Lue keskustelun säännöt.
Vanhemmilla muutto ja soittivat, että pitää tulla katsomaan haluanko jotain..
17.08.2022 |
Soittivat myöhään illalla asiasta ja aluksi kieltäydyin todeten etten tarvitse mitään. Vaatimalla vaativat, että tulisin heti huomenna paikanpäälle katsomaan. Suostuin pitkin hampain kun muistelin, että siellä voisi joku lamppu tai matto olla, jonka voisin ottaa. Kun saavuin paikalle isä (80v) oli katsonut minulle valmiiksi sellaista jonka VOIN SAADA. Tätä korostettiin. Pienessä pahvilaatikossa oli vanhoja satunnaisia ruuveja, jotka oli kerännyt jostain, varsi-imuri ilman laturia ja muutama käytetty pensseli. Tässä kaikki. Suutuin tästä todella. Heillä on talo täynnä arvotavaraa, ovat hyvin varakkaita ja tämä tuntui suorastaan ve etuilulta. Lähdin pois sanomatta mitään.
Jälkeenpäin pohdin mikä tässä oli tarkoitus, että illalla soitetaan ja vaaditaan paikalle ja tarjotaan roskaa? Onko kellään käynyt vastaavaa? Yritän ymmärtää, mutta suututtaa.
Kommentit (191)
Vanhoilla on ihan erilainen suhde tavaraan. Meidän näkökulmasta ikävää käytöstä mutta kannattaa jättää omaan arvoonsa. Eivät he tajua mitään uusien laitteiden energiatehokkuudesta tai siitä ettei jotkut vanhat lasit kiinnosta kun kaupasta saa uusia hienompia halvalla. Heidän nuoruudessa tavaraa oli vähemmän ja se maksoi. Nyt tursuaa joka puolelta tavaraa joka ei edes maksa juuri mitään vrt.entisajan tavaroihin ja näyttää kivalta ja modernilta. Ei siinä rikkiläiset vanhat lasit tai ikivanha kellastunut 90-luvun mikro kiinnosta, ja ihan ymmärrettävästi. Mutta ei nuo vanhukset sitä tajua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voitaisko rojukeskustelu lopettaa?
Ap, sanot, ettei vanhempasi ole ennen olleet tuollaisia vaan mukavia? Heidät pitäisi saada lääkärille, mieluiten jollekin geriatrille. Sun pitäis ennakolta kertoa tuokin episodi sille lekurille ja hän voisi hoitaa heitä sen mukaan. Mutta mitenkäs sen teet? On vaikeampaa kuin rojujen roskiin laitto!
Rojusta tässä oli kyse eikä v ittumaisten vanhempien terveydestä.
Osa 90v vanhuksistakin kyllä tietää mitä tekee/sanoo!
Mulla tulossa sama tilanne. Mieheni lähtee vanhempiensa luo selvittämään, mistä he haluavat eroon eli
antaa meille. Käytiin keskustelu siitä, että mitään rikkinäistä tai karseaa et ota meille.
Hienoa kamaa kyllä on, mutta niitä tuskin meille annetaan.
Vierailija kirjoitti:
Omatkin vanhempani olivat pihejä, eivätkä olisi mistään hinnasta antaneet omastaan. Eivät auttaneet mitenkään rahallisesti tai antaneet tavaroita elinaikanaan. Lapsetkin sai lahjaksi jotain halvinta mahdollista, tyyliin sukat ja yhden tikkarin. Sain kyllä sitten 60 vuotiaana heiltä kivan perinnön, mutta kyllä silti ärsytti se että elinaikanaan eivät penniäkään antaneet, kun sitä olisi tarvittu silloin kun lapset oli pieniä. Ei melkein eläkeläisellä ole samalla tavalla kuluja ja kaikki on jo hankittu. Kuolinpesän siivoaminenkin oli melkoinen vaiva, kun kaikkea oli säästetty ja paljon jäi myös pakkauksissaan ollutta käyttämätöntä uutta tavaraa jostain 80-luvulta. Aika monta roskalavallista tuli tehtyä, samoin lahjoituksia. Kumpa olisivat elinaikanaan pistäneet kiertoon kun tavara oli ajankohtaista.
Eikö ihmisillä ole ikääntyessään oikeus elää oman näköistä elämää, ilman että pitää miettiä miten aikuisilla jälkeläisillä olisi iäkkäiden vanhempien kuoleman jälkeen mahdollisimman mukavaa? Kuolinsiivous ja omaisuus ennakkoperintönä poisannettu kuuskymppisenä, ettei vaan ole aikuisille lapsille vaivaksi?
