Miten joku voi elää koko elämänsä yksin

Ei ole ikävä munaa eikä mieliharmia, joten elämä on paljon kauniimpaa ja seesteisempää ilman toista sukupuolta.

Saa olla 100 % sitä, mitä on eikä tarvitse esittää tai teeskennellä muuta.

Elämä ilman miestä on juurikin voimaannuttavaa, kun kaikki muu olisi muuten vain paskaa.

(Yleisesti, ei toki yleistäen 🖤).

Vierailija kirjoitti:

Helposti jää jos olet syntynyt luuseriksi. Minä olen ainakin sellainen.

Niinhän se on. Pitää olla realisti ja elää elämänsä omista lähtökohdistaan.

Näin ollen myös moni toisen sukupuolen edustajista jäänee ilman kumppania.

Itse eläisin mielelläni. Ei ole vaan vara erota.

Sanon vaan kirjoitti:

kiltti mies ei naisille kelpaa mutta pahis miehellä on kymmeniii naisia elämänsä aikana. Kiltillä miehellä ei ole yhtään. Niin se vaan on suomessa.

Mutta siitä pahismiehestä ei ole kumppaniksi yhdellekään niista naisista, tai ehkä jopa kaikille yhdeksi vuodeksi kullekin. Hakevat sitten eroa väkivaltaisuuden, epäluotettavuuden ja/tai päihteiden takia.

Itsepähän valitsitte. Pitäkää tunkkinne.

Joillekin se vaan on pakko, kun kumppania ei löydy. Ja yksinolo on myös vähän ns. self-fulfilling prophecy; kerran kun päätyy yksin, monen on vaikea siitä enää rohkaistua deittailemaan ja sitten hups onkin kulunut 20 vuotta sinkkuna vaikka kovasti kaipaisi rakkautta.

Jos ei vaan löydä helposti kumppania. Itse on ollut pakko myöntää ja tietysti ihmetellä,miten tässä näin on käynyt vaikka seurallinen ihminen aina olen ollut ja joskus enemmänkin elätellyt toiveita hyvästä,onnellisesta,elämänmittaisesta parisuhteesta. Niin menneen parisuhteen jälkeen löytääkin itsensä sinkkuna jo monetta vuotta. Toiveet ja haaveet ei kohdanneetkaan niinkuin piti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen jo 58 v nainen. Elän yksin maaseudulla, koirani kanssa. Omistan pienen mökin, järven rannalla. Kalastan, metsästän, kasvatan vihannekset. Teen takkapuita. En kaipaa turhien ihmisten seuraa, enkä mitään kulutushysteriaa. Voin paremmin kuin koskaan. Pärjään yksin.

joo viiskasi,

entä kun olet kasivitonen, jos elät, onko kivaa yksin

Useimmiten 85-vuotiaan naisen mies on vielä huonommassa kunnossa kuin nainen itse, usein naiset toimii omaishoitajana miehelleen, sepä vasta kivaa elämää on jos itse alkaa olla huonossa kunnossa ja pitää vielä toimia hoitajana toiselle... ei kiitos

Vierailija kirjoitti:

Sanon vaan kirjoitti:

kiltti mies ei naisille kelpaa mutta pahis miehellä on kymmeniii naisia elämänsä aikana. Kiltillä miehellä ei ole yhtään. Niin se vaan on suomessa.

Mutta siitä pahismiehestä ei ole kumppaniksi yhdellekään niista naisista, tai ehkä jopa kaikille yhdeksi vuodeksi kullekin. Hakevat sitten eroa väkivaltaisuuden, epäluotettavuuden ja/tai päihteiden takia.

Itsepähän valitsitte. Pitäkää tunkkinne.

Valitsen ehdottomasti mieluummin vuoden mielenkiintoisen miehen kanssa kuin koko elämän tylsimyksen kanssa. Enkä valita. 

Todella hyvin, 47 v mies. Muutama pika suhde ja ei ole kaipuuta yhtään mihinkään noista,. Kiva olla niin kuin halua tai on olematta..

Jos olisin saanut jonkinlaisen lyhyen parisuhteen vaikka 20-vuotiaana, niin tuskin olisin sellaista enää sen jälkeen halunnut.

Miten niin miten se on mahdollista? Ensin jäin ilman kavereita, sitten 18-vuotiaana alkoi krooninen unettomuus joka johti syrjäytymiseen. Eikä mulla ollut pitkään aikaan mitään käsitystä miten naisia isketään, kun nettikään ei ollut sitä mitä se on nykyään.

Kysy Robinson Crusoelta.

Jos nyt saisin valita, en lähtisi parisuhteeseen. Näin keski-ikäisenä ymmärrän että rakkaus ja onni löytyvät omasta sisimmästä, eivät toisesta ihmisestä. Ei pidä etsiä täydentävää ja puuttuvaa palasta suhteista vaan pitää löytää täyteys ja onni yksin. Suhteet johtavat useimmiten vain sydänsuruihin ja epätoivoon silloin kun niihin ryhtyy väärin perustein.

