En todella halua enää jatkaa hoitoalalla
Itken joka päivä enkä pysty enää edes hallitsemaan sitä. Vihaan niin paljon työtäni. Mihin minun kannattaisi syksyn yhteishaussa hakea?
Kommentit (41)
Pääministeriksi kelpaa ilman juurikaan kokemusta työelämästä. Hommat siinä hoitaa sijaiset. Instakelpoinen pärstä toki pitää olla ja tanssimuuvit kohdillaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mitä muuta haluat tehdä?
Mistä pidät? Missä olet hyvä? Millaista palkkaa toivot?Niin ja haluaako ap olla tekemisissä ihmisten kanssa, tai ylipäätään palvelualalla.
Jättäkää nyt tuo palvelu-sana jo historiaan. Eletään 2020-lukua. Ei täällä kukaan enää palvele tai pokkuroi ketään.
Ei tuo palvelu tässä tapauksessa pokkurointia tarkoita vaan sitä että ammatit jaetaan yleisesti karkeasti maatalouteen, teollisuuteen ja palveluammatteihin. Käykää enemmän kouluja jotta edes osaisitte käydä fiksua keskustelua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä vielä yksi täysin loppuun ajettu sh ilmoittautuu.
Olen perheellinen ja asuntolainaa on reippaasti, joten tyhjän päälle en voi hypätä, mutta koko ajan on se ajatusprosessi käynnissä, että miten voisin järkevästi vaihtaa alaa.
Mietinnässä on myös ulkomaille lähteminen, mutta perhe ei ole hirveän innostunut niin isosta muutoksesta.
Kovin kauaa en enää jaksa tätä työtä nykyisellä palkallani.Mie vaihoin hoitoalaan toiselta alalta jolla kuukausipalkkani oli n 1000€ pienempi. Eli hoitajana sain palkkaa n 1000 euroa enemmän. Ei auttanut raha jaksamaan. Työolosuhteet olivat molemmissa töissä huonot joten en odottanutkaan mitään liikoja hoitoalalta.
Turhaanhan Tehy sitten palkoista taistelee kun ei näköjään kuitenkaan auta jaksamaan.
muistakaa hoitsu-kullat sitten poistattaa ne hoitsuluvat, etteivät saa pakotettua poikkeuslailla takas töihin. ystäväni tämän tajusi tehdä. saipahan hyvät naurut kun vinkuivat häntä takaisin hoitamaan ihmisiä. ei pystynyt, kun ei ole lupia. siellä kuulemma kuormitus kasvoi rajusti, kun rokottamattomat ei saanu enää tulla töihin. suomen terveydenhoitojärjestelmä sakkaa pahasti, ja sote-pelleilyn alettua, romahtaa kokonaan. älkää hyvät ihmiset sairastuko ensi vuonna ollenkaan. työterveyshuollon piirissä varmaan vielä pärjää, julkisella puolella ei mitenkään. jeebus meitä auttakoon, koska hallitus ei sitä tee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mitä muuta haluat tehdä?
Mistä pidät? Missä olet hyvä? Millaista palkkaa toivot?Niin ja haluaako ap olla tekemisissä ihmisten kanssa, tai ylipäätään palvelualalla.
Jättäkää nyt tuo palvelu-sana jo historiaan. Eletään 2020-lukua. Ei täällä kukaan enää palvele tai pokkuroi ketään.
Ei tuo palvelu tässä tapauksessa pokkurointia tarkoita vaan sitä että ammatit jaetaan yleisesti karkeasti maatalouteen, teollisuuteen ja palveluammatteihin. Käykää enemmän kouluja jotta edes osaisitte käydä fiksua keskustelua.
Palvelualan voisi päivittää asiakastyöksi ja asiakasPALVELUN myös asiakastyöksi. Onko tämä sinulle riittävän selkeästi ja "fiksusti" ilmaistu?
Oletko lähihoitaja? Olen röntghenhoitaja ja meillä on osastolla lähihoitajia, jotka tekevät potilaskuljetuksia ja joskus ovat UÄ:ssä avustamassa lääkäriä ottamaan potilaan sisään ja viemään ulos. He vaikuttavat kaikki pitävän työstään niin suosittelisin sitä hommaa. Pidän itse röntgenhoitajan työstä, mutta meitäkin lähtee silloin tällöin ihmisiä pois, koska väsyvät hoitoalaan.
