Miten joku voi elää koko elämänsä yksin

Minä olen jo 58 v nainen. Elän yksin maaseudulla, koirani kanssa. Omistan pienen mökin, järven rannalla. Kalastan, metsästän, kasvatan vihannekset. Teen takkapuita. En kaipaa turhien ihmisten seuraa, enkä mitään kulutushysteriaa. Voin paremmin kuin koskaan. Pärjään yksin.

Ei mitenkään pysty elämään koko elämäänsä yksin. Jos ei pariin vuorokauteen syntymisensä jälkeen saa äidiltään maitoa, niin henki pois. Liian lepsu otsikko taas ketjulla.

Sukupuuttomme edetessä yksin olevien määrä kasvaa.  EK:laiset kätyreineen saivat voittonsa,  riistäjät menestyivät. mutta kansamme katoaa Jopa maailman mitassa. Tahti kiihtyy.

Kun ei ole vaihtoehtoja niin pakkohan se on

Vierailija kirjoitti:

Kenellä on huomioiva ja älykäs mies ja suhde, josta romantiikka ei ole kuollut?

Tai nainen.

Vierailija kirjoitti:

Ajatteletko, että saadakseen tuota kaikkea mainitsemaasi, pitäisi tyytyä mihin vaan?

Tämä 100 % .

Vierailija kirjoitti:

Hyvin. Ikää 43.

velipoikani pongattiin koulusta suoraan isoon firmaan, pääsi muutamien vuosien päästä johtavaan 

asemaan, oli säästäväinen, osti alle nelikymppisenä 200 m2 uuden omakotitalon käteisellä,

jätti ikäisenäsi eli 43v työnsä jäi jäi elelemään sijoituksillaan ja koroilla.

fiksu, hyvin käyttäytyvä, siisti, ulkonäössä ei mitään vikaa,

pystyy keskustelemaan asiasta kuin asiasta, tietää paljon.

ei ole koskaan tietääkseni ollut sen enempää mies kuin naissuhteissakaan.

on meistä viidestä sisaruksesta ainoa naimaton.

Eipä ole koskaan tullu kysyttyä, miksi haluaa elää yksin.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen jo 58 v nainen. Elän yksin maaseudulla, koirani kanssa. Omistan pienen mökin, järven rannalla. Kalastan, metsästän, kasvatan vihannekset. Teen takkapuita. En kaipaa turhien ihmisten seuraa, enkä mitään kulutushysteriaa. Voin paremmin kuin koskaan. Pärjään yksin.

joo viiskasi,

entä kun olet kasivitonen, jos elät, onko kivaa yksin

Vierailija kirjoitti:

Kenellä on huomioiva ja älykäs mies ja suhde, josta romantiikka ei ole kuollut?

Minulla. Näemme harvemmin joten suhde pysyy hyvänä.

Monesti mieskin kyöhnää viereen,jos haluaa seksiä..ei sitä oikeeta hellyyttä/läheisyyttä aina saa kun haluis

Vierailija kirjoitti:

Miten niin tyytyy? Ihminenhän on Raamatun mukaan luotu Jumalan kuvaksi. On vain yksi Jumala. Ihminen on luotu olemaan yksin.  Jumala on henki. (Joh. 4:24) Henki yksin tekee eläväksi, lihasta ei ole mitään hyötyä. (Joh. 6:63)

ihminenhän on lähinnä apinankaltaisesta oliosta kehittyny,

joten minkähän näköinen Jumala sitten oli, jos oikein kuvakseen ihmisen loi

Aloituksessa esitetty pohdinta on poikkeuksellisen mielenkiintoinen, mutta niin moniulotteinen ja monta eri puolta sisältävä, että tämän palstan tila ei sen ruodintaan taida riittää. Se kun riippuu niin monista eri asioista, kunkin ihmisen erilaisista luonteen ja persoonallisuuden piirteistä, siitä, onko intro, vai ekstrovertti, elämän historiassa tapahtuneista asioista ja siellä tapahtuneista kokemuksista. Hormonitkin ja ikäkin vaikuttaa asiaan. Sosiaalinen ympäristö, se miten sosiaalinen ihminen on. Ja onpa se tuuristakin kiinni, sattuuko löytämään sen "oikean".

