Muistellaan lapsuuden syntymäpäiviä, mitä lahjoja, tarjoiluja, leikkejä yms.?

Ja itse lapsuuden synttäreitä muistan juuri nuo omatekoiset kakut, leikimme piilosta/hippaa synttärisankarin pihalla. Sitten oli ongintaa, josta palkinnoksi sai kiiltokuvan tai neljän tarran miniarkin. Kuulostan nyt käpylehmältä mutta niistä oltiin onnesta soikeina. Ap

Mä oon myös vähävarainen mutta se ei oo ainoa syy miks en oo halunnut lähteä mukaan noihin supersynttärikilpavarusteluihin. Sitä hullummaksi se koko ajan menee jos kaikki lähtee noihin; aina pitää olla isompaa, kalliimpaa ja överimpää mitä muilla ja paineet kasautuu kaikille.

Vierailija kirjoitti:

Ja itse lapsuuden synttäreitä muistan juuri nuo omatekoiset kakut, leikimme piilosta/hippaa synttärisankarin pihalla. Sitten oli ongintaa, josta palkinnoksi sai kiiltokuvan tai neljän tarran miniarkin. Kuulostan nyt käpylehmältä mutta niistä oltiin onnesta soikeina. Ap

Tuoshan oli jo paljon ohjelmaa, en muista että ysärillä omassa lapsuudessa olis tollastakaan ollut. Vain vapaata leikkiä ja sitä kakun syöntiä.

Kukaan ei oikein tykännyt kakuista lapsena, joten oli joko trio-jäätelöä tai jäätelökakkua. Lisäksi sipsiä ja keksejä ja karkkeja, limpparia. Mitään ohjelmaa ei ollut, hyvin keksittiin omia juttuja. Lahjat oli jotain vihkoja, mukeja, kivoja kyniä, karkkia. Olen syntynyt -93.

Tarjolla oli sipsiä, popcornia, suolatikkuja ja karkkia. Monesti oli myös mokkapaloja tai jäätelöä. Ja cocktail-tikkuja missä oli juustoa, nakkeja, lihapullia ja viinirypäleitä. Ne olivat hyviä. Yleensä vaan leikittiin vapaasti. Joskus oli ongintaa mutta oikeastaan muuta ohjelmaa ei ollut. Poikien synttäreillä oli talvella lumisotaa ja heppahullujen synttäreillä leikittiin hevosia (hypättiin esteiden yli vähän niinkuin lapset nykyään keppihevosten kanssa mutta silloin ei ollut niitä). Omilla synttäreillä oli kerran aarteen metsästystä, kun isäni oli hyvä tekemään aarrekarttoja arvoituksineen. Palkintona taisi olla jotain kyniä Tiimarista tai tarroja.

Kasarin alkupuolella jäätelökakku tai täytekakku, mokkapalat ja kattilassa tehdyt popcornit. Yleensä oli äidin tekemää mehua, joskus pikkulimpparit (zoo). Ongittiin, oltiin piilosta, aasin hännän kiinnitystä. Vieraita ei lahjottu ja sankarikin sai kavereilta pikkuvihon, tuoksukumin tms

On muuten kiva muistella lapsuuden synttäreitä. Aika pieniä juttuja ne asiat mitkä ovat jääneet mieleen. Yhtään hienoa kakkua tai koristetta en muista, saatikka lahjoja. Itse muistan saaneeni kaverin isän tekemän puuhevosen. Se oli hieno.

Kakkua, karkkia, sipsiä, limsaa, coctail tikkuja missä lihapulla, nakki, juusto, viinirypäle. Aasin hännän kiinnitystä ja vapaata leikkimistä. Hypittiin ruutua ja hyppistä pihalla. Lahjat oli tiimarista ostettua krääsää mistä kaikki lapset tykkäsivät. Joskus saatettiin katsoa joku diseny piirretty videolta. 

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei oikein tykännyt kakuista lapsena, joten oli joko trio-jäätelöä tai jäätelökakkua. Lisäksi sipsiä ja keksejä ja karkkeja, limpparia. Mitään ohjelmaa ei ollut, hyvin keksittiin omia juttuja. Lahjat oli jotain vihkoja, mukeja, kivoja kyniä, karkkia. Olen syntynyt -93.

Niin ja lisään tähän vielä että tämä nimenomaan kaverisynttäreillä. Sukulaissynttäreille äiti teki kakun, johon tuli aina banaania ja mansikkaa, lapset (siis me äidin lapset) sai koristella, yleensä ranskanpastilleilla. Muistan niin nostalgisesti kun aina heräsin kerman vaahdotuksen räminään. Sitten serkkujen kanssa leikittiin pihalla ja kerättiin vadelmia pihalta. Serkkuja piti aina odotella kun heillä oli lehmätila ja eivät päässeet aikaisin, mummo ja täti tulivat aikaisemmin.

Älä nyt täytekakun sisään banaania tunge. Banaani kuuluu smoothieen.

Samanlaisia muistoja, leikkeinä oli myös äidin järjestämä muistipeli, missä tarjottimella oli pieniä esineitä, joista hän otti yhden pois ja piti muistaa mikä se oli. Tästä ei saanut edes palkintoa ja oli silti hauskaa ja pelattiin useampi peli. Lisäksi musikaaliset tuolit oli hauskat. Vähän vanhempana jonkun kaverin synttäreillä matkittiin tv-ohjelmia, oli mm. Haluatko miljonääriksi kilpailu.

