Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olenko hyvä äiti, jos...
20.08.2022 |
Käytän rangaistuskeinoina häpeänurkkaa, kotiarestia, en anna rahaa johonkin kivaan asiaan ja toki keskustellaan myös asiasta että miksi se mitä hän teki oli väärin.
Herkuttelupäivä kerran viikossa.
Jos ystävälle meni koulusta suoraan ja ei ole tehnyt siellä läksyjä niin pyydän tulemaan kotiin viimeistään klo 17, mutta jos läksyt on tehty niin voi olla ystävien kanssa ulkona klo 19 asti. 9-vuotiaaksi asti lapset menevät meillä nukkumaan iltaisin klo 21. 7-9vuotias saa valvoa viikonloppuisin ja lomalla klo 22 asti.
10-15 vuotiaita lapsia pyydän arkisin menemään nukkumaan klo 22. 10-11vuotias saa valvoa viikonloppuisin ja lomalla klo 23 asti ja 12-vuotiaasta eteenpäin niin pitkään kun huvittaa, mutta kyllä 2 aikaan yöllä jo toppuuttelen että olisiko aika mennä nukkumaan.
Seuraan säännöllisesti opettajan antamia tiedotteita, miten lapset ovat käyttäytyneet koulussa, mitä saivat läksyksi, milloin on kokeet tulossa ja tarkastan joka ilta että onko läksyt tehty 13-vuotiaaksi asti. 13-vuotiaalle annan itselleen vastuun hoitaa koulunkäynnin hyvin, mutta jos saan tietää että tahalleen luistaa opiskelusta niin voin säilyttää nämä tiukat rajat 16-vuotiaaksi ja tarkastaa joka ilta että onko läksyt tehty.
Meillä ei ole tv:n, tietokoneen, pelaamisen suhteen aikarajoituksia kunhan koulunkäynti sujuu hyvin ja tekee muutakin.
En pakota harrastamaan mitään, saa itse päättää harrastuksensa ja oletan ehdottavan minulle jos jokin harrastus kiinostaa. 1-2 harrastusta saa olla lapsella
12-vuotiaan annan katsoa k16 elokuvia ja pelata sellaisia pelejä. 13v k18, jos huomaan että nämä eivät traumatisoi lasta. Teinien täytyy saada aina tehdä jotain kiellettyä ja koen että tämä on turvallisempi vaihtoehto sen sijaan että hilluisi kaupungilla yömyöhään. 13-14v kotiintulo aika arkisin sekä viikonloppuisin on klo 22, 15v arkisin klo 22 ja viikonloppuisin klo 23. 16-vuotiaasta eteenpäin ei ole enää kotiintuloaikoja ja voivat muuttaa myös omilleen jos opiskelut sitä vaativat ja pystyvät kustantamaan osan asumisestaan itse
13-vuotiaana annan alkaa värjäämään hiuksia, meikkaamaan, jos haluaa ja ottaa esim nenäkorun. 7-vuotiaana saa ottaa korvikset. Vasta 18-vuotiaana tatuointeja jos haluaa.
En hyväksy alle 13v seurustelua ja kun alkaa seurustelemaan niin saa mennä poika tai tyttöystävälle yöksi ja kutsua vapaasti meille yökylään, toki toivon että ei harrastaisi seksiä alle 16v kun siihen liittyy niin iso vastuu mutta seksivalistuksen olen antanut jo 12v joten jos ylä-aste ikäisenä haluaa harrastaa seksiä niin en voi sitä kieltää.
16-vuotiaana saa alkaa juomaan alkoholia jos osaa sitä kohtuudella ottaa. 18v vasta tupakointi, mutta äitinä toki toivon että lapseni eivät ala polttamaan koskaan.
Kommentit (69)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloitusviestisi perusteella ajattelusi ja toimintasi on hyvin jäykkää eikä siinä ole tilaa lasten yksilöllisyydelle, harkinnalle tai perustellulle (!) joustolle.
