Yksinäiset: pelottaako teitä vanhuus ja pärjääminen?

Ei. Ei ole miestä eikä lapsia eikä ystäviä eikä ketään. Enköhän jossain vaiheessa kuole kämppääni ja sitten löydetään viikkojen päästä kun alkaa haista. Se on minulle ihan ok ajatus, ei pelota ollenkaan. Mihinkään palvelutaloihin tai hoivakoteihin en mene, kuolen omassa kotonani sitten kun en enää pärjää. Dokaamalla varmaan voisi helpottaa mahdollisia tuskia.

Pelottaa, pelkoa lisää se että minulla on hieman mt-ongelmia ja toisinaan tällä hetkellä saan apua isältäni asioideni hoidossa. Mutta sitten kun häntä ei enää ole ja itse olen vanha, miten tulen pärjäämään.

Ikää minulla on 35v.

Kaverini on samassa tilanteessa ja pelkää samaa.

Kavereista ei ole mitään apua, jos elää hyvin vanhaksi.

...

Olen jo yli 60 v ja mies on 7v vanhempi. Ainoastaan muutama ystävä ja

sukulainen on , joiden kanssa olen tekemisissä, mutta kaikki ovat minua vanhempia, joten todennäköisesti olen hyvin yksin jossain vaiheessa. Ei se kyllä hirveästi pelota. Viihdyn kyllä itseksenikin mikäli olen toimintakykyinen eli niin kauan kun pystyn liikkumaan itsenäisesti ulkona, tekemään itse ruokani ja nauttimaan kirjojen lukemisesta ja musiikin kuuntelusta.

Sitten kun en pärjää enää itsenäisesti ei tilanne ole yhtään sen parempi vaikka olisi suuri ystäväpiiri ja kymmenen lasta. Taakka olisin heille enkä itse nauttisi enää elämästä. Kun elämä ei enää anna iloa, on aika elämän päättyä. En aio koskaan mennä minnekään hoivakotiin makoilemaan märissä vaipoissa.

Jos jää leskeksi, hakeutuu heti avun piiriin. Sosiaalitoimistoon, vanhuspalveluihin, jos on jo ikää. Ja kai sinne voi ottaa yhteyttä, jos on muutenkin huoli itsestään tai läheisestään.

Nykyään vanhuksista pidetään huolta. Kun käy lääkärintarkastuksissa säännöllisesti, ei pääse niin helposti syventymään.

Muistisairaille on omaa päivätoimintaa.

Uskon että Suomen kaltaisessa sivistysvaltiossa näitä lakisääteisiä palveluja tarjotaan jatkossakin, koska ne ovat yhteiskunnan varoja säästäviä opetustoimintoja.

Ei pelota. On omaisuutta ja säästöjä sen verran, että voin palkata vaikka kodinhoitajan, tai hommata paikan jostain palvelutalosta. Menen ihan mielelläni jonnekin, jossa pidetään huolta asioistani, eikä itse tarvitse vaivautua.

ei, minulla on varaa maksaa hoidosta

Vierailija kirjoitti:

Jos jää leskeksi, hakeutuu heti avun piiriin. Sosiaalitoimistoon, vanhuspalveluihin, jos on jo ikää. Ja kai sinne voi ottaa yhteyttä, jos on muutenkin huoli itsestään tai läheisestään.

Nykyään vanhuksista pidetään huolta. Kun käy lääkärintarkastuksissa säännöllisesti, ei pääse niin helposti syventymään.

Muistisairaille on omaa päivätoimintaa.

Uskon että Suomen kaltaisessa sivistysvaltiossa näitä lakisääteisiä palveluja tarjotaan jatkossakin, koska ne ovat yhteiskunnan varoja säästäviä opetustoimintoja.

Syventymään = syrjäytymään.

Opetustoimintoja = perustoimintoja.

