Lue keskustelun säännöt.
Avoimen suhteen ehdottaminen
24.08.2022 |
Miten ehdotitte puolisollenne avointa suhdetta? Miten hän reagoi ehdotukseenne ja mitä oli keskustelusta seurasi?
Oma tilanteeni on se, että ollaan miehen kanssa oltu yhdessä 18 vuotta, joista 10 vuotta naimisissa. Meillä on 2 ala-asteikäistä lasta.
Seksin määrä on pikkuhiljaa vähentynyt ja tällä hetkellä sitä on noin 1-2 kk välein. Seksin laatu on myös huonontunut, pitkien sessioiden ja kokeilunhalun tilalle on tulleet aina samalla kaavalla toistuvat pikapanot.
Miehelle seksi tuntuu olevan pelkkä velvollisuus, paineiden purku tietyin väliajoin. Minä haluaisin kokea vielä intohimoa, uusia asioita ja halun kohteena oloa, joita oma mies ei tarjoa. Ja nuorena kun yhteen mentiin, tuntuu että tiettyjä kokemuksia jäi kokematta vaikka pitkässä suhteessa on paljon hyvää ollutkin.
Haluaisin suoda niin miehelle kuin itselleni mahdollisuuden saada näitä kokemuksia. Koska parisuhde on muilta osin hyvä ja lämmin, ja meillä on yhteisiä pieniä lapsia, en eroamista tai pettämistä edes harkitse.
Joskus tilanteeseen pettyneenä oon käskenyt miehen käydä kokeilemassa aidan toisella puolella, josko sieltä saisi puhtia libidoonsa mutta on tähän tietysti riitatilanteessa suhtautunut negatiivisesti. Nyt aion kuitenkin pyytää miestä harkitsemaan suhteen avaamista sopivalla rauhallisella hetkellä ja kaipaisin siihen muiden saman kokeneiden kokemuksia ja vinkkejä.
N35
Kommentit (108)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole vinkkejä mutta sen verran varoitan sinua ap että palstalla on hyvin paljon uskovaisia ja seksikielteisiä ihmisiä. Joten täältä et saa ihan oikeaa kuvaa yleisestä suhtautumisesta, ei kannata hätkähtää siitä. Jokin toinen palsta olisi varmasti parempi paikka kysellä.
Niin, ja lisäksi on ateisteja jotka nauttivat seksistä mutta eivät voisi kuvitella tilannetta että haluaisivat avoimen suhteen. Mikä siinä on niin vaikeaa ymmärtää?
Jopas osui näköjään arkaan paikkaan.
Juuri tämän takia tästä puhutaan näin vähän. Toisen avoin suhde on uhka toiselle.
Luulisi sen pettämisen pelottavan enemmän.
Siis mitä ihmettä? Jos minä en halua nusutella vieraita enkä hala että mieheni tuo esim. herpeksen tai kondylooman kotiin (joilta ei muuten kondomi suojaa) niin se on sinulle ongelma?
Minä en nusuttele, vaan rakastelen.
Seksitautitestit on keksitty, ja aikuiset osaavat myös käydä niissä. Jopa etukäteen.
Juu, sinua varmasti rakastellaan anneliin. Herpestä ei muuten testata ennen kuin sen on saanut.
Rahasta testataan, Eskoni.
Käväisepä Jormaseni Jodelin Herpes-ryhmässä kurkkaamassa moniko siellä sanoo ettei kerro tartunnasta kumppaneilleen. Että testaa sinä vaan itseäsi, sillä et suojaudu.
Sulle ei taida mahtua päähän, että myös kumppanilta voi pyytää testin. Ilman ei ole pakko ryhtyä yhtään mihinkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllästyttää tuo iänikuinen ahdasmieliseksi haukkuminen jos avoin suhde ei kiinnosta. Ei, sillä että asettaa suhteeseen omat rajat ei tee ihmistä ahdasmieliseksi. Minulle on aivan se ja sama miten muut ihmiset parisuhteessaan elävät mutta se on minulle kynnyskysymys ja haiskahtaa vahvasti ihan kiristämiseltä, jos ihmistä painostetaan venyttämään rajojaan sillä että muuten olet ahdasmielinen.
Alkuperäiselle postaajalle sanoisin että kannattaa kyllä hyvin harkita tätä asiaa ennen kuin tuot sen miehelle esille koska mies saattaa reagoi siihen eri tavalla kuin sinä odotat. Mies voi reagoida vaikka haluamalla eron ja ottaessasi asian puheeksi, on sinun oltava valmis kohtaamaan myös se vaihtoehto.
Ei mun mielestä siinä ole mitään ahdasmielistä, jos ei avoimesta suhteesta innostu. En itsekään olisi vielä 5 vuotta sitten voinut sellasta kuvitellakaan itselleni.
Ehkä se on jotain alkavaa keski-iän kriisiäkin, että haluaisi vielä kokea uusia asioita ja ihmisiä. Mietin miksi mun pitäisi elää joidenkin tiettyjen normien mukaan jos se ei tee onnelliseksi, voisiko olla muukin tapa elää tätä elämää...
Mutta kuten sanottua, meidän välillä on edelleen voimakasta rakkautta. Siksi en eroa harkitse. Ja todella tarkkaan pohdin tämän ehdotuksen esille tuomista ylipäätään, koska en halua menettää rakastani.
