Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Sukupolvien välinen kuilu: Mitä asioita elämästäsi vanhempasi eivät ymmärrä?
19.08.2022 |
Tuli tällainen keskustelunavaus mieleen, kun kävin isäukon kanssa keskustelua.
Sekä minun että puolisoni vanhemmat ovat keränneet hyvin mittavankin omaisuuden perusduunareina jo nuorina. Lapset nyt muuttaneet pois kotoa, on mökkejä ja kakkosasuntoja ja sijoitusasuntoja, toki myös iso omakotitalo kahdelle ja molemmilla upouudet, kalliit autot, joista toiselle ei oikeastaan ole edes käyttöä. Ulkomailla reissataan yhtäsoittoa.
Minä ja puoliso 30v, opinnot pian taputeltu molemmilla ja toinen vauvan kanssa kotona. Vuokrakolmio, reilu 5000€ auton saimme vaivalla säästettyä. Aika kädestä suuhun mennään, mihinkään ylimääräiseen ei ole nyt varaa.
Noh, tämä vaivalla säästöillä ostettu auto meni rikki, ja korjaaminen on kallista. Selvitään kyllä, mutta puurolinjalla menee pitkä tovi. Erehdyin harmittelemaan auton rikkoutumista isäukolle. Sain paasauksen siitä, kuinka tilanne on meidän oma syy, koska ostimme halvan, vanhan auton, emmekä satsanneet kerralla kunnolliseen. Uusi pitäisi olla, hyvää merkkiä ja nykyään mielellään sähköllä kulkeva tietysti. Ikään kuin vanhalla halvalla autolla ajeleminen olisi meille joku mieluisa harrastus ja elämäntapavalinta. :D Eihän se ole osamaksulla kuin noin 400€ kuussa?? Samaan syssyyn kertoi, kuinka tyhmää on asua vuokralla (vaikka hyvin tietää, että ollaan säästetty useampi vuosi pankin vaatimaa käsirahaa omaan ja vielä uupuu)
Paasauksen päätteeksi kysyi, onko kallis remppa tiedossa. Kerroin, että reilu tonnin luokkaa. Naurahti, että eihän tuo ole paha ollenkaan. Luuli, että puhun kymppitonnien korjauksesta, kun puhuin kalliista. :D
Mitä teille tulee vastaavia mieleen?
Kommentit (43)
Vierailija kirjoitti:
Onpa ihmeellistä, jos ihmiset eivät näe yhteiskunnassa tapahtunutta elintason nousua, sanotaan vaikka viimeisten 30 vuoden aikana.
No juu. Puhelin kulkee mukana ja on netti. Siinä se sitten onkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
30 vuotta sitten oli ysärin lama, joten kun lähtötaso on nolla tällä ajanjaksolla, kyllä kai se "tilastojen mukaan valitulla ajanjaksolla" näyttää olevan elintaso noussut, mutta kun vertaa kultaiseen 80-lukuun, eipä hääviltä näytä nykyaika...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liha vs. vege.
Jos ajatellaan juhlaruokia, on vanhemmilleni liha ja erityisesti naudanliha varma valinta. Jos halutaan tarjota vieraille voileipiä, pitää niihin toki laittaa kinkkua.Itse taas en ikinä valkkaisi liharuokaa pääruoaksi juhliin tai laittaisi lihaa voileipiin, niin harva tuttuni syö (punaista) lihaa ainakaan kovin mielellään. Kasvisvaihtoehto on itsestäänselvä juhlissa.
Minä ymmärrän lihan ja kasvisruoan eron, vaikka olen vanhempi ihminen. Itse järjestämiini juhliin laitan tai laittaisi liharuokia ja kasvisruokia.
Ymmärrätkö, että ihan kaikki tiettyyn ikäryhmään kuuluvat ihmiset eivät ole samanlaisia? Silti väittäisin, että 75 + ihmiset keskimäärin pitävät liharuokaa ilmeisenä valintana juhliin. Toki vaikka meidän lasten isovanhemmat ymmärtävät tehdä kasvisruokaa juhliin, koska lähisuvussa on kasvissyöjiä. Ja vastaavasti meillä töissä ei ikinä valittaisi liharuokaa vaikka jonkun kehittämispäivän pääruoaksi, kun sitä söisi niin pieni osa.
