Lue keskustelun säännöt.
Olen vanhemmiten alkanut ahdistua ajatuksesta, että pallomme kelluu avaruudessa
18.08.2022 |
Aivan kamalasti ahdistaa. En ennen miettinyt tällaisia.
Kommentit (104)
Vierailija kirjoitti:
Voiko joku kertoa miksi tämä valtava kokonaisuus on olemassa? Eikö vähempikin kuin ääretön riittäisi?
Meidän tuntemamme avaruus, voi olla vain meidän atomin kokoinen osa, jotain suuremapaa kokonaisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen ahdistunut siitä että suurin osa ihmisistä täällä pallolla on niin järkyttävän tyhmiä. Singahtaisikin jo hittoon koko pallo.
-Ainoastaan puolet on keskimääräistä tyhmempiä.
“Kaksi asiaa ovat loputtomia: ihmisen tyhmyys ja universumi; enkä ole varma jälkimmäisestä.”
A Einstein.
Vierailija kirjoitti:
Galaxit räjähtää.
Ja Keinonen laskeutuu rankaisemaan kaikkia!
Vierailija kirjoitti:
Kävin nuorena Australiassa ja luulin että siellä kävellään pää alaspäin mutta siellä oli kaikki samassa asennossa kuin täälläkin.
Kuka on määrännyt sen että Australia on maapallon alanurkalla
ja Suomi ylhäällä kun eihän avaruudessa ole ilmansuuntia
eikä ylä ja ala-avaruutta.
Ja se ihmetyttää että maapallon akseli on hieman vinossa
eli pallo on koko ajan vähän kallellaan!
Kuka sen määrittelee missä on avaruuden pohjois ja etelänapa?!!
Ja mitenniin vinossavittu!
No tätä mä oon miettinyt lapsesta asti. Miten päin me ollaan? Mulla on ollu kiva fiilis siitä, että ollaan päät ylöspäin täällä Suomessa, mut Ääääääääää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Katsoin youtubesta yhden pätkän, jossa kuvattiin valtavasti nopeutettuna (Heh, ei siis reaaliajassa) maailmankaikkeuden vaiheet aina synnystä jonnekin hamaan "loppuun" asti. Se oli aivan loistavasti tehty video. Omat ongelmat menivät perspektiiviin.
Vierailija kirjoitti:
Mua on aina haitannut se kun avaruus on ääretön ja silti se laajenee. Jotenkin nämä kaksi asiaa ei mahdu mun päähän että siis ääretön laajenee, eli siis laajeneminenhan tarvitsee jotkut reunat kuitenkin että se laajeneminen voidaan todeta ja siis minne se laajenee jos se on ääretön. Aaaaaaaaa!!!!!
Joo mä oon kanssa saanut itseni psykoosin partaalle miettiessäni näitä asioita. Esimerkiksi sitä, että mistä kaikki alkoi kun ei ollut vielä mitään. No jos ei ennen kaikkeutta ollut mitään, niin mitä se "ei mitään" sitten oli? Pelkkää mustaa pimeyttä? Mutta onhan sekin jotain, se on sitä mustaa, pimeyttä, musta on kuitenkin väri. Mitä on "ei mitään"? Whaaat? Ilmankos ihmiset nykyään masentuu ja sekoaa. Ennen vanhaan sentään piti vain keskittyä hengissä pärjäämiseen ja uskottiin johonkin maahisiin ja muihin metsien satuolentoihin. Kai tämä on sitä, että tieto lisää tuskaa. Onhan moni tiedemieskin seonnut lopulta. Enkä yhtään ihmettele koska taviskin sekoaa näitä asioita miettiessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kellua on aika erikoinen verbi murikalle joka kiitää kaasupallon ympäri 107 200 kilometrin tuntinopeudella.
Juu, melkoista kyytiä mennään.
