Lue keskustelun säännöt.
Mitä tekisit jos vanhempasi puhuisi sulle näin?
21.08.2022 |
Narsistin lapsena en osaa aina nähdä että onko oikeus suuttua vai ei. Olen siis koko ikäni yrittänyt olla se hyvä ja ahkera lapsi. Silti vanhempi vain alistaa ja haukkuu. Mitä SINÄ tekisit jos vanhempasi tekisi ja sanoisi esim näin:
- toivoisi että olisi tehnyt sulle abortin
- toivoo että saisit potkut
- toivoo että menettäisit rahasi ja perhe hajoaisi
-toivoo onnettomuutta ja / tai kolaria
- toivoo sulle vastoinkäymisiä ja vaikeuksia
-uhkailee jatkuvastk jättävänsä perinnöttä (huom. en ole todellakaan perinnön perään eikä mitään isoa perintöä edes ole, tuo on kai vaan tapa loukata)
- haukkuu rumaksi ja lihavaksi (olen hoikka)
- sanoo etyä olen täysi pettymys (olen akateeminen ja hyvässä työssä
Olen niin turtunut tähän että mulle se on melko normaalia mutta nyt vaan alkaa olla näin 40v iässä mitta täysi.
Mitä sinä tekisit vanhemman suhteen jos ihan kaikki kommunikaatio olisi tätä? Mitään kaunista, kehuvaa, kannustavaa en ole kuullut kiskaan. Siis todellakaan ikinä. Mulle ei ole ikinä sanottu että olisin rakas, tärkeä, tms, ei siis edes lapsena.
Kommentit (81)
Kiinnostava ilmiö että monella on tarve vähätellä tapahtunutta ja syytellä siitä sitä lasta jota on kaltoinkohdeltu. Tää näkyy muissakin asioissa. Hyvin suomalainen tapa. Ja ikävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle on myös sanottu äitini toimesta tuo että olisinpa abortoinut sut enkä antanut syntyä. Kun äiti sanoi sen, jotain meni rikki sisälläni pysyvästi. Vaikka olemme muodollisesti etäisissä väleissä niin tuo asia vaivaa aina. Siitä ei voi puhua, perhe on sillä lailla sairas että se kollektiivina hyökkää sen jäsenen kimppuun joka yrittää puhua vaikeista asioista. Ne vaikeat asiat pitää piilottaa. Niinpä tämäkin jää vaivaamaan loppuelämäksi.
Sinällään tuo äitini sanoma on varmaan totta. Hän on ollut tavattoman huono äiti, aivan tunnevammainen, kylmä, välinpitämätön ja käytännössä hylänny minut täysin yksin selviämään kaikesta itse heti kun nuorena lähdin kotoa opiskelemaan. Ei pidä juuri yhteyttä muuta kuin kerran kaksi vuodessa soittaa ja haukkuu.
Siitä huolimatta, vaikka tilanne olisi se että äiti ei rakasta lastaan, sitä ei silti pidä KERTOA sille lapselle. Vaan pitää se tieto tai tunne omana tietonaa .
Luonnevikaisen lapselle kasvaa usein olosuhteen pakosta erittäin iso (liian iso) resilienssi. Eli siis kestää ihan järkyttävää kohtelua aivan liian pitkään, kestää väkivaltaa liian pitkään, kestää kipua pitkään, kestää kuormitusta pitkään.
Olen itse myös narsistin lapsi ja kaltoinkohtelua ollut koko elämä, ja huomaan että tuo liian suuri resilienssi on paha ongelma. Työelämässä minua käytetään surutta hyväksi kun tietävät että minä aina jaksan, pystyn ja teen vaikka olisi menty jo lujaa ohi kaikkien voimavarojen ja jaksamisten. Muut tipahtaa uupumuksesta jo alkumetreillä, minä liikaresilienssillä jatkan maanisesti vaan yhä pidemmälle.
Enpä tiedä onko mitään apua tällaiseen olemassa. Ja jos onkin niin tuskin sitä saa kun on niin tavattoman reipas!
Vierailija kirjoitti:
Tämä on tärkeä aihe keskustella. Varsinkin tietyssä ikäluokassa, jonka nimeä ei saa ääneen sanoa, on erittäin paljon luonnevikaisia (siis selvä tilastopoikkeama) ja heillä oli muutenkin julma, väkivaltainen ja alistava kasvatusote. Lukekaapa joskus ketjua 70-luvulla syntyneiden lasten äidit. Silmiä avaava ketju.
