Lue keskustelun säännöt.
Lapsilla yksi osoite eron jälkeen
22.08.2022 |
Onko kenelläkään toiminut ainakin tilapäisesti järjestely, jossa lapset jäävät eron jälkeen asumaan vanhaan kotiin vanhempien vaihtaessa asuntoa vuoroviikoin? Ollaan puolison kanssa eroamassa ja harkitsen tällaista systeemiä ainakin aluksi. Toisella vanhemmalla ei tule olemaan resursseja perheasunnon hankkimiseen, joten vaihtoehto on joko tämä tai totaali-yh.
Kommentit (92)
Vierailija kirjoitti:
Siis hetkinen? Miksi nuo olisivat ainoat mahdolliset ratkaisut? Millä oikeudella sä ne lapset saisit yhna?
Lue ketju. Puoliso ylivelkaantunut, hädin tuskin varaa edes yksiöön eikä oikein siihenkään. Ei ne lapset voi eteisessäkään nukkua. Puoliso voi tavata lapsia miten ja missä haluaa, mutta fakta on ettei hänellä ole varaa asuntoon jossa lapset voisivat säännöllisesti yöpyä. Esim. vuoroviikot ei onnistu muutoin kuin tällä systeemillä. Ja jos joku huutelee tuista, niin niitä saa jos on pienituloinen, ei niitä tipu jos on ylivelkaantunut hyvätuloinen kuten puoliso.
Tietysti puoliso voisi jättäytyä työttömäksi, niin yhteiskunta kustantaisi kaiken perheasuntoja myöten.
-Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se vaatii paljon kotitöitä. Aina pitää siivota kumpikin koti vaihtoa varten.
Ajattelin, että vain lasten koti olisi yhteinen, ne omat sinkkukopit olisi kokonaan omat.
Kolme asuntoa? No mikäs siinä jos siihen on varaa.
No joo, käytännössä itse maksaisin talon kulut lainoineen ja lisäksi jonkun pikkuruisen alivuokralaishuoneen tms sinkkuviikoille. Puoliso hommaa sitten itselleen millaisen asunnon haluaa ja pystyy.
Olisiko tässä järjestelyssä siis systeemi se, että sun omistamasi tavarat henkilökohtaisia tavaroitasi myöten olisivat lasten talossa ja alivuokralaiskämppääsi menisit joka toinen viikko matkalaukun kanssa mukanasi vain pieni määrä tavaroita? Ja kaikki taloon jäävät tavarat olisivat vapaasti exäsi ja jatkossa hänen uuden kumppaninsa käytettävissä?
Varmaan joo, sama tosin puolisonkin tavaroiden kanssa, ei hän tule niitä yksiöön saamaan sullottua. Nyt kun esität asian noin tämä alkaa tuntua todella tyhmältä idealta. :D Mutta sekin tuntuu tyhmältä, että olisin liki totaali-yh vain siksi ettei exällä ole varaa isoon asuntoon. Hän kuitenkin haluaa hoitaa ja tavata lapsia.
Olisitko mitenkään voinut ajatella ensin lapsiasi ja perceillyt vasta kun ovat isompia. Mutta eihän sellainen tietystikään onnistu.
Onko tässä edes puhuttu eron syistä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis hetkinen? Miksi nuo olisivat ainoat mahdolliset ratkaisut? Millä oikeudella sä ne lapset saisit yhna?
Lue ketju. Puoliso ylivelkaantunut, hädin tuskin varaa edes yksiöön eikä oikein siihenkään. Ei ne lapset voi eteisessäkään nukkua. Puoliso voi tavata lapsia miten ja missä haluaa, mutta fakta on ettei hänellä ole varaa asuntoon jossa lapset voisivat säännöllisesti yöpyä. Esim. vuoroviikot ei onnistu muutoin kuin tällä systeemillä. Ja jos joku huutelee tuista, niin niitä saa jos on pienituloinen, ei niitä tipu jos on ylivelkaantunut hyvätuloinen kuten puoliso.
Tietysti puoliso voisi jättäytyä työttömäksi, niin yhteiskunta kustantaisi kaiken perheasuntoja myöten.
-Ap
Sä maksat elareita riittävästi sit vaan. Tai isä jää siihen lähivanhemmansi ja sä etävanhempana hankit asunnon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis hetkinen? Miksi nuo olisivat ainoat mahdolliset ratkaisut? Millä oikeudella sä ne lapset saisit yhna?
Lue ketju. Puoliso ylivelkaantunut, hädin tuskin varaa edes yksiöön eikä oikein siihenkään. Ei ne lapset voi eteisessäkään nukkua. Puoliso voi tavata lapsia miten ja missä haluaa, mutta fakta on ettei hänellä ole varaa asuntoon jossa lapset voisivat säännöllisesti yöpyä. Esim. vuoroviikot ei onnistu muutoin kuin tällä systeemillä. Ja jos joku huutelee tuista, niin niitä saa jos on pienituloinen, ei niitä tipu jos on ylivelkaantunut hyvätuloinen kuten puoliso.
Tietysti puoliso voisi jättäytyä työttömäksi, niin yhteiskunta kustantaisi kaiken perheasuntoja myöten.
-Ap
Et sä silti voi sanella miehesi asioita noin. Hän on lasten isä ja oikeutettu rakentamaan elämänsä lasten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se vaatii paljon kotitöitä. Aina pitää siivota kumpikin koti vaihtoa varten.
Ajattelin, että vain lasten koti olisi yhteinen, ne omat sinkkukopit olisi kokonaan omat.
Kolme asuntoa? No mikäs siinä jos siihen on varaa.
No joo, käytännössä itse maksaisin talon kulut lainoineen ja lisäksi jonkun pikkuruisen alivuokralaishuoneen tms sinkkuviikoille. Puoliso hommaa sitten itselleen millaisen asunnon haluaa ja pystyy.
Olisiko tässä järjestelyssä siis systeemi se, että sun omistamasi tavarat henkilökohtaisia tavaroitasi myöten olisivat lasten talossa ja alivuokralaiskämppääsi menisit joka toinen viikko matkalaukun kanssa mukanasi vain pieni määrä tavaroita? Ja kaikki taloon jäävät tavarat olisivat vapaasti exäsi ja jatkossa hänen uuden kumppaninsa käytettävissä?
