Lapsen mielestä kaikista kivointa on se, ettei tottele. Miten tämän saisi käännettyä toisin?
Hänen mielestä kaikkein hauskinta tuntuu olevan sellainen, ettei tottele meitä vanhempia. Eräänlainen hauska leikki. Mukavinta mahdollista ajanvietettä. Asiaa ei ole muuttanut muuksi mitkään seuraamukset. Tottelemattomuuden hauskuutta ei vähennä esim lempilelujen menettäminen. Jos hänen pitäisi valita, että totteleeko vai tyhjennetäänkö koko hänen huone kaikista leluista ja lastenkirjoista ja vastaavista, hän valitsisi ettei tottele eikä katuisi asiaa jälkikäteen siinä tyhjässä huoneessa kun tottelemattomuus kuitenkin oli niin hauskaa. Tämä siis esimerkki, jota ei ole toteutettu, mutta tunnen lapseni ja tiedän mikä siitä olisi lopputulos. Olisiko vinkkejä miten kääntää tilanne toiseksi? Miten poistaa hauskuus tottelemattomuudesta, joka jo itsessään tuntuu olevan lapselle se palkinto.
Kommentit (47)
Toivottavasti ap palaa jatkamaan keskustelua, tämä on mielenkiintoinen case.
Kuinka paljon leikitte yhdessä ? Ovatko nämä tottelemattomuusleikit ainoita hauskoja leikkejänne?
Vierailija kirjoitti:
Miten tämä tilanne menisi teillä:
V: Hei nyt mennään pesemään hampaat! (niin kuin äsken ennakoivasti jo varoitettiin)
L: Ei! (juoksee pois nauraen)
V: (menee perään) Nyt mennään hampaanpesulle.
L: Ei!
V: (nappaa lasta vyötäröltä ja nostaa syliin) Liisa, me mennään nyt pesemään sinun hampaat. Nyt ei tehdä mitään muuta, nyt on hampaanpesun aika.
L: (rimpuilee kevyesti ja nauraa)
V: (vakavana ja vähän tylsistyneenä pitää edelleen lasta niin ettei hän pääse karkuun mutta varmistaa että ote myöntää sen verran ettei satu, hengittelee ettei itse hermostu, katselee katonrajaan kuin ei olisi mikään kiire)
L: (kiihdyttää rimpuilua)
V: Me istutaan tässä kunnes olet valmis hampaanpesulle.
L: Ei! (rimpuilee ja nauraa, mutta jonkun ajan päästä kyllästyy)
V: No niin. Oletko nyt valmis hampaanpesulle?Jatketaan ja toistetaan lempeän jämäkästi niin pitkään kuin tarvitsee, mutta mitään muuta ei tehdä ennen kuin hampaat on pesty.
Tiedän että ei toimi kaikille ja voi joidenkin lasten kohdalla äityä liiankin fyysiseksi, mutta jos ap kerrot miten tuo teillä menisi niin saadaan lisätietoa sekä lapsen että vanhemman toiminnasta.
Siis onko tää jonkun mielestä asiallinen tapa toimia?? Pitää lasta väkisin koska se sanoo ei ja nauraa. Ymmärtäisin jos olisi vaikka väkivaltainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tämä tilanne menisi teillä:
V: Hei nyt mennään pesemään hampaat! (niin kuin äsken ennakoivasti jo varoitettiin)
L: Ei! (juoksee pois nauraen)
V: (menee perään) Nyt mennään hampaanpesulle.
L: Ei!
V: (nappaa lasta vyötäröltä ja nostaa syliin) Liisa, me mennään nyt pesemään sinun hampaat. Nyt ei tehdä mitään muuta, nyt on hampaanpesun aika.
L: (rimpuilee kevyesti ja nauraa)
V: (vakavana ja vähän tylsistyneenä pitää edelleen lasta niin ettei hän pääse karkuun mutta varmistaa että ote myöntää sen verran ettei satu, hengittelee ettei itse hermostu, katselee katonrajaan kuin ei olisi mikään kiire)
L: (kiihdyttää rimpuilua)
V: Me istutaan tässä kunnes olet valmis hampaanpesulle.
L: Ei! (rimpuilee ja nauraa, mutta jonkun ajan päästä kyllästyy)
V: No niin. Oletko nyt valmis hampaanpesulle?Jatketaan ja toistetaan lempeän jämäkästi niin pitkään kuin tarvitsee, mutta mitään muuta ei tehdä ennen kuin hampaat on pesty.
Tiedän että ei toimi kaikille ja voi joidenkin lasten kohdalla äityä liiankin fyysiseksi, mutta jos ap kerrot miten tuo teillä menisi niin saadaan lisätietoa sekä lapsen että vanhemman toiminnasta.
Siis onko tää jonkun mielestä asiallinen tapa toimia?? Pitää lasta väkisin koska se sanoo ei ja nauraa. Ymmärtäisin jos olisi vaikka väkivaltainen.
Hampaat nyt on pakko pestä, se on yks niistä asioista joista ei voi neuvotella. Sama kuin turvavyö autossa ja lääkärin määrämät lääkkeet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiellä kaikki mitä lapsen pitäisi tehä. Ruokapöydässä; älä vaan syö sitä ruokaa, et pese hampaita, ei saa kerätä leluja... ja korosta kieltoa dramaattisesti.
Lapseni tekee oma-aloitteisesti paljon fiksuja asioita kuten kerää pyytämättä lelunsa iltaisin, syö hyvin jne. Ei ongelmana ollenkaan ole mikään koko aikainen huono käytös tai se, ettei tekisi mitään oikein. Tekee useinkin, kunhan sitä ei käsketä mitenkään eikä toisaalta kielletä jotain. Hänelle kokee kai käskyt (toimintaohjeet, pyynnöt) ja kiellot jonkinlaisena leikkiin kutsuna. Ja sen leikin nimi on tottelemattomuusleikki ja sepä se vasta kivaa on. Minun mielestä yhtään ei. Ap
No miksi sitten lähdet siihen leikkiin? Tai mikset sitten leiki niin, että sanot sitten päinvastoin, mitä haluat? Mitä lapsi tekee, jos sanot päinvastoin? Et kertonut sitä, oletko edes kokeillut?
Itse olen kertonut tarinoita lapsista jotka ei totelleet ja miten huonosti heille kävi, Jöröjukka tyyliin. Sitten poistun paikalta ja jätän ipanan tuumailemaan että mitäs nyt kannattaa tehdä. Yleensä kuitenkin totteli. Minun nuorimmaista ei myöskään mitkään jäähyt ja lelujen viennit hetkauttaneet pätkääkään.