Mutta kyllä sitä voi elää koko elämänsä yksinkin ja viettää ihan tyydyttävää, sisältörikasta ja hyvää elämää. Ehkä jopa paremminkin. 

Miksi on väärin tyytyä olemaan yksin, varsinkin jos kukaan vähänkään varteenotettava ei sinusta edes kiinnostu? Ennemmin myöntää itselleen tosiasiat kuin elättelee toiveita ja hajottaa itseään juoksemalla kullin perässä ja kukaan mies ei kuitenkaan välitä susta pätkän vertaa.

Olemalla sovinnolla yksin on paljon helpompaa hyväksyä totuus. Voihan sitä silti jättää takaoven raolleen jos joku jonain päivänä tuleekin sieltä huhuilemaan, mutta aika epätodennäköistä se on. Yleensä se menee niin että jos ei nuorenakaan ole ollut haluttua seuraa, ei se tilanne iän myötä ainakaan parane. Varsinkaan jos olet nainen.

Tosi monen ON PAKKO eivätkä he siihen kuole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen jo 58 v nainen. Elän yksin maaseudulla, koirani kanssa. Omistan pienen mökin, järven rannalla. Kalastan, metsästän, kasvatan vihannekset. Teen takkapuita. En kaipaa turhien ihmisten seuraa, enkä mitään kulutushysteriaa. Voin paremmin kuin koskaan. Pärjään yksin.

joo viiskasi,

entä kun olet kasivitonen, jos elät, onko kivaa yksin

Ei ole herkkua kun vanhuusvaivat ja vakavat sairaudet iskee. Kukaan ei tue, kukaan ei auta. Siinä paljon mökit ja takkapuut hyödytä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen jo 58 v nainen. Elän yksin maaseudulla, koirani kanssa. Omistan pienen mökin, järven rannalla. Kalastan, metsästän, kasvatan vihannekset. Teen takkapuita. En kaipaa turhien ihmisten seuraa, enkä mitään kulutushysteriaa. Voin paremmin kuin koskaan. Pärjään yksin.

joo viiskasi,

entä kun olet kasivitonen, jos elät, onko kivaa yksin

Jos olisi mies ollut, se olisi jo kuollut kuitenkin. En harrasta poikasia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen jo 58 v nainen. Elän yksin maaseudulla, koirani kanssa. Omistan pienen mökin, järven rannalla. Kalastan, metsästän, kasvatan vihannekset. Teen takkapuita. En kaipaa turhien ihmisten seuraa, enkä mitään kulutushysteriaa. Voin paremmin kuin koskaan. Pärjään yksin.

joo viiskasi,

entä kun olet kasivitonen, jos elät, onko kivaa yksin

Vanhoista miehistä tuppaa tulemaan ensin pulaa. Naisena en ottaisi kun n. 10 v. nuoremman miehen tai yhä nuoremman.  Vanha ukonjäärä voi olla raskas omaishoitaa. Kun maamme lisäksi sukeltaa, niin yhä vaikeampi on saada apuja.

Vierailija kirjoitti:

Miksi on väärin tyytyä olemaan yksin, varsinkin jos kukaan vähänkään varteenotettava ei sinusta edes kiinnostu? Ennemmin myöntää itselleen tosiasiat kuin elättelee toiveita ja hajottaa itseään juoksemalla kullin perässä ja kukaan mies ei kuitenkaan välitä susta pätkän vertaa.

Olemalla sovinnolla yksin on paljon helpompaa hyväksyä totuus. Voihan sitä silti jättää takaoven raolleen jos joku jonain päivänä tuleekin sieltä huhuilemaan, mutta aika epätodennäköistä se on. Yleensä se menee niin että jos ei nuorenakaan ole ollut haluttua seuraa, ei se tilanne iän myötä ainakaan parane. Varsinkaan jos olet nainen.

Eipä se hylkymiehillä ole yhtään erilainen tilanne.

Helposti jää jos olet syntynyt luuseriksi. Minä olen ainakin sellainen.

Kun tietää mistä pitää ja uskaltaa mennä vastavirtaan, hyvin moni haluaisi oikeasti olla lähinnä yksin. Ei muuten pysty olemaan onnellinen, niin että puolet päivästä kuitenkin vituttaisi ja tekee mieli vetää kännit tai polttaa jotain. Mielenrauha riittää, jos sitä oikeasti on.