Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Sukupolvien välinen kuilu: Mitä asioita elämästäsi vanhempasi eivät ymmärrä?
19.08.2022 |
Tuli tällainen keskustelunavaus mieleen, kun kävin isäukon kanssa keskustelua.
Sekä minun että puolisoni vanhemmat ovat keränneet hyvin mittavankin omaisuuden perusduunareina jo nuorina. Lapset nyt muuttaneet pois kotoa, on mökkejä ja kakkosasuntoja ja sijoitusasuntoja, toki myös iso omakotitalo kahdelle ja molemmilla upouudet, kalliit autot, joista toiselle ei oikeastaan ole edes käyttöä. Ulkomailla reissataan yhtäsoittoa.
Minä ja puoliso 30v, opinnot pian taputeltu molemmilla ja toinen vauvan kanssa kotona. Vuokrakolmio, reilu 5000€ auton saimme vaivalla säästettyä. Aika kädestä suuhun mennään, mihinkään ylimääräiseen ei ole nyt varaa.
Noh, tämä vaivalla säästöillä ostettu auto meni rikki, ja korjaaminen on kallista. Selvitään kyllä, mutta puurolinjalla menee pitkä tovi. Erehdyin harmittelemaan auton rikkoutumista isäukolle. Sain paasauksen siitä, kuinka tilanne on meidän oma syy, koska ostimme halvan, vanhan auton, emmekä satsanneet kerralla kunnolliseen. Uusi pitäisi olla, hyvää merkkiä ja nykyään mielellään sähköllä kulkeva tietysti. Ikään kuin vanhalla halvalla autolla ajeleminen olisi meille joku mieluisa harrastus ja elämäntapavalinta. :D Eihän se ole osamaksulla kuin noin 400€ kuussa?? Samaan syssyyn kertoi, kuinka tyhmää on asua vuokralla (vaikka hyvin tietää, että ollaan säästetty useampi vuosi pankin vaatimaa käsirahaa omaan ja vielä uupuu)
Paasauksen päätteeksi kysyi, onko kallis remppa tiedossa. Kerroin, että reilu tonnin luokkaa. Naurahti, että eihän tuo ole paha ollenkaan. Luuli, että puhun kymppitonnien korjauksesta, kun puhuin kalliista. :D
Mitä teille tulee vastaavia mieleen?
Kommentit (43)
Vierailija kirjoitti:
Minun vanhempani ovat eläneet elämänsä talouskasvun ja yhteiskunnan kehittymisen aikaa. Nuorena elämä on ollut tiukkaa ja esimerkiksi asuivat ensimmäiset vuoden asunnossaan ilman isompia huonekaluja, koska ei ollut varaa ostaa. Toisaalta itse rakennettiin omakotitalo oman metsän puista. Kolikoita on laskettu, että laskut saadaan maksettua ja on eletty sen mukaan, mihin on varaa. Toisaalta heidän elintasonsa on vakaasti kasvanut koko ajan ja tällä hetkellä raha ei ilmeisesti ole tekemisen esteenä, toisaalta ei heillä kävisi mielessäkään alkaa suuresti tuhlailemaan.
Sen huomaan, että he eivät välttämättä tajua, että vastaava kehitys ei ole enää mahdollista nykynuorille. Toisaalta kukaan ei enää elä vastaavissa oloissa kun 70-luvulla oli normaalia, esimerkiksi eri hyödykkeiden hinnat ja tarjonta ovat vain hyvin eri tasolla nykyään eikä sohvan ostamista silloin voi verrata sohvan ostamiseen nykyään. Toisaalta tuo elämän myötä kasvava elintaso ei ole enää tavanomainen kehitys, vaan voi olla että niissä samoissa oloissa ja erityisesti samansuuruisilla tuloilla pitää sinnitellä koko elämä. He ovat (ihan sallitusti) ylpeitä "omalla työllä rakennetusta elämästä", mutta eivät ehkä ymmärrä miten yhteiskunnan kehitys taustalla siihen on silloin vaikuttanut, ja erityisesti miten se vaikuttaa tällä hetkellä.
Monellako nykyään edes on sitä omaa metsää jonka puista voisi rakentaa ok-talon? Kaikki aina jättävät mainitsematta senkaltaiset resurssit siellä taustalla, ja väittävät että kaikki on tehty pelkästään omilla kynsillä raastaen, sitten eivät ymmärrä kun nuoremmalla väellä ei ole senkaltaisia resursseja taustalla, eikä pystykään rakentamaan ok-taloa, tai edes ostamaan omistusasuntoa.
Elinkustannukset, varsinkin asuminen on sijoittajien ahneuden takia kallistunut mielettömästi, mutta palkkojen ostovoimaan on pysähtynyt jo vuoteen 1988...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhempani aloittivat aikuisuutensa köyhempänä kuin minä, mutta nelikymppisinä (kuten nyt itse olen) he olivat huomattavasti varakkaampia. Isäni oli yrittäjä, äiti pääasiassa hoiti kotia sekä yrityksen paperitöitä.
En ikinä tule saamaan niin paljon rahaa, että voisin rakentaa ison talon, ostaa jatkuvasti uusia autoja, kesämökin, uuden veneen, käyttää rahaa samalla tavalla matkustamiseen, kalliisiin vaatteisiin, kalliiseen sisustukseen. Isällä oli parhaina vuosina tietenkin hyvät tulot, mutta siinä, missä tällaisiin asioihin isäni käytti markkamiljoonan, minun pitäisi käyttää euromiljoona.
Alue: Aihe vapaa
Minun vanhempani ovat eläneet elämänsä talouskasvun ja yhteiskunnan kehittymisen aikaa. Nuorena elämä on ollut tiukkaa ja esimerkiksi asuivat ensimmäiset vuoden asunnossaan ilman isompia huonekaluja, koska ei ollut varaa ostaa. Toisaalta itse rakennettiin omakotitalo oman metsän puista. Kolikoita on laskettu, että laskut saadaan maksettua ja on eletty sen mukaan, mihin on varaa. Toisaalta heidän elintasonsa on vakaasti kasvanut koko ajan ja tällä hetkellä raha ei ilmeisesti ole tekemisen esteenä, toisaalta ei heillä kävisi mielessäkään alkaa suuresti tuhlailemaan.
Sen huomaan, että he eivät välttämättä tajua, että vastaava kehitys ei ole enää mahdollista nykynuorille. Toisaalta kukaan ei enää elä vastaavissa oloissa kun 70-luvulla oli normaalia, esimerkiksi eri hyödykkeiden hinnat ja tarjonta ovat vain hyvin eri tasolla nykyään eikä sohvan ostamista silloin voi verrata sohvan ostamiseen nykyään. Toisaalta tuo elämän myötä kasvava elintaso ei ole enää tavanomainen kehitys, vaan voi olla että niissä samoissa oloissa ja erityisesti samansuuruisilla tuloilla pitää sinnitellä koko elämä. He ovat (ihan sallitusti) ylpeitä "omalla työllä rakennetusta elämästä", mutta eivät ehkä ymmärrä miten yhteiskunnan kehitys taustalla siihen on silloin vaikuttanut, ja erityisesti miten se vaikuttaa tällä hetkellä.