Lue keskustelun säännöt.
Ikävää kun lapsi menettää toisen vanhempansa:(
23.08.2022 |
Pojan tyttökaverin isä kuoli helmikuussa ja surullista katsoa miten ennen niin iloisesta tytöstä on tullut yhtäkkiä kuin haamu.
Kommentit (52)
Sellasta sattuu. Ihan jokaiselle jossain vaiheessa elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja mikä oli pointtisi? Onko sinusta yllättävää että nuori suree kun vanhempi kuolee?
Kai olet antanut juttelumahdollisuuden? Ton ikäsillä ei vaan oikein ole kaveripiirissä samanlaisia kokemuksia, että voisi jutella sellaisen kanssa joka ymmärtää. Eräs nuori työkaveri menetti isänsä ja kun viimein ehdittiin jutella, purskahti itkuun, kun kukaan kavereista ei ole edes kysynyt, miten hän voi! Eivät osaa kohdata niin suurta surua ja sen ymmärtää, mutta surijalle surkea juttu :(
Vierailija kirjoitti:
Sellasta sattuu. Ihan jokaiselle jossain vaiheessa elämää.
Niin mutta on se mut hiukan eriasia jos vanhempi kuolee kun lapsi on vielä teini.
Joo, on ikävää. Isäni kuoli kun olin 14.
Kaikki pyörivät surunvalitteluineen ja säälittelyineen äitini ympärillä.
Multa ei kukaan kysynyt miten voin ja mitä ajattelen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole lapsi enää, vaan jo nuori, jos on tyttö- ja poikakaveri. Onneksi neidolla on äiti ja muut ihmiset vielä. Voi olla laihduttaja ja siksi kalpea.
Vierailija kirjoitti:
Sellasta sattuu. Ihan jokaiselle jossain vaiheessa elämää.
Ei nyt ihan jokaiselle satu että oma vanhempi kuolisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole lapsi enää, vaan jo nuori, jos on tyttö- ja poikakaveri. Onneksi neidolla on äiti ja muut ihmiset vielä. Voi olla laihduttaja ja siksi kalpea.
Pidäthän suusi kiinni, kun kuulet jollekulle sattuneen noin. Kukaan eikä mikään korvaa rakasta ihmistä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellasta sattuu. Ihan jokaiselle jossain vaiheessa elämää.
Ei nyt ihan jokaiselle satu että oma vanhempi kuolisi.
Luonnonjärjestyksen mukaan normaalisti nimenomaan käy juuri niin, että oma vanhempi kuolee ennen lastaan. Toisinpäin, lapsi kuolee ensin, sattuu myös usein, mutta se ei ole tavallisesti ajateltu järjestys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kai olet antanut juttelumahdollisuuden? Ton ikäsillä ei vaan oikein ole kaveripiirissä samanlaisia kokemuksia, että voisi jutella sellaisen kanssa joka ymmärtää. Eräs nuori työkaveri menetti isänsä ja kun viimein ehdittiin jutella, purskahti itkuun, kun kukaan kavereista ei ole edes kysynyt, miten hän voi! Eivät osaa kohdata niin suurta surua ja sen ymmärtää, mutta surijalle surkea juttu :(
En viitsi udella hänen isästään mutta muuten jutellaan kyllä paljonkin. Äitinsä tekee paljon yövuoroja ja usein meillä soi ovikello illalla ja tyttö pyytää meidän kultastastanoutajaa iltalenkille vaikka tietää että poikani on isällään. Usein se päättyy siihen että minä annan hänelle viisiekkua että hakee meidän kultsin kanssa karkkia lähikaupastasta silläaikaa kun itse lämmitän äkkiä pakkasesta lasagnea ja teen kunnon fetasalaatin. Sitten me vaan syödään ja katsellaan jotain ohjelmaa. Useimmiten Kellarin kunkkua tai Miehen puolikkaita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellasta sattuu. Ihan jokaiselle jossain vaiheessa elämää.
Ei nyt ihan jokaiselle satu että oma vanhempi kuolisi.
Luonnonjärjestyksen mukaan normaalisti nimenomaan käy juuri niin, että oma vanhempi kuolee ennen lastaan. Toisinpäin, lapsi kuolee ensin, sattuu myös usein, mutta se ei ole tavallisesti ajateltu järjestys.