Varmaan joo, sama tosin puolisonkin tavaroiden kanssa, ei hän tule niitä yksiöön saamaan sullottua. Nyt kun esität asian noin tämä alkaa tuntua todella tyhmältä idealta. :D Mutta sekin tuntuu tyhmältä, että olisin liki totaali-yh vain siksi ettei exällä ole varaa isoon asuntoon. Hän kuitenkin haluaa hoitaa ja tavata lapsia.
Jos puolisosi muuttaa yksiöön, hän melko varmasti vie sinne kaikki ne avarat, joita tarvitsee. Kyseessähän on hänen tuleva kotinsa ja tietenkin omassa kodissaan haluaa pitää omat tavaransa. Ja kun hän tulisi viikoksi lastensa luokse, hän ottaisi matkalaukkuun mukaansa ne tavarat (eli lähinnä vaatteita, hygieniatuotteita yms), joita sen viikon aikana tarvitsee. Tilanne ei ole sama kuin sulla, koska talo olisi sun kotisi eikä se alivuokralaiskämppä. Puolisollasi taas yksiö olisi hänen kotinsa eikä enää talo, jossa lapset asuvat.
No joo, ei varmaan ihan sama tilanne olisikaan, mutta ei hänenkään henkilökohtaisista tavaroistaan mahtuisi kuin murto-osa yksiöön. Ja veikkaan, että siinä vaiheessa kun alkaa olla vakavia muita kumppaneita kuvioissa on muutenkin jo aika miettiä asumiskuviota uusiksi.
Tällä hetkellä minulle on melko sama vaikka nukkuisin ne väliviikot vanhempieni sohvalla, kunhan saan liiton loppumaan ja puolison hyväksymään eron.
-Ap
Vaikka ei mahtuisikaan kuin murto-osa hänen tavaroistaan, siitä huolimatta hän melko varmasti haluaa tehdä uudesta kodistaan mahdollisimman viihtyisän ja itselleen mukavan. Näin mä ainakin tekisin, jos muuttaisin joskus pienempään asuntoon. Ja myisin pois tai heittäisin mäkeen ne tavarani, jotka sinne ei mahtuisi. Jotenkin vaikea kuvtella, että jättäisin exän kotiin yhtään mitään omia tavaroitani.
Ymmärrän täysin, tosin kohteliaasti huomautan, että ihmiset on erilaisia eikä exäni ole sinä. En näe häntä heittämässä tavaroita roskiin vain siksi ettei ne mahdu pikkuyksiöön, jos kuitenkin asuu täällä joka toinen viikko. Toisaalta en tiedä onko sillä minulle niin isoa merkitystäkään. Ei minua varsinaisesti haittaa se että exällä on koti jossain muualla. Eihän se tasapuolista tavallaan ole, mutta en varmaan edes haluaisi tehdä niin että molemmilla on omat kodit muualla - minusta minun kotini on joka tapauksessa siellä missä lastenkin. Jotenkin karsastan todella pahasti ajatusta, että lasten koti olisi talo joka ei ole yhdenkään aikuisen koti vaan pelkkä tilapäismajoitus.
-Ap
Se talohan olisi edelleen sinun kotisi, mutta ei enää puolisosi koti. Sulle alivuokralaiskämppä olisi tilapäismajoitus, mutta puolisollesi yksiö olisi hänen kotinsa ja talo tilapäismajoitus. Sun tarkoituksesi kaiketi olisi palata jossain vaiheessa takaisin taloosi ja luopua alivuokralaisasunnosta, mutta puolisosi ei koskaan palaisi asumaan taloon vaan yksiö olisi hänen kotinsa jatkossakin. Tai ainakin siihen asti, että löytää jostain mieleisemmän asunnon. Tässä se pieni ero teidän välillä.
Niin, en minä tiedä pitäisikö sen olla miten iso ongelma? Talohan on minun, kai se on ihan okei että se on enemmän minun kotini kuin exän joka omistaa siitä 0% ja maksaa lainanlyhennyksistä nolla euroa. Pitkän tähtäimen ajatus minulla olisi, että ex pääsee sen verran jaloilleen että pystyy hankkimaan esimerkiksi edullisen kerrostalokolmion jonne lapset mahtuu kylään ja talo jää kokonaan minun käyttööni. Niin kai minä oikeastaan suunnitelman näkisinkin, että exä hoitaa omat lapsiviikkonsa minun ja lasten kodissa niin kauan kunnes pystyy hankkimaan itselleen isomman asunnon. En niin, että jaetaan koti vielä exän kanssa ja nukutaan vuoroviikot muualla.
Ja nyt kun ajattelen asiaa, minusta kuulostaa oikein loistavalta että exän ensijainen koti olisi muualla. Tällä hetkellä exän on vielä vaikea hyväksyä eroa ja hän on haluton lähtemään mihinkään edes noiksi vuoroviikoiksi. Pikkuasunnon pitäminen ykköskotina tarkoittaisi jo sitä, että hän on päässyt tässä prosessissa jo hyvin pitkälle.
-Ap
-Ap
Niin, nyt palataan alkuperäiseen kommenttiini eli siihen, että exäsi asuisi vuoroviikot sinun kodissasi ja käyttäisi siellä sinun tavaroitasi. Sinun lakanoitasi, pyyheliinojasi, telkkariasi, siivoustarvikkeitasi jne jne. Jos tämä on sinulle ok, niin ihan hyvä. Sekin kannattaa miettiä valmiiksi (jos kerran puolisosi on nyt haluton eroamaan), miten talon siivoukset yms hoidetaan? Entä kaapeissa olevat ruuat? Toki vuoroviikoin kumpikin joutuu ostamaan sinne jotain, mutta pidemmän päälle voi käydä niin, että sinä joudut kustantamaan yhä enemmän ja enemmän. Entä korvausasiat? Jos sinun kahvinkeittimesi hajoaa tai juomalasisi tippuu lattialle exäsi vuoroviikolla, kumpi ostaa uuden?
Niin no tietysti näistä pitää sopia erikseen. Ja vaikka olen ajatellut antaa exän asua talossa lapsiviikot, niin eihän minun nyt sentään tarvitse täysin lapaseksi ryhtyä. Kyllä minä voin pitää järjestelyn edellytyksenä sitä, että molemmilla on omat lakanat ja pyyhkeet jne. Huoneitakin täällä on viisi, ei meidän välttämättä tarvitse edes nukkua samassa sängyssä/huoneessa, toinen voi tehdä nykyiseen vierashuoneeseen oman "makkarin" ja toinen nukkua nykyisessä makkarissa täällä ollessaan. Ja jos järjestely ei toimi, niin ainahan sen voi purkaa.
