Vai tunnet sinä aivoissasi jotain. Minä en ole koskaan tuntenut vihaa tai rakkautta tai surua aivoissani. Ainoastaan huimausta ja päänsärkyä joskus

Sydämessä taas kyllä. Sydämellä on osa elimellistä toimintaamme kyllä. Niinkuin koko kropallamme.

Vähät lääketieteestä? Aika turha kanssasi on puhua jos väität että tunteet syntyvät muualla kuin aivoissa. Faktojen kieltäminen lopettaa keskustelun. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun ihminen muodostui kohdussa, niin mistä mieli häneen tuli? Samalla tavalla käy ihmisen kuollessa, mutta käänteisesti tietenkin.

Hyvin paljon meidän mieli on aivoista kiinni: Jos tulee aivovamma se mielikin muuttuu. Sielun olemassaoleminen on höpöhöpöä, joten todennäköisintä on, että kuoleman jälkeen ihmisen mieli kuolee aivojen mukana.

Tuleeko ns mieli ( sielu) alkioon itsestään, mielestäsi? Ateisteilla on hyvin erikoinen ajattelutapa.

Mitään sielua ei edelleenkään ole olemassa, ääliö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun sammutan tietokoneen niin mihin se Windows menee???

Windows mene Windows taivaaseen, jossa se viettää iänkaikkisuuden . Kukaan oikeasti haluaisi edes olla tietoinen miljardeja vuosia? Kuoleman jälkeinen elämä olisi todellinen kirous, onneksi se esi-isien satu, jota meistä yksinkertaisimmat edelleen pelkojensa takia uskovat ja sulkevat silmänsä siitä mitä olemme oppineet viimeisen tuhannen vuoden aikana. 

En minäkään usko kuoleman jälkeiseen elämään samassa muodossa mitä ihminen nyt yleensä ajattelee. Eiköhän sielu ja universumi ole sitten jotain ihan muuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todista todista. Se pitää ihmisen itse TUNTEA. se mitä tunnet sydämessä. Mutta jos et tunne niin ehkä sinulla ei ole sielua. Ja päädyt sinne olemattomuuteen. eri

Sydämessä ei tunneta mitään. Sydän on osa verenkiertoelimistöämme. Aivoissa tunnetaan, mutta mitään sieluja ei sielläkään kyllä ole.

Ei helvetti. Vai tunnet sinä aivoissasi jotain. Minä en ole koskaan tuntenut vihaa tai rakkautta tai surua aivoissani.

Tunnet ne nimenomaan aivoissasi, ääliö.

Vierailija kirjoitti:

Sydän pakahtuu,sydänsurua. Kyllä siellä sydämessä muutakin on. Ainakin tunnetta. Jos jotain.

Sanonnat eivät ole validi argumentti jota voi käyttää kumotakseen yleisesti hyväksyttyä tieteellistä faktaa. Tuo on vain lapsellista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun ihminen muodostui kohdussa, niin mistä mieli häneen tuli? Samalla tavalla käy ihmisen kuollessa, mutta käänteisesti tietenkin.

Hyvin paljon meidän mieli on aivoista kiinni: Jos tulee aivovamma se mielikin muuttuu. Sielun olemassaoleminen on höpöhöpöä, joten todennäköisintä on, että kuoleman jälkeen ihmisen mieli kuolee aivojen mukana.

Tuleeko ns mieli ( sielu) alkioon itsestään, mielestäsi? Ateisteilla on hyvin erikoinen ajattelutapa.

Mitään sielua ei edelleenkään ole olemassa, ääliö.

Vihainen ateisti? Ihan samanlaisia kuin hihhulit.

Vierailija kirjoitti:

Sydän pakahtuu,sydänsurua. Kyllä siellä sydämessä muutakin on. Ainakin tunnetta. Jos jotain.

No ei todellakaan oole, ääliö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todista todista. Se pitää ihmisen itse TUNTEA. se mitä tunnet sydämessä. Mutta jos et tunne niin ehkä sinulla ei ole sielua. Ja päädyt sinne olemattomuuteen. eri

Sydämessä ei tunneta mitään. Sydän on osa verenkiertoelimistöämme. Aivoissa tunnetaan, mutta mitään sieluja ei sielläkään kyllä ole.

Ihminen on psyykkisfyysinen kokonaisuus, eli kyllä esim. tunteet voivat todellakin siirtyä eri puolille kehoa. Jos et ole mitään koskaan sydämessäsi tuntenut tai mahanpohjassa, niin aika latteaa on elämäsi ollut.

Voitko itse todistaa että kaikki on syntynyt tyhjästä? Kaikki on vaan sattumaa, ilman merkitystä ja päämäärää?!

T.eri