Vielä 90-luvun alussa olin luonnonkaunis - ei tietenkään vieläkään ole "lisäosia"
Minulla oli/on:
- paksut, pitkät hiukset
- kynnet olivat pitkät ja näyttivät ranskalaiselta manikyyriltä luonnon tilassa
- ripset olivat myös tummat ja pitkät
Mitä iloa niistä enää on, kun kaikki voi halutessaan näyttää upealta eikä kukaan tiedä, että ne on vain feikkiä?
Toki ikääkin on, mutta mietin vaan nuoruuden aikaista tilannetta.
Tisseistä en puhu mitään sen enempää. Ne on tavalliset eikä haittaa, jos joku ne haluaa suuremmiksi. Joskus vain erotuin noilla "avuillani".
Kommentit (58)
Vierailija kirjoitti:
Hirveesti pissiliisat puolustelee lisäkkeitään.
"Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa". 😂Näpyttelevät viestejä polvista rikkinäiset housut jalassaan. (älä puutu tähän, voi sulla olla muutakin päällä). 😂😂😂😂
Menee ehkä parikymmentä vuotta niin reikäisille housuille nauretaan, kuten kaikille muotihullutuksille on jälkeen päin naureskeltu.
Missä tässä ketjussa sun mielestä on puolusteltu lisäkkeitä...?
Vierailija kirjoitti:
Hirveesti pissiliisat puolustelee lisäkkeitään.
"Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa". 😂Näpyttelevät viestejä polvista rikkinäiset housut jalassaan. (älä puutu tähän, voi sulla olla muutakin päällä). 😂😂😂😂
Menee ehkä parikymmentä vuotta niin reikäisille housuille nauretaan, kuten kaikille muotihullutuksille on jälkeen päin naureskeltu.
Olet hupsu. En ole nähnyt kenenkään kaipaavan lisäkkeitä, ihmettelevän vaan vanhakantaista ajatusta siitä että muut naiset on jossain kisassa itseä vastaan jossa tuuheimmat ripset voittaa ja muiden on itseltä pois. Itse en lisäkkeitä tarvitse enkä toivo mutta koskaan ei ole kyllä käynyt mieleen ajatella että nyt mun etuoikeudet viedään kun toinen otti hiustenpidennykset.
Ai niin, 😅😅😅😅
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosiaan, ysärillä tuollaiset asiat erottuivat, kun muoviosat eivät olleet se normi. Minun luultiin käyttävän ripsaria, kun ripset olivat luonnontilassa - nykyään kioskin kassallakin on ne pullasudit silmissä. Eivät paksut huuletkaan erotu täytettyjen joukosta. Hiukset kyllä edelleen huomataan, niistä saa kuulla paljon kommentteja, vaikkei ole lisäkarvaa niissä. En tässä tarkoita, etteikö lisäosia saisi teetättää, kunhan pohdin ääneen.
Ysärillä paksuja huulia ei edes pidetty kauniina, kapeita ihailtiin.
Ei kai mitään huulia silloin ihailtu. Oli millaiset tahansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä sitten? Ihan oikeasti. Selitä vähän.
Varmaan meinaa sitä, että ennen oli helpompi erottua kaunottarena kun toiset ei voineet korjailla itseään. Nythän ei voi tietää kuka on luonnostaan kaunis ja kellä on vaan joko hyvät meikkitaidot, tai kirurginkäyntejä. Kohta on kuin Koreassa, jossa leikellyille vanhemmille tulee reippaasti vanhempiensa sen hetkisestä ulkonäöstä eroavia jälkeläisiä.
Mutta miksi pitää erottua kaunottarena? Vai tekeekö tämän asian kysyminen minusta taas pissiksen?
Mun mielestä ei pidä, mutta tavallaan tajuan että harmittaa ajatus miten puoli vuosisataa sitten ois ollut kulmakunnan kaunotar ja nyt ei oo semmoista etulyöntiasemaa. Vähän kuin harmittais että sai ison perinnön, mutta yhtäkkiä muillakin on mahis päästä samoihin tuloihin. Tai en tiiä onko vertaus osuva. Ehkä ois isompi valikoima puolisokandidaatteja jos muut ei vois parannella omaa ulkonäköään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä sitten? Ihan oikeasti. Selitä vähän.