Hoidan lapsiani kuulemma liian tunnollisesti ja ylirasitan sillä itseäni. Tämän todenneet vanhempani jättivät minut reilu yksivuotiaana viikonlopuksi 7v isoveljen kanssa keskenään kotiin, kun lähtivät kaksin reissuun. Naapurin kanssa oli sovittu, että käy pari kertaa katsomassa, miten meillä menee. Elossa selvittiin, mutta veljeni edelleen muistaa, kuinka itkin koko yön paniikissa eikä veljeni tiennyt, mitä tehdä. Tämä aikaa ennen kännyköitä.
Vierailija kirjoitti:
30 vuotta sitten oli ysärin lama, joten kun lähtötaso on nolla tällä ajanjaksolla, kyllä kai se "tilastojen mukaan valitulla ajanjaksolla" näyttää olevan elintaso noussut, mutta kun vertaa kultaiseen 80-lukuun, eipä hääviltä näytä nykyaika...
80-luvulla monet asuivat vielä ilman vesijohtovettä ja ulkohuusin varassa. Perheillä oli joko yksi pieni auto tai ei autoa ollenkaan. Lähes kukaan ei matkustanut ulkomaille, koskaan - lomilla oltiin kotona tai enintään sukulaisten luona kylässä.
Sisarukset nukkuivat samassa huoneessa. Monilla ei ollut puhelinta ollenkaan, ja jos oli, niin tietysti lankapuhelin joka oli perheelle yhteinen. Monilla oli mustavalkotv, ja vhs laite oli jo ylellisyyttä.
80-luvun omakotitalot olivat 70-80 neliöisiä, yhdellä vessalla ja parilla makuuhuoneella. Mikro, astianpesukone ja monet muut nykyään itsestäänselvyydet olivat useimmille utopiaa. Ruoka oli perunaa ja halpaa lihaa, jälkiruokana itse tehtyä kiisselia jos onnisti.
Voisin jatkaa vaikka kuinka, mutta kyllä se 80-luvun kultaisuus on ihan "aika kultaa muistot" -luokkaa. Nykyään jo ihan toimeentulotuen varassa elävien elintaso on huimasti korkeampi kuin tavallisen duunarin kasarilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aikuiset lapset eivät puhu asioista suoran kasvotusten vanhemmille. Asioissa eivät nosta kissa pöydälle, koska hakevat heistä hyötyä 99.9% Kuitenkin:Puukottavat heitä selän takana selkään.
40-luvulla syntynyt äitini teki kaikki kotihommat yksin, kävi kaupassa, laittoi ruokaa, leipoi leivät ja pullat, siivosi ja hoiti lapset. Isä ei osallistunut koskaan mihinkään näistä.
Äiti olettaa, että minä olen samanlainen. Ainakin keitän ja leivon kaiken aikaa, ja siivoan myös. Usein olen arki-iltaisin sen verran väsynyt, etten jaksa mitään kokkailla ja syödään jotain valmista kaupasta. Viikonloppuisin sitten kyllä kokkailen, ellei käydä ukona syömässä. Nuorena parikymppisenä leivoinkin, mutta en enää pitkiin aikoihin ole leiponut yhtään mitään (olen nyt päälle 50-v). Mies meillä hoitaa kaiken siivouksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhemmillani on kyllä rahaa enemmän käytössä kuin minulla. Mutta niin ei tainnut olla aina. Vasta nyt eläkkeellä ovat vaurastuneet enemmän. Kyllä he taitavat ymmärtää sen ihan hyvin että miksi asun vuokralla tai että töitä on nykyään vaikea saada. Vasta ihan viime aikoina ns.luokkaretkeni on aiheuttanut jotain närää. Mutta taitavat vanhempani olla ihan ylpeitäkin ja ihmeissään että heidän lapsi meni yliopistoon. Missä sukupolvien kuilu näkyy eniten on asenteet esim. perheen perustamiseen ja ulkomaalaisiin. Ne on vähän vanhoillisen oloisia. Yleensä he vaikuttavat minusta nuorilta, mutta sitten kun tulee painostusta hankkia lapsia tai ulkomaalaisia ihmetellään, muistan että ovat syntyneet jo 60-luvulla.
