Koira

Meillä on kaksi koiraa. Ovat olleet isovanhemmilla maalla hoidossa ja tapasivat uuden tulokkaan tämän ollessa alle kaksiviikkoinen. Toimme vauvan turvakaukalossa lattialle, niin että koirat saivat rauhassa haistella. Ihastuivat heti ja myöhemmin niitä on saanut komentaa kauemmaksi nuolemasta vauvaa. Koirat ovat 2 v ja 1 v, eli vielä melko riehakkaita, isoja paimenrotuisia. Hyppivät joskus aikuisia vasten, mutta vauvaa kohtaan ovat todella hellätassuisia. Riippuu varmaan paljon rodusta ja luonteesta miten suhtautuvat. Uskon kuitenkin että lattialla kannattaa tutustuttaa, koirathan usein käyttäytyvät ronskemmin jos esim. pieni koira tai kissa on sylissä.

Meillä oli rotuna kyllä tosi rauhallinen koira, mastiffi. Ensimmäisenä päivänä kun vauva tuotiin kotiin, niin annettiin koiran haistaa sitä. Tarkkaan koira haistelikin sen, eikä mitään mustasukkaisuutta tullut. Vasta jälkikäteen oli enemmän koiraa vahdittava, ettei vaan vahingossakaan pääse astumaan lattialla olevan vauvan päälle, tai haistele liian " rajusti" .

Meillä koira vaistosi jo kauan ennen lapsen syntymää, mitä oli tekeillä. Sen käytös muuttui ihan selvästi. Meilläkin oli aikomuksena valmistella koiraa lapsen tuloon, mutta poika syntyi niin yllättäen, että emme ehtinneetkään...



Mies toi vauvalta tuoksuvan rätin sairaalasta kotiin, koira nuuhkaisi sitä kerran ja ilme naamalla kertoi, että kyllä minä tuon jo tiedän. Kotiin tuotaessa laitettiin lapsi turvakaukalossa lattialle ja jalkopäähän tuliainen koiralle. Hyväksyminen oli alusta saakka ihan selvää.



Ongelmia on tullut oikeastaan sen jälkeen, kun lapsi alkoi liikkua eli alkoi häiritä koiraa. Nyt tilanne on välillä varsin paha, kun poika 1 v 5 kk hauskuttelee ajamalla koiraa takaa eikä koira aina siitä tunnu nauttivan. Leikkivät kyllä keskenään ja suuri osa tuosta takaa-ajoleikistäkin tuntuu koiraa miellyttävän, mutta ihan aina ei sekään jaksaisi. Helpottunee tämäkin ajan myötä.



Älä ota stressiä, koirat ovat fiksuja. Hoida vaan teidän välinne kuntoon, siis sinun ja koiran. SInulla on johtajana oikeus tuoda laumaan pentu, ei siinä ole koiralla mitään sanomista eikä yleensä olekaan.

Meillä oli kaksi koiraa kun vauva syntyi eikä ongelmia ole ollut. Koirat saivat rauhassa haistella vauvan ja olivat siitä muutaman päivän todella kiinnostuneita. Sitten tilanne rauhoittui. Jos koiralle antaa vauvan tulon jälkeen huomiota paljon niin tuskin siinä mitään ongelmaa tulee. Luulen, että suurin syy ongelmiin on se, että kun vauva tulee kukaan ei enää huomioi koiraa.

Lapsi on tällä hetkellä vajaa 3v ja koiria on kolme. Meillä on selvät säännöt kaikille, ketään ei kiusata.ja hyvin on mennyt.

Toinen sai tutustua vauvaan perinteisesti, kuten yllä kirjoittaneetkin ovat tehneet. Siis lapsi lattialle ja haistelemaan. Toinen koira on tullut myöhemmin ja nyt syksyllä syntyi myös toinen lapsi. Luin Tuire Kaimion artikkelin, jossa Tuikku piti tuota tapaa huonona ja ei-lajityypillisenä koiralle. Eli koiraemo ei esittele pieniä pentujaan vieraille koirille, tai samankaan lauman muille koirille, vaan päinvastoin ajaa muut koirat (joskus myös ihmiset pois). Näin myös ihmisten tapa esitellä vauva koiralle on luonnoton ja aiheuttaa koiralle hämmennystä. Mielestäni tämä oli erittäin järkevää ja meillä kun koirat ovat muutenkin " vaan" koiria (tällä tarkoitan sitä, että niitä ei inhimillistetä, vaan ne saavat olla koiran asemassa, toki rakkaita ovat koirina), niin kun vauvan kanssa kotiin tultiin, niin minä tervehdin innokkaat koirat, mutta vauvaa ei laskettu niiden ulottuville. Eikä vauvaa edelleenkään (nyt 2kk vanha) ole mitenkään esitelty koirille, vaan olen olemuksellani tehnyt selväksi, että se on mun juttu, eikä kuulu niille mitenkään. Muuten ne ovat saaneet normaalisti huomiota ja toimintaa. Ja tämä on toiminut hyvin! Koirat eivät ole millään lailla kiinnostuneita vauvasta, vaikka tämä nykyään makoilee lattiallakin peiton päällä koirien ulottuvilla. Satunnaisesti saattavat vauvaa haistaa, mutta eivät pyri nuolemaan tms.



Paljon tietysti riippuu siitä, mikä on suhde koiraan jo ennen vauvaa, mutta meillä tämä siis toimii erinomaisesti ja luulen että koiratkin ovat tyytyväisiä, kun eivät ole itse joutuneet ratkaisemaan suhtautumistaan vauvaan.

Riffa kysyi, miksi annan lapsen kiusata koiraa. En annakaan, mutta en aina pysty estämäänkään. Kiellän kyllä poikaa ja menen väliin, mutta saisin käyttää koko aikani niiden erillään pitämiseen, jos niin päättäisin tehdä.



Meillä koira on lievästi sanoen läheisriippuvainen eli ei halua olla yhtään yksikseen, jos olemme kotona. Olemme kokeilleet laittaa sen portin taakse (ruokailuhuoneen ja olohuoneen välissä eli kuitenkin samassa tilassa meidän kanssamme), jotta se saisi rauhassa syödä luitaan tai olla muuten vaan rauhassa, mutta se vaan odottaa portin takana, kunnes joku päästää sen takaisin ihmisten luokse. Tästä syystä en usko, että se kärsii ihan hirveästi tilanteesta -minä varmaan enemmän, kun uskon sen haluavan olla rauhassa. Onneksi sillä on päivät " omaa aikaa" ja hermolepoa nyt kun olen palannut töihin.



Jos sinulla on hyviä vinkkejä 1,5-v vilkkaan pojan kurissa pitämiseen, kuulen niitä mielelläni. Itse en ole vielä ratkaisua tilanteeseen keksinyt.