Huonoa ainakin:
- Häpeänurkka
- Herkuttelu viikonpäivän vuoksi
- Ikään (eikä lapsen tarpeeseen) perustuvat nukkumaanmenoajat ja jo 12-vuotiaan vastuuttaminen riittävästä unesta ja unirytmistä
- Kouluun liittyvä kontrollointi ei liity lapsen tarpeeseen vaan sinun päänsisäisiin kaavoihin ja loppuu juuri silloin kun homma yhtäkkiä vaikeutuu rajusti samalla kun nuoruusiän aivojen kehityksen vuoksi lapsen toiminnanohjaus taantuu - ihan älyttömän typerää jättää juuri seiskalle menevä yksin vastuuseen jos siihen asti on läähätetty niskaan
- Lapsi saattaa tarvita tukea ja kannustusta harrastuksen löytämiseen ja sinne uskaltamiseen ja joskus lapsi voi olennaisesti hyötyä harrastuksesta - huomioitko sen?
- Mikä ihmeen idea tuossa ikärajajoustossa on? Joustot on tolkuttomia, ja perusteet niitä sillä että pitää saada tehdä kiellettyä, mutta eihän se ole kiellettyä jos se on sallittua. Sinua vastaan niiden tarttee rajojaan testata, ei jotain ikärajavirastoa. Ja huomioiden miten vähän säännöissäsi on lastesi kuuntelua ja vuorovaikutusta, epäilen kykyäsi arvioida lasten mahdollista traumatisoitumista.
- Tuokin että alle 13v ei saa seurustella, ihan ilman mitään määrittelyä (tai kiinnostusta) mitä ehkä 12-vuotiaan seurustelu olisi 🙄Muutenkin koko tekstistä huokuu sellainen lupa ja rangaistus -linja, ilman lapsen kuuntelemista, yhdessä miettimistä tai perusteluja. Hohhoi...
En voi kirjoittaa tänne kuin osittain meidän perhe-elämän, joten se voi aiheuttaa hieman väärää kuvaa, pahoitteluni siitä. Oon kyllä todellakin lasteni kanssa vuorovaikutuksessa, pidän sitä erittäin tärkeänä ja rakastan lapsiani tosi paljon <3 Omaa statusta en pyri lasten kouluttautumisella kiillottamaan, PÄINVASTOIN, en oo yhtään niitä vanhempia jotka vaatii että lasten täytyy mennä lukioon ja opiskella tämä ja tämä ammatti. Ei, heillä on täysi oikeus löytää oma polkunsa tälläisissä asioissa mutta kyllä pyrin panostamaan siihen että lapset kävisivät koulunsa hyvin. Se tuo heille yleissivistystä ja on helpompi pärjätä elämässä. Jos lapsellani olisi vaikka ADHD ja opiskelu sen takia vaikeaa ja numerot huonompia niin osaisin huomioida kyllä senkin ja rakastaisin lastani silti yhtä paljon. Sanoisin että äidille ja isälle on tärkeintä että yrität parhaasi, älä pelkää tuoda huonoja numeroita koulusta kotiin ja yritetään hoitaa sitä sun adhd:ta parhaan mukaan jotta elämä ois mahdollisimman mielekästä. Sitten minkä takia en hyväksy alle 13v seurustelua niin sen takia että mielestäni seurustelu ja seksi eivät kuulu alle teini-ikäisille ja itselläni oli huono maine kun oli ala-aste ikäisenä poikaystäviä paljon ja silloin kyyti oli kylmää ja kovaa... noihin suhteisiin ei vaadittu edes seksiä vaan silti sain huonon maineen ja olin todella rajusti kiusattu! Hyvä ettei syljetty päälle. Niin haluan suojata lapseni tälläiseltä kohtalolta. Koen että vasta 13v rakastuin kunnolla ensimmäisen kerran ja se tunne kestikin muutaman vuoden ajan, kun siihen asti tunteet eri poikia kohtaan olivat vaihtuneet viikottain joten 13v koin olevani aikaisintaan kypsä kunnon seurusteluun.
Tätä juuri tarkoitin. Sinä rakastuit 13-vuotiaana, sinä olit kypsä. Näiden sääntöjen ja rajoitusten tarve ei lähde siitä mitä sinun lapsesi tarvitsevat, liekö edes tutustut heihin, vaan "näin tehdään koska minä tiedän".
Tämä on siis se vaikutelma mikä syntyy, ja se ei välttämättä pidä pätkääkään paikkaansa.
Miten koet että kukaan alle 13-vuotias voisi olla valmis seurusteluun jonka mukana tulee usein myös seksi...?
