En ymmärrä miten ihmiset jaksavat ns. "ruuhkavuosia"... Hirveää pyöritystä aamusta iltaan.

No joo. On ollut raskasta joskus. Valvomiset ja sairastelut on aina rankkoja jos ja kun niitä on. Pikkulapsiaika oli tuskastuttavan aikataulutettua. 

Mutta muuten ollaan perusterveitä, kumpikin vanhempi tekee 6-7 tunnin työpäivää, eikä lapsilla ole paljon harrastuksia/pääsevät niihin itse. Mutta tokikaan elämämme ei  täytä ylemmän keskiluokan kriteerejä asuinalueen, uran tai lasten tavoitteellisten harrastusten suhteen. Monille se järjetön kiire on itse aiheutettua, kun kaikki pitää saada.

Olen ehkä niin matalaenerginen ihminen, että en näe ruuhkavuosien kiirettä itse aiheutettuna. Ajatuskin työn ja aivan tavallisen pikkulapsiarjen yhdistämisestä tuntuu uuvuttavalta. Vaikka siitä poistaisi harrastusrumban ja täydellisyyden tavoittelun sekä palkkaisi siivoojan kotiin. 

Vierailija kirjoitti:

Aika aikaa kutakin.

t. 17- ja 20-vuotiaan äiti

Tämä! On todella ihmeellistä, että nykyään, kun tietoa on rajattomasti saatavilla, on olemassa nuoria aikuisia, joille YLLÄTYKSENÄ tulee, että vauva valvottaa, kotityöt rasittavat, tuntuu että on kiinni lapsessa joka tunti, yhden ihmisen tulot ovat vähemmän kuin kahden, lapsettomat kaverit eivät välttämättä ymmärrä lapsiperheen arkea, j.n.e. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten ihmiset ovat nykyään niin heikkoa tekoa?

 

No luepa tuota "onko teidät lapsena jätetty.." -ketjua niin huomaat miten paljon helpompaa ja huolettomampaa vanhemmuus oli ennen. Lapset jätettiin tosi usein oman onnensa nojaan ja sitä pidettiin ihan normaalina. Nykyään olisi joka toinen aiempien sukupolvien normaalina pitämä asia käytännössä heitteillejättö.  Nykyajan vanhemmat ovat kovassa prässissä ja suurennuslasin alla, virheitä ei saa tulla ja lapsia on vahdittava ihan joka hetki silmä kovana. Siihen päälle isovanhemmat jotka eivät hoida lapsenlapsia mutta jotka tarvitsevat lastensa apua hoitamaan kaikki raskaammat asiat omakotitalossa josta ei voi raihnaisenakaan muuttaa helpompaan asuntoon. Koska kyllähän ne lapset auttelee. Heidän omat vanhemmat kuukahtivat nuorempina tai kärrättiin vanhainkotiin pois jaloista.

Ei ihme että stressaa.

Tämä. Nyt asiaa on myös tutkittu ja lopputulema on, että nykyvanhemmuus on terveysriski ja kohtuuttoman raskasta. Ihannevanhempi on _kaikkivoipa_.

Vierailija kirjoitti:

Ruuhkavuodet=syy uhriutua 

uhrivuodet

Vierailija kirjoitti:

Tämän takia en hankikaan lapsia ennen kuin olen tukevasti omalla alalla, josta oikeasti tykkään. Kamala ajatus tehdä työtä, josta ei pidä kaiken muun lisäksi. 

tee töitä kunnes joudut hautaan sillä se on selkeästi sinulle rakkaampaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämän takia en hankikaan lapsia ennen kuin olen tukevasti omalla alalla, josta oikeasti tykkään. Kamala ajatus tehdä työtä, josta ei pidä kaiken muun lisäksi. 

Sama täällä. Olisi kamala ajatus tehdä päivisin työtä, josta ei tykkää varsinkin kun mielekkäitä harrastuksia ei ehdi ruuhkavuosissa toteuttaa työn vastapainona. Minulle on tärkeää kiinnittyä vahvasti oman alan työelämään ensin, silläkin riskillä että jään lapsettomaksi. 

Ja lopulta jäät.

Vierailija kirjoitti:

Olen ehkä niin matalaenerginen ihminen, että en näe ruuhkavuosien kiirettä itse aiheutettuna. Ajatuskin työn ja aivan tavallisen pikkulapsiarjen yhdistämisestä tuntuu uuvuttavalta. Vaikka siitä poistaisi harrastusrumban ja täydellisyyden tavoittelun sekä palkkaisi siivoojan kotiin. 

mutta jos jättää työn pois niin jää jopa luppo aikaa.

Eipä ne kiireet aina ole itsestä kiinni. Meille tuli kouluterkan lappuun ruksi siitä, kun ei kolmasluokkalaisella ollut vielä ohjattua harrastusta. Siis että siihen asiaan kehotettiin meitä kiinnittämään huomiota. En tiedä mitä olisi tapahtunut, jos lapsi ei olisi halunnut ikinä alkaa harrastaa mitään ohjattua. Tilanne on kyllä sen jälkeen "korjaantunut" itsestään. Ihmettelen eniten sitä miten ihmisten aika riittää useamman lapsen harrastuksiin kuljettamiseen. Se tuntuu olevan olettamus ja jopa vaatimus, että lapset harrastaa.

Ei ihmiset jaksakaan. Sen takia syntyvyys laskee. Pelkästään työelämä on muuttunut niin kuormittavaksi, että ei sen päälle jaksa mitään toista työpäivää kotona.