Ystävyys ja epäsopivat tunteet
Missä kohtaa ystävyyden raja ylittyy joksikin muuksi?
Missä kulkee ystävyyssuhteen "maksimi" jonka jälkeen ihailu ja platoninen rakkaus on jo tapissaan, mutta kaipaisikin vielä jotain lisää?
Tätä pohdiskelen nyt kun huomaan olevani pikkuisen "liian" kiinnostunut ystävästäni.
Tunteet ovat tosi sekavat. En missään tapauksessa halua menettää häntä ystävänä.
En halua ottaa asiaa puheeksi hänen kanssaan ennen kuin tiedän mitä itse haluan.
Enkä edes tiedä miten voisin asiasta puhua.
Onko muilla ollut vastaavia kokemuksia?
Kommentit (32)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ne tunteet syksyllä laimenee.
Onko tuo lupaus? Mistä tiedät? -ap
Sulla on syksyllä uudet kuviot
Ihastuin ystävääni yhtäkkiä hyvin voimakkaasti. Olin melkein varma, että flirtti ja tunteet olivat molemminpuolisia. Kerroin tunteistani, koska tuntui jotenkin väärältä salata niitä häneltä. Hän ei tuntenut samoin, ja siihen loppui omakin ihastus. Tajusin eläneeni harhoissa.
Olemme edelleen ystävät ja se on oikeastaan vain syventynyt. En enää tunne romanttisia tunteita häntä kohtaan. En vieläkään osaa analysoida, mitä oikein tapahtui. Ihan kun olisin taantunut hetkeksi yläkouluikäisen tasolle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ne tunteet syksyllä laimenee.
Onko tuo lupaus? Mistä tiedät? -ap
Sulla on syksyllä uudet kuviot
Arkeologiset kaivaukset ja muut? :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ne tunteet syksyllä laimenee.
Onko tuo lupaus? Mistä tiedät? -ap
Sulla on syksyllä uudet kuviot
Arkeologiset kaivaukset ja muut? :D
😅😅
Olen tässä miettinyt samaa asiaa itsekin.
Suhde ystävään hankaloitui, kun hän juuri muutama päivä sitten sanoi minulle jotain sellaista, jonka voisi tulkita rakkaudenosoituksena tai ainakin flirttinä. Olemme olleet ystäviä jo pidempään ja vaikka hän alkuun vaikutti kiinnostuneelta, luulin sen jo menneen ohi, sillä hänellä on ollut suhde sen jälkeen ja olemme olleet tosiaan vain ystäviä toisillemme. Olen itse parisuhteessa ja myös puoliso tuntee tämän ihmisen. Asia ahdistaa, sillä en halua menettää ystävyyttä enkä tämän vaikuttavan negatiivisesti parisuhteeseeni. Yritän uskotella itselleni, että tämä ihminen sanoi tuon asian vain koska oli pienessä humalassa, mutta silti se vaivaa. Asiasta pitää keskustella, mutta en tiedä miten ottaa se puheeksi.
Vierailija kirjoitti:
Olen tässä miettinyt samaa asiaa itsekin.
Suhde ystävään hankaloitui, kun hän juuri muutama päivä sitten sanoi minulle jotain sellaista, jonka voisi tulkita rakkaudenosoituksena tai ainakin flirttinä. Olemme olleet ystäviä jo pidempään ja vaikka hän alkuun vaikutti kiinnostuneelta, luulin sen jo menneen ohi, sillä hänellä on ollut suhde sen jälkeen ja olemme olleet tosiaan vain ystäviä toisillemme. Olen itse parisuhteessa ja myös puoliso tuntee tämän ihmisen. Asia ahdistaa, sillä en halua menettää ystävyyttä enkä tämän vaikuttavan negatiivisesti parisuhteeseeni. Yritän uskotella itselleni, että tämä ihminen sanoi tuon asian vain koska oli pienessä humalassa, mutta silti se vaivaa. Asiasta pitää keskustella, mutta en tiedä miten ottaa se puheeksi.
Mitä sä tunnet?
Vierailija kirjoitti:
Mulle on käynyt noin kahdesti, en tehnyt mitään kummallakaan kerralla.
En uskaltanut enkä uskalla vieläkään. Sydäntä kirveltää kun näkee ihastuksen(?) seurustelevan muiden kanssa, mutta sellaista on elämä.
Mulle on käynyt tälleen useesti...hyvä tietää että en oo ainut. Kyllä ne yleensä laimenee, yhtä tosin ajattelen vieläkin vuosien jälkeen yhä. 😭
Itselle kävi niin, että molemmat ovat tahoillaan rakastaneet yli 20 vuotta.
Ja tämä siis selvisi keväällä
Nyt mietitään ja ihmetellään, ollaan puhuttu ja puhuttu. On helppo puhua kun tuntee jonkun niin hyvin,mutta ei mitään hajua miten tämä tulee päättymään. Hän vapaa, itse jossain välitilassa.
Jos voisikin mennä täysin itsekkäästi, niin olisin jo hänen luona, mutta elämä ei ole ihan niinkuin nuorena. On työt, lapset, elämä muualla.
Vierailija kirjoitti:
Itselle kävi niin, että molemmat ovat tahoillaan rakastaneet yli 20 vuotta.
Ja tämä siis selvisi keväällä
Nyt mietitään ja ihmetellään, ollaan puhuttu ja puhuttu. On helppo puhua kun tuntee jonkun niin hyvin,mutta ei mitään hajua miten tämä tulee päättymään. Hän vapaa, itse jossain välitilassa.
Jos voisikin mennä täysin itsekkäästi, niin olisin jo hänen luona, mutta elämä ei ole ihan niinkuin nuorena. On työt, lapset, elämä muualla.
Tsemppiä sulle 😢 Olen itseäni lohduttanut joskus sillä, että ihminen on usein ihastunut siihen mielikuvaan, millaista olisi olla jonkun tietyn ihmisen kanssa eikä se vastaa välttämättä olleenkaan todellisuutta. Mutta sitten toisaalta, mistä sitä tietää jos ei kokeillut? Meillä on kuitenkin vain tämä yksi elämä.
Joo, itsekin olen tunnustanut ihastuksen kaverille joka oli aivan yllättynyt.