Olen vanhemmiten alkanut ahdistua ajatuksesta, että pallomme kelluu avaruudessa

Vierailija kirjoitti:

Kiitos painovoiman, on se kuitenkin liikkeessä hallitusti radallaan, eikä poukkoile miten ja minne sattuu. Mua ahdistaa vähän se ajatus, että milloin vain voi ilmestyä joku möhkäle törmäyskurssille meidän kanssa.

Mitä sitten? Miksi ihmiset pelkäävät maailmanloppua? Meidän jokaisen oma pieni maailma joka tapauksessa loppuu aikanaan - eikö olisi mukavampaa lähteä kaikki porukalla eikä kuopata läheisiään yksi toisensa jälkeen kunnes oma vuoro koittaa..?

Vierailija kirjoitti:

Me ollaan kaikki astronautteja juukelin suuressa avaruusaluksessa. Se on aika hienoa.

Hetkinen, entäs ne taigonautit?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ahdistunut siitä että suurin osa ihmisistä täällä pallolla on niin järkyttävän tyhmiä. Singahtaisikin jo hittoon koko pallo.

-Ainoastaan puolet on keskimääräistä tyhmempiä.

Ikävä kyllä tuo ei pidä paikkaansa. Luku voi olla huomattavasti korkeampi, koska puolet ovat tyhmempiä kuin mediaaniälykäs ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kellua on aika erikoinen verbi murikalle joka kiitää kaasupallon ympäri 107 200 kilometrin tuntinopeudella.

Juu, melkoista kyytiä mennään.

Joku jossain jolloinkin on sanonut, että me mennään (siis Maapallo) vähän niin kuin silmät kiinni, kaasu pohjassa ja ilman minkään valtakunnan vakuutusta eteenpäin - ja niinhän se on, koska muuta ei voida. Kyllähän jo pystytään suurimpien murikoiden liikeradat ennustamaan, mutta eipä niille vielä oltaisi pystytty mitään tekemään, jos vaikka törmäyskurssilla oltaisiin oltu. Ja lisäksi aina tulee yllätyksiä, esim. niin tummia kohteita, että ne havaitaan varsin myöhään tai sitten Jupiterin ja Saturnuksenkin takaa tulevia kappaleita, joita ei vain havaita nykyvälineillä kuin vasta kun ne ohittavat Jupiterin (tai Saturnuksen).

Onneksi avaruudessa on sellaiset mittasuhteet, että noin ihmisen näkökannalta katsoen avaruus on vain yhtä tyhjyyttä. Niin kuin juuri tuo Andromedan ja Linnunradan tuleva törmääminen (n, 200-250 miljoonan vuoden kuluttua) - se ei ole niin dramaattista kuin miltä se kuulostaa ja miltä se hyvin kaukaa katsottuna varmasti tulee näyttämään. Kaukaa se näyttäisi kahden ison galaksin toistensa läpi suhahtamiselta tosta noin vaan, mutta ei, niitä kumpaakin galaksia lähtee seuraamaan häntänä tähtivirta ja ei ne pääsekään toistensa ohi, vaan jäävät painovoiman ansiosta tanssimaan keskenään, kunnes lopulta kiihtyvällä nopeudella loppuspiraalissa mustat aukot yhdistyvät ja muodostuu vähitellen 'rauhallinen' iso ellipsigalaksi. Yksittäisellä tähdellä ja sen planeetoilla ei välttämättä huomattaisi sen ihmeellisempiä asioita, kaikki tapahtuu niin hitaasti, koska kaikki on niin helvetin suurta. 

Pienoinen nollavirhe tuossa törmäämisessä. Minua viisaammat ovat arvioineet, että se hässäkkä alkaisi vasta 2-4 miljardin vuoden päästä, joten vielä kerkiää muutaman viikonlopun bilettämään ja parit kesälomatkin pitää.