N35
Pysähdyin itse tuon kysymyksen äärelle kaksi vuotta sitten. Minun siihen mennessä pitkäaikaisin parisuhde oli päättynyt hetki sitten ja havahduin siihen, että muodostanko minä näitä tämän mallisia ihmissuhteita omien toiveideni vai yhteiskunnan normien mukaan.
Suhteessani ei ollut mitään vikaa, rakastin kumppaniani ja kaikki oli hyvin. Itse muutuin kuitenkin ahdistuneeksi ja levottomaksi mitä pidemmälle suhdetta kesti ja lopulta ero oli ainoa ratkaisu. Pohdin asiaa pitkään ja tulin siihen tulokseen, että perinteinen parisuhde ei ole minua varten. Kaipaan omaa tilaa ja vapautta ja vaikka kuinka paljon sellaista saisin parisuhteessa, en tunne oloani levolliseksi. Nykyään en enää edes yritä perinteistä, yksiavioista pitkäntähtäimen yhdessäoloon perustuvaa suhdetta.
Olen nyt tapaillut vuoden verran avoimessa suhteessa elävää miestä ja tämä ratkaisu on minulle mitä ihanteellisin. Tiedän, että jotku haluavat väkisin nähdä tapani elää jonkun trauman seurauksena johtuvasta sitoutumiskyvyttömyydestä tai siitä, etten ole tavannut "sitä oikeaa". Ihan sama minulle, tiedän olevani onnellinen näin, en tee kenellekään pahaa ja nämä valinnat ovat minun omiani, joista en ole muille tilivelvollinen.
Toivottavasti löydät tavan, jolla saat lisää onnellisuutta elämääsi <3
Toinen N35
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnen useita pareja, joiden pitkän liiton salaisuus on avoin suhde.
Näistä ei tosiaan paljoa julkisemmin puhuta.
Jokaisella on vähän omanlaisensa järjestely. Jos suhde on avattu sen jatkuttua jo pitkään, keskustelu on kyllä ollut perustavanlaatuinen eikä mikään helppo.
Itse en tunne yhtään pitkää liittoa, jossa avoin suhde. Aivan päinvastoin, kaikki ovat poikkeuksellisen uskollisia toisilleen, ja muutenkin aika erilaisia kuin suhteet yleensä nykyään.
Ehkäpä he eivät kerro sinulle.
Eipä sillä, toki monogaminenkin suhde voi kestää.
Muistathan kuitenkin, että jos suhteen mies käyttää uskonlahkon lapsia seksuaalisesti hyväkseen, kyseessä ei ole monogaminen tai avoin suhde, vaan rikos.
Anteeksi, MITÄ?
En puhunut mitään mistään uskonlahkoista, vai onko nykyään ainoa mahdollisuus uskolliseen liittoon se, että kuuluu johonkin lahkoon?
Taidan omata aika erikoisen ystäväpiirin ja suvun.
Vierailija kirjoitti:
Kyllästyttää tuo iänikuinen ahdasmieliseksi haukkuminen jos avoin suhde ei kiinnosta. Ei, sillä että asettaa suhteeseen omat rajat ei tee ihmistä ahdasmieliseksi. Minulle on aivan se ja sama miten muut ihmiset parisuhteessaan elävät mutta se on minulle kynnyskysymys ja haiskahtaa vahvasti ihan kiristämiseltä, jos ihmistä painostetaan venyttämään rajojaan sillä että muuten olet ahdasmielinen.
Alkuperäiselle postaajalle sanoisin että kannattaa kyllä hyvin harkita tätä asiaa ennen kuin tuot sen miehelle esille koska mies saattaa reagoi siihen eri tavalla kuin sinä odotat. Mies voi reagoida vaikka haluamalla eron ja ottaessasi asian puheeksi, on sinun oltava valmis kohtaamaan myös se vaihtoehto.
Kukaan ei hauku sinua tai ketään muutakaan ahdasmieliseksi sen takia, ettei avoin suhde kiinnosta sinua. Saat syyttelyitä ahdasmielisyydestä vain sen takia, että tuomitset muiden erilaiset ratkaisut joista ei ole sinulle pienintkään haittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllästyttää tuo iänikuinen ahdasmieliseksi haukkuminen jos avoin suhde ei kiinnosta. Ei, sillä että asettaa suhteeseen omat rajat ei tee ihmistä ahdasmieliseksi. Minulle on aivan se ja sama miten muut ihmiset parisuhteessaan elävät mutta se on minulle kynnyskysymys ja haiskahtaa vahvasti ihan kiristämiseltä, jos ihmistä painostetaan venyttämään rajojaan sillä että muuten olet ahdasmielinen.
Alkuperäiselle postaajalle sanoisin että kannattaa kyllä hyvin harkita tätä asiaa ennen kuin tuot sen miehelle esille koska mies saattaa reagoi siihen eri tavalla kuin sinä odotat. Mies voi reagoida vaikka haluamalla eron ja ottaessasi asian puheeksi, on sinun oltava valmis kohtaamaan myös se vaihtoehto.
Ei mun mielestä siinä ole mitään ahdasmielistä, jos ei avoimesta suhteesta innostu. En itsekään olisi vielä 5 vuotta sitten voinut sellasta kuvitellakaan itselleni.