No kenenkään tuskin normaalisti on tarkoitus kuolla alle nelikymppisenä. Työtapaturmassa menehtyi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja mikä oli pointtisi? Onko sinusta yllättävää että nuori suree kun vanhempi kuolee?
Adjektiivi oli surullista eikä yllättävää. Mitä sinä pallero täällä kyselet, kun et noita sanoja osaa toisistaan erottaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai olet antanut juttelumahdollisuuden? Ton ikäsillä ei vaan oikein ole kaveripiirissä samanlaisia kokemuksia, että voisi jutella sellaisen kanssa joka ymmärtää. Eräs nuori työkaveri menetti isänsä ja kun viimein ehdittiin jutella, purskahti itkuun, kun kukaan kavereista ei ole edes kysynyt, miten hän voi! Eivät osaa kohdata niin suurta surua ja sen ymmärtää, mutta surijalle surkea juttu :(
En viitsi udella hänen isästään mutta muuten jutellaan kyllä paljonkin. Äitinsä tekee paljon yövuoroja ja usein meillä soi ovikello illalla ja tyttö pyytää meidän kultastastanoutajaa iltalenkille vaikka tietää että poikani on isällään. Usein se päättyy siihen että minä annan hänelle viisiekkua että hakee meidän kultsin kanssa karkkia lähikaupastasta silläaikaa kun itse lämmitän äkkiä pakkasesta lasagnea ja teen kunnon fetasalaatin. Sitten me vaan syödään ja katsellaan jotain ohjelmaa. Useimmiten Kellarin kunkkua tai Miehen puolikkaita.
No mutta hyvä että olet läsnä hänelle.
vanhaksi elämisen superpska puoli, että muut lakoaa ympäriltä, ja itte joutuu niitä kaikkia suremaan.
Vierailija kirjoitti:
Joo, on ikävää. Isäni kuoli kun olin 14.
Kaikki pyörivät surunvalitteluineen ja säälittelyineen äitini ympärillä.
Multa ei kukaan kysynyt miten voin ja mitä ajattelen.
Mun äiti kuoli kun oli 12v. Muistan et luokanope tais sanoa jotain mulle, en muista mitä. Yksin sai miettiä asiaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, on ikävää. Isäni kuoli kun olin 14.
Kaikki pyörivät surunvalitteluineen ja säälittelyineen äitini ympärillä.
Multa ei kukaan kysynyt miten voin ja mitä ajattelen.Mun äiti kuoli kun oli 12v. Muistan et luokanope tais sanoa jotain mulle, en muista mitä. Yksin sai miettiä asiaa.
Tosi surullista:( Olen todella pahoillani puolestasi. Minkä ikäinein olet nykyään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai olet antanut juttelumahdollisuuden? Ton ikäsillä ei vaan oikein ole kaveripiirissä samanlaisia kokemuksia, että voisi jutella sellaisen kanssa joka ymmärtää. Eräs nuori työkaveri menetti isänsä ja kun viimein ehdittiin jutella, purskahti itkuun, kun kukaan kavereista ei ole edes kysynyt, miten hän voi! Eivät osaa kohdata niin suurta surua ja sen ymmärtää, mutta surijalle surkea juttu :(
En viitsi udella hänen isästään mutta muuten jutellaan kyllä paljonkin. Äitinsä tekee paljon yövuoroja ja usein meillä soi ovikello illalla ja tyttö pyytää meidän kultastastanoutajaa iltalenkille vaikka tietää että poikani on isällään. Usein se päättyy siihen että minä annan hänelle viisiekkua että hakee meidän kultsin kanssa karkkia lähikaupastasta silläaikaa kun itse lämmitän äkkiä pakkasesta lasagnea ja teen kunnon fetasalaatin. Sitten me vaan syödään ja katsellaan jotain ohjelmaa. Useimmiten Kellarin kunkkua tai Miehen puolikkaita.
Selvästi hän kuitenkin hakeutuu seuraasi joten yrittäisin olla tukena mutta tietysti sinulla ei ole vieraasta mukulasta mitään vastuuta miten pitemmän päälle pärjää.
No ei se varmasti kivaakaan ole.