Huhuh, kiitos tästä korjauksesta, meinasinkin jo huolestua!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua on aina haitannut se kun avaruus on ääretön ja silti se laajenee. Jotenkin nämä kaksi asiaa ei mahdu mun päähän että siis ääretön laajenee, eli siis laajeneminenhan tarvitsee jotkut reunat kuitenkin että se laajeneminen voidaan todeta ja siis minne se laajenee jos se on ääretön. Aaaaaaaaa!!!!!

Joo mä oon kanssa saanut itseni psykoosin partaalle miettiessäni näitä asioita. Esimerkiksi sitä, että mistä kaikki alkoi kun ei ollut vielä mitään. No jos ei ennen kaikkeutta ollut mitään, niin mitä se "ei mitään" sitten oli? Pelkkää mustaa pimeyttä? Mutta onhan sekin jotain, se on sitä mustaa, pimeyttä, musta on kuitenkin väri. Mitä on "ei mitään"? Whaaat? Ilmankos ihmiset nykyään masentuu ja sekoaa. Ennen vanhaan sentään piti vain keskittyä hengissä pärjäämiseen ja uskottiin johonkin maahisiin ja muihin metsien satuolentoihin. Kai tämä on sitä, että tieto lisää tuskaa. Onhan moni tiedemieskin seonnut lopulta. Enkä yhtään ihmettele koska taviskin sekoaa näitä asioita miettiessä.

Jooh. Mä olen aina kadehtinut niitä naisia jotka osaavat keskittyä vain siihen ulkonäköönsä ja seksuaalisiin nautintoihin. Joiden elämä keskittyy vain siihen pinnallisuuteen ja rahaan. Irtoripsiin, hiusjatkeisiin, kauneusleikkauksiin, meikkeihin, hajuvesiin, muotilaukkuihin ja kenkiin, lista on loputon. Mä oon ollut teinistä asti tällainen tähtiin tuijottelija ja olen lopulta vain jäänyt ihan yksin, masentunut ja seonnut lopullisesti. Olen ylianalysoinut elämäni pilalle. Kun osais vaan ottaa irti kaiken tästä maallisesta paskasta niin saisi paljon enemmän elämästäni irti. Pelkällä pohdiskelulla ei saa yhtään mitään. Varsinkin kun en ole kuitenkaan tarpeeksi älykäs, tasapainoinen ja kunnianhimoinen esimerkiksi tekemään jotain muuta kuin vain pällistellä tätä olemassaolon turhuutta. 

Vierailija kirjoitti:

Onko muuten kukaan miettinyt että missä tämä kaikki, siis aivan kaikki sitten sijaitsee?

Tämä on juuri se aivojen solmimiskysymys, tulee aivojen ylikuumenemistila eikä kohta meinaa muistaa omaa nimeään.

Sitten on pakko maadoittaa itsensä jollain umpitavallisella asialla, mennä jääkaapille katsomaan onko aamuksi kahvimaitoa tai ajatella marjapuuroa. Jostain syystä pienestä asti olen avaruusahdistukseni maadoittamiseen takaisin tähän maailmaan käyttänyt marjapuuron ajattelemista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ahdistunut siitä että suurin osa ihmisistä täällä pallolla on niin järkyttävän tyhmiä. Singahtaisikin jo hittoon koko pallo.

-Ainoastaan puolet on keskimääräistä tyhmempiä.

Ikävä kyllä tuo ei pidä paikkaansa. Luku voi olla huomattavasti korkeampi, koska puolet ovat tyhmempiä kuin mediaaniälykäs ihminen.

Käyttipä sitten keskiarvoa, mediaania tai moodia niin tuo pitää paikkansa. Lokaalisti täällä on paljon älykkäämpää sakkia kuin esim. afrikassa. Taviksena pitämäsi olisi afrikassa älykkö.

Minäkin olen alkanut enemmän miettimään samaa.

Ai, minusta on aina helpottavaa ajatella avaruuden käsittämätöntä suuruutta. Laittaa omat asiat perspektiiviin.

Tietysti myös surettaa, että ihmiset ovat sotkeneet asiat helvetinmoisesti. Mutta täällä pääsevät ihan toisenlaiset lajit valtaan sitten kun ihmiskunta on tuhonnut itsensä.