Varmaan meinaa sitä, että ennen oli helpompi erottua kaunottarena kun toiset ei voineet korjailla itseään. Nythän ei voi tietää kuka on luonnostaan kaunis ja kellä on vaan joko hyvät meikkitaidot, tai kirurginkäyntejä. Kohta on kuin Koreassa, jossa leikellyille vanhemmille tulee reippaasti vanhempiensa sen hetkisestä ulkonäöstä eroavia jälkeläisiä.
Mutta miksi pitää erottua kaunottarena? Vai tekeekö tämän asian kysyminen minusta taas pissiksen?
Mun mielestä ei pidä, mutta tavallaan tajuan että harmittaa ajatus miten puoli vuosisataa sitten ois ollut kulmakunnan kaunotar ja nyt ei oo semmoista etulyöntiasemaa. Vähän kuin harmittais että sai ison perinnön, mutta yhtäkkiä muillakin on mahis päästä samoihin tuloihin. Tai en tiiä onko vertaus osuva. Ehkä ois isompi valikoima puolisokandidaatteja jos muut ei vois parannella omaa ulkonäköään?
Mä taas en pysty ymmärtämään, miksi tuo harmittaa. Ehkä johtuu siitä, että en ole koskaan ollut kaunis, vaan ihan tavallisen näköinen. Mutta siis jos puhutaan etulyöntiasemista, tällä hetkellä kaikki mun työt (mulla on siis useita työpaikkoja) ovat sellaisia, joihin mua on pyydetty, ainoatakaan en ole hakenut. Tässä "etulyöntiasemassa" olen siitä huolimatta, että en ole kaunis.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei oo pitkiä, upeita kynsiä, tai tummia, pitkiä ripsiä, mutta oon silti luonnonkaunis vaikka hissuksiin vanhenenkin. Luusto se kai etupäässä on, kun on pitkäraajaista, hoikahkoa mallia ja kasvojen malli on kerrassaan upea, huulineen kaikkineen, vaikka itse sanonkin. Yleensä en ees meikkaa, koska mun mielestä ei tartte ja jos meikkaan, oon oikeastaan liiankin kaunis arkikäyttöön.
Tämä! Kauniit kasvonpiirteet ei ole menettäneet merkitystään. Voi olla vaikka kalju ja silti kaunis. Muistan just ysärillä miten joillain oli luontaisesti vahvat hiukset ja se teki heistä näyttävän näköisiä, mutta hiukset oikeastaan hämäsi vain, kun kasvot olivat piirteiltään tavikset.
Tätä ei tosiaan voi muuttaa nykyäänkään. Joko on kaunis kasvoiltaan tai sitten ei. Siihen ei meikkikään auta, jos ei se "meikkipohja" ole kaunis.
Aika yllättävän paljon voi kyllä kasvojensa mallia muuttaa ihan vaan varjostamalla, toki menee sitten helposti hiukan keinotekoisen näköiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Ysärillä myös opetettiin, että turhaan tytöt ottavat paineita jostain muotilehdistä. Ja että semmoisia lukevat vain naiset ja että kyllä ne pojat tykkäävät ihan sellaisenaan. Nykyään minusta näyttää siltä, että tuo ei päde edes entisiin ysärinuoriin. Luonnonkauniita naisia arvostavat miehet taitavat olla suunnilleen kuusikymppisiä. Tänä päivänä naisten muokattujen ulkonäköjen harrastaminen katselumuodossa on todella tavallista. On sitten tietysti miehiä, joilla on niin intensiivisiä nörttiharrastuksia, että tuommoiset jutut menevöt ihan ohi, mutta tuommoinen viattomuus on kyllä harvinaista.
Ei voi yleistää nyt tota. Kyllä tällättiin ja pakkeloitiin ja yläasteella muistan miten joku oli käynyt oikein kosmetologilla nypityttämässä kapeat muotikulmat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä sitten? Ihan oikeasti. Selitä vähän.
Varmaan meinaa sitä, että ennen oli helpompi erottua kaunottarena kun toiset ei voineet korjailla itseään. Nythän ei voi tietää kuka on luonnostaan kaunis ja kellä on vaan joko hyvät meikkitaidot, tai kirurginkäyntejä. Kohta on kuin Koreassa, jossa leikellyille vanhemmille tulee reippaasti vanhempiensa sen hetkisestä ulkonäöstä eroavia jälkeläisiä.
