Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olenko hyvä äiti, jos...
20.08.2022 |
Käytän rangaistuskeinoina häpeänurkkaa, kotiarestia, en anna rahaa johonkin kivaan asiaan ja toki keskustellaan myös asiasta että miksi se mitä hän teki oli väärin.
Herkuttelupäivä kerran viikossa.
Jos ystävälle meni koulusta suoraan ja ei ole tehnyt siellä läksyjä niin pyydän tulemaan kotiin viimeistään klo 17, mutta jos läksyt on tehty niin voi olla ystävien kanssa ulkona klo 19 asti. 9-vuotiaaksi asti lapset menevät meillä nukkumaan iltaisin klo 21. 7-9vuotias saa valvoa viikonloppuisin ja lomalla klo 22 asti.
10-15 vuotiaita lapsia pyydän arkisin menemään nukkumaan klo 22. 10-11vuotias saa valvoa viikonloppuisin ja lomalla klo 23 asti ja 12-vuotiaasta eteenpäin niin pitkään kun huvittaa, mutta kyllä 2 aikaan yöllä jo toppuuttelen että olisiko aika mennä nukkumaan.
Seuraan säännöllisesti opettajan antamia tiedotteita, miten lapset ovat käyttäytyneet koulussa, mitä saivat läksyksi, milloin on kokeet tulossa ja tarkastan joka ilta että onko läksyt tehty 13-vuotiaaksi asti. 13-vuotiaalle annan itselleen vastuun hoitaa koulunkäynnin hyvin, mutta jos saan tietää että tahalleen luistaa opiskelusta niin voin säilyttää nämä tiukat rajat 16-vuotiaaksi ja tarkastaa joka ilta että onko läksyt tehty.
Meillä ei ole tv:n, tietokoneen, pelaamisen suhteen aikarajoituksia kunhan koulunkäynti sujuu hyvin ja tekee muutakin.
En pakota harrastamaan mitään, saa itse päättää harrastuksensa ja oletan ehdottavan minulle jos jokin harrastus kiinostaa. 1-2 harrastusta saa olla lapsella
12-vuotiaan annan katsoa k16 elokuvia ja pelata sellaisia pelejä. 13v k18, jos huomaan että nämä eivät traumatisoi lasta. Teinien täytyy saada aina tehdä jotain kiellettyä ja koen että tämä on turvallisempi vaihtoehto sen sijaan että hilluisi kaupungilla yömyöhään. 13-14v kotiintulo aika arkisin sekä viikonloppuisin on klo 22, 15v arkisin klo 22 ja viikonloppuisin klo 23. 16-vuotiaasta eteenpäin ei ole enää kotiintuloaikoja ja voivat muuttaa myös omilleen jos opiskelut sitä vaativat ja pystyvät kustantamaan osan asumisestaan itse
13-vuotiaana annan alkaa värjäämään hiuksia, meikkaamaan, jos haluaa ja ottaa esim nenäkorun. 7-vuotiaana saa ottaa korvikset. Vasta 18-vuotiaana tatuointeja jos haluaa.
En hyväksy alle 13v seurustelua ja kun alkaa seurustelemaan niin saa mennä poika tai tyttöystävälle yöksi ja kutsua vapaasti meille yökylään, toki toivon että ei harrastaisi seksiä alle 16v kun siihen liittyy niin iso vastuu mutta seksivalistuksen olen antanut jo 12v joten jos ylä-aste ikäisenä haluaa harrastaa seksiä niin en voi sitä kieltää.
16-vuotiaana saa alkaa juomaan alkoholia jos osaa sitä kohtuudella ottaa. 18v vasta tupakointi, mutta äitinä toki toivon että lapseni eivät ala polttamaan koskaan.
Kommentit (69)
Vierailija kirjoitti:
Häpeänurkka ja kotiaresti eivät ole hyväksyttäviä kasvatusmenetelmiä tänä päivänä ja niiden käyttö voi johtaa lasuun. Ensisijaisesti rajojen asettaminen suositellaan tehtäväksi positiivisen vahvistamisen ja tunnekasvatuksen menetelmiä hyödyntäen. Poikkeustilanteissa on myös mahdollista käyttää lapsen palkitsemista tai lapsen rankaisemista etuuden menetyksen avulla, mutta niitä ei suositella, koska behavioristinen kasvatusajattelu ei tuota pitkäjänteisiä tuloksia.
Miksi kotiaresti voi johtaa lasuun?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
K-18-elokuvat tai -pelit eivät kyllä kuulu lasten eikä nuorten silmille. Väkivallan täytyy olla todella raakaa, jotta tuo merkintä tulee, tai sisällön selvästi pornografista. Monet K-15-tuotteetkin ovat todella väkivaltaisia.
Minäkään, lähemmäs kolmekymppinen nainen, en tästä syystä katso K-18-elokuvia tai pelaa vastaavan ikärajasuosituksen pelejä. Väkivallalla mässäily ja porno eivät ole tervettä viihdettä yhtään kenellekään minun mielestäni.
Kenenkään ei toki ole pakko aikuisenakaan katsoa jotain mikä ei tunnu hyvälle, siinä olet tehnyt aivan vastuullisen valinnan mutta mitä tulee pornoon niin ei sekään ole mielestäni paha jos sitä teini katsoo. Useimmat teinit ovat uteliaita ja menevät tuollaisille sivustoille ja oppivat sitä kautta seksiasentoja. Mutta vanhemman on toki tärkeää keskustella lapsen kanssa syistä että miksi pornoa ei voi kuitenkaan täysin rinnastaa oikeassa elämässä tapahtuvaan seksiin ja kertoa että kumppania täytyy kohdella aina hyvin ja asiallisesti, oli kyse tyttöystävästä, vaimosta tai satunnaisesta seksikumppanista, koska seksuaalisuus on todella herkkä alue useimmille ihmisille.
Tämäpä se ongelma onkin kun kuvitellaan että pornosta oppii seksiä. Niitä kun lähtee soveltamaan niin onnea matkaan 🤦
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Montako lasta teillä oikein on?
Vai oletko oikeasti vain lapseton, joka kokeilee mielikuvituksessaan rajojen asettamista?
Nuo nurkat ja arestit mistä ap kirjoittaa lasketaan kuriksi eli ne eivät edes ole varsinaista rajojen asettamista.