Ehkä se on jotain alkavaa keski-iän kriisiäkin, että haluaisi vielä kokea uusia asioita ja ihmisiä. Mietin miksi mun pitäisi elää joidenkin tiettyjen normien mukaan jos se ei tee onnelliseksi, voisiko olla muukin tapa elää tätä elämää...
Mutta kuten sanottua, meidän välillä on edelleen voimakasta rakkautta. Siksi en eroa harkitse. Ja todella tarkkaan pohdin tämän ehdotuksen esille tuomista ylipäätään, koska en halua menettää rakastani.
N35
Hankala tilanne, otan osaa. Kumppaninhan tosiaan menettää, jos hänelle ei sovi avoin suhde, jos ei fyysisesti tai henkisesti, kun luottamus saa kolauksen. Että toi mun rakas ajatteleekin toisia ihmisiä sillä tavalla. Harva on ihan näin henkisesti vahva ja luottavainen siihen, että rakkautta kyllä riittää, vaikka jakaakin kumppaninsa toisen kanssa.
Puhumallahan asiat selviävät, mutta eroon pitää aina henkisesti valmistautua, jos suhteessa hakataan päätä seinään isoissa asioissa vuositolkulla. Pelkkä rakkaus ei pelasta. Rakastaminen vaatii tekemistä, vaivannäköä, suhteeseen ja kumppaniin ottautumista, ja MOLEMPIEN pitää tehdä sitä. Muutoin vaan toinen yrittää tekohengittää suhdetta ja kertoa itselleen, että on tää suhde tosi hyvä, mitä nyt asia X, Y, C ja B häiritsee hirvittävästi, ja mietin niitä 24/7.
Onko? Onko tosiaan hyvä suhde? Ovatko molemmat yhtä ottautuneita ja omistautuneita suhteen laadulle ja ylläpidolle?
Miehethän tahtoo usein vaan sluibailla, kun se on kivempaa vaan olla vastaanottavana osapuolena ja vähän välittää, miten se nainen siinä suhteessa voi. Itselle kun riitä ruoka ja ajoittainen seksi, vaimon/naisystävän toiveista viis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnen useita pareja, joiden pitkän liiton salaisuus on avoin suhde.
Näistä ei tosiaan paljoa julkisemmin puhuta.
Jokaisella on vähän omanlaisensa järjestely. Jos suhde on avattu sen jatkuttua jo pitkään, keskustelu on kyllä ollut perustavanlaatuinen eikä mikään helppo.
Itse en tunne yhtään pitkää liittoa, jossa avoin suhde. Aivan päinvastoin, kaikki ovat poikkeuksellisen uskollisia toisilleen, ja muutenkin aika erilaisia kuin suhteet yleensä nykyään.
Ehkäpä he eivät kerro sinulle.
Eipä sillä, toki monogaminenkin suhde voi kestää.
Muistathan kuitenkin, että jos suhteen mies käyttää uskonlahkon lapsia seksuaalisesti hyväkseen, kyseessä ei ole monogaminen tai avoin suhde, vaan rikos.
Anteeksi, MITÄ?
En puhunut mitään mistään uskonlahkoista, vai onko nykyään ainoa mahdollisuus uskolliseen liittoon se, että kuuluu johonkin lahkoon?
Taidan omata aika erikoisen ystäväpiirin ja suvun.
Haluaisitko kertoa, mitä teet keskustelussa, jossa käydään läpi tapoja avata jo pidempään jatkunut parisuhde?
Ai, ällötyt ja tunnet moraalista ylemmyyttä? No mikäpäs siinä sitten!
Avoin suhde vaatii perustakseen parisuhteen, joka voi hyvin. Kuten joku sanoikin, avoin suhde on vain lisä, se ei korjaa parisuhteen ongelmia kuten haluttomuutta (tai toki voi korjata hetkellisesti, mutta yleensä tällaisella kaavalla ero on edessä ennemmin tai myöhemmin).
Olen itse elänyt avoimessa suhteessa +10 vuotta, käytännössä ihan suhteen alkuajoista asti. Silti on hyvin vaikea kuvitella, että vuosikausia suljettuna olleen suhteen avaaminen voisi onnistua. Jos te molemmat haluaisivat elää avoimessa suhteessa, ette olisi eläneet noin montaa vuotta suljetussa suhteessa. Eikä avoin suhde toimi, jos vain toinen haluaa sitä ja toinen suostuu tehdäkseen puolisolleen mieliksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Avoin suhde vaatii perustakseen parisuhteen, joka voi hyvin. Kuten joku sanoikin, avoin suhde on vain lisä, se ei korjaa parisuhteen ongelmia kuten haluttomuutta (tai toki voi korjata hetkellisesti, mutta yleensä tällaisella kaavalla ero on edessä ennemmin tai myöhemmin).
Olen itse elänyt avoimessa suhteessa +10 vuotta, käytännössä ihan suhteen alkuajoista asti. Silti on hyvin vaikea kuvitella, että vuosikausia suljettuna olleen suhteen avaaminen voisi onnistua. Jos te molemmat haluaisivat elää avoimessa suhteessa, ette olisi eläneet noin montaa vuotta suljetussa suhteessa. Eikä avoin suhde toimi, jos vain toinen haluaa sitä ja toinen suostuu tehdäkseen puolisolleen mieliksi.