-Ap
Puolisosi ei kuitenkaan halua erota. Sinä haluat. Mikä on tuossa sun suunnitelmassasi se "porkkana", jolla ajattelit puolisosi suostuva haluamaasi järjestelyyn? Koko järjestelyhän on puolisosi kannalta varsin epäedullinen. Mun mielestä tuollainen järjestely voi toimia silloin, jos KUMPIKIN haluaa erota. Nyt vain sinä haluat erota ja samalla kyykyttää exääsi. Jos olisin puolisosi, en suostuisi tuollaiseen järjestelyyn.
Siis itse olisit mieluummin tapaamatta omia lapsiasi? Tai tapaisit vaan pari tuntia iltapäivisin leikkipuistossa? Selvä, puolisoni ei onneksi ole sellainen ihminen. Kuten sanoin, kyse on siitä, että hänellä ei ole mahdollisuutta asuntoon johon pystyy ottamaan kolme pientä lasta säännöllisesti yöksi. Olen kyllä tarjoutunut hoitamaan lapset kokonaan yksinkin, mutta puolisoni nimenomaan haluaa itse olla lastensa kanssa. Kuten kuka tahansa normaali vanhempi.
-Ap
Miten niin hän ei tapaisi lapsiaan? Sä olet nyt päättänyt ettei hänen tuleva asuntonsa riitä sulle ja sä olet sanellut ettei sit lapsia ollenkaan ja sä olet uhrautunut yhksi tarvittaessa 😅
Toivottavasti miehesi ottaa yhteyttä lastenvalvojaan ja saa tehtyä ihan kunnon sopimuksen elareineen. Mistä teitä oikein sikiää?
Mistä sinä olet keksinyt, että minä olen päättänyt ja määrännyt? Luuletko oikeasti, etten ole keskustellut puolison kanssa asiasta? Ja hän itse olisi kovasti sullomassa kolme pientä lasta yksiöön, minä vaan törkeästi kiellän?
Mutta joo, jos puoliso oikeasti haluaisi ja kuvittelisi noin pärjäävänsä niin halleluja sopii minulle. Luuletko tosiaan, että minä erityisesti haluan maksaa 100% talosta jota pääsen käyttämään vain 50% ajasta ja joudun lisäksi maksamaan päälle vielä jonkun nuhjuisen yksiön? Siis ihan oikeasti 2/3 palkastani menisi isoon taloon mutta itse nysvään jossain koirankopissa?
Mistä teitä logiikkakunkkuja oikein sikiää?
-Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten sillä köyhemmällä vanhemmalla on rahaa kahteen asuntoon, mutta ei perheasuntoon?
Ei sillä olekaan, minä maksaisin omakotitalon kulut yksin. Eihän se ideaali vaihtoehto ole, mutta jättäjänä olen ainakin alkuvaiheessa valmis joustamaan aika paljon jotta tilanne menisi exän ja lasten kannalta mahdollisimman kivuttomasti.
-Ap
No osta tai vuokraa sille se perheasunto. Kauhean monimutkaista säätöä pakko järjestää. Lasten kannalta joo toi on hyvä, mutta miehesi kannalta ala-arvoista kyykytystä.
Oletko nyt tosissasi? Ostan tai vuokraan exälle asunnon? Eihän se että minulla on juuri ja juuri varaa pitää omakotitalo yksin tarkoita sitä, että palkka olisi viisinumeroinen ja tilillä makaisi miljoonia. Siinä ja siinä, onko minulla talon kulujen jälkeen varaa vuokrata edes itselleni sitä yksiötä, puolison asumisten maksamisista nyt puhumattakaan.
-Ap
Jaa, mäkun luulin että sä haluat auttaa exääsi taloudellisesti. Sit se exä jää siihen, yksinkertaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se vaatii paljon kotitöitä. Aina pitää siivota kumpikin koti vaihtoa varten.
Ajattelin, että vain lasten koti olisi yhteinen, ne omat sinkkukopit olisi kokonaan omat.
Kolme asuntoa? No mikäs siinä jos siihen on varaa.
No joo, käytännössä itse maksaisin talon kulut lainoineen ja lisäksi jonkun pikkuruisen alivuokralaishuoneen tms sinkkuviikoille. Puoliso hommaa sitten itselleen millaisen asunnon haluaa ja pystyy.
Olisiko tässä järjestelyssä siis systeemi se, että sun omistamasi tavarat henkilökohtaisia tavaroitasi myöten olisivat lasten talossa ja alivuokralaiskämppääsi menisit joka toinen viikko matkalaukun kanssa mukanasi vain pieni määrä tavaroita? Ja kaikki taloon jäävät tavarat olisivat vapaasti exäsi ja jatkossa hänen uuden kumppaninsa käytettävissä?
Varmaan joo, sama tosin puolisonkin tavaroiden kanssa, ei hän tule niitä yksiöön saamaan sullottua. Nyt kun esität asian noin tämä alkaa tuntua todella tyhmältä idealta. :D Mutta sekin tuntuu tyhmältä, että olisin liki totaali-yh vain siksi ettei exällä ole varaa isoon asuntoon. Hän kuitenkin haluaa hoitaa ja tavata lapsia.
Jos puolisosi muuttaa yksiöön, hän melko varmasti vie sinne kaikki ne avarat, joita tarvitsee. Kyseessähän on hänen tuleva kotinsa ja tietenkin omassa kodissaan haluaa pitää omat tavaransa. Ja kun hän tulisi viikoksi lastensa luokse, hän ottaisi matkalaukkuun mukaansa ne tavarat (eli lähinnä vaatteita, hygieniatuotteita yms), joita sen viikon aikana tarvitsee. Tilanne ei ole sama kuin sulla, koska talo olisi sun kotisi eikä se alivuokralaiskämppä. Puolisollasi taas yksiö olisi hänen kotinsa eikä enää talo, jossa lapset asuvat.
No joo, ei varmaan ihan sama tilanne olisikaan, mutta ei hänenkään henkilökohtaisista tavaroistaan mahtuisi kuin murto-osa yksiöön. Ja veikkaan, että siinä vaiheessa kun alkaa olla vakavia muita kumppaneita kuvioissa on muutenkin jo aika miettiä asumiskuviota uusiksi.