Enhän minä niin koe. Tosin en myöskään koe että seksin kuuluisi jotenkin automaattisesti nuorten seurusteluun. Pointti oli se että aloittaja perustelee jäykkiä rajojaan sillä milloin hän itse oli valmis - ei sillä milloin oma lapsi tai lapset edes yleisesti voisi olla valmiita. Entä jos ap:sta olisi tuntunut että hän on valmis 17-vuotiaana, olisiko raja sitten siitä?
Tai entä jos ap oli valmis 13v mutta hänen lapsensa ei todellakaan olisi vielä silloin, niin silti olisi "lupa"? Mitä ylipäätään tarkoittaa lupa seurustella?
Jos lapseni on valmis seurustelemaan vasta 19v niin sekin on täysin ok tai jos on tyytyväinen elämäänsä niin että viettää sen yksin niin sekin on ok. Meillä tuo lupa on tarkoittanut sitä, että olen yrittänyt suojella lapsiani haavoittumasta koska ihmiset osaa olla todella paskamaisia ja jos alkaa liian nuorena seurustelemaan ja epäkypsänä ja on kumppaneita paljon niin saattaa saada huonon maineen ja joutua kiusatuksi. Kaikkee tällästä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jos olet lihava, niin et ole kovin hyvä esimerkki lapsellesi, eikä varmaankaan perheen ruokavaliokaan .
Sama se nurkille ja seisomisille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloitusviestisi perusteella ajattelusi ja toimintasi on hyvin jäykkää eikä siinä ole tilaa lasten yksilöllisyydelle, harkinnalle tai perustellulle (!) joustolle.
Huonoa ainakin:
- Häpeänurkka
- Herkuttelu viikonpäivän vuoksi
- Ikään (eikä lapsen tarpeeseen) perustuvat nukkumaanmenoajat ja jo 12-vuotiaan vastuuttaminen riittävästä unesta ja unirytmistä
- Kouluun liittyvä kontrollointi ei liity lapsen tarpeeseen vaan sinun päänsisäisiin kaavoihin ja loppuu juuri silloin kun homma yhtäkkiä vaikeutuu rajusti samalla kun nuoruusiän aivojen kehityksen vuoksi lapsen toiminnanohjaus taantuu - ihan älyttömän typerää jättää juuri seiskalle menevä yksin vastuuseen jos siihen asti on läähätetty niskaan
- Lapsi saattaa tarvita tukea ja kannustusta harrastuksen löytämiseen ja sinne uskaltamiseen ja joskus lapsi voi olennaisesti hyötyä harrastuksesta - huomioitko sen?
- Mikä ihmeen idea tuossa ikärajajoustossa on? Joustot on tolkuttomia, ja perusteet niitä sillä että pitää saada tehdä kiellettyä, mutta eihän se ole kiellettyä jos se on sallittua. Sinua vastaan niiden tarttee rajojaan testata, ei jotain ikärajavirastoa. Ja huomioiden miten vähän säännöissäsi on lastesi kuuntelua ja vuorovaikutusta, epäilen kykyäsi arvioida lasten mahdollista traumatisoitumista.
- Tuokin että alle 13v ei saa seurustella, ihan ilman mitään määrittelyä (tai kiinnostusta) mitä ehkä 12-vuotiaan seurustelu olisi 🙄Muutenkin koko tekstistä huokuu sellainen lupa ja rangaistus -linja, ilman lapsen kuuntelemista, yhdessä miettimistä tai perusteluja. Hohhoi...