Juuri näin! Minusta ap:n vaihtoehdot ovat nyt joko ero ja sitä kautta avoimen suhteen haluavan kumppanin etsiminen/sopivamman kumppanin etsiminen tai jatkaminen samaan malliin nykyisessä suhteessa.
Avoin suhde on kuitenkin niin iso juttu, ettei sitä voi yksin päättää suljetun parisuhteen ongelmien korjaamiseksi. Onhan se nyt vähän hoopo ajatus, että "En saa seksiä tarpeeksi - haen sen joltakulta toiselta, eiköhän se kumppani tähän suostu", kun on eletty pitkään yhdessä suljetussa suhteessa. Tämä ihan jo siksi, että avoimeen ja suljettuun suhteeseen hakeutuvat eri tyyppiset ihmiset, joilla on erilaiset arvot ja määritykset moraalille ja etiikalle aiheista rakkaus, seksi, uskollisuus ja parisuhde.
Kuulostaa enemmän siltä, että ap haluaa seksiä, ei varsinaisesti avointa suhdetta. Seksiasia pitää korjata nykyisen kumppanin kanssa ja jos kumppani ei siihen suostu, on ihan aidosti valittava, että tämä nykyinen suhde vai uusi suhde.
Joskus homma vaan qusee, vaikka miten muuten paperilla kaikki olisi hyvin ja suhteessa olisi paljon tunteita. Ei rakkaus itsestään kanna minnekään, jos parisuhteessa tarpeemme eivät täyty ja emme voi olla sitä keitä oikeasti olemme. Ei rakkaus kanna siinäkään tapauksessa, että toinen osapuoli on tyytyväinen ja toinen ei.
Kyllä parisuhteen pitää olla yhteinen projekti, joka parantaa molempien elämänlaatua.
Vierailija kirjoitti:
Avoin suhde vaatii perustakseen parisuhteen, joka voi hyvin. Kuten joku sanoikin, avoin suhde on vain lisä, se ei korjaa parisuhteen ongelmia kuten haluttomuutta (tai toki voi korjata hetkellisesti, mutta yleensä tällaisella kaavalla ero on edessä ennemmin tai myöhemmin).
Olen itse elänyt avoimessa suhteessa +10 vuotta, käytännössä ihan suhteen alkuajoista asti. Silti on hyvin vaikea kuvitella, että vuosikausia suljettuna olleen suhteen avaaminen voisi onnistua. Jos te molemmat haluaisivat elää avoimessa suhteessa, ette olisi eläneet noin montaa vuotta suljetussa suhteessa. Eikä avoin suhde toimi, jos vain toinen haluaa sitä ja toinen suostuu tehdäkseen puolisolleen mieliksi.
Kyllä näinkin kuitenkin tapahtuu, onnistuneesti ja molemminpuolisesta tahdosta. Tiedän itse kolme yli 15 v kestänyttä suhdetta, joissa näin on toimittu. Suhteet avoimia 5-10 vuoden ajan.
Oma suhde on ollut avoin alusta asti.
Kun kertoo, kuulee. Ja tästä ketjusta voi päätellä, miksen kerro kaikille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei voi pitää yhtä aikaa suljettua suhdetta ja avointa suhdetta, jonka ap tässä nyt haluaisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avoin suhde vaatii perustakseen parisuhteen, joka voi hyvin. Kuten joku sanoikin, avoin suhde on vain lisä, se ei korjaa parisuhteen ongelmia kuten haluttomuutta (tai toki voi korjata hetkellisesti, mutta yleensä tällaisella kaavalla ero on edessä ennemmin tai myöhemmin).
Olen itse elänyt avoimessa suhteessa +10 vuotta, käytännössä ihan suhteen alkuajoista asti. Silti on hyvin vaikea kuvitella, että vuosikausia suljettuna olleen suhteen avaaminen voisi onnistua. Jos te molemmat haluaisivat elää avoimessa suhteessa, ette olisi eläneet noin montaa vuotta suljetussa suhteessa. Eikä avoin suhde toimi, jos vain toinen haluaa sitä ja toinen suostuu tehdäkseen puolisolleen mieliksi.
Kyllä näinkin kuitenkin tapahtuu, onnistuneesti ja molemminpuolisesta tahdosta. Tiedän itse kolme yli 15 v kestänyttä suhdetta, joissa näin on toimittu. Suhteet avoimia 5-10 vuoden ajan.
Oma suhde on ollut avoin alusta asti.
Kun kertoo, kuulee. Ja tästä ketjusta voi päätellä, miksen kerro kaikille.
Hienoa, että onnistui! Se riskihän tässä ap:lla on, että ei onnistu. Oliko näissä onnistuneissa suhteissa parisuhde jo tosi hyvällä pohjalla, mutta siihen haluttiin vaihtelua molempien tahdosta? Että ei mitään suurempaa kriisiä ja molemmat osapuolet haluavat samaa ja parantaa parisuhteen laatua? Molemmat halusivat samaa asiaa, ei vaan niin, että toinen osapuoli päättää, että nyt me ollaan avoimessa suhteessa, halusit tai et?
AP:n tapauksessa näin ei ole, koska mies ei ole halukas tekemään mitään seksiongelman korjaamiseksi, eli parisuhde on huonolla pohjalla. Niin huonolla, että ap kärsii siitä.