Tällä hetkellä minulle on melko sama vaikka nukkuisin ne väliviikot vanhempieni sohvalla, kunhan saan liiton loppumaan ja puolison hyväksymään eron.
-Ap
Vaikka ei mahtuisikaan kuin murto-osa hänen tavaroistaan, siitä huolimatta hän melko varmasti haluaa tehdä uudesta kodistaan mahdollisimman viihtyisän ja itselleen mukavan. Näin mä ainakin tekisin, jos muuttaisin joskus pienempään asuntoon. Ja myisin pois tai heittäisin mäkeen ne tavarani, jotka sinne ei mahtuisi. Jotenkin vaikea kuvtella, että jättäisin exän kotiin yhtään mitään omia tavaroitani.
Ymmärrän täysin, tosin kohteliaasti huomautan, että ihmiset on erilaisia eikä exäni ole sinä. En näe häntä heittämässä tavaroita roskiin vain siksi ettei ne mahdu pikkuyksiöön, jos kuitenkin asuu täällä joka toinen viikko. Toisaalta en tiedä onko sillä minulle niin isoa merkitystäkään. Ei minua varsinaisesti haittaa se että exällä on koti jossain muualla. Eihän se tasapuolista tavallaan ole, mutta en varmaan edes haluaisi tehdä niin että molemmilla on omat kodit muualla - minusta minun kotini on joka tapauksessa siellä missä lastenkin. Jotenkin karsastan todella pahasti ajatusta, että lasten koti olisi talo joka ei ole yhdenkään aikuisen koti vaan pelkkä tilapäismajoitus.
-Ap
Se talohan olisi edelleen sinun kotisi, mutta ei enää puolisosi koti. Sulle alivuokralaiskämppä olisi tilapäismajoitus, mutta puolisollesi yksiö olisi hänen kotinsa ja talo tilapäismajoitus. Sun tarkoituksesi kaiketi olisi palata jossain vaiheessa takaisin taloosi ja luopua alivuokralaisasunnosta, mutta puolisosi ei koskaan palaisi asumaan taloon vaan yksiö olisi hänen kotinsa jatkossakin. Tai ainakin siihen asti, että löytää jostain mieleisemmän asunnon. Tässä se pieni ero teidän välillä.
Niin, en minä tiedä pitäisikö sen olla miten iso ongelma? Talohan on minun, kai se on ihan okei että se on enemmän minun kotini kuin exän joka omistaa siitä 0% ja maksaa lainanlyhennyksistä nolla euroa. Pitkän tähtäimen ajatus minulla olisi, että ex pääsee sen verran jaloilleen että pystyy hankkimaan esimerkiksi edullisen kerrostalokolmion jonne lapset mahtuu kylään ja talo jää kokonaan minun käyttööni. Niin kai minä oikeastaan suunnitelman näkisinkin, että exä hoitaa omat lapsiviikkonsa minun ja lasten kodissa niin kauan kunnes pystyy hankkimaan itselleen isomman asunnon. En niin, että jaetaan koti vielä exän kanssa ja nukutaan vuoroviikot muualla.
Ja nyt kun ajattelen asiaa, minusta kuulostaa oikein loistavalta että exän ensijainen koti olisi muualla. Tällä hetkellä exän on vielä vaikea hyväksyä eroa ja hän on haluton lähtemään mihinkään edes noiksi vuoroviikoiksi. Pikkuasunnon pitäminen ykköskotina tarkoittaisi jo sitä, että hän on päässyt tässä prosessissa jo hyvin pitkälle.
-Ap
-Ap
Niin, nyt palataan alkuperäiseen kommenttiini eli siihen, että exäsi asuisi vuoroviikot sinun kodissasi ja käyttäisi siellä sinun tavaroitasi. Sinun lakanoitasi, pyyheliinojasi, telkkariasi, siivoustarvikkeitasi jne jne. Jos tämä on sinulle ok, niin ihan hyvä. Sekin kannattaa miettiä valmiiksi (jos kerran puolisosi on nyt haluton eroamaan), miten talon siivoukset yms hoidetaan? Entä kaapeissa olevat ruuat? Toki vuoroviikoin kumpikin joutuu ostamaan sinne jotain, mutta pidemmän päälle voi käydä niin, että sinä joudut kustantamaan yhä enemmän ja enemmän. Entä korvausasiat? Jos sinun kahvinkeittimesi hajoaa tai juomalasisi tippuu lattialle exäsi vuoroviikolla, kumpi ostaa uuden?
Niin no tietysti näistä pitää sopia erikseen. Ja vaikka olen ajatellut antaa exän asua talossa lapsiviikot, niin eihän minun nyt sentään tarvitse täysin lapaseksi ryhtyä. Kyllä minä voin pitää järjestelyn edellytyksenä sitä, että molemmilla on omat lakanat ja pyyhkeet jne. Huoneitakin täällä on viisi, ei meidän välttämättä tarvitse edes nukkua samassa sängyssä/huoneessa, toinen voi tehdä nykyiseen vierashuoneeseen oman "makkarin" ja toinen nukkua nykyisessä makkarissa täällä ollessaan. Ja jos järjestely ei toimi, niin ainahan sen voi purkaa.
-Ap
Puolisosi ei kuitenkaan halua erota. Sinä haluat. Mikä on tuossa sun suunnitelmassasi se "porkkana", jolla ajattelit puolisosi suostuva haluamaasi järjestelyyn? Koko järjestelyhän on puolisosi kannalta varsin epäedullinen. Mun mielestä tuollainen järjestely voi toimia silloin, jos KUMPIKIN haluaa erota. Nyt vain sinä haluat erota ja samalla kyykyttää exääsi. Jos olisin puolisosi, en suostuisi tuollaiseen järjestelyyn.
Siis itse olisit mieluummin tapaamatta omia lapsiasi? Tai tapaisit vaan pari tuntia iltapäivisin leikkipuistossa? Selvä, puolisoni ei onneksi ole sellainen ihminen. Kuten sanoin, kyse on siitä, että hänellä ei ole mahdollisuutta asuntoon johon pystyy ottamaan kolme pientä lasta säännöllisesti yöksi. Olen kyllä tarjoutunut hoitamaan lapset kokonaan yksinkin, mutta puolisoni nimenomaan haluaa itse olla lastensa kanssa. Kuten kuka tahansa normaali vanhempi.