Joka tapauksessa uskon ja toivon, ettei kukaan tuollaisia keinoja lapsillaan käytä.
T: vakaope
Mitä muuta olen tehnyt kuin asettanut rajoja jos on kotiintuloajat yms? Jos et käyttäisi nuita keinoja niin miten muuten saisit lapsen tottelemaan? Mielestäni riittää ettei fyysistä väkivaltaa käytä ja jos lasta aina lellitään ja paapotaan niin hyvin ollaan nähty mihin tämä "vapaa kasvatus" on johtanut jota en pidä kasvatuksena ollenkaan vaan välinpitämättömyytenä... lapset ja nuoret ei kunnioita silloin enää ketään aikuisia, suorastaan räkää lentää naamalle. Tämän takia just te opettajatkin valitatte minkä takia on nykyään niin raskasta työskennellä kouluissa. Minä en keksi kurin antamiseen mitään muita keinoja kuin keskustelu, neuvominen, huutaminen ja kiroilukin joskus, kivan asian kieltäminen, kotiaresti ja jos mikään muu ei toimisi niin ottaisin sosiaaliviranomaisiin yhteyttä ja pyytäisin heidät keskustelemaan lapsen kanssa jos lapsen käytös on uhkaavaa itselleen ja muille, että jos kodin säännöt ei maistu, niin seuraava paikka on laitos jossa ne rajat varmasti asetetaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Häpeänurkka ja kotiaresti eivät ole hyväksyttäviä kasvatusmenetelmiä tänä päivänä ja niiden käyttö voi johtaa lasuun. Ensisijaisesti rajojen asettaminen suositellaan tehtäväksi positiivisen vahvistamisen ja tunnekasvatuksen menetelmiä hyödyntäen. Poikkeustilanteissa on myös mahdollista käyttää lapsen palkitsemista tai lapsen rankaisemista etuuden menetyksen avulla, mutta niitä ei suositella, koska behavioristinen kasvatusajattelu ei tuota pitkäjänteisiä tuloksia.
Miksi kotiaresti voi johtaa lasuun?
Jotkut käyttää sitä niin että se muodostuu uhaksi iänmukaiselle kehitykselle, lapsen kaverisuhteille sekä vanhemman ja lapsen vuorovaikutusuhteelle. Ei varmasti mikään "tänään et enää lähde huitelemaan vaan nyt pysähdytään hetkeksi miettimään/rauhoittumaan" mutta tällaiset "värjäsi hiukset -> puhelin pois ja koulua lukuun ottamatta kotona kuukausi". Olenpa kuullut sellaisestakin kotiarestista errä lasta ei päästetty kouluun. Tein lasun.
Vierailija kirjoitti:
Millä perusteella jo alaikäisenä saa ottaa alkoholia mutta tupakka on kielletty? Minusta vastuullinen vanhempi ei hyväksy alaikäisten päihteiden käyttöä.
Sillä perustein että jos tupakkaa alat polttamaan niin poltat sitä sitten yleensä päivittäin, mutta jos et ole alkoholisti niin et dokaa joka päivä. 16-vuotiaalla on usein myös jo täysi-ikäisiä ystäviä jotka juo alkoholia joten on täysin naiivia olettaa ettei hän joisi bileissä edes muutamaa ja jos muuttaa opiskelujen takia omilleen niin et voi olla kyttäämässä siellä hänen kotonaan että mitä tekee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onneksi ei ole lapsia.
Niinpä. Tosi vaikea on nykyään kasvattaa niin, että kukaan ei pöyristy eikä joudu viranomaisten hampaisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muuten ihan hyvä, mutta miksi ihmeessä luistat ikärajoista?! Ne on asiantuntijoiden perusteluiden mukaan päätetty, ja nyt opetat lapselle, ettei säännöistä tarvitse välittää.
Ihan hyvä vaan. Parempi oppia, että ei sääntöjä aina pidä noudattaa, parempi käyttää omaa harkintaa ja maalaisjärkeä. Säännöt ovat suosituksia, eivätkä asioita, jotka on pakko tehdä.
Esim liikennesäännöistä voi joissain tapauksissa luistaa, hölmöähän se olisi vaikka seistä punaisissa, vaikka autoja ei ole mailla halmeilla liikenteessä. Punaisia päin voi siis kävellä tällaisessa tapauksessa, vaikka säännöt sanovat, että ei saa kävellä punaisia päin.
Vierailija kirjoitti:
Aloitusviestisi perusteella ajattelusi ja toimintasi on hyvin jäykkää eikä siinä ole tilaa lasten yksilöllisyydelle, harkinnalle tai perustellulle (!) joustolle.
Huonoa ainakin:
- Häpeänurkka
- Herkuttelu viikonpäivän vuoksi
- Ikään (eikä lapsen tarpeeseen) perustuvat nukkumaanmenoajat ja jo 12-vuotiaan vastuuttaminen riittävästä unesta ja unirytmistä
- Kouluun liittyvä kontrollointi ei liity lapsen tarpeeseen vaan sinun päänsisäisiin kaavoihin ja loppuu juuri silloin kun homma yhtäkkiä vaikeutuu rajusti samalla kun nuoruusiän aivojen kehityksen vuoksi lapsen toiminnanohjaus taantuu - ihan älyttömän typerää jättää juuri seiskalle menevä yksin vastuuseen jos siihen asti on läähätetty niskaan
- Lapsi saattaa tarvita tukea ja kannustusta harrastuksen löytämiseen ja sinne uskaltamiseen ja joskus lapsi voi olennaisesti hyötyä harrastuksesta - huomioitko sen?
- Mikä ihmeen idea tuossa ikärajajoustossa on? Joustot on tolkuttomia, ja perusteet niitä sillä että pitää saada tehdä kiellettyä, mutta eihän se ole kiellettyä jos se on sallittua. Sinua vastaan niiden tarttee rajojaan testata, ei jotain ikärajavirastoa. Ja huomioiden miten vähän säännöissäsi on lastesi kuuntelua ja vuorovaikutusta, epäilen kykyäsi arvioida lasten mahdollista traumatisoitumista.