Vierailija kirjoitti:

Jos nyt saisin valita, en lähtisi parisuhteeseen. Näin keski-ikäisenä ymmärrän että rakkaus ja onni löytyvät omasta sisimmästä, eivät toisesta ihmisestä. Ei pidä etsiä täydentävää ja puuttuvaa palasta suhteista vaan pitää löytää täyteys ja onni yksin. Suhteet johtavat useimmiten vain sydänsuruihin ja epätoivoon silloin kun niihin ryhtyy väärin perustein.

Ei kaikilla käy huonosti. Tunnen pariskuntia jotka ovat olleet yhdessä vuosikymmeniä ja ovat edelleen umpirakastuneita. Sen kyllä huomaakin heistä, ihan jo siitä kuinka he toisiaan katsoo ja että se kohtelu on todella toista kunnioittavaa. Mutta harvinaista sellainen on. Ja mikä olisikaan ollessa sellaisessa parisuhteessa, jossa molemminpuolinen kunnioitus säilyy? Eihän silloin ole mitään syytä erota. Itse en vaan ole koskaan kokenut sellaista. Vain sitä, että itse kunnioitan miestä, mutta hänellä se hiipuu hyvinkin nopeasti. Ei siinä sitten yksin jaksa panostaa parisuhteeseen, kun toisella osapuolella se on sijalla: ööö, pitäisikö suakin joskus huomioida? Ja parempi olla yksin kuin huonossa suhteessa. Vaikkei tämä yksinolo ole ihan mun juttu. En todellakaan haluaisi olla yksin. Olen kuitenkin melko varma, että en tule koskaan löytämään sellaista miestä/parisuhdetta mitä haluan, jossa mies arvottaa minut ja yhteisen aikamme yhtä korkealle kuin minä. Joten parempi myöntää tosiasiat ja olla vain yksin.

Itse en ymmärrä miten joku pystyy harrastamaan

seks iä.

Kaikki ihmiset eivät pidä (ikävästä) seurasta tai kosketuksesta.

Minä viihdyn niin erinomaisesti yksin, että pelkkä OK-suhde, jossa olostellaan, ei riitä. Olen ollut koko elämäni yksin, joten mikäs tässä. Parisuhteen pitää jotenkin parantaa jo nykyisen hyvän elämäni elämänlaatua paremmaksi ja vielä ei ole tullut sellaista miestä vastaan, joka olisi parempi tuossa rinnalla kuin poissa siitä.

Vierailija kirjoitti:

Itse en ymmärrä miten joku pystyy harrastamaan

seks iä.

Eihän se olekaan kivaa kuin sen oikean kanssa. Paitsi jotkut ovat niin eläimiä, että kuka tahansa kelpaa.

Vierailija kirjoitti:

Miksi sun kysymyksessä on oletus että kaikki ihmiset haluaa olla parisuhteessa, just tuo kuinka joku "tyytyy olemaan yksin" Monille se ei ole tyytymistä vaan juuri sitä mitä aidosti haluaa. 

Kaikki lauseet vauvalla, missä esiintyy sana "tyytyy" on provoilua. Tyytyy siihen ja tähän. 

Se vaan, kun elämä on kaikin puolin epätäydellistä ja ihmiset erityisesti. KUn vähän ikää tulee, useimmat alkavat tajuta että todelliset arvot ovat aineettomia ja ihmissuhteiden suola ja sokeri juuri siinä, että ollaankin kaksi eri ihmistä JA HYVÄKSYTÄÄN se. Opitaan toisen erilaisuuden kautta, jos siis vaivaudutaan edes tajuamaan se, että toinen on erillinen ja erilinen, eikä hän ole olemassa minua tyydyttääkseen.

Mutta tiedän jo, että on valtavasti sitä sakkia, joka välittömästi kaappaa nuo asiat omiin tarkoitusperiinsä ja vääntää ylipäänsä kaiken kieroksi. Vain siksi että se on ainoa mihin he pystyvät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en ymmärrä miten joku pystyy harrastamaan

seks iä.

Eihän se olekaan kivaa kuin sen oikean kanssa. Paitsi jotkut ovat niin eläimiä, että kuka tahansa kelpaa.

Ei kuka tahansa, mutta hyvin moni voi olla kiinnostava. Tuota tilaa kutsutaan aikuisuudeksi, jossa ei enää haavailla satuolennoista. Ihmisyys kiinnostaa, toisen olemus ja tarina. Ei lähdetä mistään pisteyttämisistä. Ihmisiä ei aseteta jatkuvasti kilpailuasetelmiin keskenään. Heidät voi tajuta ihan omista lähtökohdistaan ja juuri se voi kiinnostaa.