En ymmärrä miten ihmiset jaksavat ns. "ruuhkavuosia"... Hirveää pyöritystä aamusta iltaan.
Hyvä jos joku jaksaa, mutta ite en kyllä jaksais ikinä tollasta Tarviin niin paljon omaa aikaa. Jo pelkkä normaali työpäivä kuormittaa liikaa.
Kommentit (64)
Olen ehkä niin matalaenerginen ihminen, että en näe ruuhkavuosien kiirettä itse aiheutettuna. Ajatuskin työn ja aivan tavallisen pikkulapsiarjen yhdistämisestä tuntuu uuvuttavalta. Vaikka siitä poistaisi harrastusrumban ja täydellisyyden tavoittelun sekä palkkaisi siivoojan kotiin.
Vierailija kirjoitti:
Aika aikaa kutakin.
t. 17- ja 20-vuotiaan äiti
Tämä! On todella ihmeellistä, että nykyään, kun tietoa on rajattomasti saatavilla, on olemassa nuoria aikuisia, joille YLLÄTYKSENÄ tulee, että vauva valvottaa, kotityöt rasittavat, tuntuu että on kiinni lapsessa joka tunti, yhden ihmisen tulot ovat vähemmän kuin kahden, lapsettomat kaverit eivät välttämättä ymmärrä lapsiperheen arkea, j.n.e.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ihmiset ovat nykyään niin heikkoa tekoa?
No luepa tuota "onko teidät lapsena jätetty.." -ketjua niin huomaat miten paljon helpompaa ja huolettomampaa vanhemmuus oli ennen. Lapset jätettiin tosi usein oman onnensa nojaan ja sitä pidettiin ihan normaalina. Nykyään olisi joka toinen aiempien sukupolvien normaalina pitämä asia käytännössä heitteillejättö. Nykyajan vanhemmat ovat kovassa prässissä ja suurennuslasin alla, virheitä ei saa tulla ja lapsia on vahdittava ihan joka hetki silmä kovana. Siihen päälle isovanhemmat jotka eivät hoida lapsenlapsia mutta jotka tarvitsevat lastensa apua hoitamaan kaikki raskaammat asiat omakotitalossa josta ei voi raihnaisenakaan muuttaa helpompaan asuntoon. Koska kyllähän ne lapset auttelee. Heidän omat vanhemmat kuukahtivat nuorempina tai kärrättiin vanhainkotiin pois jaloista.
Ei ihme että stressaa.
Tämä. Nyt asiaa on myös tutkittu ja lopputulema on, että nykyvanhemmuus on terveysriski ja kohtuuttoman raskasta. Ihannevanhempi on _kaikkivoipa_.
No joo. On ollut raskasta joskus. Valvomiset ja sairastelut on aina rankkoja jos ja kun niitä on. Pikkulapsiaika oli tuskastuttavan aikataulutettua.
Mutta muuten ollaan perusterveitä, kumpikin vanhempi tekee 6-7 tunnin työpäivää, eikä lapsilla ole paljon harrastuksia/pääsevät niihin itse. Mutta tokikaan elämämme ei täytä ylemmän keskiluokan kriteerejä asuinalueen, uran tai lasten tavoitteellisten harrastusten suhteen. Monille se järjetön kiire on itse aiheutettua, kun kaikki pitää saada.