- Tuokin että alle 13v ei saa seurustella, ihan ilman mitään määrittelyä (tai kiinnostusta) mitä ehkä 12-vuotiaan seurustelu olisi 🙄Muutenkin koko tekstistä huokuu sellainen lupa ja rangaistus -linja, ilman lapsen kuuntelemista, yhdessä miettimistä tai perusteluja. Hohhoi...
En voi kirjoittaa tänne kuin osittain meidän perhe-elämän, joten se voi aiheuttaa hieman väärää kuvaa, pahoitteluni siitä. Oon kyllä todellakin lasteni kanssa vuorovaikutuksessa, pidän sitä erittäin tärkeänä ja rakastan lapsiani tosi paljon <3 Omaa statusta en pyri lasten kouluttautumisella kiillottamaan, PÄINVASTOIN, en oo yhtään niitä vanhempia jotka vaatii että lasten täytyy mennä lukioon ja opiskella tämä ja tämä ammatti. Ei, heillä on täysi oikeus löytää oma polkunsa tälläisissä asioissa mutta kyllä pyrin panostamaan siihen että lapset kävisivät koulunsa hyvin. Se tuo heille yleissivistystä ja on helpompi pärjätä elämässä. Jos lapsellani olisi vaikka ADHD ja opiskelu sen takia vaikeaa ja numerot huonompia niin osaisin huomioida kyllä senkin ja rakastaisin lastani silti yhtä paljon. Sanoisin että äidille ja isälle on tärkeintä että yrität parhaasi, älä pelkää tuoda huonoja numeroita koulusta kotiin ja yritetään hoitaa sitä sun adhd:ta parhaan mukaan jotta elämä ois mahdollisimman mielekästä. Sitten minkä takia en hyväksy alle 13v seurustelua niin sen takia että mielestäni seurustelu ja seksi eivät kuulu alle teini-ikäisille ja itselläni oli huono maine kun oli ala-aste ikäisenä poikaystäviä paljon ja silloin kyyti oli kylmää ja kovaa... noihin suhteisiin ei vaadittu edes seksiä vaan silti sain huonon maineen ja olin todella rajusti kiusattu! Hyvä ettei syljetty päälle. Niin haluan suojata lapseni tälläiseltä kohtalolta. Koen että vasta 13v rakastuin kunnolla ensimmäisen kerran ja se tunne kestikin muutaman vuoden ajan, kun siihen asti tunteet eri poikia kohtaan olivat vaihtuneet viikottain joten 13v koin olevani aikaisintaan kypsä kunnon seurusteluun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Häpeänurkka ja kotiaresti eivät ole hyväksyttäviä kasvatusmenetelmiä tänä päivänä ja niiden käyttö voi johtaa lasuun. Ensisijaisesti rajojen asettaminen suositellaan tehtäväksi positiivisen vahvistamisen ja tunnekasvatuksen menetelmiä hyödyntäen. Poikkeustilanteissa on myös mahdollista käyttää lapsen palkitsemista tai lapsen rankaisemista etuuden menetyksen avulla, mutta niitä ei suositella, koska behavioristinen kasvatusajattelu ei tuota pitkäjänteisiä tuloksia.
Miksi kotiaresti voi johtaa lasuun?
Jotkut käyttää sitä niin että se muodostuu uhaksi iänmukaiselle kehitykselle, lapsen kaverisuhteille sekä vanhemman ja lapsen vuorovaikutusuhteelle. Ei varmasti mikään "tänään et enää lähde huitelemaan vaan nyt pysähdytään hetkeksi miettimään/rauhoittumaan" mutta tällaiset "värjäsi hiukset -> puhelin pois ja koulua lukuun ottamatta kotona kuukausi". Olenpa kuullut sellaisestakin kotiarestista errä lasta ei päästetty kouluun. Tein lasun.
Hiusten väriaineet ovat myrkyllistä eikä niitä suositella alle 16-vuotialle. Oikeastaan ei suositella edes aikuisille, mutta aikuiset ovat vapaita aiheuttamaan itselleen mahdollista haittaa ja riskiä jos haluavat.
Hyvähän se on lasta opettaa, että hiustenvärjäys ei välttämättä ole paras mahdollinen idea, eikä siihen pidä lasta kannustaa.
Jos alle 16-vuotiaalla on kuitenkin kauhea hinku niin vastaan voi vanhempi tulla vaikka siten, että lapsi saa luvan värjätä hiustensa latvat. Yleensä tuo jo riittää ja lapsi ilahtuu, eikä saa päähänsä mennä itse heittämään väriaineita päähän, joka saattaa olla vaarallista. Lapsi kenties myös oppii ottamaan vanhempansa näkökannan huomioon kun vanhempi näyttää esimerkkiä ottamalla lapsen näkökannan huomioon.
Olipa yksi uutinen ihan kotimaassa kuinka lapsi meni värjäämään päänsä kiellosta huolimatta ja joutui sairaalaan, koska piti väriainetta liian kauan päässä ja sai todella pahan allergisen reaktion ja tukka lähti sen takia päästä kokonaan irti. Eli vanhemman liiallinen ehdottomuus aiheutti tällaisen ylilyönnin, vanhemman olisi pitänyt huomata lapsensa suuri halu kokeilla asiaa ja vanhempi olisi voinut järkevästi mahdollistaa lapselle turvallisen tukan värjäys kokemuksen, vaikka vaan joku vappu väri latvoihin joka pysyy pari päivää, joku 10v on innoissaan jo tuollaisesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole ikinä siirtänyt traumojani lapsiini. Enkä siirrä. Jos olisin niin paskamainen ihminen niin lähtisin menemään ja jättäisin lasten kasvattamisen isälle. Sinä et tiedä mitä olen kokenut, mutta voin vakuuttaa että jotain niin hirveää etten siirrä sitä saastaa koskaan eteenpäin ja en usko että lapseni 12-13v iässä ovat olleet niin herkkiä etteivät osaa erottaa faktan ja fiktion eroa. Kyllä lapset tuossa iässä yleensä tajuavat että elokuvat on fiktiota ellei niissä toisin kerrota ja se mitä ei ota niin todesta, ei tunkeudu aivoihin ja traumatisoi samalla tavalla kuin esim väkivalta tilanne oikeassa elämässä. Ei välttämättä traumatisoi yhtään.
No just tätä samaa mä tarkoitin, että sulla on itselläsi niin pahoja traumoja, ettet edes pidä lievästi traumatisoivia asioita traumatisoivina ja täten aiheutat lapsillesi traumoja tarkoittamatta pahaa.
