Miten hoiditte osituksen avioeron yhteydessä?
Sujuiko se ongelmitta ja ilman lakimiehiä? Olen itse harkitsemassa eroa ja olen ajatellut että tekisimme toteavan osituksen, jonka jälkeen kummallakaan ei olisi vaatimuksia toista kohtaan. Käytännössä en halua mitään muuta, kuin yhteisomistuksessa olevan talon puoliksi ja eroon miehestä. Saa pitää loput ja omat tavarat ja rahansa. Mulla on loppuelämä aikaa tienata lisää.
Kommentit (27)
Vaimolle pyttipannu, mulle loput. Talot, mökit ja tavarat.
Vierailija kirjoitti:
Otettiin omat tavarat kumpikin. Talo myytiin ja rahat puoliksi. Teemme ositustodistuksen, jossa kirjoitimme tehneen osituksen. Allekirjoitukset ja todistajat.
Tuliko siihen vielä ehto, ettei ole muita vaatimuksia jatkossa toista kohtaan. Kuulostaa juuri tämän toteavan osituksen tapaiselta tämä.
Oliko ero muuten oikea ratkaisu? Minua ei pelota niinkään ero miehestä vaan se saatanallinen hankaluus mikä siitä erosta syntyy.
Typerä ahne urafeministi ap! Saitko katsottua, että appivanhemmat on jo oissa ja menet osingolle sinne mikä ei sinulle kuulu! Senkin rotta!
Vierailija kirjoitti:
Typerä ahne urafeministi ap! Saitko katsottua, että appivanhemmat on jo oissa ja menet osingolle sinne mikä ei sinulle kuulu! Senkin rotta!
En tajunnut sanaakaan
Ap
Niin kulissiliiton solmit saadaksesi statukseen kuuluvat lapset lähinnä siemennyksennvuoksi, muut hoiti sun kakarasi ja sinä teit uraa. Ja naimisissa olo kuului pakettiin. Että oksettaa tuollaiset muijat jotka käyttää vain miehiä hyväkseen ja heiträä kuin roskan pois kun on saanut haluamansa! Karma is da bitch.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otettiin omat tavarat kumpikin. Talo myytiin ja rahat puoliksi. Teemme ositustodistuksen, jossa kirjoitimme tehneen osituksen. Allekirjoitukset ja todistajat.
Tuliko siihen vielä ehto, ettei ole muita vaatimuksia jatkossa toista kohtaan. Kuulostaa juuri tämän toteavan osituksen tapaiselta tämä.
Oliko ero muuten oikea ratkaisu? Minua ei pelota niinkään ero miehestä vaan se saatanallinen hankaluus mikä siitä erosta syntyy.
En nyt muista sanamuotoa, mutta eron ja osituksen jälkeenhän ei voi olla enää vaatimuksia.
Ero oli ehdottomasti oikea ratkaisu. Mitä ihmeen hankaluuksia pelkäät. Ero ja välit poikki.
Kumpikin piti omat tavaransa ja perintönsä ja avioliiton aikana yhdessä ostetut puoliksi. Helppo homma.
Vierailija kirjoitti:
Vaimolle pyttipannu, mulle loput. Talot, mökit ja tavarat.
Joo paitsi ettei onnistuisi näin, tai sitten olet kusessa 10 vuoden päästä. Ositusta voi vaatia uusiksi ilman aikarajaa, jos se on tehty itsekseen miten sattuu. Eikä se kaadu myöskään niskoittelevaan eksään, sillä laki on laki ja se on vahvempaa käräjäoikeudessa kuin miehen kiukuttelu.
Onneksi itse en aio sen kummempia edes vaatia, kuin ne mitä olemme selkeästi puoliksi maksaneet.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Niin kulissiliiton solmit saadaksesi statukseen kuuluvat lapset lähinnä siemennyksennvuoksi, muut hoiti sun kakarasi ja sinä teit uraa. Ja naimisissa olo kuului pakettiin. Että oksettaa tuollaiset muijat jotka käyttää vain miehiä hyväkseen ja heiträä kuin roskan pois kun on saanut haluamansa! Karma is da bitch.
Jaahas vai sellaista sitten. No ensinnäkin, olen tehnyt yrittäjänä töitä lasten vauva-ajasta tähän päivään omat rahani lastenhoidon OHELLA tienaten ja vasta nyt kun lapset on hiukan isompia kyllästynyt totaalisesti juuri sinun tavallasi kotona puhuvaan mieheen. Uskon että tulevaisuus tuo parempaa. Kyllä siihen on varmasti ihan kaikki oikeus uskoa!
Ap
Me ei tehty mitään papereita ja nyt vuosia myöhemmin kaduttaa, kun on tullut ilmi en saanut oikeasti 50% vaan mies pimitti omaisuutta.
Kumpikin piti omat vaatteet, harrastusvälineet jne. Isommat yhteiset jutut listasimme paperille ja kumpikin itsekseen arvioi niille käyvän hinnan. Sitten vertasimme hintoja ja olimme varsin samalla linjalla. Tämän jälkeen jaoimme tavarat, mistä muodostui rahallinen arvo kummallekin. Se kumpi sai enemmän maksoi erotuksen toiselle. Teimme paperit osituksesta, joihin otettiin kahden todistajan allekirjoitukset. Ei suurempaa draamaa tai lakimiehiä.