-Ap
Miten niin hän ei tapaisi lapsiaan? Sä olet nyt päättänyt ettei hänen tuleva asuntonsa riitä sulle ja sä olet sanellut ettei sit lapsia ollenkaan ja sä olet uhrautunut yhksi tarvittaessa 😅
Toivottavasti miehesi ottaa yhteyttä lastenvalvojaan ja saa tehtyä ihan kunnon sopimuksen elareineen. Mistä teitä oikein sikiää?
Mistä sinä olet keksinyt, että minä olen päättänyt ja määrännyt? Luuletko oikeasti, etten ole keskustellut puolison kanssa asiasta? Ja hän itse olisi kovasti sullomassa kolme pientä lasta yksiöön, minä vaan törkeästi kiellän?
Mutta joo, jos puoliso oikeasti haluaisi ja kuvittelisi noin pärjäävänsä niin halleluja sopii minulle. Luuletko tosiaan, että minä erityisesti haluan maksaa 100% talosta jota pääsen käyttämään vain 50% ajasta ja joudun lisäksi maksamaan päälle vielä jonkun nuhjuisen yksiön? Siis ihan oikeasti 2/3 palkastani menisi isoon taloon mutta itse nysvään jossain koirankopissa?
Mistä teitä logiikkakunkkuja oikein sikiää?
-Ap
No kyllä sä nyt törkeästi sanelet että se on joko sulle lapset kokonaan tai suostumus sun kämppää lainaamaan. Myykää talo ja ostakaa omat? Teinä kyllä tekisin kirjallisen sopimuksen lapsista ja sopisin elarit. Mites ositus? Sulle kaikki?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se vaatii paljon kotitöitä. Aina pitää siivota kumpikin koti vaihtoa varten.
Ajattelin, että vain lasten koti olisi yhteinen, ne omat sinkkukopit olisi kokonaan omat.
Kolme asuntoa? No mikäs siinä jos siihen on varaa.
No joo, käytännössä itse maksaisin talon kulut lainoineen ja lisäksi jonkun pikkuruisen alivuokralaishuoneen tms sinkkuviikoille. Puoliso hommaa sitten itselleen millaisen asunnon haluaa ja pystyy.
Olisiko tässä järjestelyssä siis systeemi se, että sun omistamasi tavarat henkilökohtaisia tavaroitasi myöten olisivat lasten talossa ja alivuokralaiskämppääsi menisit joka toinen viikko matkalaukun kanssa mukanasi vain pieni määrä tavaroita? Ja kaikki taloon jäävät tavarat olisivat vapaasti exäsi ja jatkossa hänen uuden kumppaninsa käytettävissä?
Varmaan joo, sama tosin puolisonkin tavaroiden kanssa, ei hän tule niitä yksiöön saamaan sullottua. Nyt kun esität asian noin tämä alkaa tuntua todella tyhmältä idealta. :D Mutta sekin tuntuu tyhmältä, että olisin liki totaali-yh vain siksi ettei exällä ole varaa isoon asuntoon. Hän kuitenkin haluaa hoitaa ja tavata lapsia.
Jos puolisosi muuttaa yksiöön, hän melko varmasti vie sinne kaikki ne avarat, joita tarvitsee. Kyseessähän on hänen tuleva kotinsa ja tietenkin omassa kodissaan haluaa pitää omat tavaransa. Ja kun hän tulisi viikoksi lastensa luokse, hän ottaisi matkalaukkuun mukaansa ne tavarat (eli lähinnä vaatteita, hygieniatuotteita yms), joita sen viikon aikana tarvitsee. Tilanne ei ole sama kuin sulla, koska talo olisi sun kotisi eikä se alivuokralaiskämppä. Puolisollasi taas yksiö olisi hänen kotinsa eikä enää talo, jossa lapset asuvat.
No joo, ei varmaan ihan sama tilanne olisikaan, mutta ei hänenkään henkilökohtaisista tavaroistaan mahtuisi kuin murto-osa yksiöön. Ja veikkaan, että siinä vaiheessa kun alkaa olla vakavia muita kumppaneita kuvioissa on muutenkin jo aika miettiä asumiskuviota uusiksi.
Tällä hetkellä minulle on melko sama vaikka nukkuisin ne väliviikot vanhempieni sohvalla, kunhan saan liiton loppumaan ja puolison hyväksymään eron.
-Ap
Vaikka ei mahtuisikaan kuin murto-osa hänen tavaroistaan, siitä huolimatta hän melko varmasti haluaa tehdä uudesta kodistaan mahdollisimman viihtyisän ja itselleen mukavan. Näin mä ainakin tekisin, jos muuttaisin joskus pienempään asuntoon. Ja myisin pois tai heittäisin mäkeen ne tavarani, jotka sinne ei mahtuisi. Jotenkin vaikea kuvtella, että jättäisin exän kotiin yhtään mitään omia tavaroitani.
Ymmärrän täysin, tosin kohteliaasti huomautan, että ihmiset on erilaisia eikä exäni ole sinä. En näe häntä heittämässä tavaroita roskiin vain siksi ettei ne mahdu pikkuyksiöön, jos kuitenkin asuu täällä joka toinen viikko. Toisaalta en tiedä onko sillä minulle niin isoa merkitystäkään. Ei minua varsinaisesti haittaa se että exällä on koti jossain muualla. Eihän se tasapuolista tavallaan ole, mutta en varmaan edes haluaisi tehdä niin että molemmilla on omat kodit muualla - minusta minun kotini on joka tapauksessa siellä missä lastenkin. Jotenkin karsastan todella pahasti ajatusta, että lasten koti olisi talo joka ei ole yhdenkään aikuisen koti vaan pelkkä tilapäismajoitus.
-Ap
Se talohan olisi edelleen sinun kotisi, mutta ei enää puolisosi koti. Sulle alivuokralaiskämppä olisi tilapäismajoitus, mutta puolisollesi yksiö olisi hänen kotinsa ja talo tilapäismajoitus. Sun tarkoituksesi kaiketi olisi palata jossain vaiheessa takaisin taloosi ja luopua alivuokralaisasunnosta, mutta puolisosi ei koskaan palaisi asumaan taloon vaan yksiö olisi hänen kotinsa jatkossakin. Tai ainakin siihen asti, että löytää jostain mieleisemmän asunnon. Tässä se pieni ero teidän välillä.