Vaikka tietäisi, että väkivaltainen asia on fiktiota, se voi järkyttää. Ihan vaan tieto jonkin K-18-väkivallan tyyppisen olemassaolosta maailmassa, edes fiktion muodossa, voi järkyttää.
Tähän vielä lisäksi se, että 13-vuotiaan, eikä monen vanhemmankaan teinin moraalikäsitykset eivät ole vielä tarpeeksi kehittyneitä käsittelemään raakaa väkivaltaa. Nuori imee kaiken väkivaltakuvaston itseensä, ja mahdollisesti, kokemansa tiukan paikan tullen saattaa käyttää näkemiään keinoja ymmärtämättä niiden todellista vakavuutta. Nuoria tulee suojella tällaiselta, ja pitää herkkä mieli mahdollisimman turmeltumattomana ja paatumattomana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloitusviestisi perusteella ajattelusi ja toimintasi on hyvin jäykkää eikä siinä ole tilaa lasten yksilöllisyydelle, harkinnalle tai perustellulle (!) joustolle.
Huonoa ainakin:
- Häpeänurkka
- Herkuttelu viikonpäivän vuoksi
- Ikään (eikä lapsen tarpeeseen) perustuvat nukkumaanmenoajat ja jo 12-vuotiaan vastuuttaminen riittävästä unesta ja unirytmistä
- Kouluun liittyvä kontrollointi ei liity lapsen tarpeeseen vaan sinun päänsisäisiin kaavoihin ja loppuu juuri silloin kun homma yhtäkkiä vaikeutuu rajusti samalla kun nuoruusiän aivojen kehityksen vuoksi lapsen toiminnanohjaus taantuu - ihan älyttömän typerää jättää juuri seiskalle menevä yksin vastuuseen jos siihen asti on läähätetty niskaan
- Lapsi saattaa tarvita tukea ja kannustusta harrastuksen löytämiseen ja sinne uskaltamiseen ja joskus lapsi voi olennaisesti hyötyä harrastuksesta - huomioitko sen?
- Mikä ihmeen idea tuossa ikärajajoustossa on? Joustot on tolkuttomia, ja perusteet niitä sillä että pitää saada tehdä kiellettyä, mutta eihän se ole kiellettyä jos se on sallittua. Sinua vastaan niiden tarttee rajojaan testata, ei jotain ikärajavirastoa. Ja huomioiden miten vähän säännöissäsi on lastesi kuuntelua ja vuorovaikutusta, epäilen kykyäsi arvioida lasten mahdollista traumatisoitumista.
- Tuokin että alle 13v ei saa seurustella, ihan ilman mitään määrittelyä (tai kiinnostusta) mitä ehkä 12-vuotiaan seurustelu olisi 🙄Muutenkin koko tekstistä huokuu sellainen lupa ja rangaistus -linja, ilman lapsen kuuntelemista, yhdessä miettimistä tai perusteluja. Hohhoi...
En voi kirjoittaa tänne kuin osittain meidän perhe-elämän, joten se voi aiheuttaa hieman väärää kuvaa, pahoitteluni siitä. Oon kyllä todellakin lasteni kanssa vuorovaikutuksessa, pidän sitä erittäin tärkeänä ja rakastan lapsiani tosi paljon <3 Omaa statusta en pyri lasten kouluttautumisella kiillottamaan, PÄINVASTOIN, en oo yhtään niitä vanhempia jotka vaatii että lasten täytyy mennä lukioon ja opiskella tämä ja tämä ammatti. Ei, heillä on täysi oikeus löytää oma polkunsa tälläisissä asioissa mutta kyllä pyrin panostamaan siihen että lapset kävisivät koulunsa hyvin. Se tuo heille yleissivistystä ja on helpompi pärjätä elämässä. Jos lapsellani olisi vaikka ADHD ja opiskelu sen takia vaikeaa ja numerot huonompia niin osaisin huomioida kyllä senkin ja rakastaisin lastani silti yhtä paljon. Sanoisin että äidille ja isälle on tärkeintä että yrität parhaasi, älä pelkää tuoda huonoja numeroita koulusta kotiin ja yritetään hoitaa sitä sun adhd:ta parhaan mukaan jotta elämä ois mahdollisimman mielekästä. Sitten minkä takia en hyväksy alle 13v seurustelua niin sen takia että mielestäni seurustelu ja seksi eivät kuulu alle teini-ikäisille ja itselläni oli huono maine kun oli ala-aste ikäisenä poikaystäviä paljon ja silloin kyyti oli kylmää ja kovaa... noihin suhteisiin ei vaadittu edes seksiä vaan silti sain huonon maineen ja olin todella rajusti kiusattu! Hyvä ettei syljetty päälle. Niin haluan suojata lapseni tälläiseltä kohtalolta. Koen että vasta 13v rakastuin kunnolla ensimmäisen kerran ja se tunne kestikin muutaman vuoden ajan, kun siihen asti tunteet eri poikia kohtaan olivat vaihtuneet viikottain joten 13v koin olevani aikaisintaan kypsä kunnon seurusteluun.
Tätä juuri tarkoitin. Sinä rakastuit 13-vuotiaana, sinä olit kypsä. Näiden sääntöjen ja rajoitusten tarve ei lähde siitä mitä sinun lapsesi tarvitsevat, liekö edes tutustut heihin, vaan "näin tehdään koska minä tiedän".
Tämä on siis se vaikutelma mikä syntyy, ja se ei välttämättä pidä pätkääkään paikkaansa.
Ei noin tiukkoja sääntöjä!! Olen itsekin nuori 15v. Mulla ei ole koskaan ollut noin tiukkoja sääntöjä, mutta silti olen ihan normaali ja asiallinen nuori.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ihan paska äiti. kirjoittaakin niin pitkään, etten jaksanut lukea
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole ikinä siirtänyt traumojani lapsiini. Enkä siirrä. Jos olisin niin paskamainen ihminen niin lähtisin menemään ja jättäisin lasten kasvattamisen isälle. Sinä et tiedä mitä olen kokenut, mutta voin vakuuttaa että jotain niin hirveää etten siirrä sitä saastaa koskaan eteenpäin ja en usko että lapseni 12-13v iässä ovat olleet niin herkkiä etteivät osaa erottaa faktan ja fiktion eroa. Kyllä lapset tuossa iässä yleensä tajuavat että elokuvat on fiktiota ellei niissä toisin kerrota ja se mitä ei ota niin todesta, ei tunkeudu aivoihin ja traumatisoi samalla tavalla kuin esim väkivalta tilanne oikeassa elämässä. Ei välttämättä traumatisoi yhtään.