Mietin myös sitä, että kun ap:n mies ei ole erityisemmin seksuaalinen, niin avoin suhde ei haittaa ap:ta, koska mies ei ole lähdössä vieraisiin toisin kuin hän? Onko ap:lle ok, että mies on myös avoimessa suhteessa? Avoin suhde ei toimi niin, että vain toinen kumppani on avoimessa suhteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllästyttää tuo iänikuinen ahdasmieliseksi haukkuminen jos avoin suhde ei kiinnosta. Ei, sillä että asettaa suhteeseen omat rajat ei tee ihmistä ahdasmieliseksi. Minulle on aivan se ja sama miten muut ihmiset parisuhteessaan elävät mutta se on minulle kynnyskysymys ja haiskahtaa vahvasti ihan kiristämiseltä, jos ihmistä painostetaan venyttämään rajojaan sillä että muuten olet ahdasmielinen.
Alkuperäiselle postaajalle sanoisin että kannattaa kyllä hyvin harkita tätä asiaa ennen kuin tuot sen miehelle esille koska mies saattaa reagoi siihen eri tavalla kuin sinä odotat. Mies voi reagoida vaikka haluamalla eron ja ottaessasi asian puheeksi, on sinun oltava valmis kohtaamaan myös se vaihtoehto.
Ei mun mielestä siinä ole mitään ahdasmielistä, jos ei avoimesta suhteesta innostu. En itsekään olisi vielä 5 vuotta sitten voinut sellasta kuvitellakaan itselleni.
Ehkä se on jotain alkavaa keski-iän kriisiäkin, että haluaisi vielä kokea uusia asioita ja ihmisiä. Mietin miksi mun pitäisi elää joidenkin tiettyjen normien mukaan jos se ei tee onnelliseksi, voisiko olla muukin tapa elää tätä elämää...
Mutta kuten sanottua, meidän välillä on edelleen voimakasta rakkautta. Siksi en eroa harkitse. Ja todella tarkkaan pohdin tämän ehdotuksen esille tuomista ylipäätään, koska en halua menettää rakastani.
N35
Hankala tilanne, otan osaa. Kumppaninhan tosiaan menettää, jos hänelle ei sovi avoin suhde, jos ei fyysisesti tai henkisesti, kun luottamus saa kolauksen. Että toi mun rakas ajatteleekin toisia ihmisiä sillä tavalla. Harva on ihan näin henkisesti vahva ja luottavainen siihen, että rakkautta kyllä riittää, vaikka jakaakin kumppaninsa toisen kanssa.
Puhumallahan asiat selviävät, mutta eroon pitää aina henkisesti valmistautua, jos suhteessa hakataan päätä seinään isoissa asioissa vuositolkulla. Pelkkä rakkaus ei pelasta. Rakastaminen vaatii tekemistä, vaivannäköä, suhteeseen ja kumppaniin ottautumista, ja MOLEMPIEN pitää tehdä sitä. Muutoin vaan toinen yrittää tekohengittää suhdetta ja kertoa itselleen, että on tää suhde tosi hyvä, mitä nyt asia X, Y, C ja B häiritsee hirvittävästi, ja mietin niitä 24/7.
Onko? Onko tosiaan hyvä suhde? Ovatko molemmat yhtä ottautuneita ja omistautuneita suhteen laadulle ja ylläpidolle?
Miehethän tahtoo usein vaan sluibailla, kun se on kivempaa vaan olla vastaanottavana osapuolena ja vähän välittää, miten se nainen siinä suhteessa voi. Itselle kun riitä ruoka ja ajoittainen seksi, vaimon/naisystävän toiveista viis.
Miksi jokaiseen romanttisia suhteita sivuavaan keskusteluun täytyy tuputtaa näitä katkeria yleistyksiä? Jos sinulla on ollut huonoja suhteita sinulle epäsopivien kumppaneiden kanssa, niin sitten on. Miten se sinua auttaa, että haukut ihan ulkopuolisia miehiä, joita et ole edes ikinä tavannut?
Aloittajalle: en oikein osaa neuvoa. Uskoisin, että suurin osa ihmisistä hakeutuu ihan tarkoituksella sellaiseen suhteeseen, jollaisen haluaa. Toki on mahdollista, että puolisosi mieli olisi muuttunut samoihin aikoihin kuin sinun, mutta todennäköistä se ei ole. Toisaalta on kyllä myös niin, että vieläkin on aika vahvana oletus, että romantiikka kuuluu "suljettuihin" parisuhteisiin, joten ihmiset saattavat joskus muodostaa sellaisia vain siksi, että eivät tule ajatelleeksi muita vaihtoehtoja. Luulisin kuitenkin, että kysyttäessä enemmistö "suljetuissa" parisuhteissa elävistä myös sanoisi haluavansa nimenomaan sellaisen suhteen. Uutta suhdetta aloittaessa olisi hyvä keskustella kaikesta, eikä ottaa mitään mallia annettuna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysymys ei ole mulle kohdistettu, mutta haluan vain kertoa, että olen ollut kahdessa sellaisessa suhteessa, jossa mies ehdotti kolmen kimppaa tai ylipäätään että otettaisiin yhteisiin hetkiin muita ihmisiä. Luottamus suhteeseen ja se suurin kunnioitus miestä kohtaan meni siinä kohtaa. Kumpikin suhde päättyi aikanaan, toisessa tuo ehdottaminen oli vain yksi steppi matkalla kohti suhteen huonontumisessa, toisessa olennainen asia miksi suhteesta tuli ahdistava ja pelottava.