Vierailija kirjoitti:

Mua on aina haitannut se kun avaruus on ääretön ja silti se laajenee. Jotenkin nämä kaksi asiaa ei mahdu mun päähän että siis ääretön laajenee, eli siis laajeneminenhan tarvitsee jotkut reunat kuitenkin että se laajeneminen voidaan todeta ja siis minne se laajenee jos se on ääretön. Aaaaaaaaa!!!!!

Avaruus ei tietenkään ole ääretön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua on aina haitannut se kun avaruus on ääretön ja silti se laajenee. Jotenkin nämä kaksi asiaa ei mahdu mun päähän että siis ääretön laajenee, eli siis laajeneminenhan tarvitsee jotkut reunat kuitenkin että se laajeneminen voidaan todeta ja siis minne se laajenee jos se on ääretön. Aaaaaaaaa!!!!!

No eihän avaruus ole ääretön.

On.

Ei edelleenkään ole.

Vierailija kirjoitti:

Mua on aina haitannut se kun avaruus on ääretön ja silti se laajenee. Jotenkin nämä kaksi asiaa ei mahdu mun päähän että siis ääretön laajenee, eli siis laajeneminenhan tarvitsee jotkut reunat kuitenkin että se laajeneminen voidaan todeta ja siis minne se laajenee jos se on ääretön. Aaaaaaaaa!!!!!

Haitataan vähän lisää. Avaruus on äärellinen, mutta rajaton. Tämä äärellinen avaruus laajenee koko ajan ja se kasvattaa avaruutta. Sen ulkopuolella ei ole mitään, koska siellä ei ole avaruutta. Helpottiko?

Vierailija kirjoitti:

Onko muuten kukaan miettinyt että missä tämä kaikki, siis aivan kaikki sitten sijaitsee?

Avaruudessa. Ei sitä tarvitse miettiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua on aina haitannut se kun avaruus on ääretön ja silti se laajenee. Jotenkin nämä kaksi asiaa ei mahdu mun päähän että siis ääretön laajenee, eli siis laajeneminenhan tarvitsee jotkut reunat kuitenkin että se laajeneminen voidaan todeta ja siis minne se laajenee jos se on ääretön. Aaaaaaaaa!!!!!

Joo mä oon kanssa saanut itseni psykoosin partaalle miettiessäni näitä asioita. Esimerkiksi sitä, että mistä kaikki alkoi kun ei ollut vielä mitään. No jos ei ennen kaikkeutta ollut mitään, niin mitä se "ei mitään" sitten oli? Pelkkää mustaa pimeyttä? Mutta onhan sekin jotain, se on sitä mustaa, pimeyttä, musta on kuitenkin väri. Mitä on "ei mitään"? Whaaat? Ilmankos ihmiset nykyään masentuu ja sekoaa. Ennen vanhaan sentään piti vain keskittyä hengissä pärjäämiseen ja uskottiin johonkin maahisiin ja muihin metsien satuolentoihin. Kai tämä on sitä, että tieto lisää tuskaa. Onhan moni tiedemieskin seonnut lopulta. Enkä yhtään ihmettele koska taviskin sekoaa näitä asioita miettiessä.

Mutta onhan sekin jotain, se on sitä mustaa, pimeyttä, musta on kuitenkin väri. Mitä on "ei mitään"?

Eihän musta ole väri, se on värin puutetta. Värihän ei ole mikään objektiivinen kappaleen ominaisuus, vaan tulkinta.

Mistä päästäänkin toiseen mielenkiintoiseen mind twisteriin: miten voimme tietää mitään äärettömyydestä, kun emme voi oikeasti edes tietää mitä kosketusetäisyydellä on? Oikeastihan minä on kasa hillomaista kudosta umpiossa. Siihen on kyllä kiinnitetty joitain antureina toimivia elimiä, mutta tallentama ja lähettämä data voi olla vääristynyttä, minkä aivot sitten vielä tulkitsevat miten milloinkin. Itselleni on helpompaa kuvitella laajeneva äärettömyys kuin se, ettei aisteista kokoonparsitulla näennäisen koherentilla kokonaisuudella ole välttämättä mitään tekemistä todellisuuden kanssa

Ymmärrän kyllä, että ateisteja ahdistaa, kun ovat täysin merkityksettömiä universumin kannalta.