Niin, en minä tiedä pitäisikö sen olla miten iso ongelma? Talohan on minun, kai se on ihan okei että se on enemmän minun kotini kuin exän joka omistaa siitä 0% ja maksaa lainanlyhennyksistä nolla euroa. Pitkän tähtäimen ajatus minulla olisi, että ex pääsee sen verran jaloilleen että pystyy hankkimaan esimerkiksi edullisen kerrostalokolmion jonne lapset mahtuu kylään ja talo jää kokonaan minun käyttööni. Niin kai minä oikeastaan suunnitelman näkisinkin, että exä hoitaa omat lapsiviikkonsa minun ja lasten kodissa niin kauan kunnes pystyy hankkimaan itselleen isomman asunnon. En niin, että jaetaan koti vielä exän kanssa ja nukutaan vuoroviikot muualla.
Ja nyt kun ajattelen asiaa, minusta kuulostaa oikein loistavalta että exän ensijainen koti olisi muualla. Tällä hetkellä exän on vielä vaikea hyväksyä eroa ja hän on haluton lähtemään mihinkään edes noiksi vuoroviikoiksi. Pikkuasunnon pitäminen ykköskotina tarkoittaisi jo sitä, että hän on päässyt tässä prosessissa jo hyvin pitkälle.
-Ap
-Ap
Niin, nyt palataan alkuperäiseen kommenttiini eli siihen, että exäsi asuisi vuoroviikot sinun kodissasi ja käyttäisi siellä sinun tavaroitasi. Sinun lakanoitasi, pyyheliinojasi, telkkariasi, siivoustarvikkeitasi jne jne. Jos tämä on sinulle ok, niin ihan hyvä. Sekin kannattaa miettiä valmiiksi (jos kerran puolisosi on nyt haluton eroamaan), miten talon siivoukset yms hoidetaan? Entä kaapeissa olevat ruuat? Toki vuoroviikoin kumpikin joutuu ostamaan sinne jotain, mutta pidemmän päälle voi käydä niin, että sinä joudut kustantamaan yhä enemmän ja enemmän. Entä korvausasiat? Jos sinun kahvinkeittimesi hajoaa tai juomalasisi tippuu lattialle exäsi vuoroviikolla, kumpi ostaa uuden?
Niin no tietysti näistä pitää sopia erikseen. Ja vaikka olen ajatellut antaa exän asua talossa lapsiviikot, niin eihän minun nyt sentään tarvitse täysin lapaseksi ryhtyä. Kyllä minä voin pitää järjestelyn edellytyksenä sitä, että molemmilla on omat lakanat ja pyyhkeet jne. Huoneitakin täällä on viisi, ei meidän välttämättä tarvitse edes nukkua samassa sängyssä/huoneessa, toinen voi tehdä nykyiseen vierashuoneeseen oman "makkarin" ja toinen nukkua nykyisessä makkarissa täällä ollessaan. Ja jos järjestely ei toimi, niin ainahan sen voi purkaa.
-Ap
Puolisosi ei kuitenkaan halua erota. Sinä haluat. Mikä on tuossa sun suunnitelmassasi se "porkkana", jolla ajattelit puolisosi suostuva haluamaasi järjestelyyn? Koko järjestelyhän on puolisosi kannalta varsin epäedullinen. Mun mielestä tuollainen järjestely voi toimia silloin, jos KUMPIKIN haluaa erota. Nyt vain sinä haluat erota ja samalla kyykyttää exääsi. Jos olisin puolisosi, en suostuisi tuollaiseen järjestelyyn.
Siis itse olisit mieluummin tapaamatta omia lapsiasi? Tai tapaisit vaan pari tuntia iltapäivisin leikkipuistossa? Selvä, puolisoni ei onneksi ole sellainen ihminen. Kuten sanoin, kyse on siitä, että hänellä ei ole mahdollisuutta asuntoon johon pystyy ottamaan kolme pientä lasta säännöllisesti yöksi. Olen kyllä tarjoutunut hoitamaan lapset kokonaan yksinkin, mutta puolisoni nimenomaan haluaa itse olla lastensa kanssa. Kuten kuka tahansa normaali vanhempi.
-Ap
Miten niin hän ei tapaisi lapsiaan? Sä olet nyt päättänyt ettei hänen tuleva asuntonsa riitä sulle ja sä olet sanellut ettei sit lapsia ollenkaan ja sä olet uhrautunut yhksi tarvittaessa 😅
Toivottavasti miehesi ottaa yhteyttä lastenvalvojaan ja saa tehtyä ihan kunnon sopimuksen elareineen. Mistä teitä oikein sikiää?
Mistä sinä olet keksinyt, että minä olen päättänyt ja määrännyt? Luuletko oikeasti, etten ole keskustellut puolison kanssa asiasta? Ja hän itse olisi kovasti sullomassa kolme pientä lasta yksiöön, minä vaan törkeästi kiellän?
Mutta joo, jos puoliso oikeasti haluaisi ja kuvittelisi noin pärjäävänsä niin halleluja sopii minulle. Luuletko tosiaan, että minä erityisesti haluan maksaa 100% talosta jota pääsen käyttämään vain 50% ajasta ja joudun lisäksi maksamaan päälle vielä jonkun nuhjuisen yksiön? Siis ihan oikeasti 2/3 palkastani menisi isoon taloon mutta itse nysvään jossain koirankopissa?
Mistä teitä logiikkakunkkuja oikein sikiää?
-Ap
No kyllä sä nyt törkeästi sanelet että se on joko sulle lapset kokonaan tai suostumus sun kämppää lainaamaan. Myykää talo ja ostakaa omat? Teinä kyllä tekisin kirjallisen sopimuksen lapsista ja sopisin elarit. Mites ositus? Sulle kaikki?
Huoh. Sinulla on nyt joku oma ongelma tai trauma jota purat tähän ketjuun. Minä en sanele, ei puoliso/ex ole itsekään eri mieltä siitä ettei kolme lasta mahdu yksiöön.
En myy omaa taloani ostaakseni exälleni asunnon. Ihan älyvapaata edes ehdottaa sellaista. Osteletko sinä omille exillesi asuntoja?