Ja aloituksessa ei ole lainkaan tällaisesta kyse, kuten varmaan huomasitkin.
Suhteen avaaminen / seksin harrastaminen myös muiden kanssa, minun kannaltani avoimessa suhteessa ja kimppaseksissä ei ole eroa. Molempien ehdottaminen saisi tajuamaan, että meillä ei taida kumppanini kanssa rakkaus riittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avoin suhde vaatii perustakseen parisuhteen, joka voi hyvin. Kuten joku sanoikin, avoin suhde on vain lisä, se ei korjaa parisuhteen ongelmia kuten haluttomuutta (tai toki voi korjata hetkellisesti, mutta yleensä tällaisella kaavalla ero on edessä ennemmin tai myöhemmin).
Olen itse elänyt avoimessa suhteessa +10 vuotta, käytännössä ihan suhteen alkuajoista asti. Silti on hyvin vaikea kuvitella, että vuosikausia suljettuna olleen suhteen avaaminen voisi onnistua. Jos te molemmat haluaisivat elää avoimessa suhteessa, ette olisi eläneet noin montaa vuotta suljetussa suhteessa. Eikä avoin suhde toimi, jos vain toinen haluaa sitä ja toinen suostuu tehdäkseen puolisolleen mieliksi.
Kyllä näinkin kuitenkin tapahtuu, onnistuneesti ja molemminpuolisesta tahdosta. Tiedän itse kolme yli 15 v kestänyttä suhdetta, joissa näin on toimittu. Suhteet avoimia 5-10 vuoden ajan.
Oma suhde on ollut avoin alusta asti.
Kun kertoo, kuulee. Ja tästä ketjusta voi päätellä, miksen kerro kaikille.
Hienoa, että onnistui! Se riskihän tässä ap:lla on, että ei onnistu. Oliko näissä onnistuneissa suhteissa parisuhde jo tosi hyvällä pohjalla, mutta siihen haluttiin vaihtelua molempien tahdosta? Että ei mitään suurempaa kriisiä ja molemmat osapuolet haluavat samaa ja parantaa parisuhteen laatua? Molemmat halusivat samaa asiaa, ei vaan niin, että toinen osapuoli päättää, että nyt me ollaan avoimessa suhteessa, halusit tai et?
AP:n tapauksessa näin ei ole, koska mies ei ole halukas tekemään mitään seksiongelman korjaamiseksi, eli parisuhde on huonolla pohjalla. Niin huonolla, että ap kärsii siitä.
Mietin myös sitä, että kun ap:n mies ei ole erityisemmin seksuaalinen, niin avoin suhde ei haittaa ap:ta, koska mies ei ole lähdössä vieraisiin toisin kuin hän? Onko ap:lle ok, että mies on myös avoimessa suhteessa? Avoin suhde ei toimi niin, että vain toinen kumppani on avoimessa suhteessa.
Niin, näitä suhteita yhdistää se, että kriisi ei ole ollut suurempi kuin kumppanien välinen rakkaus.
Eripariset halut, erilainen tarve keskusteluun, ihastuminen toiseen, sukupuolen korjaaminen - esimerkiksi tällaisia asioita on ollut taustalla, kun keskustelua suhteen avaamisesta on käyty.
Se, jota lainasit
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllästyttää tuo iänikuinen ahdasmieliseksi haukkuminen jos avoin suhde ei kiinnosta. Ei, sillä että asettaa suhteeseen omat rajat ei tee ihmistä ahdasmieliseksi. Minulle on aivan se ja sama miten muut ihmiset parisuhteessaan elävät mutta se on minulle kynnyskysymys ja haiskahtaa vahvasti ihan kiristämiseltä, jos ihmistä painostetaan venyttämään rajojaan sillä että muuten olet ahdasmielinen.
Alkuperäiselle postaajalle sanoisin että kannattaa kyllä hyvin harkita tätä asiaa ennen kuin tuot sen miehelle esille koska mies saattaa reagoi siihen eri tavalla kuin sinä odotat. Mies voi reagoida vaikka haluamalla eron ja ottaessasi asian puheeksi, on sinun oltava valmis kohtaamaan myös se vaihtoehto.
Kukaan ei hauku sinua tai ketään muutakaan ahdasmieliseksi sen takia, ettei avoin suhde kiinnosta sinua. Saat syyttelyitä ahdasmielisyydestä vain sen takia, että tuomitset muiden erilaiset ratkaisut joista ei ole sinulle pienintkään haittaa.
Tämä on nyt ihan tosi hämmentävää koska tuo kommentti oli ensimmäinen kommenttini tähän ketjuun eikä nähdäkseni sisällä muiden tuomitsemista tai haukkumista. Eli koska kommentoin, tuomitsen muiden erilaiset ratkaisut vaikka kirjaimellisesti sanon kommentissa muuta? Ok.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole vinkkejä mutta sen verran varoitan sinua ap että palstalla on hyvin paljon uskovaisia ja seksikielteisiä ihmisiä. Joten täältä et saa ihan oikeaa kuvaa yleisestä suhtautumisesta, ei kannata hätkähtää siitä. Jokin toinen palsta olisi varmasti parempi paikka kysellä.