Niin ja sitten tuo ajattelu että olisi kahden kerroksen väkeä. Ei minun sukupolvi enää ajattele niin vahvasti noin. Ja sellaista puhetta on tympeä kuunnella, kun itse elää kahden kulttuurin välissä jotenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omasta jaksamisesta puhuminen on heille punainen vaate. Jos vähääkään viittaan siihen, että työn ja lasten päälle on vaikea sovittaa muita velvollisuuksia, ei tule ymmärrystä vaan tuhahdus: "Paras jaksaa vaan!". Ihan kuin aivan perusteet ns. omasta itsestä huolehtimisessa olisivat aivan hukassa ja rajojen vetäminen tolkutonta hedonismia. Itse ovat hymyssä suin venyneet kaikkeen kohtuuttomaan eivätkä taida ymmärtää, että minun sukupolvellani ei ole halua sellaiseen.
Vierailija kirjoitti:
Omasta jaksamisesta puhuminen on heille punainen vaate. Jos vähääkään viittaan siihen, että työn ja lasten päälle on vaikea sovittaa muita velvollisuuksia, ei tule ymmärrystä vaan tuhahdus: "Paras jaksaa vaan!". Ihan kuin aivan perusteet ns. omasta itsestä huolehtimisessa olisivat aivan hukassa ja rajojen vetäminen tolkutonta hedonismia. Itse ovat hymyssä suin venyneet kaikkeen kohtuuttomaan eivätkä taida ymmärtää, että minun sukupolvellani ei ole halua sellaiseen.
Ennen kun Suomessa oli yhtenäiskulttuuri, moni jaksoi sen avulla, kun monella muullakin oli samanlaista. Tänään sitä varmaan nimitettäisiin "vertaistueksi", mutta nyt sellaista ei kuitenkaan ole kun valtio on harjoittanut "hajoita-ja-hallitse" -taktiikkaa, jonka seurauksena yhteiskunta on hajonnut pirstaleiksi, jokainen on aika yksin tässä pahassa maailmassa, ei ihme että ei jaksa tätä dystopiapaskaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä minä eläkeläisenä hyvinkin ymmärrän lasteni ongelmat ja tilanteet. Tiukkaan saa opiskella ja asuminen on kallista. Arvot ovat vain erilaiset. Lapseni haluavat laittaa kaiken ylimääräisen matkusteluun ja elämyksiiin, luontoretkeilyyn, konsertteihin ym. kun me aikanaan samanikäisinä elettiin niukasti ja maksettiin asuntoa ja koulutettiin kolmea lasta. Nyt ei yksikään lapsistani ole jälkikasvuakaan hankkinut. Ihan viisasta voi olla nauttia elämästä eikä perustaa perhettä liian aikaisin. Eikä kannata kerätä mariskooleja ja aaltomaljakoita nurkkiin pölyttymään. Niitä saavat tosin muutaman meiltä, ei taida edes kelvata. Yksi lapsistani on tällä hetkellä työtön, avustan niin paljon kuin pystyn. Älä yleistä jos appivanhempasi elävät omassa kuplassaan, eivät kaikki vanhemmat ole samanlaisia.
Olen opettaja työkseni ja vanhempani, jotka eivät ole lähelläkään opetustyötä olleet ikinä, ovat hyvin innokkaita kertomaan neuvojaan ilman, että pyydän niitä.
Nyt syksyllä sain hoidettavakseni uuden luokan, joka on melko haastava. Valittelin äidilleni yleisesti tilannetta ja sain kasan neuvoja: järjestä niille yllätyskoe rangaistukseksi, laita Wilmaan viestejä ja jos mikään näistä ei auta, niin soita niiden vanhemmille! Muuten ihan kiva, mutta on jotenkin tosi väsyttävää, että opettajan työ on aina sellaista kuka vain voi neuvoa tässä asiassa, koska ovat joskus käyneet koulua -työtä. Minulla on kuitenkin ihan koulutus tähän ja kymmenien vuosien työkokemus alasta. 🤣
Kerran antoivat vinkiksi takavarikoida puhelimet ja heittää oppilaita luokasta ulos. Muuten ihan kiva, mutta niin ei nykypäivänä saa tehdä - tietäisivät kyllä, jos olisivat ihan oikeita asiantuntijoita.