Ero oli hyvä juttu, koska parisuhteemme oli muuttunut kämppäkaveruudeksi. Eksällä on nyt uusi kumppani, kenen kanssa asuu yhdessä ja luultavasti hän on onnellisempi. Itse olen onnellinen työn, lasten ja harrastusten täyttäessä elämäni. Aikani koitin löytää uuden parisuhteen, mutta totesin ettei minua oikeastaan tällä hetkellä parisuhde kiinnosta. Ennemmin käytän vapaa-aikana uuden lajin opetteluun.
Muista ap tehdä paperit siitä osituksesta, sillä kun se sun tuleva ex-puoliso kuolee, ja sitä paperia ei löydy perunkirjoitusvaiheessa, niin kuolinpesä voi vaatia siinä vaiheessa ositusta. Tärkeä paperi!
Vierailija kirjoitti:
Me ei tehty mitään papereita ja nyt vuosia myöhemmin kaduttaa, kun on tullut ilmi en saanut oikeasti 50% vaan mies pimitti omaisuutta.
Ei teidän ositus silloin ole pätevä. Vaaditaan molempien osapuolten allekirjoitukset, kaksi todistajaa ja osituksen vahvistaminen eli rekisteröiminen maistraatissa. Eli vaadipa se uusiksi.
Vierailija kirjoitti:
Muista ap tehdä paperit siitä osituksesta, sillä kun se sun tuleva ex-puoliso kuolee, ja sitä paperia ei löydy perunkirjoitusvaiheessa, niin kuolinpesä voi vaatia siinä vaiheessa ositusta. Tärkeä paperi!
Mitenköhän hyvin käytännössä ihmisiltä löytyisi 50-60 vuoden takaisesta erosta papereita, kun takana 2-3 avioliittoa ja tukku muuttoa ehken maastakin toiseen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me ei tehty mitään papereita ja nyt vuosia myöhemmin kaduttaa, kun on tullut ilmi en saanut oikeasti 50% vaan mies pimitti omaisuutta.
Ei teidän ositus silloin ole pätevä. Vaaditaan molempien osapuolten allekirjoitukset, kaksi todistajaa ja osituksen vahvistaminen eli rekisteröiminen maistraatissa. Eli vaadipa se uusiksi.
Ilmeisesti tuo rekisteröinti ei olekaan pakollinen. Mutta voit vuosiakin myöhemmin vaatia osituksen tekemistä, jos teillä ei ole siitä mustaa valkoisella. Toisen osapuolen kuollessa voi muuten tulla ongelmia.
Todella tärkeää tehdä aina avioeron yhteydessä kaikki "lakipykälät" täyttävä omaisuuden jakokirja.
Pari vuotta sitten tuttavani mies kuoli ja elossa ollut miehen entinen vaimo halusi selvittää, tulisiko jotain vainajalta saamaan. Onneksi löytyi, tässä tapauksessa joskus 50 v sitten tehty ositustodistus.
Ex aikanaan vaati viralliaesti tehtyä ositusta ihan mtp-hoitajansa suosituksesta. Ei ollut vaan kertonuyt sille, että talo ja talolaina oli minun nimissä täysin. Itse ei omistanut kuin ruosteisen Hondan, minun mimissä oli perheen parempi auto. Ai miksikö? Herralla ei ollut luottotietoja kunnossa... No, osituksen tulos oli, että mies oli velkaa minulle 1500 e. En vaatinut sitä häneltä, mutta en myöskään maksanut osituksen kuluja, koska itaekin olisin tuohon tulokseen osannut tulla. Mutta kun mieli petti ja minä olin huo ra ja ahne ja en ole ottanut huomioon että hän sentään teki perheelle polttopuut monta vuotta. Juu kyllä, niistä minun tontilla olevista puista minun rahoilla ostetuilla vehkeillä ja polttoaineilla. Muutenhan hän kävi pätkätöissä silloin tällöin (työtä ei vaan ollut tarjolla, siitä en häntä koskaan moittinut) ja kotona hoiti mitä hoiti. Jumalaut olisi kuulemma pitänyt erityisesti kehua ja huomioida normaalien kotitöuden tekemisestä enemmän. Ihan niistä, mitä minä tein työssäkäynnin ohessa ihan normaaliin elämään kuuluen.
No joo ei liity ap:n tilanteeseen, mutta kunhan nyt tuli mieleen.
Meillä myös samaan tapaan, talo myyntiin ja rahat puoliksi. Huonekaluista otin ne, mitä halusin, exä sitten otti mitä halusi ja mitä ei, myi pois. Kumpikin piti oman autonsa (arvo jotakuinkin sama) ja muun oman omaisuuden. Alkuun ajattelin, että jään tappiolle tuossa (miehellä rahastoja, joista osaan mulla olisi ollut avio-oikeus), mutta mun puolella oli yksi jakamaton kuolinpesä, josta loppuviimein tuleekin enemmän perintöä kuin alkuun luulin.
Otettiin omat tavarat kumpikin. Talo myytiin ja rahat puoliksi. Teemme ositustodistuksen, jossa kirjoitimme tehneen osituksen. Allekirjoitukset ja todistajat.