Mutta: nyt oli taannoin joku artikkeli (harmi etten muista mistä luin) että pitkän laskukauden jälkeen (siis luonnehäiriöiden määrä vähentynyt pikällä ajanjaksolla) määrä on yllättäen lähtenyt taas nousuun. Edellisen tilastopiikin kanssa selittävä tekijä oli sota, siis että sodankäyneet vanhemmat siirsi traumat lapsiin ja siksi niistä iso osa tuli luonnehäiriöiseksi. Mutta mikä syy on nyt? Sitä ei artikkelin mukaan tutkijat tienneet ja olivat ymmällään asiasta.
Tää on paha uutinen ja tarkoittaa että tulevaisuudessakin lapset kärsivät. Toivottavasti nykyään on parempi lastensuojelu. Mä olen itse rajusti kaltoinkohdeltu ja mikään lasu tai sossu ei silloin näitä seulonut. Eikä naapurit tehneet mitään ilmoituksia vaikka kuuli miten lapsia pieksettiin ja lapset huuti kivusta ja kauhusta.
Tilastopoikkeama, paljon luonnevikaisia tietyssä ikäryhmässä, missä tutkimus ja tilasto?
Ap. Olen todella pahoillani puolestasi.
Minä joko katkaisisin välit kokonaan tai rajoittaisin aivan minimiin kaiken kanssakäymisen. Riippuen siitä kuinka paljon vanhempasi voi vaikuttaa sinulle tärkeisiin ihmissuhteisiisi. Jos teillä on yhteisiä tuttavia tai sukulaisia, jotka ovat sinulle tärkeitä, näyttävä välien poikki julistaminen voi johtaa sinun hylkäämiseesi muidenkin toimesta. Narsistisesta käytöksestä kärsivällä ei ole minkäänlaisia eettisiä tai moraalisia pidäkkeitä, ja he ovat joskus myös hyvin taitavia manipuloijia.
Joka tapauksessa muista että et mitenkään voi tai edes pysty olemaan vastuussa vanhempasi käytöksestä. Ainoa velvollisuutesi on pitää huolta omasta hyvinvoinnistasi. On myös hyvä löytää tilalle ihmissuhteita jotka "heijastavat" sinut itsellesi takaisin oikeassa valossa: että saat arvostusta, ymmärrystä ja kiintymystä juuri kuten ansaitsetkin. Jatkuvaan halventavaan kohteluun valitettavasti tottuu eikä kohta enää osaa odottaa muunlaista ihmissuhteissaan. Etenkin jos siihrn on kasvanut lapsesta lähtien.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lopettaisin tai ainakin radikaalisti harventaisin yhteydenpitoa. Tuollainen syö itsetuntoa väkisinkin. Toisen käytöksen sietämisessäkin on rajansa.
Aiemmin jo joku sanoi siitä että välien katkaisulla lähtee koko suku. Niin kävi mullekin. Ja sydäntäsärkevintä se että sisarus valitsi puolensa myös, toki pakotettuna ja painostettuna. Narskuvanhempi vaati sisarusta valitsemaan hänet tai minut, sisarus valitsi hänet.
Elän siis orpona ilman mitään yhteyttä keneenkään lapsuusperheen jäsenistä. Vain siksi että asetin viimein rajat tallomiselleni ja polkemiselleni (ja tein sen vieläpä kohteliaasti ja kauniistk, ei siis riidellen). Silti siitä tuli se kuuluisa kolmas maailmansota ja koko suku meni siinä rytäkässä.
Toki miehen suku on elämässämme mutta se ei ole sama. Esim erästä rakasta ja minulle tärkeää tätiä ikävöin kovasti. En vaan saa häneen yhteyttä, vanhempani on valehdellut ja mustamaalannut minua ja suku uskoo kaiken :(
Se on käsittämätöntä miten sukulaiset uskovat nuo valheet!?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä minäkin pistäisin yhteydet poikki täydellisesti. Kaatakoon myrkkyään jonnekin muualle.
En ole tekemisissä. Suosittelen. Aluksi olo vaikeaa mutta noin vuoden päästä tajusin mikä kivi oli tippunut harteilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luonnevikaisen lapselle kasvaa usein olosuhteen pakosta erittäin iso (liian iso) resilienssi. Eli siis kestää ihan järkyttävää kohtelua aivan liian pitkään, kestää väkivaltaa liian pitkään, kestää kipua pitkään, kestää kuormitusta pitkään.