Tarjolla oli jo mainittuja cocktail-tikkuja, keksejä, jäätelöä jne. Joskus oli myös itse tehtyjä muffinseja (jotka ei todellakaan olleet mitenkään koristeltuja ja olivat myös lässähtäneitä, kun meillä ainakaan mitään muffinssipeltiä silloin ollut) Hyvin maistui.

Oi, ongintaa! Sain pikkupussissa kiiltokuvan, jossa oli Muumipeikko ja Niiskuneiti nojaamassa toisiinsa nurmikolla istuen JA vielä toisella yrityksellä minikarkkiaskin missä oli niitä perhosten, etanoiden- ja (en muista minkä?) muotoisia hedelmäkarkkeja. Oli hyvää aikaa eikä kilpailtu kuka tuo kalleimman lahjan.

Carneval-keksit! Kai ne oikeasti maistuivat pahville, mutta kun muutakaan ei oikein ollut niin niitä odotettiin.

Muistelu on sikäli helppoa, ettei syntymäpäiviäni vietetty koskaan.

En myöskään milloinkaan käynyt toisten lasten synttäreillä, vaikka olisin kyllä halunnut. Ei vaan ollut rahaa ostaa mitään lahjaa. Piti keksiä vaikka mitä tekosyitä kieltäytyä kutsusta, kun hävetti niin paljon oman perheen köyhyys.

Tämä siis 70-luvulla.

Synttäreillä oli mehua, täytekakkua, Carneval-keksejä ja vohveleita. Juhlamekot päällä, nätisti katettu pöytä ja tavallista enemmän kavereita yhtä aikaa paikalla. Vapaata leikkiä. Ei todellakaan mitään kilpavarustelua. 70~luvulla.

Yksi kaveri sai jo ala-asteella pitää diskosynttärit. Se kutsui sinne myös poikia (omia serkkujaan), että voidaan tanssia hitaita :D siellä soi Britney Spearsin where are you now ja rohkeimmat tanssikin niitä hitaita. Välillä soitettiin Smurffeja. Huone oli pimennetty ja siellä oli sellainen pyörivä värikäs diskopallo jos muistatte. Tarjolla sipsiä ja dippiä, keksejä, jäätelöä, limsaa.

Tämä on todella surullista, että näistäkin on tullut kilpavarustelua. Minun lapsuudessani oli itse tehtyjä leivonnaisia (kakku koristeltiin mahdollisimman värikkäillä karkeilla) ja erilaisia irtokarkkeja sekä sipsejä, lahjoiksi me valitsimme toisillemme erilaisia kivoja vihkoja, kyniä ja kumeja, tarroja ym. Nehän eivät paljon maksaneet ja niistä sai kivan setin pienelläkin rahalla. Hyvälle kaverille voitiin ostaa joku isompikin lahja, esimerkiksi minä sain kaveriltani "tanssivan" My Little Ponyn mikä ei ollut ihan halpa, mutta ei sitä välttämättömänä pidetty. Synttäreillä ei herkkutarjoilun lisäksi ollut yleensä mitään erityistä ohjelmaa, jotain ongintaa tms. saattoi olla, mutta me lapset keksimme sitä kyllä itse, tuon ajan lapset osasivat ja saivat vielä leikkiä ihan taaperovaiheen jälkeenkin.

Nykyinen meno jättää pienituloisten vanhempien lapsia tässäkin asiassa ulkopuolisiksi. :(

Tarjoilu oli kakku (joko itse tai ostettu jäätelökakku). Varmaan jotain pipareita tms. Ja mehua.

Lahjat olivat pieniä, tyyliin muki,jossa karkkia, penaali, päiväkirja, kyniä etc.

Ohjelmista en muista yhtään mitään, ei varmaan sitten mitään ihmeellistä. Juhlat lopetettiin ala-asteen jälkeen. Ei traumoja lahjoista tai tarjoilusta tai "ohjelman puutteesta". 👍

N 40v.

Vierailija kirjoitti:

Tarjoilu oli kakku (joko itse tai ostettu jäätelökakku). Varmaan jotain pipareita tms. Ja mehua.

Lahjat olivat pieniä, tyyliin muki,jossa karkkia, penaali, päiväkirja, kyniä etc.

Ohjelmista en muista yhtään mitään, ei varmaan sitten mitään ihmeellistä. Juhlat lopetettiin ala-asteen jälkeen. Ei traumoja lahjoista tai tarjoilusta tai "ohjelman puutteesta". 👍

N 40v.

Lahjat olivat tosiaan tuota, ja niistä oltiin iloisia. Esim. minä ostin taiteellisesti lahjakkaalle kaverilleni yhtenä synttärinä piirustuslehtiön jonka kannessa oli iso hevosen kuva (olimme molemmat hevostyttöjä), ja joitakin kyniä. Nykyäänhän tuollaisesta lahjasta varmaan kiusattaisiin, kun on liian halpa.

En minä mitään koulukavereita koskaan kutsunut. Yhden ystävän, jos sitäkään, en olr kosksan halunnut olla keskipiste.

Äiti teki kakun, mummo tuli ja takkain tätini, sekä läheisimmät serkut, muttei nekään aina.

Että ihan perheen kesken yleensä jos muistan pikein, kakkukahvit oli. Mummo, äiti, isä, sisko ja täti.

Ihan tavallinen talvi-ilta se muutoin oli, tai jos sattui viikonlopulle, niin päivä.

Kauniita kukkia oli maljakossa ja kakku, ja sain pari lahjaa.

Enkä omalle lapselle tämän kummallisempia kekkereitä ole koskaan pitänyt, nyt jo täysikäinen.