En voi kirjoittaa tänne kuin osittain meidän perhe-elämän, joten se voi aiheuttaa hieman väärää kuvaa, pahoitteluni siitä. Oon kyllä todellakin lasteni kanssa vuorovaikutuksessa, pidän sitä erittäin tärkeänä ja rakastan lapsiani tosi paljon <3 Omaa statusta en pyri lasten kouluttautumisella kiillottamaan, PÄINVASTOIN, en oo yhtään niitä vanhempia jotka vaatii että lasten täytyy mennä lukioon ja opiskella tämä ja tämä ammatti. Ei, heillä on täysi oikeus löytää oma polkunsa tälläisissä asioissa mutta kyllä pyrin panostamaan siihen että lapset kävisivät koulunsa hyvin. Se tuo heille yleissivistystä ja on helpompi pärjätä elämässä. Jos lapsellani olisi vaikka ADHD ja opiskelu sen takia vaikeaa ja numerot huonompia niin osaisin huomioida kyllä senkin ja rakastaisin lastani silti yhtä paljon. Sanoisin että äidille ja isälle on tärkeintä että yrität parhaasi, älä pelkää tuoda huonoja numeroita koulusta kotiin ja yritetään hoitaa sitä sun adhd:ta parhaan mukaan jotta elämä ois mahdollisimman mielekästä. Sitten minkä takia en hyväksy alle 13v seurustelua niin sen takia että mielestäni seurustelu ja seksi eivät kuulu alle teini-ikäisille ja itselläni oli huono maine kun oli ala-aste ikäisenä poikaystäviä paljon ja silloin kyyti oli kylmää ja kovaa... noihin suhteisiin ei vaadittu edes seksiä vaan silti sain huonon maineen ja olin todella rajusti kiusattu! Hyvä ettei syljetty päälle. Niin haluan suojata lapseni tälläiseltä kohtalolta. Koen että vasta 13v rakastuin kunnolla ensimmäisen kerran ja se tunne kestikin muutaman vuoden ajan, kun siihen asti tunteet eri poikia kohtaan olivat vaihtuneet viikottain joten 13v koin olevani aikaisintaan kypsä kunnon seurusteluun.
Tätä juuri tarkoitin. Sinä rakastuit 13-vuotiaana, sinä olit kypsä. Näiden sääntöjen ja rajoitusten tarve ei lähde siitä mitä sinun lapsesi tarvitsevat, liekö edes tutustut heihin, vaan "näin tehdään koska minä tiedän".
Tämä on siis se vaikutelma mikä syntyy, ja se ei välttämättä pidä pätkääkään paikkaansa.
Miten koet että kukaan alle 13-vuotias voisi olla valmis seurusteluun jonka mukana tulee usein myös seksi...?
Enhän minä niin koe. Tosin en myöskään koe että seksin kuuluisi jotenkin automaattisesti nuorten seurusteluun. Pointti oli se että aloittaja perustelee jäykkiä rajojaan sillä milloin hän itse oli valmis - ei sillä milloin oma lapsi tai lapset edes yleisesti voisi olla valmiita. Entä jos ap:sta olisi tuntunut että hän on valmis 17-vuotiaana, olisiko raja sitten siitä?
Tai entä jos ap oli valmis 13v mutta hänen lapsensa ei todellakaan olisi vielä silloin, niin silti olisi "lupa"? Mitä ylipäätään tarkoittaa lupa seurustella?
Jos lapseni on valmis seurustelemaan vasta 19v niin sekin on täysin ok tai jos on tyytyväinen elämäänsä niin että viettää sen yksin niin sekin on ok. Meillä tuo lupa on tarkoittanut sitä, että olen yrittänyt suojella lapsiani haavoittumasta koska ihmiset osaa olla todella paskamaisia ja jos alkaa liian nuorena seurustelemaan ja epäkypsänä ja on kumppaneita paljon niin saattaa saada huonon maineen ja joutua kiusatuksi. Kaikkee tällästä
Kerron sinulle salaisuuden. Nuoret ei tarvitse vanhemman lupaa seurusteluun eikä myöskään heidän määritelmänsä sille mitä seurustelu on tai pitää sisällään. Tällaisella kiellolla sinä peset vain omat kätesi vastuusta sen sijaan että juttelisit lapsen/nuoren kanssa siitä mitä se seurustelu tai yhdessäolo tarkoittaa, millä tavalla suojella itseä, miten kohdella toista, minkä verran muiden mielipiteille kannattaa antaa arvoa, mitä riskejä ja mahdollisuuksia hommaan kuuluu. Ja tällainen ikään perustuva jyrkkä kielto/lupa johtaa myös siihen, että olet viimeinen ihminen jonka kanssa hän uskaltaa mieltä askarruttavia kysymyksiä pyöritellä silloin kun ne ovat hänelle ajankohtaisia, koska voihan olla että sinusta eivät saisi olla ja sinä et hyväksy ja niin edelleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli sä annat katsoa K-18-juttuja, "jos huomaat, etteivät traumatisoi". Mutta traumathan huomaisi vasta jälkikäteen. Eli otat kaikkien kanssa sen riskin, ja jos traumoja sitten tulee niin hups, huono tuuri?