Joku jossain jolloinkin on sanonut, että me mennään (siis Maapallo) vähän niin kuin silmät kiinni, kaasu pohjassa ja ilman minkään valtakunnan vakuutusta eteenpäin - ja niinhän se on, koska muuta ei voida. Kyllähän jo pystytään suurimpien murikoiden liikeradat ennustamaan, mutta eipä niille vielä oltaisi pystytty mitään tekemään, jos vaikka törmäyskurssilla oltaisiin oltu. Ja lisäksi aina tulee yllätyksiä, esim. niin tummia kohteita, että ne havaitaan varsin myöhään tai sitten Jupiterin ja Saturnuksenkin takaa tulevia kappaleita, joita ei vain havaita nykyvälineillä kuin vasta kun ne ohittavat Jupiterin (tai Saturnuksen).
Onneksi avaruudessa on sellaiset mittasuhteet, että noin ihmisen näkökannalta katsoen avaruus on vain yhtä tyhjyyttä. Niin kuin juuri tuo Andromedan ja Linnunradan tuleva törmääminen (n, 200-250 miljoonan vuoden kuluttua) - se ei ole niin dramaattista kuin miltä se kuulostaa ja miltä se hyvin kaukaa katsottuna varmasti tulee näyttämään. Kaukaa se näyttäisi kahden ison galaksin toistensa läpi suhahtamiselta tosta noin vaan, mutta ei, niitä kumpaakin galaksia lähtee seuraamaan häntänä tähtivirta ja ei ne pääsekään toistensa ohi, vaan jäävät painovoiman ansiosta tanssimaan keskenään, kunnes lopulta kiihtyvällä nopeudella loppuspiraalissa mustat aukot yhdistyvät ja muodostuu vähitellen 'rauhallinen' iso ellipsigalaksi. Yksittäisellä tähdellä ja sen planeetoilla ei välttämättä huomattaisi sen ihmeellisempiä asioita, kaikki tapahtuu niin hitaasti, koska kaikki on niin helvetin suurta.
Pienoinen nollavirhe tuossa törmäämisessä. Minua viisaammat ovat arvioineet, että se hässäkkä alkaisi vasta 2-4 miljardin vuoden päästä, joten vielä kerkiää muutaman viikonlopun bilettämään ja parit kesälomatkin pitää.
Tässä on myös hyvä video joka auttaa laittamaan omat asiat perspektiiviin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Katsoin youtubesta yhden pätkän, jossa kuvattiin valtavasti nopeutettuna (Heh, ei siis reaaliajassa) maailmankaikkeuden vaiheet aina synnystä jonnekin hamaan "loppuun" asti. Se oli aivan loistavasti tehty video. Omat ongelmat menivät perspektiiviin.
Miten tän videon löytää? Haluaisin katsoa.
Faith kirjoitti:
Tieteellisille asiantuntijoillekin maailmankaikkeus on mysteeri.
Mystikoille asia on kumminkin ihan yksiselitteisen kirkas. Nostradamus on tätä asiaa yksinkertaisesti selvittänyt. Sen kun lukee ja ymmärtää lukemansa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua on aina haitannut se kun avaruus on ääretön ja silti se laajenee. Jotenkin nämä kaksi asiaa ei mahdu mun päähän että siis ääretön laajenee, eli siis laajeneminenhan tarvitsee jotkut reunat kuitenkin että se laajeneminen voidaan todeta ja siis minne se laajenee jos se on ääretön. Aaaaaaaaa!!!!!
Joo mä oon kanssa saanut itseni psykoosin partaalle miettiessäni näitä asioita. Esimerkiksi sitä, että mistä kaikki alkoi kun ei ollut vielä mitään. No jos ei ennen kaikkeutta ollut mitään, niin mitä se "ei mitään" sitten oli? Pelkkää mustaa pimeyttä? Mutta onhan sekin jotain, se on sitä mustaa, pimeyttä, musta on kuitenkin väri. Mitä on "ei mitään"? Whaaat? Ilmankos ihmiset nykyään masentuu ja sekoaa. Ennen vanhaan sentään piti vain keskittyä hengissä pärjäämiseen ja uskottiin johonkin maahisiin ja muihin metsien satuolentoihin. Kai tämä on sitä, että tieto lisää tuskaa. Onhan moni tiedemieskin seonnut lopulta. Enkä yhtään ihmettele koska taviskin sekoaa näitä asioita miettiessä.
Oikeastaan edes aikaa ei ole olemassa, on vain sarja perättäisiä tapahtumia joka tulkitaan ajan kulumiseksi. Emme ymmärrä edes kunnolla ajan käsitettä.