Olen itse myös narsistin lapsi ja kaltoinkohtelua ollut koko elämä, ja huomaan että tuo liian suuri resilienssi on paha ongelma. Työelämässä minua käytetään surutta hyväksi kun tietävät että minä aina jaksan, pystyn ja teen vaikka olisi menty jo lujaa ohi kaikkien voimavarojen ja jaksamisten. Muut tipahtaa uupumuksesta jo alkumetreillä, minä liikaresilienssillä jatkan maanisesti vaan yhä pidemmälle.Enpä tiedä onko mitään apua tällaiseen olemassa. Ja jos onkin niin tuskin sitä saa kun on niin tavattoman reipas!
Wau. Olet oppinut uuden sivistyssanan!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luonnevikaisen lapselle kasvaa usein olosuhteen pakosta erittäin iso (liian iso) resilienssi. Eli siis kestää ihan järkyttävää kohtelua aivan liian pitkään, kestää väkivaltaa liian pitkään, kestää kipua pitkään, kestää kuormitusta pitkään.
Olen itse myös narsistin lapsi ja kaltoinkohtelua ollut koko elämä, ja huomaan että tuo liian suuri resilienssi on paha ongelma. Työelämässä minua käytetään surutta hyväksi kun tietävät että minä aina jaksan, pystyn ja teen vaikka olisi menty jo lujaa ohi kaikkien voimavarojen ja jaksamisten. Muut tipahtaa uupumuksesta jo alkumetreillä, minä liikaresilienssillä jatkan maanisesti vaan yhä pidemmälle.Enpä tiedä onko mitään apua tällaiseen olemassa. Ja jos onkin niin tuskin sitä saa kun on niin tavattoman reipas!
Wau. Olet oppinut uuden sivistyssanan!
Resilienssi on ihan tavallinen sana. Ei kannata tuntea alemmuutta. Ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuttua.
T. Toinen narsistin lapsiTuollaisen vanhemman kanssa on vaan huonoja vaihtoehtoja. Ei yhtään hyvää. Eli siis joko kestät, joko sanot vastaan (kolmas maailmansota), joko olet riidoissa, tai sitten välirikossa. Hyviä vaihtoehtoja ei ole.
Itse olen valinnut hyvän vaihtoehdon: olen katkaissut välini kokonaan. Kyse ei ole välirikosta vaan lopullisesta ratkaisusta. Aikansa narsisti yritti maanitella ja sitten kun vaihtoi uhkailuun ja teki perusteettoman lasun (ei ollut nähnyt lapsia vuosikausiin), niin hain lähestymiskiellon. Hiljattain oli yhdelle ikivanhalle tililleni ilmaantunut yli 4000€ rahaa ja viestinä lahja äidiltä ja isältä. Palautin rahat ja suljin tilin. En ole ostettavissa tai lahjottavissa.
He hajotkoot omaan pahuutensa, kun itse keskityn elämään omaa elämääni.
Niin kauan kun narsistiin pidetään jonkinmoisia välejä tai toivotaan etäisyyden tai tilapäisen välirikon parantavan jotain, ollaan hakoteillä. Välit tulee katkaista lopullisesti. Ja johdonmukaisesti kieltäytyä kaikesta yhteydenpidosta ja hakea tarvittaessa lähestymiskielto ja/tai tehdä rikosilmoitus vainomisesta.
Vierailija kirjoitti:
Aiemmin jo joku sanoi siitä että välien katkaisulla lähtee koko suku. Niin kävi mullekin. Ja sydäntäsärkevintä se että sisarus valitsi puolensa myös, toki pakotettuna ja painostettuna. Narskuvanhempi vaati sisarusta valitsemaan hänet tai minut, sisarus valitsi hänet.
Elän siis orpona ilman mitään yhteyttä keneenkään lapsuusperheen jäsenistä. Vain siksi että asetin viimein rajat tallomiselleni ja polkemiselleni (ja tein sen vieläpä kohteliaasti ja kauniistk, ei siis riidellen). Silti siitä tuli se kuuluisa kolmas maailmansota ja koko suku meni siinä rytäkässä.
Toki miehen suku on elämässämme mutta se ei ole sama. Esim erästä rakasta ja minulle tärkeää tätiä ikävöin kovasti. En vaan saa häneen yhteyttä, vanhempani on valehdellut ja mustamaalannut minua ja suku uskoo kaiken :(
Se on käsittämätöntä miten sukulaiset uskovat nuo valheet!?
Mitä tuollaisella suvulla tekee? Tuntuu olevan sekin sairasta. Hyvä vaan ettei ole pilaamassa sun elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luonnevikaisen lapselle kasvaa usein olosuhteen pakosta erittäin iso (liian iso) resilienssi. Eli siis kestää ihan järkyttävää kohtelua aivan liian pitkään, kestää väkivaltaa liian pitkään, kestää kipua pitkään, kestää kuormitusta pitkään.