No just tätä samaa mä tarkoitin, että sulla on itselläsi niin pahoja traumoja, ettet edes pidä lievästi traumatisoivia asioita traumatisoivina ja täten aiheutat lapsillesi traumoja tarkoittamatta pahaa.
Vaikka tietäisi, että väkivaltainen asia on fiktiota, se voi järkyttää. Ihan vaan tieto jonkin K-18-väkivallan tyyppisen olemassaolosta maailmassa, edes fiktion muodossa, voi järkyttää.
Tähän vielä lisäksi se, että 13-vuotiaan, eikä monen vanhemmankaan teinin moraalikäsitykset eivät ole vielä tarpeeksi kehittyneitä käsittelemään raakaa väkivaltaa. Nuori imee kaiken väkivaltakuvaston itseensä, ja mahdollisesti, kokemansa tiukan paikan tullen saattaa käyttää näkemiään keinoja ymmärtämättä niiden todellista vakavuutta. Nuoria tulee suojella tällaiselta, ja pitää herkkä mieli mahdollisimman turmeltumattomana ja paatumattomana.
Muistatteko kun keskusteltiin kuinka 15-vuotias H.V puukotti ikätoverinsa Seinäjoella 2015 mustasukkaisuusdraaman vuoksi? Silloin käytiin jopa keskustelua siitä että ymmärtääkö 15-vuotias mitä puukotus aiheuttaa. Tasantarkkaan ymmärtää. 7-vuotiaskin ymmärtää että ei veitsi kädessä saa juosta ja jos se osuu esim pikkusisaruksen vatsaan niin voi käydä todella huonosti. Joten jos 15-vuotias, melkein täysi-ikäinen, EI YMMÄRTÄISI, että kaveriin sattuu TODELLA PAHASTI jos juotat hänelle mehua johon olet sekoittanut auton lasinpesu nestettä ja puukotat häntä monta kertaa, etkä lopeta edes silloin kun toinen tuskissaan konttaa ja anelee. Niin silloin kyseessä on kehitysvammainen tai psykopaatti.
EI KUKAAN NORMAALI teini-ikäinen tai aikuinen lyö, puukota tai ammu ketään. Suuttua voi ja huutaa voi ja haukkua voi mutta siihen se sitten yleensä jääkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloitusviestisi perusteella ajattelusi ja toimintasi on hyvin jäykkää eikä siinä ole tilaa lasten yksilöllisyydelle, harkinnalle tai perustellulle (!) joustolle.
Huonoa ainakin:
- Häpeänurkka
- Herkuttelu viikonpäivän vuoksi
- Ikään (eikä lapsen tarpeeseen) perustuvat nukkumaanmenoajat ja jo 12-vuotiaan vastuuttaminen riittävästä unesta ja unirytmistä
- Kouluun liittyvä kontrollointi ei liity lapsen tarpeeseen vaan sinun päänsisäisiin kaavoihin ja loppuu juuri silloin kun homma yhtäkkiä vaikeutuu rajusti samalla kun nuoruusiän aivojen kehityksen vuoksi lapsen toiminnanohjaus taantuu - ihan älyttömän typerää jättää juuri seiskalle menevä yksin vastuuseen jos siihen asti on läähätetty niskaan
- Lapsi saattaa tarvita tukea ja kannustusta harrastuksen löytämiseen ja sinne uskaltamiseen ja joskus lapsi voi olennaisesti hyötyä harrastuksesta - huomioitko sen?
- Mikä ihmeen idea tuossa ikärajajoustossa on? Joustot on tolkuttomia, ja perusteet niitä sillä että pitää saada tehdä kiellettyä, mutta eihän se ole kiellettyä jos se on sallittua. Sinua vastaan niiden tarttee rajojaan testata, ei jotain ikärajavirastoa. Ja huomioiden miten vähän säännöissäsi on lastesi kuuntelua ja vuorovaikutusta, epäilen kykyäsi arvioida lasten mahdollista traumatisoitumista.
- Tuokin että alle 13v ei saa seurustella, ihan ilman mitään määrittelyä (tai kiinnostusta) mitä ehkä 12-vuotiaan seurustelu olisi 🙄Muutenkin koko tekstistä huokuu sellainen lupa ja rangaistus -linja, ilman lapsen kuuntelemista, yhdessä miettimistä tai perusteluja. Hohhoi...
En voi kirjoittaa tänne kuin osittain meidän perhe-elämän, joten se voi aiheuttaa hieman väärää kuvaa, pahoitteluni siitä. Oon kyllä todellakin lasteni kanssa vuorovaikutuksessa, pidän sitä erittäin tärkeänä ja rakastan lapsiani tosi paljon <3 Omaa statusta en pyri lasten kouluttautumisella kiillottamaan, PÄINVASTOIN, en oo yhtään niitä vanhempia jotka vaatii että lasten täytyy mennä lukioon ja opiskella tämä ja tämä ammatti. Ei, heillä on täysi oikeus löytää oma polkunsa tälläisissä asioissa mutta kyllä pyrin panostamaan siihen että lapset kävisivät koulunsa hyvin. Se tuo heille yleissivistystä ja on helpompi pärjätä elämässä. Jos lapsellani olisi vaikka ADHD ja opiskelu sen takia vaikeaa ja numerot huonompia niin osaisin huomioida kyllä senkin ja rakastaisin lastani silti yhtä paljon. Sanoisin että äidille ja isälle on tärkeintä että yrität parhaasi, älä pelkää tuoda huonoja numeroita koulusta kotiin ja yritetään hoitaa sitä sun adhd:ta parhaan mukaan jotta elämä ois mahdollisimman mielekästä. Sitten minkä takia en hyväksy alle 13v seurustelua niin sen takia että mielestäni seurustelu ja seksi eivät kuulu alle teini-ikäisille ja itselläni oli huono maine kun oli ala-aste ikäisenä poikaystäviä paljon ja silloin kyyti oli kylmää ja kovaa... noihin suhteisiin ei vaadittu edes seksiä vaan silti sain huonon maineen ja olin todella rajusti kiusattu! Hyvä ettei syljetty päälle. Niin haluan suojata lapseni tälläiseltä kohtalolta. Koen että vasta 13v rakastuin kunnolla ensimmäisen kerran ja se tunne kestikin muutaman vuoden ajan, kun siihen asti tunteet eri poikia kohtaan olivat vaihtuneet viikottain joten 13v koin olevani aikaisintaan kypsä kunnon seurusteluun.