Heillä on jotenkin jäänyt se olen sinun vanhempasi -moodi niin päälle, että kaikessa pitää neuvoa ja auttaa pyytämättä (hyvässä ja pahassa) ja iästä viis. Sama juttu miehen vanhemmilla - neuvovat häntä (verottaja) työssään, vaikka eivät tiedä veroista yhtään mitään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
30 vuotta sitten oli ysärin lama, joten kun lähtötaso on nolla tällä ajanjaksolla, kyllä kai se "tilastojen mukaan valitulla ajanjaksolla" näyttää olevan elintaso noussut, mutta kun vertaa kultaiseen 80-lukuun, eipä hääviltä näytä nykyaika...
80-luvulla monet asuivat vielä ilman vesijohtovettä ja ulkohuusin varassa. Perheillä oli joko yksi pieni auto tai ei autoa ollenkaan. Lähes kukaan ei matkustanut ulkomaille, koskaan - lomilla oltiin kotona tai enintään sukulaisten luona kylässä.
Sisarukset nukkuivat samassa huoneessa. Monilla ei ollut puhelinta ollenkaan, ja jos oli, niin tietysti lankapuhelin joka oli perheelle yhteinen. Monilla oli mustavalkotv, ja vhs laite oli jo ylellisyyttä.
80-luvun omakotitalot olivat 70-80 neliöisiä, yhdellä vessalla ja parilla makuuhuoneella. Mikro, astianpesukone ja monet muut nykyään itsestäänselvyydet olivat useimmille utopiaa. Ruoka oli perunaa ja halpaa lihaa, jälkiruokana itse tehtyä kiisselia jos onnisti.
Voisin jatkaa vaikka kuinka, mutta kyllä se 80-luvun kultaisuus on ihan "aika kultaa muistot" -luokkaa. Nykyään jo ihan toimeentulotuen varassa elävien elintaso on huimasti korkeampi kuin tavallisen duunarin kasarilla.
Höpö höpö. OK-talot olivat yleensä sen 115-120m2 koska aravalainalla sai sen kokoisen rakentaa. Katsopa vaikka etuovi.comista 80-luvun ok-taloja että minkä kokoisia ne on.
Toki lapsia oli paljon enemmän, joten ei sitä tilaa niin häävisti ollut.
Vierailija kirjoitti:
Olen opettaja työkseni ja vanhempani, jotka eivät ole lähelläkään opetustyötä olleet ikinä, ovat hyvin innokkaita kertomaan neuvojaan ilman, että pyydän niitä.
Nyt syksyllä sain hoidettavakseni uuden luokan, joka on melko haastava. Valittelin äidilleni yleisesti tilannetta ja sain kasan neuvoja: järjestä niille yllätyskoe rangaistukseksi, laita Wilmaan viestejä ja jos mikään näistä ei auta, niin soita niiden vanhemmille! Muuten ihan kiva, mutta on jotenkin tosi väsyttävää, että opettajan työ on aina sellaista kuka vain voi neuvoa tässä asiassa, koska ovat joskus käyneet koulua -työtä. Minulla on kuitenkin ihan koulutus tähän ja kymmenien vuosien työkokemus alasta. 🤣
Kerran antoivat vinkiksi takavarikoida puhelimet ja heittää oppilaita luokasta ulos. Muuten ihan kiva, mutta niin ei nykypäivänä saa tehdä - tietäisivät kyllä, jos olisivat ihan oikeita asiantuntijoita.