Ei kuulosta ihan parhaalta systeemiltä...
Jos huomaan tietynlaisten elokuvien aiheuttavan esimerkiksi painajaisia lapsella niin silloin ajattelisin niiden traumatisoivan häntä ja sanoisin että nyt on varmaan parempi että lopetetaan näiden katsominen ja voit kokeilla esim 2 vuoden kuluttua uudestaan
Tollaiset lapsena liian varhain koetut asiat (kyllä, myös fiktiiviset!) voi jäädä pitkäksi aikaa ihan oikeiksi traumoiksi, aiheuttaa jopa pelkotiloja aikuisuudessa. En ikinä lähtisi tollaiseen täysin tarpeettomaan, vastuuttomaan testailuun, kun mitään oikeaa syytä tai tarvetta ei ole.
Suurin osa vanhemmista ei välitä, koska oletetaan lapsen erottavan fantasia- ja reaalimaailman eroavaisuudet. Jo tälläkin palstalla on nähty keskusteluja kuinka joku alakoululainen kinuaa vanhemmilta K18-peliä ja vanhempi miettii, että raaskisiko tuottaa pettymystä vaikka tietäisi pelin ikärajan. Vastuullisen vanhemman sijaan halutaan ollakin lapsen kaveri ja ei kehdata tuottaa pettymystä kaverille (lapselle). No, minäkin voin varmaan mennä takuuseen että 8- ja 12-vuotiaat lapseni kykenevät käyttämään oikein alkoholia ja harrastamaan seksiä täysi-ikäisen kanssa.
Ikärajat eivät ole mikään vitsi, niissä peleissä ja elokuvissa on haitallista sisältöä lapsille. Ei traumat hetkessä synny, mutta aikuisena näillä voi olla oma jälkensä esim. on saanut todella väärän kuvan seksuaalisuudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloitusviestisi perusteella ajattelusi ja toimintasi on hyvin jäykkää eikä siinä ole tilaa lasten yksilöllisyydelle, harkinnalle tai perustellulle (!) joustolle.
Huonoa ainakin:
- Häpeänurkka
- Herkuttelu viikonpäivän vuoksi
- Ikään (eikä lapsen tarpeeseen) perustuvat nukkumaanmenoajat ja jo 12-vuotiaan vastuuttaminen riittävästä unesta ja unirytmistä
- Kouluun liittyvä kontrollointi ei liity lapsen tarpeeseen vaan sinun päänsisäisiin kaavoihin ja loppuu juuri silloin kun homma yhtäkkiä vaikeutuu rajusti samalla kun nuoruusiän aivojen kehityksen vuoksi lapsen toiminnanohjaus taantuu - ihan älyttömän typerää jättää juuri seiskalle menevä yksin vastuuseen jos siihen asti on läähätetty niskaan
- Lapsi saattaa tarvita tukea ja kannustusta harrastuksen löytämiseen ja sinne uskaltamiseen ja joskus lapsi voi olennaisesti hyötyä harrastuksesta - huomioitko sen?
- Mikä ihmeen idea tuossa ikärajajoustossa on? Joustot on tolkuttomia, ja perusteet niitä sillä että pitää saada tehdä kiellettyä, mutta eihän se ole kiellettyä jos se on sallittua. Sinua vastaan niiden tarttee rajojaan testata, ei jotain ikärajavirastoa. Ja huomioiden miten vähän säännöissäsi on lastesi kuuntelua ja vuorovaikutusta, epäilen kykyäsi arvioida lasten mahdollista traumatisoitumista.
- Tuokin että alle 13v ei saa seurustella, ihan ilman mitään määrittelyä (tai kiinnostusta) mitä ehkä 12-vuotiaan seurustelu olisi 🙄Muutenkin koko tekstistä huokuu sellainen lupa ja rangaistus -linja, ilman lapsen kuuntelemista, yhdessä miettimistä tai perusteluja. Hohhoi...