Tätä juuri tarkoitin. Sinä rakastuit 13-vuotiaana, sinä olit kypsä. Näiden sääntöjen ja rajoitusten tarve ei lähde siitä mitä sinun lapsesi tarvitsevat, liekö edes tutustut heihin, vaan "näin tehdään koska minä tiedän".
Tämä on siis se vaikutelma mikä syntyy, ja se ei välttämättä pidä pätkääkään paikkaansa.
Miten koet että kukaan alle 13-vuotias voisi olla valmis seurusteluun jonka mukana tulee usein myös seksi...?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloitusviestisi perusteella ajattelusi ja toimintasi on hyvin jäykkää eikä siinä ole tilaa lasten yksilöllisyydelle, harkinnalle tai perustellulle (!) joustolle.
Huonoa ainakin:
- Häpeänurkka
- Herkuttelu viikonpäivän vuoksi
- Ikään (eikä lapsen tarpeeseen) perustuvat nukkumaanmenoajat ja jo 12-vuotiaan vastuuttaminen riittävästä unesta ja unirytmistä
- Kouluun liittyvä kontrollointi ei liity lapsen tarpeeseen vaan sinun päänsisäisiin kaavoihin ja loppuu juuri silloin kun homma yhtäkkiä vaikeutuu rajusti samalla kun nuoruusiän aivojen kehityksen vuoksi lapsen toiminnanohjaus taantuu - ihan älyttömän typerää jättää juuri seiskalle menevä yksin vastuuseen jos siihen asti on läähätetty niskaan
- Lapsi saattaa tarvita tukea ja kannustusta harrastuksen löytämiseen ja sinne uskaltamiseen ja joskus lapsi voi olennaisesti hyötyä harrastuksesta - huomioitko sen?
- Mikä ihmeen idea tuossa ikärajajoustossa on? Joustot on tolkuttomia, ja perusteet niitä sillä että pitää saada tehdä kiellettyä, mutta eihän se ole kiellettyä jos se on sallittua. Sinua vastaan niiden tarttee rajojaan testata, ei jotain ikärajavirastoa. Ja huomioiden miten vähän säännöissäsi on lastesi kuuntelua ja vuorovaikutusta, epäilen kykyäsi arvioida lasten mahdollista traumatisoitumista.
- Tuokin että alle 13v ei saa seurustella, ihan ilman mitään määrittelyä (tai kiinnostusta) mitä ehkä 12-vuotiaan seurustelu olisi 🙄Muutenkin koko tekstistä huokuu sellainen lupa ja rangaistus -linja, ilman lapsen kuuntelemista, yhdessä miettimistä tai perusteluja. Hohhoi...
En voi kirjoittaa tänne kuin osittain meidän perhe-elämän, joten se voi aiheuttaa hieman väärää kuvaa, pahoitteluni siitä. Oon kyllä todellakin lasteni kanssa vuorovaikutuksessa, pidän sitä erittäin tärkeänä ja rakastan lapsiani tosi paljon <3 Omaa statusta en pyri lasten kouluttautumisella kiillottamaan, PÄINVASTOIN, en oo yhtään niitä vanhempia jotka vaatii että lasten täytyy mennä lukioon ja opiskella tämä ja tämä ammatti. Ei, heillä on täysi oikeus löytää oma polkunsa tälläisissä asioissa mutta kyllä pyrin panostamaan siihen että lapset kävisivät koulunsa hyvin. Se tuo heille yleissivistystä ja on helpompi pärjätä elämässä. Jos lapsellani olisi vaikka ADHD ja opiskelu sen takia vaikeaa ja numerot huonompia niin osaisin huomioida kyllä senkin ja rakastaisin lastani silti yhtä paljon. Sanoisin että äidille ja isälle on tärkeintä että yrität parhaasi, älä pelkää tuoda huonoja numeroita koulusta kotiin ja yritetään hoitaa sitä sun adhd:ta parhaan mukaan jotta elämä ois mahdollisimman mielekästä. Sitten minkä takia en hyväksy alle 13v seurustelua niin sen takia että mielestäni seurustelu ja seksi eivät kuulu alle teini-ikäisille ja itselläni oli huono maine kun oli ala-aste ikäisenä poikaystäviä paljon ja silloin kyyti oli kylmää ja kovaa... noihin suhteisiin ei vaadittu edes seksiä vaan silti sain huonon maineen ja olin todella rajusti kiusattu! Hyvä ettei syljetty päälle. Niin haluan suojata lapseni tälläiseltä kohtalolta. Koen että vasta 13v rakastuin kunnolla ensimmäisen kerran ja se tunne kestikin muutaman vuoden ajan, kun siihen asti tunteet eri poikia kohtaan olivat vaihtuneet viikottain joten 13v koin olevani aikaisintaan kypsä kunnon seurusteluun.
Tätä juuri tarkoitin. Sinä rakastuit 13-vuotiaana, sinä olit kypsä. Näiden sääntöjen ja rajoitusten tarve ei lähde siitä mitä sinun lapsesi tarvitsevat, liekö edes tutustut heihin, vaan "näin tehdään koska minä tiedän".
Tämä on siis se vaikutelma mikä syntyy, ja se ei välttämättä pidä pätkääkään paikkaansa.
Miten koet että kukaan alle 13-vuotias voisi olla valmis seurusteluun jonka mukana tulee usein myös seksi...?
Enhän minä niin koe. Tosin en myöskään koe että seksin kuuluisi jotenkin automaattisesti nuorten seurusteluun. Pointti oli se että aloittaja perustelee jäykkiä rajojaan sillä milloin hän itse oli valmis - ei sillä milloin oma lapsi tai lapset edes yleisesti voisi olla valmiita. Entä jos ap:sta olisi tuntunut että hän on valmis 17-vuotiaana, olisiko raja sitten siitä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloitusviestisi perusteella ajattelusi ja toimintasi on hyvin jäykkää eikä siinä ole tilaa lasten yksilöllisyydelle, harkinnalle tai perustellulle (!) joustolle.