Onko sinulla lukiotausta? Pari kollegaa jotka vaihtoivat alaa, korottivat ensin joitakin lukiotodistus arvosanoja päästääksen helpommin jatko-opiskelemaan. Voisit keskittyä niitten korottamiseen, samalla kun mietit mitä tarkalleen teet tulevaisuudessasi.
Opiskele lääkäriksi. Vaikka hoitoalahan tuokin on.
Ihan työpaikan vaihdos voi auttaa, ei tarvitse välttämättä uutta ammattia miettiä. Minä olin valmistuttuani töissä terveyskeskuksessa polilla, jossa kollegat haukkuivat aina sitä henkilöä (työntekijää), joka ei ollut paikalla (kaikkia haukuttiin vuorollaan) eikä koskaan kukaan lupautunut avuksi, kun sitä olisi tarvinnut. Vaihdoin paikkaa naapuripaikkakunnan terveyskeskukseen, jossa on mitä ihanin väki polilla, kenestäkään ei puhuta pahaa selän takana, hoitajat ja lääkärit ovat samanarvoisia. Panostetaan työntekijöiden jaksamiseen.
Vierailija kirjoitti:
Ihan työpaikan vaihdos voi auttaa, ei tarvitse välttämättä uutta ammattia miettiä. Minä olin valmistuttuani töissä terveyskeskuksessa polilla, jossa kollegat haukkuivat aina sitä henkilöä (työntekijää), joka ei ollut paikalla (kaikkia haukuttiin vuorollaan) eikä koskaan kukaan lupautunut avuksi, kun sitä olisi tarvinnut. Vaihdoin paikkaa naapuripaikkakunnan terveyskeskukseen, jossa on mitä ihanin väki polilla, kenestäkään ei puhuta pahaa selän takana, hoitajat ja lääkärit ovat samanarvoisia. Panostetaan työntekijöiden jaksamiseen.
Luuletko tosiaan, ettei nykyisessä työpaikassasi ole pahan puhumista ja kiusaamista? Voin erittäin kokeneena hoitajana sanoa, ettei sellaista firmaa hoitoalalla ole! Se että sinua kohdellaan hyvin ei tarkoita että muitakin kohdellaan. Kiusaaminen on usein hienovaraista mitä uusi työntekijä ei näe.
Vierailija kirjoitti:
Onko työssä oleville aikuisille muuten olemassa mitään koulutusneuvojaa, jos haluaa vaihtaa alaa?
TE-toimiston ammatinvalinnanohjaus on ihan kaikille.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän jo vajaan kahden vuoden työrupeaman jälkeen kun olen opiskellut lähihoitajaksi sekä ollut töissä yhteensä. n. 10 kk etten tule jaksamaan kauaa alalla.
Työ on aika raskasta ja henkisesti uuvuttavaa mutta pahinta on toimimaton johto sekä työkaverit, jotka eivät ole oikeista syistä alalla vaan pelkästään palkan vuoksi tai sen juuri ettei päässyt/keksinyt muutakaan alaa.
Se ei vain tue etiikkaa ja harmillisesti se vaikuttaa olevan yleistä. Tehdään vain pakolliset(ehkä) , muuten kitistään kaikesta sekä lisäksi kun selän kääntää niin varmasti puhuvat paskaa saadakseen kiksejä päiviinsä.Minusta tuntuu lähes joka kerta kun töihin menen, että pidän asiakkaista mutta inhoan kaikkea muuta. En siedä tuota välinpitämättömyyttå ja outoa työyhteisöä.
Teet nyt itsestäsi viattoman uhrin. On myös itsesi asenteesta kiinni, miten tulet työyhteisössäsi toisten kanssa juttuun.
Ja näemmä kitinä ja työyhteisön parjaaminen luonnistuu itseltäsikin.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän jo vajaan kahden vuoden työrupeaman jälkeen kun olen opiskellut lähihoitajaksi sekä ollut töissä yhteensä. n. 10 kk etten tule jaksamaan kauaa alalla.
Työ on aika raskasta ja henkisesti uuvuttavaa mutta pahinta on toimimaton johto sekä työkaverit, jotka eivät ole oikeista syistä alalla vaan pelkästään palkan vuoksi tai sen juuri ettei päässyt/keksinyt muutakaan alaa.