Mun mieskin sai kivan yllätyslaatikon :) Olivat ihan tohkeissaan, että muistan ottaa laatikko mukaan. En voinu muuta kun nauraa, kun laatikko kotona avattiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan näitä "tarinoita elävästä elämästä" tavallaan kivakin lukea. Silti mietin että millainen ihminen keskustelee tällaisesta perheen sisäisestä pikku ongelmasta ventovieraiden ihmisten kanssa. Eikö ole omia ystäviä lainkaan? Tuosta aloittajan tyylistä voi tosin päätellä että välit omiin sisaruksiin, joiden kanssa tämän tyyppisiä juttuja olisi luontevaa naureskella, on katkaistu aikaa sitten. Ei sitten tällekään hyppelihiirelle tullut mieleen vaikka auttaa todella iäkkäitä vanhempiaan.
Sehän tuollaisissa "lahjoituksissa" on taka-ajatuksena, että tytär tai poika osallistuu muuttamiseen, ja sitten myöhemmin voi vaatia jotain näiltä lapsilta, "kun ovat saaneet niin arvokkaita esineitä vanhemmiltaan."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onhan näitä "tarinoita elävästä elämästä" tavallaan kivakin lukea. Silti mietin että millainen ihminen keskustelee tällaisesta perheen sisäisestä pikku ongelmasta ventovieraiden ihmisten kanssa. Eikö ole omia ystäviä lainkaan? Tuosta aloittajan tyylistä voi tosin päätellä että välit omiin sisaruksiin, joiden kanssa tämän tyyppisiä juttuja olisi luontevaa naureskella, on katkaistu aikaa sitten. Ei sitten tällekään hyppelihiirelle tullut mieleen vaikka auttaa todella iäkkäitä vanhempiaan.
En minä kehtaa ystävilleni tai työkavereilleni kertoa, että minulla on tällaiset kahjot vanhemmat. Alkavat äkkiä pitää minuakin hulluna.
Se on myös läheisteni intimiteettisuojaa. En kerro heidän persoonapiirteisiin liittyviä yksityisasioita sellaisille, jotka voivat myöhemmin tunnistaa kyseisen henkilön.
Vanhempani saivat jostain halvalla kaksi hienoa 60-nojatuolia. Huomasin käydessäni että nuohan on keräilykamaa ja arvokkaita. Seuraavalla kerralla ne olivat hävinneet. Vanhempien kuoleman jälkeen löytyivät ladosta piilotettuina. Homeessa ja rotanulosteissa. Samassa rakennuksessa oli yli 300 mehutölkkiä (osa tyhjiä).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aiheen vierestä, mutta mun lapsuudenkodin ullakolla on laatikko, johon oli jo 80-luvulla merkitty "Huonoja pipoja". Siis HUONOJA jo silloin, ja silti säästetty vintillä :D :D :D Aina muutaman vuoden välein talven tullen isäni soittaa ja kysyy, olisiko meidän lapsilla pipoille tarvetta...! Ei ole, eikä tule.
Miksi valehtelet?
Siis jo 80-luvulla tuo laatikko oli olemassa, eli 40v sitten! ja yhä vaan isukki soittelee MUUTAMAN VUODEN välein pipoja tarjotakseen!
isipappa soitti esim. 60v
sitten 64v
sitten 67v
sitten 71v
jne jne
Vierailija kirjoitti:
Vanhempani saivat jostain halvalla kaksi hienoa 60-nojatuolia. Huomasin käydessäni että nuohan on keräilykamaa ja arvokkaita. Seuraavalla kerralla ne olivat hävinneet. Vanhempien kuoleman jälkeen löytyivät ladosta piilotettuina. Homeessa ja rotanulosteissa. Samassa rakennuksessa oli yli 300 mehutölkkiä (osa tyhjiä).
AHNEELLE IHAN OIKEIN
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan näitä "tarinoita elävästä elämästä" tavallaan kivakin lukea. Silti mietin että millainen ihminen keskustelee tällaisesta perheen sisäisestä pikku ongelmasta ventovieraiden ihmisten kanssa. Eikö ole omia ystäviä lainkaan? Tuosta aloittajan tyylistä voi tosin päätellä että välit omiin sisaruksiin, joiden kanssa tämän tyyppisiä juttuja olisi luontevaa naureskella, on katkaistu aikaa sitten. Ei sitten tällekään hyppelihiirelle tullut mieleen vaikka auttaa todella iäkkäitä vanhempiaan.
En minä kehtaa ystävilleni tai työkavereilleni kertoa, että minulla on tällaiset kahjot vanhemmat. Alkavat äkkiä pitää minuakin hulluna.