Heillä on jotenkin jäänyt se olen sinun vanhempasi -moodi niin päälle, että kaikessa pitää neuvoa ja auttaa pyytämättä (hyvässä ja pahassa) ja iästä viis. Sama juttu miehen vanhemmilla - neuvovat häntä (verottaja) työssään, vaikka eivät tiedä veroista yhtään mitään
Vorottaja ja Lopettaja, siinä oiva pari :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
30 vuotta sitten oli ysärin lama, joten kun lähtötaso on nolla tällä ajanjaksolla, kyllä kai se "tilastojen mukaan valitulla ajanjaksolla" näyttää olevan elintaso noussut, mutta kun vertaa kultaiseen 80-lukuun, eipä hääviltä näytä nykyaika...
80-luvulla monet asuivat vielä ilman vesijohtovettä ja ulkohuusin varassa. Perheillä oli joko yksi pieni auto tai ei autoa ollenkaan. Lähes kukaan ei matkustanut ulkomaille, koskaan - lomilla oltiin kotona tai enintään sukulaisten luona kylässä.
Sisarukset nukkuivat samassa huoneessa. Monilla ei ollut puhelinta ollenkaan, ja jos oli, niin tietysti lankapuhelin joka oli perheelle yhteinen. Monilla oli mustavalkotv, ja vhs laite oli jo ylellisyyttä.
80-luvun omakotitalot olivat 70-80 neliöisiä, yhdellä vessalla ja parilla makuuhuoneella. Mikro, astianpesukone ja monet muut nykyään itsestäänselvyydet olivat useimmille utopiaa. Ruoka oli perunaa ja halpaa lihaa, jälkiruokana itse tehtyä kiisselia jos onnisti.
Voisin jatkaa vaikka kuinka, mutta kyllä se 80-luvun kultaisuus on ihan "aika kultaa muistot" -luokkaa. Nykyään jo ihan toimeentulotuen varassa elävien elintaso on huimasti korkeampi kuin tavallisen duunarin kasarilla.
Kun muutimme anoppilasta nuorena perheenä, yksi lapsi, vuokra-asuntoon, niin ei ollut varaa ostaa pyykinpesukonetta muutamaan kuukauteen. Oli luksusta kun vihdoinkin saimme säästettyä sen verran, että saimme koneen. Minä opiskelin, mies oli komennustöissä.
Me olmme rikkaita omiin vanhempiimme verrattuna.
Ei ollut ruokaa ja makeaa mitä mässyttää koko aikaa, ja kaupassa piti katsoa mihin on varaa, ja kauppojen tarjonta pienemmillä paikkakunnilla oli vaatimatonta. Ei ollut varaa syödä yhtenään ravintoloissa, eikä niitä edes ollut jotakin grillikioskia lukuunottamatta. Piti ajaa kaupunkiin, jos halusi pizzaa, ja sekin oli harvinaista silloin. Näin 1970 - 1980 luvuilla. Kaikenkaikkiaan elämä oli aika vaatimatonta, mutta osattiin nauttia pienistä asioista eikä sellaista tyytymättömyyttä ollut kuin nykypäivänä on. Mitä yltäkylläisemmäksi elämä käy, niin siitä tyytymättömämpiä ihmiset näyttävät olevan. Joudun joskus puolisoani muistuttamaan hyvistä asioista mitä meillä nyt on, kun hänellä olo käy joskus tyytymättömäksi.
No, eh nimittäin, entäs tämä sukupuolten välinen kuilu? Miten hemmetissä selittäisi tämänkin tasauspyörästö-asian?
Alue: Aihe vapaa
Mihin perustuu käsitys, että nuorten elintaso on matalampi kuin vanhemmillaan. Minulla on perus keskiluokkaiset vanhemmat. He kävivät ulkomailla ensimmäisen kerran 40-vuotiaina ja eivät ravintolassakaan olleet käyneet kuin pari kertaa elämässään ennen tuota hetkeä. Ensimmäisen auton ostivat 30-vuotiaina.
Olen matalapalkka-alalla töissä ja minulla on ollut auto jo 20-vuotiaana. Ulkomailla on varaa käydä parin vuoden välein. Ravintolassakin voi käydä pari kertaa vuodessa. On iso televisio, Netflix ja Spotify, laadukas kahvinkeitin. Elintasoni on aivan älyttömästi korkeampi kuin mitä tavallisilla vanhemmillani oli minun ikäisenä.