Olen itse myös narsistin lapsi ja kaltoinkohtelua ollut koko elämä, ja huomaan että tuo liian suuri resilienssi on paha ongelma. Työelämässä minua käytetään surutta hyväksi kun tietävät että minä aina jaksan, pystyn ja teen vaikka olisi menty jo lujaa ohi kaikkien voimavarojen ja jaksamisten. Muut tipahtaa uupumuksesta jo alkumetreillä, minä liikaresilienssillä jatkan maanisesti vaan yhä pidemmälle.Enpä tiedä onko mitään apua tällaiseen olemassa. Ja jos onkin niin tuskin sitä saa kun on niin tavattoman reipas!
Kiitos sinulle joka otit tämänkin asian esiin. Kamppailen itse tämän asian kanssa edelleen vaikka olenkin katkaissut välit narsistisiin omaisiini ja käynyt pitkäaikaisen terapian. Tästä liikaresilienssistä on julmetun hankalaa päästä eroon ja itselleni käy nykyään niin että kun joustan liikaa esim. töissä elimistöni leikkaa kiinni. Saan siis flunssan tai maha menee kertakaikkisen sekaisin. Vielä kun joku keksisi sopivan terapian meille ultraresistenteille niin menisin heti - maksaisi se mitä hyvänsä! Koska liikaresilienttiys on kaamea taakka sen omaavalle! Ja tätä ei osata edes tunnistaa: kuvitellaan vaan että kun sinä jaksat sinullahan on kaikki hyvin - voi kurmun kuukkare sanon minä!
Vierailija kirjoitti:
Luonnevikaisen vanhemman perheessä tuo on se ns normaali mihin lapset tottuu. Ne kuuntelee vauvasta alkaen tuota jatkuvaa haukkua ja alistamista. Sitä ei edes tajua sairaaksi kun siihen on turtunut.
Samanlaisesta kodista minäkin.
Jep. Sitä sietää mitä tahansa keneltä tahansa, koska on tottunut pitämään sitä normaalina. Ei se ole.
Todella hyvä ja tärkeä ketju. Olen siis yksi näistä vastaajista jolla erittäin julma sadistinen narskuvanhempi.
Mua kiinnostaa se että miten on käynyt kun vanhempi vanhenee ja tulee avuntarpeeseen? Alkaako sitten käskytys ja komentelu? Kauhulla lukenut tarinoita siitä miten narsistivanhempi nimnenomaan haluaa ja vaatii sen syntipukkilapsen ns alamaisekseen, siis piikomaan ja palvelemaan vanhuudenapuna. Ja sama sättiminen, haukku, uhkailu jne jatkuu taas uudella innolla.
Omat vanhemmat vasta n, 70v ja vielä hyväkuntoiset. Ei olle juuri väleissä, mutta ovat jo aikanaan tehneet selväksi että vanhoina aikova vaatia palvelua lapsiltaan. Ei siis pyytää. Vaan vaatia.
Nyt on aloiteen tekijän teksti sairasta ja hatusta vedetty.
Ei kannata olla tekemisissä. Itse olen käynyt läpi useamman vuoden terapian. Minut kasvatettiin liian kiltiksi, suuttuminenkin on edelleen äitini mielestä väärin. Liika toisten miellyttäminen sairastuttaa.
Lukuvinkki: kirja, jota itse tällä hetkellä luen on Janne Viljamaan Itsetunnon voima - Hylkää ankeuttajat ja usko itseesi.
Jos tunkeutuu järjestelemään elämääsi edelleen, blokkaa kaikista yhteyskanavista. Älä kerro mitään, mitä teet elämässäsi. Lupia ei tarvitse kysellä aikuisen ihmisen vanhemmaltaan.
Muista olla pitkäjänteinen ja älä anna periksi, vaikka kuinka tuntuisi pahalta.
Itseni oli pakko jättää vastikään yhdet sukujuhlat väliin, kun en halua tavata enää tiettyjä lähiomaisia. N56.
Mä kyllä katkaisisin välit kokonaan ja estäisin puhelut ja viestit.
Ei ole mitään riitaa. Tuota haukkumista olen saanut kuulla jo lapsesta lähtien, joka päivä. Tuo on siis ns normaali kommunikaatio siltä vanhemmalta. Kurjaa että joku ajattelee minun olevan syyllinen siihen. Ap