Mutta miksi pitää erottua kaunottarena? Vai tekeekö tämän asian kysyminen minusta taas pissiksen?
Mun mielestä ei pidä, mutta tavallaan tajuan että harmittaa ajatus miten puoli vuosisataa sitten ois ollut kulmakunnan kaunotar ja nyt ei oo semmoista etulyöntiasemaa. Vähän kuin harmittais että sai ison perinnön, mutta yhtäkkiä muillakin on mahis päästä samoihin tuloihin. Tai en tiiä onko vertaus osuva. Ehkä ois isompi valikoima puolisokandidaatteja jos muut ei vois parannella omaa ulkonäköään?
Mä taas en pysty ymmärtämään, miksi tuo harmittaa. Ehkä johtuu siitä, että en ole koskaan ollut kaunis, vaan ihan tavallisen näköinen. Mutta siis jos puhutaan etulyöntiasemista, tällä hetkellä kaikki mun työt (mulla on siis useita työpaikkoja) ovat sellaisia, joihin mua on pyydetty, ainoatakaan en ole hakenut. Tässä "etulyöntiasemassa" olen siitä huolimatta, että en ole kaunis.
Niin, mutta joku toinen ei oo sun kaltaisessa etulyöntiasemassa, niin kyllä se voi harmittaa jo se oma etu katoaa. Kuka on saanut mitäkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä sitten? Ihan oikeasti. Selitä vähän.
Varmaan meinaa sitä, että ennen oli helpompi erottua kaunottarena kun toiset ei voineet korjailla itseään. Nythän ei voi tietää kuka on luonnostaan kaunis ja kellä on vaan joko hyvät meikkitaidot, tai kirurginkäyntejä. Kohta on kuin Koreassa, jossa leikellyille vanhemmille tulee reippaasti vanhempiensa sen hetkisestä ulkonäöstä eroavia jälkeläisiä.
Mutta miksi pitää erottua kaunottarena? Vai tekeekö tämän asian kysyminen minusta taas pissiksen?
Mun mielestä ei pidä, mutta tavallaan tajuan että harmittaa ajatus miten puoli vuosisataa sitten ois ollut kulmakunnan kaunotar ja nyt ei oo semmoista etulyöntiasemaa. Vähän kuin harmittais että sai ison perinnön, mutta yhtäkkiä muillakin on mahis päästä samoihin tuloihin. Tai en tiiä onko vertaus osuva. Ehkä ois isompi valikoima puolisokandidaatteja jos muut ei vois parannella omaa ulkonäköään?
Mä taas en pysty ymmärtämään, miksi tuo harmittaa. Ehkä johtuu siitä, että en ole koskaan ollut kaunis, vaan ihan tavallisen näköinen. Mutta siis jos puhutaan etulyöntiasemista, tällä hetkellä kaikki mun työt (mulla on siis useita työpaikkoja) ovat sellaisia, joihin mua on pyydetty, ainoatakaan en ole hakenut. Tässä "etulyöntiasemassa" olen siitä huolimatta, että en ole kaunis.
Niin, mutta joku toinen ei oo sun kaltaisessa etulyöntiasemassa, niin kyllä se voi harmittaa jo se oma etu katoaa. Kuka on saanut mitäkin.
Siksi ei pidä jäädä kiinni johonkin tuollaiseen asiaan, joka voi muuttua. Munkin työtilanne voi muuttua todella helposti, joten en voi jäädä liikaa kiinni siihen, että työ vain aina tupsahtaa jostain. Toki olen myös tehnyt oikeasti töitä sen eteen, että uusia töitä tarjottaisiin mulle.