Huonoa ainakin:
- Häpeänurkka
- Herkuttelu viikonpäivän vuoksi
- Ikään (eikä lapsen tarpeeseen) perustuvat nukkumaanmenoajat ja jo 12-vuotiaan vastuuttaminen riittävästä unesta ja unirytmistä
- Kouluun liittyvä kontrollointi ei liity lapsen tarpeeseen vaan sinun päänsisäisiin kaavoihin ja loppuu juuri silloin kun homma yhtäkkiä vaikeutuu rajusti samalla kun nuoruusiän aivojen kehityksen vuoksi lapsen toiminnanohjaus taantuu - ihan älyttömän typerää jättää juuri seiskalle menevä yksin vastuuseen jos siihen asti on läähätetty niskaan
- Lapsi saattaa tarvita tukea ja kannustusta harrastuksen löytämiseen ja sinne uskaltamiseen ja joskus lapsi voi olennaisesti hyötyä harrastuksesta - huomioitko sen?
- Mikä ihmeen idea tuossa ikärajajoustossa on? Joustot on tolkuttomia, ja perusteet niitä sillä että pitää saada tehdä kiellettyä, mutta eihän se ole kiellettyä jos se on sallittua. Sinua vastaan niiden tarttee rajojaan testata, ei jotain ikärajavirastoa. Ja huomioiden miten vähän säännöissäsi on lastesi kuuntelua ja vuorovaikutusta, epäilen kykyäsi arvioida lasten mahdollista traumatisoitumista.
- Tuokin että alle 13v ei saa seurustella, ihan ilman mitään määrittelyä (tai kiinnostusta) mitä ehkä 12-vuotiaan seurustelu olisi 🙄Muutenkin koko tekstistä huokuu sellainen lupa ja rangaistus -linja, ilman lapsen kuuntelemista, yhdessä miettimistä tai perusteluja. Hohhoi...
En voi kirjoittaa tänne kuin osittain meidän perhe-elämän, joten se voi aiheuttaa hieman väärää kuvaa, pahoitteluni siitä. Oon kyllä todellakin lasteni kanssa vuorovaikutuksessa, pidän sitä erittäin tärkeänä ja rakastan lapsiani tosi paljon <3 Omaa statusta en pyri lasten kouluttautumisella kiillottamaan, PÄINVASTOIN, en oo yhtään niitä vanhempia jotka vaatii että lasten täytyy mennä lukioon ja opiskella tämä ja tämä ammatti. Ei, heillä on täysi oikeus löytää oma polkunsa tälläisissä asioissa mutta kyllä pyrin panostamaan siihen että lapset kävisivät koulunsa hyvin. Se tuo heille yleissivistystä ja on helpompi pärjätä elämässä. Jos lapsellani olisi vaikka ADHD ja opiskelu sen takia vaikeaa ja numerot huonompia niin osaisin huomioida kyllä senkin ja rakastaisin lastani silti yhtä paljon. Sanoisin että äidille ja isälle on tärkeintä että yrität parhaasi, älä pelkää tuoda huonoja numeroita koulusta kotiin ja yritetään hoitaa sitä sun adhd:ta parhaan mukaan jotta elämä ois mahdollisimman mielekästä. Sitten minkä takia en hyväksy alle 13v seurustelua niin sen takia että mielestäni seurustelu ja seksi eivät kuulu alle teini-ikäisille ja itselläni oli huono maine kun oli ala-aste ikäisenä poikaystäviä paljon ja silloin kyyti oli kylmää ja kovaa... noihin suhteisiin ei vaadittu edes seksiä vaan silti sain huonon maineen ja olin todella rajusti kiusattu! Hyvä ettei syljetty päälle. Niin haluan suojata lapseni tälläiseltä kohtalolta. Koen että vasta 13v rakastuin kunnolla ensimmäisen kerran ja se tunne kestikin muutaman vuoden ajan, kun siihen asti tunteet eri poikia kohtaan olivat vaihtuneet viikottain joten 13v koin olevani aikaisintaan kypsä kunnon seurusteluun.
Tätä juuri tarkoitin. Sinä rakastuit 13-vuotiaana, sinä olit kypsä. Näiden sääntöjen ja rajoitusten tarve ei lähde siitä mitä sinun lapsesi tarvitsevat, liekö edes tutustut heihin, vaan "näin tehdään koska minä tiedän".
Tämä on siis se vaikutelma mikä syntyy, ja se ei välttämättä pidä pätkääkään paikkaansa.
Miten koet että kukaan alle 13-vuotias voisi olla valmis seurusteluun jonka mukana tulee usein myös seksi...?
Enhän minä niin koe. Tosin en myöskään koe että seksin kuuluisi jotenkin automaattisesti nuorten seurusteluun. Pointti oli se että aloittaja perustelee jäykkiä rajojaan sillä milloin hän itse oli valmis - ei sillä milloin oma lapsi tai lapset edes yleisesti voisi olla valmiita. Entä jos ap:sta olisi tuntunut että hän on valmis 17-vuotiaana, olisiko raja sitten siitä?
Tai entä jos ap oli valmis 13v mutta hänen lapsensa ei todellakaan olisi vielä silloin, niin silti olisi "lupa"? Mitä ylipäätään tarkoittaa lupa seurustella?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloitusviestisi perusteella ajattelusi ja toimintasi on hyvin jäykkää eikä siinä ole tilaa lasten yksilöllisyydelle, harkinnalle tai perustellulle (!) joustolle.
Huonoa ainakin:
- Häpeänurkka
- Herkuttelu viikonpäivän vuoksi
- Ikään (eikä lapsen tarpeeseen) perustuvat nukkumaanmenoajat ja jo 12-vuotiaan vastuuttaminen riittävästä unesta ja unirytmistä
- Kouluun liittyvä kontrollointi ei liity lapsen tarpeeseen vaan sinun päänsisäisiin kaavoihin ja loppuu juuri silloin kun homma yhtäkkiä vaikeutuu rajusti samalla kun nuoruusiän aivojen kehityksen vuoksi lapsen toiminnanohjaus taantuu - ihan älyttömän typerää jättää juuri seiskalle menevä yksin vastuuseen jos siihen asti on läähätetty niskaan
- Lapsi saattaa tarvita tukea ja kannustusta harrastuksen löytämiseen ja sinne uskaltamiseen ja joskus lapsi voi olennaisesti hyötyä harrastuksesta - huomioitko sen?