Niin ja tällaisia samanlaisia palloja kelluu avaruudessa vaikka kuinka monta, mutta niillä ei välttämättä ole ihmisiä, voi olla esim. pelkkiä eliöitä tai eläimiä.

Vierailija kirjoitti:

Niin ja tällaisia samanlaisia palloja kelluu avaruudessa vaikka kuinka monta, mutta niillä ei välttämättä ole ihmisiä, voi olla esim. pelkkiä eliöitä tai eläimiä.

Luonnonvarat loppuvat jossain kohtaa. Pitäisi pystyä siirtymään toiselle pallolle, missä on luonnonvaroja, mutta luultavasti ei pysty tekemään niin tehokasta rakettia, millä voisi siirtyä. Matka on liian pitkä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin ja tällaisia samanlaisia palloja kelluu avaruudessa vaikka kuinka monta, mutta niillä ei välttämättä ole ihmisiä, voi olla esim. pelkkiä eliöitä tai eläimiä.

Luonnonvarat loppuvat jossain kohtaa. Pitäisi pystyä siirtymään toiselle pallolle, missä on luonnonvaroja, mutta luultavasti ei pysty tekemään niin tehokasta rakettia, millä voisi siirtyä. Matka on liian pitkä.

Missä on meidän insinöörit?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua on aina haitannut se kun avaruus on ääretön ja silti se laajenee. Jotenkin nämä kaksi asiaa ei mahdu mun päähän että siis ääretön laajenee, eli siis laajeneminenhan tarvitsee jotkut reunat kuitenkin että se laajeneminen voidaan todeta ja siis minne se laajenee jos se on ääretön. Aaaaaaaaa!!!!!

Joo mä oon kanssa saanut itseni psykoosin partaalle miettiessäni näitä asioita. Esimerkiksi sitä, että mistä kaikki alkoi kun ei ollut vielä mitään. No jos ei ennen kaikkeutta ollut mitään, niin mitä se "ei mitään" sitten oli? Pelkkää mustaa pimeyttä? Mutta onhan sekin jotain, se on sitä mustaa, pimeyttä, musta on kuitenkin väri. Mitä on "ei mitään"? Whaaat? Ilmankos ihmiset nykyään masentuu ja sekoaa. Ennen vanhaan sentään piti vain keskittyä hengissä pärjäämiseen ja uskottiin johonkin maahisiin ja muihin metsien satuolentoihin. Kai tämä on sitä, että tieto lisää tuskaa. Onhan moni tiedemieskin seonnut lopulta. Enkä yhtään ihmettele koska taviskin sekoaa näitä asioita miettiessä.

Mutta onhan sekin jotain, se on sitä mustaa, pimeyttä, musta on kuitenkin väri. Mitä on "ei mitään"?

Eihän musta ole väri, se on värin puutetta. Värihän ei ole mikään objektiivinen kappaleen ominaisuus, vaan tulkinta.

Mistä päästäänkin toiseen mielenkiintoiseen mind twisteriin: miten voimme tietää mitään äärettömyydestä, kun emme voi oikeasti edes tietää mitä kosketusetäisyydellä on? Oikeastihan minä on kasa hillomaista kudosta umpiossa. Siihen on kyllä kiinnitetty joitain antureina toimivia elimiä, mutta tallentama ja lähettämä data voi olla vääristynyttä, minkä aivot sitten vielä tulkitsevat miten milloinkin. Itselleni on helpompaa kuvitella laajeneva äärettömyys kuin se, ettei aisteista kokoonparsitulla näennäisen koherentilla kokonaisuudella ole välttämättä mitään tekemistä todellisuuden kanssa

Oletko kuomannut vekkulin toimi/aistielimen alempien liikuntaelinten välissä?

Tutustu siihen niin on mukavampi kellua täällä universumissa.

No ajattele toisin!