Miten kestätte rakkauden / läheisyyden kaipuun?

On puolikuollut olo. Välillä en ajattele koko asiaa, mutta sitten se ryöpsähtää silmille, kun näen pariskuntia. Tai näen unta suhteesta. Iho on myös ihan kuollut kosketuksen puutteesta. Kun saisin halata edes ystäviäni, mutta he asuvat muualla. Kovetan itseäni, että kestäisin. Mietin, miksi en osaa olla tyytyväinen sinkku, syyllistän itseäni.

Ei ole muuta vaihtoehtoa kuin kestää. Yritän parhaani mukaan olla ajattelematta asiaa ja ennen nukkumaanmenoa halaan vartalotyynyä.

Kova on ollut yritys pariutua nettideittailun avulla, mutta minkäs teet kun ei kelpaa niille naisille joita itse pitää edes tyydyttävänä.

En ole koskaan tuollaista kaipuuta kokenut. Olen ollut suurimman osan keski-ikään ehtineestä elämästäni yksin, mutta en siis tunne tuota tarvetta yksin enkä parisuhteessa. Tässäkin on kääntöpuolensa, koska parisuhteessa se toinen monesti kaipaa läheisyyttä.

koetan ymmärtää naisystävääni. mielessäni kuvittelen kaikkea kivaa, elelen enimmäkseen pääni sisällä.