Lue keskustelun säännöt.
Joillakin on lapsettomuuden lisäksi asennevamma.
26.10.2006 |
Ymmärrän että lapsettomuus on kipeä paikka, muttei se oikeuta vaatimaan toisilta kanssaihmisiltä sitä että he toimisivat aina lapsettomien ehdoilla.
Pitäisikö muiden sopeuttaa elämänsä lapsettomuudesta kärsivien mukaan.
Mielestäni ei ja perusteita seuraavassa.
Näin yksisilmäisesti nekään ei voisi nauttia lapsistaan joille heitä on siunaantunut onhan lapsia joilla on vakavia sairauksia tai ovat menettäneet lapsensa.
Näiden kipeiden asioiden kanssa on elettävä. Lapsettomuudesta kärsivän olisi syytä laajentaa ajatteluaan ymmärtääkseen että muillakin on vaikeuksia ja ongelmia. " Lapsellinen" ihminen voi sairastaa vakavaa sairautta joka seuraa häntä loppuelämän tai johtaa kuolemaan.
Itselläni on sairauksia enkä oleta että muut muistavat ja jaksavat ottaa huomioon jatkuvasti minun sairauteni.
Kommentit (9)
Mutta ei sillä väliä, lapsista pitää nauttia, eikä koskaan saa väsyä kun se lapsi kerran on... ja kun se lapsi sitten sattuu kuolemaan, tullaan sanomaan että turhaa nsuret kun sulla sentään oli lapsi :``(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tottakai lapsettomuus on kova paikka, mutta kyllä siihenkin on sopeuduttava jossain vaiheessa.
ei lapsettomuus ole sen luonnottomampaa kuin lapsen sairastuminen tai kuolema.
lapsettomia ihmisiä on maailma pullollaan ja on aina ollutkin. Ennen tästä aiheesta ei vaan vaahdottu taukoamatta kun ei ollut noita hoitojakaan.
lapsettomuutta. Kyllä meille onkin sattunut kivoja ihmisiä ympärille kun ovat ihan lapsettomuudesta huolimatta aidosti nauttineet myös meidän muiden lapsista. Eikä koskaan ole tullut tilannetta, että olisi epämukava viedä lapsia heille tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
moniongelmaisimpia ihmisiä. Siis esim. McCartneyt, Hiltonin suku, Michael Jackson, Onassikset.
Kaikki eivät saa lapsia. Kaikki eivät saa terveitä lapsia vaan ovat loppuikänsä kiinni vammaisen lapsen hoidossa eivätkä koskaan saa sitten lapsenlapsiakaan. Kaikki eivät saa ihmisarvoista elämää, syntyvät vammaisina tai vammautuvat myöhemmin. Ihmisiä raiskataan, pahoinpidellään tai tapetaan, monet joutuvat lapsityöläisiksi, seksiorjiksi, mielipidevangiksi, sotaan, jne.
Elämä voi olla tosi paskaa, ja kun katsoo vähän kauemmas, suomalaisen perusterveen ja toimeentulevan mutta lapsettoman ihmisen elämä ei ole ihan sieltä huonoimmasta päästä.
Jos naisella ei ole kohtua tai on puutteelliset synnytinelimet pidän sitä sairautena niin kuin jos lapsi syntyy raajattomana tms.
Kumpikaan ei ole mukava asia ei todellakaan, se on sattumaa ja luonnonvalintaa. Kaikille ei osu elämän arpajaisissa hyvät kortit.
Lapsettomat murehtii kun eivät saa lasta, uskon vakaasti siihen että suru on suurempi niillä jotka ovat menettäneet jo syntyneen lapsen yllättäen ja arvaamatta. Oman lapsen menetys on kipeä asia loppuelämän.
Itselläni on kaksi keskenmenoa mutta pysytyn järkeävään ajatteluun niiden suhteen. Ne lapset olivat elinkelvottomia ja jollain tapaa sairaita ja oli hyvä että luonto hoiti asian näin, raskaudet keskeytyi itsekseen.
Keskenmenojen jälkeen koin surua jonkin aikaa mutten jäänyt siihen kiinni. Päähän siinä ois levinnyt jos olisin jäänyt räytymään ja kieriskelemään surussaan. Niistä raskauksista ei lasta voinut syntyä.
Mielestäni nämä sikiöseulonnat pitäisi lopettaa, kyllä se keskenmeno tulee itsestään tai lapsi menehtyy kohtuun jos on elinkelvoton. Sikiöseulonnat aiheuttaa liikaa paineita äideille ja vähentävät mahdollisuutta nauttia raskaudesta. Suurin osa sikiön poikkeavuuksista on virhearvioita ja havaitut ongelmat poistuu sikiön kasvaessa.
Oman kokemukseni perusteella olen päätynyt ajattelemaan näin. Lapsellani havaittiin poikkeama ja sitä seurattiin tiiviisti mutta jossain vaiheessa raskauden puolenvälin jälkeen annettiin tieto että kaikki on ok. Muutama kuukausi meni " sumussa" ja vähensi odottamisen iloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja kukaan ei tosiaan saa kaikkea, mitä tahtoo. Mutta miksi ottaa niin päähän, jos joku oikeasti ja tosissaan suree sitä omaa suruaan? Miksi on kritisoitava, mitä on oikeus surra ja mitä ei? Ei saa olla surullinen, jos jollakulla jossakin on vielä isompi suru? Jokaiselle ne OMAT surut ovat ne kaikkein isoimmat.
elämään.
" elämä jatkuu" sanonta ei päde lapsettomiin näes.