Lue keskustelun säännöt.
Saimme lapsen, ja mies ei hyväksy sitä, että muutuin sen jälkeen
17.08.2022 |
Arvomaailmani, kiinnostuksen kohteeni, asiat mitä elämässä ylipäätään arvostan ja joita elämääni haluan muuttui aika täysin kun saimme lapsen. Lapsi muutti minut ja vanhemmuus muutti minut. En tarkoita nyt, että olisin muuttunut vain lapsesta puhuvaksi gugguuwimmaäidiksi, jonka elämä täyttyy kestoilusta. Ei mitään sellaista sentään. Mutta mies ei suostu hyväksynään sitä, että ihmisenä muutuin ja elämässä arvostamani asiat muuttui. Hän ei muuttunut isyyden myötä. Lapsi on jo kolme. Ja mies yhä tuntuu jotenkin loukkaantuneelta siitä, että muutuin näin paljon. Pettyneeltä ainakin. Käykö näin usein?
Kommentit (59)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinähän ne lapset teit ja synnytit. Miehelle ei ole ilmestynyt kuin 3 alaikäistä kämppistä. Projekti on ollut sinun ja tietysti myös muutos. Naisen kuuluukin muuttua kun saa lapset ja miehen kuuluu se ymmärtää että hänellä on useampi eri nainen yhdessä naisessa.
On myös perheitä joissa ne lapset ovat miehen toive. Projekti kuitenkin päätyy naiselle.
Minä en innostunut kestovaipoista (hyi) tai jauhamaan itse ruokia lapsen joka aterille ja tämä oli miehelle joku pettymys.
Työtänikään en vaihtanut sellaiseksi että voisin viedä lasta päiväkotiin joka hänelle valittiin.
Että voi se mies myös pettyä siitä ettei toinen muutu ja saa itse pestä kakkarättejä jotka välttämättä halusi ostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten muutuit?
Tämä. Ap ei osannut kertoa edes ketjun pääasiaa. En ostaisi häneltä autoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten muutuit?
Tämä. Ap ei osannut kertoa edes ketjun pääasiaa. En ostaisi häneltä autoa.
Miksi aloittajan muuttuminen on ketjun pääasia, kun käsittääkseni aloituksessa kysyttiin onko näin käyny muille, onko yleistä
Vierailija kirjoitti:
No kai se riippuu siitä muutoksesta. Tottakai prioriteetit muuttuvat elämässä lapsen myötä tai pitäisi. Ja maailmaakin voi katsella enemmän "vanhemman silmin". Se on ihan normaalia, ja enemmän huolettaa, jos mikään ei muutu.
Mutta sitten jos olet täysin omistautunut lapselle, et koskaan tee miehen kanssa mitään, puhutte vain lapsesta tms niin ymmärrän miestä.
Vanhemmuus on tasapainoilua monien tarpeiden kanssa.
En juuri puhu lapsestani, en miehelleni ellei ole jotain tärkeää enkä kavereillenikasn. Tietenkin jos joku kysyy niin kerron, mutta en tunne tarvetta puhua lapsista. Enkä lapsiin liittyvistä asioista. En sillä tavalla ole missään äitiyskuplassa, että puhuisin vain lapsista. Ap
Olen vahvasti sitä mieltä että jos itse huomaa itsessään suuren muutoksen on se todennäköisesti tietoinen muutos.
Menetin yhden ystäväni näin. Hurahti johonkin "terveysjuttuun" ja alkoi höpöttämään elämänmuutoksesta (joka ei mennyt oikeasti terveempään suuntaan) lopulta ei ollut enää mitään yhteistä arvopohjaa, ei mitään puhuttavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten muutuit?
Tämä. Ap ei osannut kertoa edes ketjun pääasiaa. En ostaisi häneltä autoa.
Miksi aloittajan muuttuminen on ketjun pääasia, kun käsittääkseni aloituksessa kysyttiin onko näin käyny muille, onko yleistä
No on se vähän olennaista että onko ap muuttunut ikinegatiiviseksi änkyräksi, joka ei ole hymyillyt vuoteen, puolimieliseksi pirihulluksi kartsalla, vai että tykkääkö hän nykyään enemmän aamu- vai iltakävelyistä.