Se ei vain tue etiikkaa ja harmillisesti se vaikuttaa olevan yleistä. Tehdään vain pakolliset(ehkä) , muuten kitistään kaikesta sekä lisäksi kun selän kääntää niin varmasti puhuvat paskaa saadakseen kiksejä päiviinsä.Minusta tuntuu lähes joka kerta kun töihin menen, että pidän asiakkaista mutta inhoan kaikkea muuta. En siedä tuota välinpitämättömyyttå ja outoa työyhteisöä.
Olen ollut liki 20:ssa työpaikassa (sis. myös kesätyöt) ja yllätys, joka puolella alasta riippumatta sama homma! Osa tekee työnsä niin kuin töissä kuuluu, osa on happamia valittajia ja osa ei tee kuin nippanappa minimin. Ja ihan sama onko työ ollut fyysisesti tai henkisesti rasittavaa vai molempia. Tämmöstä se on suomalainen työelämä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan työpaikan vaihdos voi auttaa, ei tarvitse välttämättä uutta ammattia miettiä. Minä olin valmistuttuani töissä terveyskeskuksessa polilla, jossa kollegat haukkuivat aina sitä henkilöä (työntekijää), joka ei ollut paikalla (kaikkia haukuttiin vuorollaan) eikä koskaan kukaan lupautunut avuksi, kun sitä olisi tarvinnut. Vaihdoin paikkaa naapuripaikkakunnan terveyskeskukseen, jossa on mitä ihanin väki polilla, kenestäkään ei puhuta pahaa selän takana, hoitajat ja lääkärit ovat samanarvoisia. Panostetaan työntekijöiden jaksamiseen.
Luuletko tosiaan, ettei nykyisessä työpaikassasi ole pahan puhumista ja kiusaamista? Voin erittäin kokeneena hoitajana sanoa, ettei sellaista firmaa hoitoalalla ole! Se että sinua kohdellaan hyvin ei tarkoita että muitakin kohdellaan. Kiusaaminen on usein hienovaraista mitä uusi työntekijä ei näe.
Olen ollut tässä "uudessa työpaikassani" 25 vuotta. Siinä edellisessä "viihdyin" reilun vuoden. Täällä nykyisessä pitkäaikaisessa työpaikassani ei kiusata ketään.
Vierailija kirjoitti:
Opiskele lääkäriksi. Vaikka hoitoalahan tuokin on.
Lääkärit eivät työskentele hoitoalalalla.
Vierailija kirjoitti:
On vai ajankysymys milloin tulee ensimmäinen hoidon puutteeseen menehtynyt potilas. Siitäkös soppa syntyy.
Mun äiti kuoli 30 vuotta sitten, kun ei päässyt lääkäriin aivoinfarktipotilaana, vaan jätettiin odottamaan. Eiköhän näitä ole ollut aina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On vai ajankysymys milloin tulee ensimmäinen hoidon puutteeseen menehtynyt potilas. Siitäkös soppa syntyy.
Mun äiti kuoli 30 vuotta sitten, kun ei päässyt lääkäriin aivoinfarktipotilaana, vaan jätettiin odottamaan. Eiköhän näitä ole ollut aina.
Nykyään este on siinä, että ambulanssi ei ota kyytiin, vaikka käy paikan päällä. Käskevät mennä omalla kyydillä, vaikkka olisi kaikki aivoinfarktin tyypilliset oireet.
-tuskastunut terveyskeskuslääkäri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On vai ajankysymys milloin tulee ensimmäinen hoidon puutteeseen menehtynyt potilas. Siitäkös soppa syntyy.
Mun äiti kuoli 30 vuotta sitten, kun ei päässyt lääkäriin aivoinfarktipotilaana, vaan jätettiin odottamaan. Eiköhän näitä ole ollut aina.
Nykyään este on siinä, että ambulanssi ei ota kyytiin, vaikka käy paikan päällä. Käskevät mennä omalla kyydillä, vaikkka olisi kaikki aivoinfarktin tyypilliset oireet.
-tuskastunut terveyskeskuslääkäri
Mikä trolli tämä nyt on? Ensihoito soittaa lääkärille kyllä.
Mie vaihoin hoitoalaan toiselta alalta jolla kuukausipalkkani oli n 1000€ pienempi. Eli hoitajana sain palkkaa n 1000 euroa enemmän. Ei auttanut raha jaksamaan. Työolosuhteet olivat molemmissa töissä huonot joten en odottanutkaan mitään liikoja hoitoalalta.