Vierailija kirjoitti:
Kävin nuorena Australiassa ja luulin että siellä kävellään pää alaspäin mutta siellä oli kaikki samassa asennossa kuin täälläkin.
Kuka on määrännyt sen että Australia on maapallon alanurkalla
ja Suomi ylhäällä kun eihän avaruudessa ole ilmansuuntia
eikä ylä ja ala-avaruutta.
Ja se ihmetyttää että maapallon akseli on hieman vinossa
eli pallo on koko ajan vähän kallellaan!
Kuka sen määrittelee missä on avaruuden pohjois ja etelänapa?!!
Ja mitenniin vinossavittu!
Vinossa auringon suhteen. Maapallo pyörii akselinsa ympäri, eli se "akseli" on kiertoradan ja auringon suhteen vinossa. Navat määräytyy myös akselista eri pyörimisestä. Pohjois- ja Etelä- on tietty vaan sovittuja juttuja, kuten ylä- ja alapuolella, jotka tulee eurooppalaisesta näkövinkkelistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kellua on aika erikoinen verbi murikalle joka kiitää kaasupallon ympäri 107 200 kilometrin tuntinopeudella.
Juu, melkoista kyytiä mennään.
Joku jossain jolloinkin on sanonut, että me mennään (siis Maapallo) vähän niin kuin silmät kiinni, kaasu pohjassa ja ilman minkään valtakunnan vakuutusta eteenpäin - ja niinhän se on, koska muuta ei voida. Kyllähän jo pystytään suurimpien murikoiden liikeradat ennustamaan, mutta eipä niille vielä oltaisi pystytty mitään tekemään, jos vaikka törmäyskurssilla oltaisiin oltu. Ja lisäksi aina tulee yllätyksiä, esim. niin tummia kohteita, että ne havaitaan varsin myöhään tai sitten Jupiterin ja Saturnuksenkin takaa tulevia kappaleita, joita ei vain havaita nykyvälineillä kuin vasta kun ne ohittavat Jupiterin (tai Saturnuksen).
Onneksi avaruudessa on sellaiset mittasuhteet, että noin ihmisen näkökannalta katsoen avaruus on vain yhtä tyhjyyttä. Niin kuin juuri tuo Andromedan ja Linnunradan tuleva törmääminen (n, 200-250 miljoonan vuoden kuluttua) - se ei ole niin dramaattista kuin miltä se kuulostaa ja miltä se hyvin kaukaa katsottuna varmasti tulee näyttämään. Kaukaa se näyttäisi kahden ison galaksin toistensa läpi suhahtamiselta tosta noin vaan, mutta ei, niitä kumpaakin galaksia lähtee seuraamaan häntänä tähtivirta ja ei ne pääsekään toistensa ohi, vaan jäävät painovoiman ansiosta tanssimaan keskenään, kunnes lopulta kiihtyvällä nopeudella loppuspiraalissa mustat aukot yhdistyvät ja muodostuu vähitellen 'rauhallinen' iso ellipsigalaksi. Yksittäisellä tähdellä ja sen planeetoilla ei välttämättä huomattaisi sen ihmeellisempiä asioita, kaikki tapahtuu niin hitaasti, koska kaikki on niin helvetin suurta.
Pienoinen nollavirhe tuossa törmäämisessä. Minua viisaammat ovat arvioineet, että se hässäkkä alkaisi vasta 2-4 miljardin vuoden päästä, joten vielä kerkiää muutaman viikonlopun bilettämään ja parit kesälomatkin pitää.
Entä tarvitseeko öljyä säästää? Eikö ne kaupan muovikassit tuhoudu tuolloinkaan? Onko pääministerimme SDP:stä vielä tuolloin? Opettajani sanoi että vuosiluku ilmoitetaan neljällä numerolla, oliko hän siis kenties väärässä? Kuka päivittää Suomen tietojärjestelmät jos syntymävuosi ei ole nelinumeroinen? Onko Apotti-järjestelmä saatu toimimaan ja Helsinki saanut maksamattomien palkkojen korot laskettua?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävin nuorena Australiassa ja luulin että siellä kävellään pää alaspäin mutta siellä oli kaikki samassa asennossa kuin täälläkin.