-Ap
En ymmärrä tarvetta puuttua exän asumisratkaisuun. Talo on sinun, anna exäsi rakentaa tulevaisuutensa omalla tavallaan. Jos haluat kontrolloida häntä ja sitoa sinun haluamiin ratkaisuihin niin ehkä ei kannata erota.
Itse asiasta sanon että tunnen yhden perheen jossa tämä toimi hyvin. Molemmat vanhemmat vuokrasivat oman kämpän, lapset asuivat laosuuden kodissaan ja mies muutti siihen takaisin kun lapset olivat isoja ja vuoroviikko systeemi ei enää ollut käytössä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä tarvetta puuttua exän asumisratkaisuun. Talo on sinun, anna exäsi rakentaa tulevaisuutensa omalla tavallaan. Jos haluat kontrolloida häntä ja sitoa sinun haluamiin ratkaisuihin niin ehkä ei kannata erota.
Itse asiasta sanon että tunnen yhden perheen jossa tämä toimi hyvin. Molemmat vanhemmat vuokrasivat oman kämpän, lapset asuivat laosuuden kodissaan ja mies muutti siihen takaisin kun lapset olivat isoja ja vuoroviikko systeemi ei enää ollut käytössä
Miten minä olen siihen puuttunut? En nyt tajua tätä jankutusta. Asukoon missä haluaa. Tilanne nyt oli se, että rahat ei riitä asuntoon johon mahtuisi järkevästi kolme lasta, ja puoliso haluaa tavata lapsiaan enemmän kuin pari tuntia joskus ja jouluna. Tämä on siis ihan fakta joka molemmat tajuaa, ei omaa keksintöäni. Tässä oli yksi mahdollinen ratkaisu. Tiedän, että se on joillakin toiminut, en nyt ihan tajua miksi tämä meidän tapaus herättää nyt niin suurta vastustusta.
-Ap
Niin faktahan on, että jos se omakotitalo on kokonaan sun, niin puolison pitää vaan nyt muuttaa johonkin omaan asuntoon, itse saa päättää millaiseen. Jos ei ole muuhun varaa kuin yksiöön, niin sitten siihen. Minusta varsin avokätistä sinulta, että suostut väistämään omasta talosta siksi aikaa että lasten isä voi siinä vuoroviikoin asua. Voihan niitä asumisjärjestelyjä muuttaa myöhemmin, mutta kyllä tuo kuulostaa ihan hyvältä ratkaisulta, ottaen huomioon että lapset ovat melko pieniä ja tässä vaiheessa olisi hyvä että elämä pysyisi mahdollisimman tasaisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluaako miehesi tuollaisen ratkaisun? Entä, jos hän ei edes halua viikko-viikko -systeemiä? Jospa hänelle riittääkin joka toinen viikonloppu ja pari kertaa viikolla iltaisin? Yksiön lattialle saa kyllä kolmelle pikkulapselle patjat. Tarkoitushan ei olekaan, että lapset asuisivat isänsä luona.
Yksi kaveriperhe asui tuolla systeemillä 3-4 vuotta. He omistivat kyllä perhekodin puoliksi. Molemmilla vanhemmilla oli aluksi omat yksiöt, myöhemmin toinen muutti uuden kumppaninsa luokse vuoroviikoiksi. Siinä vaiheessa, kun tämä uusi suhde muuttui vakavaksi (halusivat ostaa yhteisen isomman kodin), perheasunto myytiin. Tällä perheellä järjestely toimi hyvin, kun erosivat lähinnä sen takia että, suhde oli muuttunut vain ystävyydeksi. Jos erotaan riidoissa, voisi olla aika haastavaa. Lapset ehtivät noiden vuosien aikana kasvaa sen verran isoiksi, että pystyivät itsenäisesti siirtymään kodista toiseen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin faktahan on, että jos se omakotitalo on kokonaan sun, niin puolison pitää vaan nyt muuttaa johonkin omaan asuntoon, itse saa päättää millaiseen. Jos ei ole muuhun varaa kuin yksiöön, niin sitten siihen. Minusta varsin avokätistä sinulta, että suostut väistämään omasta talosta siksi aikaa että lasten isä voi siinä vuoroviikoin asua. Voihan niitä asumisjärjestelyjä muuttaa myöhemmin, mutta kyllä tuo kuulostaa ihan hyvältä ratkaisulta, ottaen huomioon että lapset ovat melko pieniä ja tässä vaiheessa olisi hyvä että elämä pysyisi mahdollisimman tasaisena.
Kiitos! Minäkin ajattelin tämän pikemminkin kädenojennuksena puolisolle, keinona tukea lasten tapaamisessa jos se muuten muodostaa hankalaksi. En ihan tajua näitä hyökkäyksiä. En todellakaan ole vaatimassa puolisoa tähän ryhtymään, se on vaan yksi mahdollisuus jota olen ajatellut tarjota. Toki moni muukin järjestely minulle sopii. Ainut, joka ei sovi on se että minä näen lapsia alle 50%.
-Ap
Vierailija kirjoitti:
Haluaako miehesi tuollaisen ratkaisun? Entä, jos hän ei edes halua viikko-viikko -systeemiä? Jospa hänelle riittääkin joka toinen viikonloppu ja pari kertaa viikolla iltaisin? Yksiön lattialle saa kyllä kolmelle pikkulapselle patjat. Tarkoitushan ei olekaan, että lapset asuisivat isänsä luona.
En tiedä, keskustelut vielä kesken, siksi kysyinkin kokemuksia. Aiemmin on kyllä itse toivonut vuoroviikkotyyppistä ratkaisua. Minulle käy 50-50, totaali-yh tai mikä tahansa siltä väliltä. Olen kyllä äärimmäisen yllättynyt, jos mies haluaa nukuttaa lapset yksiön patjoille, koska nukuttaminen on muutenkin välillä haastavaa ja tuo rajoittaisi hyvin paljon sitä mitä voi lasten nukahtamisen jälkeen tehdä (esim. TV:n katselu). Mutta jos puoliso noin haluaisi niin ilman muuta se minulle käy. Säästän oman vuoroviikkoyksiön vuokran ja saan asua koko ajan isossa asunnossa.
-Ap
Oltaisiin varmasti päädytty tähän ainakin väliaikaisesti, jos olisi ollut varaa yksiön vuokraan järkevällä etäisyydellä. Talous oli vaan jo valmiiksi niin tiukalle kiristetty, että se ei ollut mahdollista.