Vierailija kirjoitti:

Olen jo yli 60 v ja mies on 7v vanhempi. Ainoastaan muutama ystävä ja

sukulainen on , joiden kanssa olen tekemisissä, mutta kaikki ovat minua vanhempia, joten todennäköisesti olen hyvin yksin jossain vaiheessa. Ei se kyllä hirveästi pelota. Viihdyn kyllä itseksenikin mikäli olen toimintakykyinen eli niin kauan kun pystyn liikkumaan itsenäisesti ulkona, tekemään itse ruokani ja nauttimaan kirjojen lukemisesta ja musiikin kuuntelusta.

Sitten kun en pärjää enää itsenäisesti ei tilanne ole yhtään sen parempi vaikka olisi suuri ystäväpiiri ja kymmenen lasta. Taakka olisin heille enkä itse nauttisi enää elämästä. Kun elämä ei enää anna iloa, on aika elämän päättyä. En aio koskaan mennä minnekään hoivakotiin makoilemaan märissä vaipoissa.

Niistä löytyy asuntoja ja tekemistä. Ihmisiä aktivoidaan niin kauan kuin hiukankin henki pihisee ja pää toimii.

Elän yksin, mutta en ole yksinäinen. Ja se on sitten sen ajan murhe ja sen takia en ala pariutumaan. 

Joo katoin eilen Armanin dokkarin yksinäisyydestä ja vanhusten hoidosta niin kyllähän tuo pisti taas miettimään. Elämässäni tällä hetkellä kuusikymppiset vanhemmat ja muutaman vuoden nuorempi veli (joka asuu kaukana). En mä tiedä miten mun käy kun perheestä aika jättää, hirvittää vanheneminen. Ystäviä ei ole ollut koko aikuisikänä muutenkaan eli yksin osaan kyllä olla. N33

Miksi ihmeessä pelottaisi. Yksin synnytää ja kuollaan. Aina. Ei muihin voi ripustautua elämässä.

Ei pelota. Oon 56v, yksi lapsi on, mutta en oleta enkä vaadi häneltä hoitoapua ja olen tämän hänelle sanonutkin. Muiden sukulaisten kanssa en ole tekemisissä.

Kun en enää pärjää kotona, toivon, että oon siinä kunnossa, että voin tehdä omat johtopäätökset. Muussa tapauksessa ei haittaa, vaikka naapurit tunnistaisivat jännän hajun rappukäytävässä.

Ei pelota. Aion lähteä vähintään 50-vuotiaana. Pidän myös lihaskunnostani ja terveydestäni huolta niin en tarvitse ulkopuolista apua. Joo, voi tapahtua vaikka mitä, tulla syöpä jne., mutta silloin tappaisin itseni.

Ei. Olen sen verran älykäs että osaan järjestää asiat itselleni etukäteen. Asianajaja neuvoo tarvittavissa dokumenteissa esimerkiksi edunvalvonnan suhteen. Minulla on myös hoitotahto kirjattuna, ts. jos olen vihannes niin ei saa elvyttää yms.

Tosin olen vasta 42 joten näen itseni työskentelemässä ympäri maailmaa ja nauttimassa elämästä vielä 20-30-vuotta.

Pariutuminen ja perheen perustaminen tuollaisen takia ei ainakaan kannata. Monet miehet lähtevät siinä vaiheessa kun vaimo sairastuu. Lapset voivat muuttaa toiselle puolelle maapalloa.

Ei kannata pelätä. Perheellisen ja perheettömän ero on siinä, että perheetön menee vanhainkotiin taksilla ja perheellinen saa kyydin sinne lapsiltaan. Onhan se täälläkin jo useasti kerrottu, kuinka h..vetinmoinen taakka mummo on siinä vaiheessa, kun siitä ei ole enää mitään hyötyä.

Ei pelota. Jos ehdin ennen suurempia terveysvaivoja, niin poistan itse itseni päiviltä ennen lopullista vanhuutta.

Saako hyvää vanhushoivaa välttämättä rahallakaan? Yksityisissä(kin) hoivakodeissa ja palvelutaloissa on usein raportoitu olevan ongelmia käsiparien riittämättömyydestä. Niissä usein yritetään pitää henkilöstömäärä mahd pienenä voiton maksimoimiseksi mikä on luonnollista, business is business. T. Kuusikymppinen yksin vanheneva