Kuka on määrännyt sen että Australia on maapallon alanurkalla
ja Suomi ylhäällä kun eihän avaruudessa ole ilmansuuntia
eikä ylä ja ala-avaruutta.
Ja se ihmetyttää että maapallon akseli on hieman vinossa
eli pallo on koko ajan vähän kallellaan!
Kuka sen määrittelee missä on avaruuden pohjois ja etelänapa?!!
Ja mitenniin vinossavittu!
Vinossa auringon suhteen. Maapallo pyörii akselinsa ympäri, eli se "akseli" on kiertoradan ja auringon suhteen vinossa. Navat määräytyy myös akselista eri pyörimisestä. Pohjois- ja Etelä- on tietty vaan sovittuja juttuja, kuten ylä- ja alapuolella, jotka tulee eurooppalaisesta näkövinkkelistä.
Puhutaanko eteläisellä pallonpuoliskolla sitten yläpääjuttuja, jos eivät käytä eurooppalaista näkövinkkeliä?
Vierailija kirjoitti:
Mua on aina haitannut se kun avaruus on ääretön ja silti se laajenee. Jotenkin nämä kaksi asiaa ei mahdu mun päähän että siis ääretön laajenee, eli siis laajeneminenhan tarvitsee jotkut reunat kuitenkin että se laajeneminen voidaan todeta ja siis minne se laajenee jos se on ääretön. Aaaaaaaaa!!!!!
Mulla on tää sama. Olen siis DI ja harrastan tähtitiedettä ja ymmärrän tämän tieteellisesti täysin. Mutta sitten mulle tulee just tuo sama tunne että universumilla on pakko olla rajat vastassa jossain, pakko olla rajat! Ja kun ajattelee ettei olenaan niin aaargh! Pää räjähtää!
Joskus kuulin jostain sellaisen psykologisen selityksen että ihmisen aivot on rajatussa tilassa pääkopan sisällä ja siksi ne ei hyväksy äärettömyyttä ;)
Tuosta kannattaakin ahistua, ihan kunnolla. Siitä on hirveästi hyötyä. Sekä sinulle että yhteiskunnalle.
Me ollaan kaikki astronautteja juukelin suuressa avaruusaluksessa. Se on aika hienoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua on aina haitannut se kun avaruus on ääretön ja silti se laajenee. Jotenkin nämä kaksi asiaa ei mahdu mun päähän että siis ääretön laajenee, eli siis laajeneminenhan tarvitsee jotkut reunat kuitenkin että se laajeneminen voidaan todeta ja siis minne se laajenee jos se on ääretön. Aaaaaaaaa!!!!!
Joo mä oon kanssa saanut itseni psykoosin partaalle miettiessäni näitä asioita. Esimerkiksi sitä, että mistä kaikki alkoi kun ei ollut vielä mitään. No jos ei ennen kaikkeutta ollut mitään, niin mitä se "ei mitään" sitten oli? Pelkkää mustaa pimeyttä? Mutta onhan sekin jotain, se on sitä mustaa, pimeyttä, musta on kuitenkin väri. Mitä on "ei mitään"? Whaaat? Ilmankos ihmiset nykyään masentuu ja sekoaa. Ennen vanhaan sentään piti vain keskittyä hengissä pärjäämiseen ja uskottiin johonkin maahisiin ja muihin metsien satuolentoihin. Kai tämä on sitä, että tieto lisää tuskaa. Onhan moni tiedemieskin seonnut lopulta. Enkä yhtään ihmettele koska taviskin sekoaa näitä asioita miettiessä.
Oikeastaan edes aikaa ei ole olemassa, on vain sarja perättäisiä tapahtumia joka tulkitaan ajan kulumiseksi. Emme ymmärrä edes kunnolla ajan käsitettä.
No jos kokeilet sitä, että ajattelet aikaa ennen Sannan bilettämistä, ja sitten sen jälkeistä aikaa - sytyttääkö?
Ei tuohon pysty kukaan vastaamaan. Äärettömyydestä tai äärellisyydestäkin on vain teorioita.