En voi kirjoittaa tänne kuin osittain meidän perhe-elämän, joten se voi aiheuttaa hieman väärää kuvaa, pahoitteluni siitä. Oon kyllä todellakin lasteni kanssa vuorovaikutuksessa, pidän sitä erittäin tärkeänä ja rakastan lapsiani tosi paljon <3 Omaa statusta en pyri lasten kouluttautumisella kiillottamaan, PÄINVASTOIN, en oo yhtään niitä vanhempia jotka vaatii että lasten täytyy mennä lukioon ja opiskella tämä ja tämä ammatti. Ei, heillä on täysi oikeus löytää oma polkunsa tälläisissä asioissa mutta kyllä pyrin panostamaan siihen että lapset kävisivät koulunsa hyvin. Se tuo heille yleissivistystä ja on helpompi pärjätä elämässä. Jos lapsellani olisi vaikka ADHD ja opiskelu sen takia vaikeaa ja numerot huonompia niin osaisin huomioida kyllä senkin ja rakastaisin lastani silti yhtä paljon. Sanoisin että äidille ja isälle on tärkeintä että yrität parhaasi, älä pelkää tuoda huonoja numeroita koulusta kotiin ja yritetään hoitaa sitä sun adhd:ta parhaan mukaan jotta elämä ois mahdollisimman mielekästä. Sitten minkä takia en hyväksy alle 13v seurustelua niin sen takia että mielestäni seurustelu ja seksi eivät kuulu alle teini-ikäisille ja itselläni oli huono maine kun oli ala-aste ikäisenä poikaystäviä paljon ja silloin kyyti oli kylmää ja kovaa... noihin suhteisiin ei vaadittu edes seksiä vaan silti sain huonon maineen ja olin todella rajusti kiusattu! Hyvä ettei syljetty päälle. Niin haluan suojata lapseni tälläiseltä kohtalolta. Koen että vasta 13v rakastuin kunnolla ensimmäisen kerran ja se tunne kestikin muutaman vuoden ajan, kun siihen asti tunteet eri poikia kohtaan olivat vaihtuneet viikottain joten 13v koin olevani aikaisintaan kypsä kunnon seurusteluun.
Tätä juuri tarkoitin. Sinä rakastuit 13-vuotiaana, sinä olit kypsä. Näiden sääntöjen ja rajoitusten tarve ei lähde siitä mitä sinun lapsesi tarvitsevat, liekö edes tutustut heihin, vaan "näin tehdään koska minä tiedän".
Tämä on siis se vaikutelma mikä syntyy, ja se ei välttämättä pidä pätkääkään paikkaansa.
Miten koet että kukaan alle 13-vuotias voisi olla valmis seurusteluun jonka mukana tulee usein myös seksi...?
Enhän minä niin koe. Tosin en myöskään koe että seksin kuuluisi jotenkin automaattisesti nuorten seurusteluun. Pointti oli se että aloittaja perustelee jäykkiä rajojaan sillä milloin hän itse oli valmis - ei sillä milloin oma lapsi tai lapset edes yleisesti voisi olla valmiita. Entä jos ap:sta olisi tuntunut että hän on valmis 17-vuotiaana, olisiko raja sitten siitä?
Tai entä jos ap oli valmis 13v mutta hänen lapsensa ei todellakaan olisi vielä silloin, niin silti olisi "lupa"? Mitä ylipäätään tarkoittaa lupa seurustella?
Jos lapseni on valmis seurustelemaan vasta 19v niin sekin on täysin ok tai jos on tyytyväinen elämäänsä niin että viettää sen yksin niin sekin on ok. Meillä tuo lupa on tarkoittanut sitä, että olen yrittänyt suojella lapsiani haavoittumasta koska ihmiset osaa olla todella paskamaisia ja jos alkaa liian nuorena seurustelemaan ja epäkypsänä ja on kumppaneita paljon niin saattaa saada huonon maineen ja joutua kiusatuksi. Kaikkee tällästä
Kerron sinulle salaisuuden. Nuoret ei tarvitse vanhemman lupaa seurusteluun eikä myöskään heidän määritelmänsä sille mitä seurustelu on tai pitää sisällään. Tällaisella kiellolla sinä peset vain omat kätesi vastuusta sen sijaan että juttelisit lapsen/nuoren kanssa siitä mitä se seurustelu tai yhdessäolo tarkoittaa, millä tavalla suojella itseä, miten kohdella toista, minkä verran muiden mielipiteille kannattaa antaa arvoa, mitä riskejä ja mahdollisuuksia hommaan kuuluu. Ja tällainen ikään perustuva jyrkkä kielto/lupa johtaa myös siihen, että olet viimeinen ihminen jonka kanssa hän uskaltaa mieltä askarruttavia kysymyksiä pyöritellä silloin kun ne ovat hänelle ajankohtaisia, koska voihan olla että sinusta eivät saisi olla ja sinä et hyväksy ja niin edelleen.
