Miten joku voi elää koko elämänsä yksin

Mikäs tässä on ollessa. En edes osaa kaivata noita, kun ei niitä ole koskaan ollut. Ajatus läheisyydestä oikeastaan ällöttää.

Reissaaminen ympäri maailmaa on oma ratkaisuni. Seksiä olisi kiva harrastaa, mutta vain maksullisilta voisin saada. En kuitenkaan koe sitä hyväksi tavaksi, joten olen ilman.

Kerrankin elämässäni on asiat hyvin enkä kaipaa miestä sotkemaan asioitani.

Kun on puolet elämästään niin elänyt, niin eihän siinä muusta tiedäkään ja helposti menee toinenkin puoli samaan malliin, uskoisin.

Miten niin tyytyy? Ihminenhän on Raamatun mukaan luotu Jumalan kuvaksi. On vain yksi Jumala. Ihminen on luotu olemaan yksin.  Jumala on henki. (Joh. 4:24) Henki yksin tekee eläväksi, lihasta ei ole mitään hyötyä. (Joh. 6:63)

Meinaat siis, että vaikkapa tuolta ruokakaupasta voi vaan pakottaa jonkun tyypin matkaansa ja elämään jatkossa yhdessä?

Tai että sellainen yhteiselo olisi jotenkin nautinto kummallekaan ja olisi parempi kuin elää yksin?

Siihen turtuu mutta suurinta osaa se varmasti satuttaa. Toisen ihmisenläheisyyden ja kosketuksen kaipuu tuntuu melkein fyysisenä kipuna.

Helposti.

En kaipaa, enkä halua parisuhdetta. En myöskään läheisyyttä tai parisuhdeseksiä.

Minulle riittää kerran viikossa tapahtuva maksullinen, ketään loukkaamaton ja kenestäkään riippumaton seksi.

Haluan tilaa ajatella ja elää. Nauttia!

Onko aloituksen tarkoitus lyödä lyötyä? Mitä tyydytystä sellaisesta voi saada?

Vierailija kirjoitti:

Siihen turtuu mutta suurinta osaa se varmasti satuttaa. Toisen ihmisenläheisyyden ja kosketuksen kaipuu tuntuu melkein fyysisenä kipuna.

Joskus harrastin irtoseksi naisen kanssa. No se tuntui tietysti hyvältä. Nukkumaan käydessä nainen kuitenkin kääriytyi peittoonsa. Vielä enemmän kuin seksiä olisin kaivannut että olisin vain saanut tuntea jonkun lähelläni tuon yön ajan. Se on se mitä yksinäisyydessä eniten kaipaat.

ahdistavaa, mutta ei ole vaihtoehtoja. täällä landella ei yksinkertaisesti ole vapaita naisia.

Provohan tämä on mutta itselleni ei ole tärkeintä että saan jotain parisuhteelta. Minulle on tärkeintä antaa. Se tunne että on joku josta välittää ja jolle on tärkeä. Muutenhan vois vaikka kuolla pois heti huomenna.

Itse ihmettelen miten joku sietää jotain samaa rumaa ukkoa kymmeniä vuosia ja jaksaa siihen vielä koskea/harrastaa seksiä. Hyi olkoon. 

Ai kamala.

Miten joku voi koko elämänsä ajan tarkkailla ja pohtia toisten ihmisten elämää. 

Miten? Onko maailmasi rajoittunut niin pahasti, että ainoa ikkuna maailmaan on naapurisi elämän seuraaminen.

Mitä!

Rakkautta, hellyyttä ja seksiä ja niin edespäin. No, kun tätä suomalaista elämänmenoa seuraa, niin onko se sitten juuri tuota se parisuhde? Eikö se ole tappelemista, mustasukkaisuutta, katkeruutta, kiusaamista, vaikeuksia henkisellä tasolla ties millaisia, ja lopulta se seksielämäkin kuolee ja pitää lähteä pettämään tai jotain.

Mitä.

Etkö ole kuullut irtosuhteista... jos niin kuin jonkun yksin elävän elämää mietit.

Pakon edestä, kun en ole löytänyt kumppania. Kyllähän se kosketuksen ja seksin puute tuntuu aivan fyysisenä kipuna. N31

Vierailija kirjoitti:

Mikäs tässä on ollessa. En edes osaa kaivata noita, kun ei niitä ole koskaan ollut. Ajatus läheisyydestä oikeastaan ällöttää.

Mulla on ollut yhden miehen kanssa läheisyyttä ja ennemminkin se oli epämukavaa. Okei, oltiin vääriä toisillemme ja olisi vain pitänyt jatkaa etsimistä, mutta en vaan jaksanut. Kun en oikein tiedä miksi pitäisi, mikä ihmeen pakollisuus se on? Kai uskon johonkin kohtaloon, että se oikea tulee jos niin on tarkoitettu. Ja silloin varmaan se läheisyyskin tuntuu hyvältä kun on myös tunteet mukana.

Koska en saa sellaista naista, joka miellyttäisi. Iso, lihava, elämänkoululainen jolla älykkyysosamäärä 70 ei todellakaan kelpaa. Jos en kouluttautuneena, hyvätuloisena akateemisena saa sellaista, jonka koulutustaso ja älykkyys olisi about samalla tasolla, niin mieluummin elän yksin elämäni. Tyhmää ja vähä-älyistä ei hermot kestä.

M36

Oletko kuullut autismin kirjosta? Osa työssäkäyvistä miehistä on autismin kirjolla. Suurempi osa naisista ei heitä koskaan hyväksyisi eikä huolisi, joten he elävät yksin. Ovat yleensä vaativissa asiantuntija-ammateissa ja hyvätuloisia, mutta se mahdollisesti lievä autismin kirjo karkoittaa naiset. Näin ollen ei ole muita vaihtoehtoja, kuin olla yksin. 

Vierailija kirjoitti:

Provohan tämä on mutta itselleni ei ole tärkeintä että saan jotain parisuhteelta. Minulle on tärkeintä antaa. Se tunne että on joku josta välittää ja jolle on tärkeä. Muutenhan vois vaikka kuolla pois heti huomenna.

Niin no tavallaan tästä juuri on kyse. Ihminen kyllä pystyy elämään ilman hellyyttä ja kosketusta saavana osapuolena, mutta se ettei pysty sitä antamaankaan on paljon pahempaa. Ja siihen auttaa esimerkiksi lemmikit ja läheiset, jos heidän kanssaan on kosketuskulttuuri. Ei ne tietenkään ole sama asia kuin parisuhde, mutta kuten moni jo edellä sanoi, ei se parisuhdekaan takaa mitään tarpeiden tyydytystä. Monessa suhteessa kaikki hellyys ja toisen huomiointi ja lopulta seksikin loppuu kokonaan. Ja se on aika katkera paikka olla ja elää. Mieluummin olen katkera yksin kuin kaksin.