- Mikä ihmeen idea tuossa ikärajajoustossa on? Joustot on tolkuttomia, ja perusteet niitä sillä että pitää saada tehdä kiellettyä, mutta eihän se ole kiellettyä jos se on sallittua. Sinua vastaan niiden tarttee rajojaan testata, ei jotain ikärajavirastoa. Ja huomioiden miten vähän säännöissäsi on lastesi kuuntelua ja vuorovaikutusta, epäilen kykyäsi arvioida lasten mahdollista traumatisoitumista.
- Tuokin että alle 13v ei saa seurustella, ihan ilman mitään määrittelyä (tai kiinnostusta) mitä ehkä 12-vuotiaan seurustelu olisi 🙄Muutenkin koko tekstistä huokuu sellainen lupa ja rangaistus -linja, ilman lapsen kuuntelemista, yhdessä miettimistä tai perusteluja. Hohhoi...
En voi kirjoittaa tänne kuin osittain meidän perhe-elämän, joten se voi aiheuttaa hieman väärää kuvaa, pahoitteluni siitä. Oon kyllä todellakin lasteni kanssa vuorovaikutuksessa, pidän sitä erittäin tärkeänä ja rakastan lapsiani tosi paljon <3 Omaa statusta en pyri lasten kouluttautumisella kiillottamaan, PÄINVASTOIN, en oo yhtään niitä vanhempia jotka vaatii että lasten täytyy mennä lukioon ja opiskella tämä ja tämä ammatti. Ei, heillä on täysi oikeus löytää oma polkunsa tälläisissä asioissa mutta kyllä pyrin panostamaan siihen että lapset kävisivät koulunsa hyvin. Se tuo heille yleissivistystä ja on helpompi pärjätä elämässä. Jos lapsellani olisi vaikka ADHD ja opiskelu sen takia vaikeaa ja numerot huonompia niin osaisin huomioida kyllä senkin ja rakastaisin lastani silti yhtä paljon. Sanoisin että äidille ja isälle on tärkeintä että yrität parhaasi, älä pelkää tuoda huonoja numeroita koulusta kotiin ja yritetään hoitaa sitä sun adhd:ta parhaan mukaan jotta elämä ois mahdollisimman mielekästä. Sitten minkä takia en hyväksy alle 13v seurustelua niin sen takia että mielestäni seurustelu ja seksi eivät kuulu alle teini-ikäisille ja itselläni oli huono maine kun oli ala-aste ikäisenä poikaystäviä paljon ja silloin kyyti oli kylmää ja kovaa... noihin suhteisiin ei vaadittu edes seksiä vaan silti sain huonon maineen ja olin todella rajusti kiusattu! Hyvä ettei syljetty päälle. Niin haluan suojata lapseni tälläiseltä kohtalolta. Koen että vasta 13v rakastuin kunnolla ensimmäisen kerran ja se tunne kestikin muutaman vuoden ajan, kun siihen asti tunteet eri poikia kohtaan olivat vaihtuneet viikottain joten 13v koin olevani aikaisintaan kypsä kunnon seurusteluun.
Tätä juuri tarkoitin. Sinä rakastuit 13-vuotiaana, sinä olit kypsä. Näiden sääntöjen ja rajoitusten tarve ei lähde siitä mitä sinun lapsesi tarvitsevat, liekö edes tutustut heihin, vaan "näin tehdään koska minä tiedän".
Tämä on siis se vaikutelma mikä syntyy, ja se ei välttämättä pidä pätkääkään paikkaansa.
Miten koet että kukaan alle 13-vuotias voisi olla valmis seurusteluun jonka mukana tulee usein myös seksi...?
Enhän minä niin koe. Tosin en myöskään koe että seksin kuuluisi jotenkin automaattisesti nuorten seurusteluun. Pointti oli se että aloittaja perustelee jäykkiä rajojaan sillä milloin hän itse oli valmis - ei sillä milloin oma lapsi tai lapset edes yleisesti voisi olla valmiita. Entä jos ap:sta olisi tuntunut että hän on valmis 17-vuotiaana, olisiko raja sitten siitä?
Ihmiset kasvattaa lapsiaan varmaan usein omien kokemusten mukaan ja psykologiaan peilaten. Onhan se tieteen varjolla varmasti päätetty keskimääräisesti niin että seksuaalikasvatusta aletaan antamaan kouluissa 12-vuotiaana, koska useimmat siinä iässä alkavat heräämään seksuaalisesti ja olen tässä asiassa kasvattanut lapsiani yleisen tiedon mukaan. Halunnut antaa just tuossa iässä kotona myös seksuaalikasvatusta, jotta ehkäistäisiin sukupuolitaudit ja epätoivotut raskaudet jos seksielämä alkaa kiinnostamaan jo ylä-asteella. Että olen kyllä ajatellut, että oma lapsikin saattaa aikaisintaan olla valmis seksielämään ylä-aste ikäisenä ja keskimäärin aloittaisiko ihmiset seksielämänsä 15-16v kun on rippikoulu käyty ja ns. naimalupa saatu ja kun katsotaan myös että 16v on tarpeeksi kypsä päättämään jos haluaa harrastaa seksiä esim 20v kanssa ja se on laillisesti ok. Sen myönnän kyllä että oon usein voimakastahtoinen ja saatan välillä mennä liikaa sillä mentaliteetilla että nyt tehdään näin, koska minä haluan tehtävän niin mutta pyrin kyllä huomioimaan muidenkin mielipiteitä.
Alue: Aihe vapaa
Ei sun tartte sitä täältä kysyä sitä oletko hyvä äiti. Teet vain sen minkä pystyt ja jaksat.
Liian paljon sääntöjä, joita et itsekään muista ja lapset vielä vähemmän.
Kunhan kuluu kymmenen - kaksikymmentä vuotta, niin kyllä lapset kertoo oletko ollut hyvä äiti.