Se on myös läheisteni intimiteettisuojaa. En kerro heidän persoonapiirteisiin liittyviä yksityisasioita sellaisille, jotka voivat myöhemmin tunnistaa kyseisen henkilön.
Hulluhan sinä ootkin, palstalla tunnettu.
Vierailija kirjoitti:
Mun mieskin sai kivan yllätyslaatikon :) Olivat ihan tohkeissaan, että muistan ottaa laatikko mukaan. En voinu muuta kun nauraa, kun laatikko kotona avattiin.
Olivathan lapset vieressä oppia ottamassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voitaisko rojukeskustelu lopettaa?
Ap, sanot, ettei vanhempasi ole ennen olleet tuollaisia vaan mukavia? Heidät pitäisi saada lääkärille, mieluiten jollekin geriatrille. Sun pitäis ennakolta kertoa tuokin episodi sille lekurille ja hän voisi hoitaa heitä sen mukaan. Mutta mitenkäs sen teet? On vaikeampaa kuin rojujen roskiin laitto!
Rojusta tässä oli kyse eikä v ittumaisten vanhempien terveydestä.
Osa 90v vanhuksistakin kyllä tietää mitä tekee/sanoo!
Hyvin on kasvatus mennyt perille. Ethän ole lisääntynyt?
Vierailija kirjoitti:
Omatkin vanhempani olivat pihejä, eivätkä olisi mistään hinnasta antaneet omastaan. Eivät auttaneet mitenkään rahallisesti tai antaneet tavaroita elinaikanaan. Lapsetkin sai lahjaksi jotain halvinta mahdollista, tyyliin sukat ja yhden tikkarin. Sain kyllä sitten 60 vuotiaana heiltä kivan perinnön, mutta kyllä silti ärsytti se että elinaikanaan eivät penniäkään antaneet, kun sitä olisi tarvittu silloin kun lapset oli pieniä. Ei melkein eläkeläisellä ole samalla tavalla kuluja ja kaikki on jo hankittu. Kuolinpesän siivoaminenkin oli melkoinen vaiva, kun kaikkea oli säästetty ja paljon jäi myös pakkauksissaan ollutta käyttämätöntä uutta tavaraa jostain 80-luvulta. Aika monta roskalavallista tuli tehtyä, samoin lahjoituksia. Kumpa olisivat elinaikanaan pistäneet kiertoon kun tavara oli ajankohtaista.
Voi sinua raukkaa kun jouduit ihan vielä kuolinpesän raivaamaan! Ei vanhemmillasi ollut mitään pakkoa jakaa omaisuuttasi sinulle, kun lapsesi olivat pieniä. Olisit hankkinut rahat itse !
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun isälläni miljoonaomaisuus. Isänsä kuoli ja jätti n. 30 tuhatta perintöä. Emme saaneet veljeni kanssa mitään, se meni isälleni. Sitä pidän outona. 😄
Tottakai lapsi perii isänsä eivätkä isoisää lapsenlapset, kun vaarin oma jälkeläinen on vielä elossa.
Eihän tuosta ollut kyse. mutta ei sialle helmiä. Mieti itse.
Ei niin, tai tuossa tapauksessa porsaille.
Ylipäätään tuo että jos on jo kerran sanonut että ei halua mitään, niin aletaan vaatimaan että tule katsomaan. Olisit ottanut "paskan" vastaan, siinä olisi ollut heille joululahja valmiina. Pahviloota "paskoineen" kauniiseen joulupakettiin.
Vierailija kirjoitti:
Ylipäätään tuo että jos on jo kerran sanonut että ei halua mitään, niin aletaan vaatimaan että tule katsomaan. Olisit ottanut "paskan" vastaan, siinä olisi ollut heille joululahja valmiina. Pahviloota "paskoineen" kauniiseen joulupakettiin.
Just näin. V ttumaisilla vanhemmilla kun tuppaa olemaan vielä v ttumaisemmat lapset. Entäpäs sitten ne lapsenlapset :oooooooo
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ylipäätään tuo että jos on jo kerran sanonut että ei halua mitään, niin aletaan vaatimaan että tule katsomaan. Olisit ottanut "paskan" vastaan, siinä olisi ollut heille joululahja valmiina. Pahviloota "paskoineen" kauniiseen joulupakettiin.
Just näin. V ttumaisilla vanhemmilla kun tuppaa olemaan vielä v ttumaisemmat lapset. Entäpäs sitten ne lapsenlapset :oooooooo
No, jälkimmäiset kai aikanaan sitä itteensä laatikossa lahjoittaa.
Eihän tuosta ollut kyse. mutta ei sialle helmiä. Mieti itse.