Mun mielestä ysärillä ei ollut sen vähempää ulkonäköpaineita kuin nykyäänkään, geenilotossa hävinneet vaan eivät voineet vaikuttaa asiaan mitenkään. He olivat "pitsanaamoja, lautoja, nököhampaita" jne. Huomaan, että monille ulkonäkönsä vuoksi erityishuomiota saaneille ihmisille vanheneminen ja huomion väheneminen on kova paikka. Itsekin olen sen verran naapurintyttömäisen sievä, että tunnistan itsessäni tiettyä haikeutta liittyen omaan vanhenemiseen. En ole ikinä juurikaan meikannut tai panostanut ulkonäköön, nuorempana silti olin elovenamaisen kaunis, nyt keski-ikäisenä en erotu juurikaan joukosta. Ihon väri on samentunut, hiukset tummuneet ja vartalokaan ei samanlainen kuin 18-vuotiaana. Tässä iässä toivon, että minua arvostetaan myös muiden piirteideni vuoksi kuin ulkonäköni, en osaa pitää tekotukkia tai -ripsiä minään uhkana minulle. Itse pidän hillitympää tyyliä esteettisesti miellyttävämpänä, mutta jokainen tyylillään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei oo pitkiä, upeita kynsiä, tai tummia, pitkiä ripsiä, mutta oon silti luonnonkaunis vaikka hissuksiin vanhenenkin. Luusto se kai etupäässä on, kun on pitkäraajaista, hoikahkoa mallia ja kasvojen malli on kerrassaan upea, huulineen kaikkineen, vaikka itse sanonkin. Yleensä en ees meikkaa, koska mun mielestä ei tartte ja jos meikkaan, oon oikeastaan liiankin kaunis arkikäyttöön.
Tämä! Kauniit kasvonpiirteet ei ole menettäneet merkitystään. Voi olla vaikka kalju ja silti kaunis. Muistan just ysärillä miten joillain oli luontaisesti vahvat hiukset ja se teki heistä näyttävän näköisiä, mutta hiukset oikeastaan hämäsi vain, kun kasvot olivat piirteiltään tavikset.
Tätä ei tosiaan voi muuttaa nykyäänkään. Joko on kaunis kasvoiltaan tai sitten ei. Siihen ei meikkikään auta, jos ei se "meikkipohja" ole kaunis.
Aika yllättävän paljon voi kyllä kasvojensa mallia muuttaa ihan vaan varjostamalla, toki menee sitten helposti hiukan keinotekoisen näköiseksi.
Niin. Kuvassa.
Mutta kun näkee livenä niin kyllä se naama on sitä, mitä on meikin kanssa ja ilman meikkiä.
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä ysärillä ei ollut sen vähempää ulkonäköpaineita kuin nykyäänkään, geenilotossa hävinneet vaan eivät voineet vaikuttaa asiaan mitenkään. He olivat "pitsanaamoja, lautoja, nököhampaita" jne. Huomaan, että monille ulkonäkönsä vuoksi erityishuomiota saaneille ihmisille vanheneminen ja huomion väheneminen on kova paikka. Itsekin olen sen verran naapurintyttömäisen sievä, että tunnistan itsessäni tiettyä haikeutta liittyen omaan vanhenemiseen. En ole ikinä juurikaan meikannut tai panostanut ulkonäköön, nuorempana silti olin elovenamaisen kaunis, nyt keski-ikäisenä en erotu juurikaan joukosta. Ihon väri on samentunut, hiukset tummuneet ja vartalokaan ei samanlainen kuin 18-vuotiaana. Tässä iässä toivon, että minua arvostetaan myös muiden piirteideni vuoksi kuin ulkonäköni, en osaa pitää tekotukkia tai -ripsiä minään uhkana minulle. Itse pidän hillitympää tyyliä esteettisesti miellyttävämpänä, mutta jokainen tyylillään.
Tietysti ysärillä oli ulkonäköpaineita, mutta ne olivat erilaisia. Vertailua tapahtui vertaisryhmissä, oli jotenkin sallitumpaa kommentoida ulkonäköä, mutta toisaalta se muovimaailma oli vain kalpea aavistus nykyisestä. Tietysti kaikki vanhenevat, mutta se on eri asia kuin mistä nyt puhutaan. Iän merkitys on vähentynyt vuosikymmenten saatossa, jos katsotaan ihan puhtaasti ulkonäköä, tuntuu jotenkin vanhanaikaiselta vetää se tähän mukaan. Eivät entisten ysärinuorten hiukset, ripset, kynnet jne. ole mihinkään kadonneet, niiden luonnonkauneus vain ei erotu. Voidaan toki aiheellisesti kysyä, onko sillä mitään väliä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hirveesti pissiliisat puolustelee lisäkkeitään.
"Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa". 😂Näpyttelevät viestejä polvista rikkinäiset housut jalassaan. (älä puutu tähän, voi sulla olla muutakin päällä). 😂😂😂😂
Menee ehkä parikymmentä vuotta niin reikäisille housuille nauretaan, kuten kaikille muotihullutuksille on jälkeen päin naureskeltu.Olet hupsu. En ole nähnyt kenenkään kaipaavan lisäkkeitä, ihmettelevän vaan vanhakantaista ajatusta siitä että muut naiset on jossain kisassa itseä vastaan jossa tuuheimmat ripset voittaa ja muiden on itseltä pois. Itse en lisäkkeitä tarvitse enkä toivo mutta koskaan ei ole kyllä käynyt mieleen ajatella että nyt mun etuoikeudet viedään kun toinen otti hiustenpidennykset.
Ai niin, 😅😅😅😅
Keskustelun pointti meni sulta täysin ohi.
Onneksi olkoon! 🏆
Tiedän erään entisen sairaanhoitajan (vaihtoi ammattia).
Kuvittelin hänen olevan jotenkin järkevä ihminen. Hänellä on todella oudot kasvonpiirteet (niille ei tietenkään voi mitään) ja nyt hän ilmoitti ottaneensa turvotusta ylähuuleensa (botoxia) ja instassaan ilmoitti, jotta ei tullut ankkaefektiä.
No eipä! 🦆
Naurattaa joka kerta katsoessani häntä. 😂
Vierailija kirjoitti:
Ysärillä myös opetettiin, että turhaan tytöt ottavat paineita jostain muotilehdistä. Ja että semmoisia lukevat vain naiset ja että kyllä ne pojat tykkäävät ihan sellaisenaan. Nykyään minusta näyttää siltä, että tuo ei päde edes entisiin ysärinuoriin. Luonnonkauniita naisia arvostavat miehet taitavat olla suunnilleen kuusikymppisiä. Tänä päivänä naisten muokattujen ulkonäköjen harrastaminen katselumuodossa on todella tavallista. On sitten tietysti miehiä, joilla on niin intensiivisiä nörttiharrastuksia, että tuommoiset jutut menevöt ihan ohi, mutta tuommoinen viattomuus on kyllä harvinaista.
Ne liimatut räpsyttimet näyttää luonnottomilta ja rumilta, kuten liikaa otetut huulitäytteet.
Aikamoinen harhaluulo että useimmat miehet fiilistelisi niitä.
T: 38v mies
Vierailija kirjoitti:
Aika hauska aloitus. Lueskelin taannoin kulmakarvaistutteista ja ihan pikkuisen ärsyynnyin siitä, että nyt kulmakaljutkin voivat saada yhtä upeat kulmakarvat kuin minulla. Pigmentointi ei niinkään "kilpaillut", koska kyllä kolmiulotteinen aina kaksiulotteisen voittaa.
Minulle siunaantuivat suurin piirtein kaikki tässä ketjussa mainitut piirteet parhaimmillaan (karva-asiat, pitkänhuiskeanuhkea vartalo, kohtuullisen kivat pusuhuulet yms.), mutta hankalan luonteeni vuoksi olen yhä sinkku, ja kuusikymppiä lähestyy kovaa vauhtia. Kaikki eivät voi saada kaikkea, joten on hyvä olla tyytyväinen siihen, mikä valikoima on itselle osunut.
Harmittaako sinuakin se, että nuorina emme vastanneet silloista kauneusihannetta? Nyt vuodet ja maan vetovoima ovat vaikuttaneet, vaikka ehkä vieläkin ikäistemme joukossa olemme jotain. Mutta ovatpa tyttäret seudun 'kaunottaria' eikä heidän tarvitse tärvätä rahaa hiusten, huulten, kulmakarvojen ja tissien ostamiseen.
Hirveesti pissiliisat puolustelee lisäkkeitään.
"Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa". 😂
Näpyttelevät viestejä polvista rikkinäiset housut jalassaan. (älä puutu tähän, voi sulla olla muutakin päällä). 😂😂😂😂
Menee ehkä parikymmentä vuotta niin reikäisille housuille nauretaan, kuten kaikille muotihullutuksille on jälkeen päin naureskeltu.