Et sinä mitään salaisuuksia kerro, vaan veetuilet. "juttelisit lapsen/nuoren kanssa siitä mitä se seurustelu tai yhdessäolo tarkoittaa, millä tavalla suojella itseä, miten kohdella toista, minkä verran muiden mielipiteille kannattaa antaa arvoa, mitä riskejä ja mahdollisuuksia hommaan kuuluu." nämä asiat ovat aivan peruskauraa ja meillä läpi käytyjä. KUTEN AIKAISEMMIN SANOIN, että olen lapsilleni antanut myös seksuaalikasvatuksen, niin luulisi että tajuaisit sen perusteella että silloin on myös nuo olennaiset asiat puhuttu! ja hyvin vaikeaa näyttää sinun olevan myös tajuta että olen halunnut vaan suojella lapsiani esimerkiksi huonolta maineelta, siksi en koe hyvänä että antaisin vaikka 7-vuotiaan seurustella ja lentää kukasta kukkaan!
:D
Kumppanien runsas lukumäärä kun ei johdu pelkästään luonteesta, vaan voi johtua myös kypsyydestä, ei tiedä tarkalleen vielä minkälaisesta henkilöstä tykkää ja ei ole kypsä myöskään sitoutumaan.
Kyllä ala-aste ikäisen kuuluu leikkiä ja olla lapsi, ei hänen elämäänsä kuulu seurustelu vielä. Sun mielestä ilmeisesti ala-aste ikäistenkin pitäisi antaa seurustella, eikä vanhemmat saisi puuttua siihen ja ohjata että tästä voi vielä tällähetkellä olla sinulle enemmän haittaa kuin hyötyä. Yrität myös kiistää sen ettenkö rakastaisi lapsiani, että en huomioi heitä ollenkaan, vaan kaltoinkohtelen heitä niin julmasti että sivuutan heidän kaikki tarpeet.
Kyllä mulla on myös aina ollut avoimuus lasteni kanssa, lapseni tietää että olen empaattinen ja hellä äiti. Joten minulle uskaltaa kertoa mitä vaan, vaikka äiti olisikin joskus eri mieltä, silloin opetan lapsilleni että on aivan ookoo olla välillä eri mieltä ihmisten kanssa asioista. Joskus ollaan yhtä mieltä, toisinaan äiti on eri mieltä ja sinä myös eri mieltä :) Ne ympäristöt joissa joutuu pelkäämään on sellaiset kodit joissa tulee turpakäräjät, meillä ei lyödä lapsia vaikka oltaisiin vihaisia ja harvemmin ollaan myöskään huudettu..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo nurkassa seisottaminen on muuten yksi tehokkaimmista rangaistuksista. Yleensä jo varttitunti nurkan tuijottelua otsa nurkassa kiinni, jalat suorina ja kädet suorina sivuilla tekee sen, että uhma on tipotiessään. Paljon tehokkaampaa kuin jäähypenkki siis, ja tehoaa hyvin teineihinkin.
Alue: Aihe vapaa
Niin ja lisään vielä sen verran että eihän seksin tarvitse automaattisesti kuulua ees aikuistenkaan seurusteluun! Vaikka useimmilla se kuuluu. Mutta jos joku aikuinen ei seksiä harrasta niin ei se tee hänestä myöskään tyhmempää ja seksiäkin on monenlaista. On esim vammautuneita henkilöitä jotka pystyy käyttämään seksiin ainoastaan kieltään ja sormiaan, jos lelut jätetään pois, niin tämä kaikki on myös seksiä. Ei ole yhtä ainutta oikeaa tapaa seurustella, harrastaa seksiä, elää... henkilöt itse määrittää ihmissuhteissaan että minkälaisiksi ne rakentavat ja mikä on tyydyttävää kellekin