Nykyinenkin järjestely on ihan toimiva, lapset olivat isompia kuin teillä, joten se vaikutti. Asutaan edelleen samalla seudulla, parin korttelin päässä toisistamme. Lapset pääsevät liikkumaan itsenäisesti ja vaikka mennään viikko-viikkosysteemillä, kummassakin kodissa on aina ovet avoinna ja järjestellään joustavasti lasten ja aikuisten tarpeiden mukaan, missä kodissa milloinkin ovat.
Minusta lapsilla, jotka eivät itse pääse liikkumaan, pitäisi olla vain yksi oikea koti. Jos vaan talous kestää, ette menetä mitään kokeilla tuota ratkaisua. Sopikaa joku määräaika, esim. kerran puolessa vuodessa arvioidaan, voidaanko jatkaa taas seuraavat puoli vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaako miehesi tuollaisen ratkaisun? Entä, jos hän ei edes halua viikko-viikko -systeemiä? Jospa hänelle riittääkin joka toinen viikonloppu ja pari kertaa viikolla iltaisin? Yksiön lattialle saa kyllä kolmelle pikkulapselle patjat. Tarkoitushan ei olekaan, että lapset asuisivat isänsä luona.
En tiedä, keskustelut vielä kesken, siksi kysyinkin kokemuksia. Aiemmin on kyllä itse toivonut vuoroviikkotyyppistä ratkaisua. Minulle käy 50-50, totaali-yh tai mikä tahansa siltä väliltä. Olen kyllä äärimmäisen yllättynyt, jos mies haluaa nukuttaa lapset yksiön patjoille, koska nukuttaminen on muutenkin välillä haastavaa ja tuo rajoittaisi hyvin paljon sitä mitä voi lasten nukahtamisen jälkeen tehdä (esim. TV:n katselu). Mutta jos puoliso noin haluaisi niin ilman muuta se minulle käy. Säästän oman vuoroviikkoyksiön vuokran ja saan asua koko ajan isossa asunnossa.
-Ap
Kannattaa siis keskustella miehen kanssa asiasta. Mulle tulee taas viikonloppuna lapsenlapset hoitoon ja ihan hyvin nukkuvat patjoilla mun makuuhuoeeni lattialla. Makuuhuoneeni on kuitenkin pienempi kuin yksiö eikä mulle tuota mitään ongelmia katsoa tabletilta ohjelmia kuulokkeet korvilla, lukea kirjaa tms samassa huoneessa, kun lapset ovat nukkumassa.
Kun omat lapseni olivat pieniä, mitään viikko-viikko -systeemejä ei vielä ollut. Lapsilla oli yksi koti eli se, missä lähivanhempikin asui. Lisäksi oli etävanhemmalla oli oma kotinsa, jossa lapset kävivät välillä yökylässä. Rehellisesti sanottuna en olisi edes suostunut siihen, että puolet exän tavaroista olisi mun kotonani. En halunut kotini olevan paikka, jossa exä säilyttää tavaroitaan. Exä kyllä kävi täällä usein. Hän pääsi töistä paljon aikaisemmin kuin minä eikä lasten tarvinnut mennä koulun jälkeen mihinkään iltapäivähoitopaikkaan. Ja mä saatoin jäädä ylitöihin lähes milloin vain, koska exä oli lasten kanssa mun kotonani. Me tosin erottiin sovussa, kumpikaan ei maksanut toiselleen lapsista eltusmaksua eikä tehty edes mitää tapaamissopimusta. Emme olleet naimisissa vaan avoliitossa, joten erotessa ei tarvinnut ottaa yhteyttä edes lastenvalvojaan. Systeemi toimi oikein hyvin siihen asti, että kuopuskin tuli täysi-ikäiseksi. Sen jälkeen en ole ollut exän kanssa missään tekemisissä. Ei ole ollut tarvetta, koska aikuiset lapset päättävät itse omista asioistaan ja pitävät itse yhteyttä isäänsä.
Vierailija kirjoitti:
Haluaako miehesi tuollaisen ratkaisun? Entä, jos hän ei edes halua viikko-viikko -systeemiä? Jospa hänelle riittääkin joka toinen viikonloppu ja pari kertaa viikolla iltaisin? Yksiön lattialle saa kyllä kolmelle pikkulapselle patjat. Tarkoitushan ei olekaan, että lapset asuisivat isänsä luona.
Siinä vaan käy nopeasti niin, että lapset ei suostu lähtemään isälleen nukkumaan kylki kyljessä yksiön lattialla, vaan haluavat jäädä kotiin, missä on oma huone, lelut ja kaverit lähellä.
Ja sitten syytetäänkin apta vieraannuttamisesta ja isän mustamaalaamisesta lapsille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaako miehesi tuollaisen ratkaisun? Entä, jos hän ei edes halua viikko-viikko -systeemiä? Jospa hänelle riittääkin joka toinen viikonloppu ja pari kertaa viikolla iltaisin? Yksiön lattialle saa kyllä kolmelle pikkulapselle patjat. Tarkoitushan ei olekaan, että lapset asuisivat isänsä luona.
Siinä vaan käy nopeasti niin, että lapset ei suostu lähtemään isälleen nukkumaan kylki kyljessä yksiön lattialla, vaan haluavat jäädä kotiin, missä on oma huone, lelut ja kaverit lähellä.
Ja sitten syytetäänkin apta vieraannuttamisesta ja isän mustamaalaamisesta lapsille.
Noinkin voi käydä, mutta siltikään ketjun aloittaja ei päätä, mitä hänen miehensä eron jälkeen tekee. Mies päättää siitä ihan itse. Hienoa, että ap tarjoaa erilaisia vaihtoehtoja, mutta miehen ei tarvitse hyväksyä yhtäkään ap:n ehdottamista vaihtoehdoista.
Miten niin hän ei tapaisi lapsiaan? Sä olet nyt päättänyt ettei hänen tuleva asuntonsa riitä sulle ja sä olet sanellut ettei sit lapsia ollenkaan ja sä olet uhrautunut yhksi tarvittaessa 😅
Toivottavasti miehesi ottaa yhteyttä lastenvalvojaan ja saa tehtyä ihan kunnon sopimuksen elareineen. Mistä teitä oikein sikiää?