Niin, ja lisäksi on ateisteja jotka nauttivat seksistä mutta eivät voisi kuvitella tilannetta että haluaisivat avoimen suhteen. Mikä siinä on niin vaikeaa ymmärtää?
Jopas osui näköjään arkaan paikkaan.
Juuri tämän takia tästä puhutaan näin vähän. Toisen avoin suhde on uhka toiselle.
Luulisi sen pettämisen pelottavan enemmän.
Siis mitä ihmettä? Jos minä en halua nusutella vieraita enkä hala että mieheni tuo esim. herpeksen tai kondylooman kotiin (joilta ei muuten kondomi suojaa) niin se on sinulle ongelma?
Ei, se ei ole minulle ongelma. Sinun ei tarvitse tehdä mitään, mitä et halua.
Henkilökohtaisesti en aio nusutella koskaan.
Minä en edes kerro avoimesta suhteestani kuin luotetuille ystäville, koska olen todistanut niin järisyttäviä paskahalvauksia ja moraalisaarnoja, kun vapaista suhteista on puhuttu ihan yleisellä tasolla.
Sen herppeen ja muut näppylät saat todennäköisesti pettäjältä, et terveydestään huolehtivasta monisuhteilijalta.
Kerrotko miten on todennäköisempää että a) mieheni pettää b) saan häneltä herpeksen kuin että sinä saat sen jos sinulla on useita seksisuhteita? En moralisoi, mutta en nyt jumalauta hyväksy sitä että leikitään jotain seksijumalattaria sillä perusteella että panee useampaa ihmistä. Minä saan seksiä joka päivä omassa parisuhteessani, harmi jos teille ei heru.
En nyt moralisoi, mutta en kyllä jumalauta, hyväksykään...
Jos sinä olet löytänyt itsellesi sopivan suhdemuodon ja olet aidosti tyytyväinen siihen, miksi sinulla ottaa niin koville se, että joku muu haluaa toimia eritavoin kuin sinä?
Oletko oikeasti pöljä vai teeskenteletkö? Joku avoinsuhteilijahan se alkoi ulisemaan minulle miten on näköalatonta ja seksikielteistä jos ei ole avoimen suhteen kannalla ja otin siihen kantaa. Minua ei elämäntapanne kiinnosta enkä ole ottanut siihen mitenkään kantaa muuten kuin oman elämäni kantilta. En hyväksy sitä jos minut leimataan seksikielteiseksi siksi etten halua panna muita kuin omaa miestäni. Eli mietipä toisen kerran kenellä ottaa koville. Miksihän teitä niin avoimia ihmisiä kyrsii niin kovasti yksiavioiset ihmiset?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole vinkkejä mutta sen verran varoitan sinua ap että palstalla on hyvin paljon uskovaisia ja seksikielteisiä ihmisiä. Joten täältä et saa ihan oikeaa kuvaa yleisestä suhtautumisesta, ei kannata hätkähtää siitä. Jokin toinen palsta olisi varmasti parempi paikka kysellä.
Niin, ja lisäksi on ateisteja jotka nauttivat seksistä mutta eivät voisi kuvitella tilannetta että haluaisivat avoimen suhteen. Mikä siinä on niin vaikeaa ymmärtää?
Jopas osui näköjään arkaan paikkaan.
Juuri tämän takia tästä puhutaan näin vähän. Toisen avoin suhde on uhka toiselle.
Luulisi sen pettämisen pelottavan enemmän.
Siis mitä ihmettä? Jos minä en halua nusutella vieraita enkä hala että mieheni tuo esim. herpeksen tai kondylooman kotiin (joilta ei muuten kondomi suojaa) niin se on sinulle ongelma?
Minä en nusuttele, vaan rakastelen.
Seksitautitestit on keksitty, ja aikuiset osaavat myös käydä niissä. Jopa etukäteen.
Juu, sinua varmasti rakastellaan anneliin. Herpestä ei muuten testata ennen kuin sen on saanut.
Rahasta testataan, Eskoni.
Käväisepä Jormaseni Jodelin Herpes-ryhmässä kurkkaamassa moniko siellä sanoo ettei kerro tartunnasta kumppaneilleen. Että testaa sinä vaan itseäsi, sillä et suojaudu.
Sulle ei taida mahtua päähän, että myös kumppanilta voi pyytää testin. Ilman ei ole pakko ryhtyä yhtään mihinkään.
Sulla ei taida mahtua päähän että se panokaveri valehtelee sinulle että saa reikää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllästyttää tuo iänikuinen ahdasmieliseksi haukkuminen jos avoin suhde ei kiinnosta. Ei, sillä että asettaa suhteeseen omat rajat ei tee ihmistä ahdasmieliseksi. Minulle on aivan se ja sama miten muut ihmiset parisuhteessaan elävät mutta se on minulle kynnyskysymys ja haiskahtaa vahvasti ihan kiristämiseltä, jos ihmistä painostetaan venyttämään rajojaan sillä että muuten olet ahdasmielinen.
Alkuperäiselle postaajalle sanoisin että kannattaa kyllä hyvin harkita tätä asiaa ennen kuin tuot sen miehelle esille koska mies saattaa reagoi siihen eri tavalla kuin sinä odotat. Mies voi reagoida vaikka haluamalla eron ja ottaessasi asian puheeksi, on sinun oltava valmis kohtaamaan myös se vaihtoehto.
Ei mun mielestä siinä ole mitään ahdasmielistä, jos ei avoimesta suhteesta innostu. En itsekään olisi vielä 5 vuotta sitten voinut sellasta kuvitellakaan itselleni.
Ehkä se on jotain alkavaa keski-iän kriisiäkin, että haluaisi vielä kokea uusia asioita ja ihmisiä. Mietin miksi mun pitäisi elää joidenkin tiettyjen normien mukaan jos se ei tee onnelliseksi, voisiko olla muukin tapa elää tätä elämää...
Mutta kuten sanottua, meidän välillä on edelleen voimakasta rakkautta. Siksi en eroa harkitse. Ja todella tarkkaan pohdin tämän ehdotuksen esille tuomista ylipäätään, koska en halua menettää rakastani.
N35
Hankala tilanne, otan osaa. Kumppaninhan tosiaan menettää, jos hänelle ei sovi avoin suhde, jos ei fyysisesti tai henkisesti, kun luottamus saa kolauksen. Että toi mun rakas ajatteleekin toisia ihmisiä sillä tavalla. Harva on ihan näin henkisesti vahva ja luottavainen siihen, että rakkautta kyllä riittää, vaikka jakaakin kumppaninsa toisen kanssa.
Puhumallahan asiat selviävät, mutta eroon pitää aina henkisesti valmistautua, jos suhteessa hakataan päätä seinään isoissa asioissa vuositolkulla. Pelkkä rakkaus ei pelasta. Rakastaminen vaatii tekemistä, vaivannäköä, suhteeseen ja kumppaniin ottautumista, ja MOLEMPIEN pitää tehdä sitä. Muutoin vaan toinen yrittää tekohengittää suhdetta ja kertoa itselleen, että on tää suhde tosi hyvä, mitä nyt asia X, Y, C ja B häiritsee hirvittävästi, ja mietin niitä 24/7.
Onko? Onko tosiaan hyvä suhde? Ovatko molemmat yhtä ottautuneita ja omistautuneita suhteen laadulle ja ylläpidolle?
Miehethän tahtoo usein vaan sluibailla, kun se on kivempaa vaan olla vastaanottavana osapuolena ja vähän välittää, miten se nainen siinä suhteessa voi. Itselle kun riitä ruoka ja ajoittainen seksi, vaimon/naisystävän toiveista viis.
"Pelkkä rakkaus ei pelasta. Rakastaminen vaatii tekemistä, vaivannäköä, suhteeseen ja kumppaniin ottautumista, ja MOLEMPIEN pitää tehdä sitä. Muutoin vaan toinen yrittää tekohengittää suhdetta ja kertoa itselleen, että on tää suhde tosi hyvä, mitä nyt asia X, Y, C ja B häiritsee hirvittävästi, ja mietin niitä 24/7."
Uh, auts :D pikkasen liian todellisia sanoja omaankin tilanteeseen.
Haluatko tosiaan avoimen suhteen pelkän seksin takia? Uuden/uusien ihmissuhteiden rakentaminen on sekin työlästä ja voi olla turhan ruusuinen kuva siitä, että ne suhteet ois kevyitä kivoja ja täynnä seksiä. Niissä vois olla myös tylsyyttä, pettymystä, muatasukkaisuutta ja riitoja. Ihan kuin missä vain parisuhteessakin ja nekin suhteet vaatisi töitä
Ja jos ehdotat tuota miehellesi ja hänelle on ensi keväänä uusi tyttöystävä niin sekin syö teidän välistä aikaa. Voi olla vaivaannuttavaa sovitella aikatauluja ja suostua hakemaan lapset tänään kerhosta kun mies menee Tanjan kanssa käymään Tampereella. Eri asia jos alusta asti ois ollut niin, mutta oikeasti se vaiva, aika, tunnekuohut... en tiedä uskaltaisiko sellaista yrittää.
Mut miten ois jos ehdotatkin vaikka maksullisia? Molemmat etsii eettisen ammattilaisen, jolla käy halutessaan hieronnassa. Varmaan joku mieseskorttikin sulle löytyy, joka flirttaa ja viettelee. Olisiko se vaikeampi/helpompi hyväksyä kuin uusi poikaystävä, joka viettelee ja vie hotelliin?
Aika hankala tilanne teillä. Jos varaat eka ajan seksuaaliterapeutille tai parisuhdeterapiaan. Varaat ajan vaan ja sanot miehelle että olet menossa (ehkä etätapaaminen ois helpoin, omassa olkkarissa) ja todella toivot häntä mukaan. Mut jos hän ei tuu niin yrität silti työstää teidän ongelmia vaikka yksin, koska hän on rakas. Yksin asioita on vaan vaikea ratkoa.
Ehkä löytyy tapa, jolla teillä olisikin seksiä useammin.
Hieman yli puolet miehistä pettää. Siitä voit lähteä.
Minä en harrasta seksiä miesten kanssa ollenkaan, vain testattujen naisten :)