Minä tykkään nykyään enemmän iltakävelyistä ja jos se ei olisi puolisollani ok pitäisin häntä kontrolloivana ja voisin kertoa aplle, että nuivaa on. Jos tykittäisin suoneen ja mollaisin tahdissa muita niin sitten minulla ei ole tähän keskusteluun kamalasti annettavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten muutuit?
Tämä. Ap ei osannut kertoa edes ketjun pääasiaa. En ostaisi häneltä autoa.
Miksi aloittajan muuttuminen on ketjun pääasia, kun käsittääkseni aloituksessa kysyttiin onko näin käyny muille, onko yleistä
Ai onko yleistä että pettyy jos puoliso muuttuu toiseksi henkilöksi kuin se johon rakastui? Onko tämä piilokamera?
AP houkutteli miehen ansaan ja abracadabra - ei ollut mitään, mitä esitti olevansa. Olisin (ja olinkin) itsekin pettynyt. Meillä muutos tapahtui vihkiäisissä. Pitäkää tunkkinne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yritän kuvata vähän miten muutuin. Ennen lapsen saamista raha ja omaisuuden kerryttäminen oli minulle tärkeitä asioita. Enää ei yhtään, vaan nykyään pelkät ihmiset, ihmissuhteet ja niiden laatu merkitsee. Ennen lasta olin kiinnostunut muutamista ehkä joillain tavalla vähän vaarallisemmusta harrastuslajeista, enää ei kiinnosta ne yhtään enkä jaksaisi niistä kuullakaan mitään, ihan muut lajit ja harrastukset kiinnostaa, sellaiset rauhalliset ja turvalliset. Ennen lasta tykkäsin käydä telttailemassa vaikka jossain leirintäalueella ja lomailla siten, nyt en suostu niin alkeellisiin oloihin mitenkään. Jne. Miehen mielestä olen ihan eri ihminen. Omasta mielestäni muutos ei nyt niin kauhean radikaali sentään ole. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten muutuit?
Tämä. Ap ei osannut kertoa edes ketjun pääasiaa. En ostaisi häneltä autoa.
Miksi aloittajan muuttuminen on ketjun pääasia, kun käsittääkseni aloituksessa kysyttiin onko näin käyny muille, onko yleistä
Ai onko yleistä että pettyy jos puoliso muuttuu toiseksi henkilöksi kuin se johon rakastui? Onko tämä piilokamera?
AP houkutteli miehen ansaan ja abracadabra - ei ollut mitään, mitä esitti olevansa. Olisin (ja olinkin) itsekin pettynyt. Meillä muutos tapahtui vihkiäisissä. Pitäkää tunkkinne.
Joo - vaikka haistankin tässä pientä ikävää incel-vibaa - niin omituinen kysymys että mitä väliä miten toinen muuttuu.
Jos ei nyt ihan pelkän ulkonäön tai statuksen perässä ole suhteeseen hakeutunut, niin todellakin sen ihmisen arvot ja luonne ovat juuri ne mihin syvästi rakastutaan, joiden ympäröimänä halutaan olla loppuelämä. Jos se katoaa, on ihan validi kysymys miettiä, miksi enää olen hänen kanssaan, miksi hän minun? Hän ei ole sama ihminen kuin ennen.
Nähdäkseni apn mies suorastaan haluaa ratkoa kriisiä, kun kertoo, että on pettynyt. Onko ap muuttunut, koska on väsynyt? Itse lopettanut rakastamisen? Masentunut? Kaikki asioita, jotka voivat luoda täyskäännöksen, ja joista hyvä puoliso haluaa kysyä ja joissa tukea.
On asioita jotka voidaan muuttaa, mutta jos apn koko maailmankuva on kääntynyt ympäri vain koska maailmaan on tullut lapsi, niin se on jo vaikeampaa.
Tietenkin jos apn suuri muutos on etteivät seksihalut ole entiset lapsen syntymän jälkeen tjsp ohimenevää ja ymmärrettävää, sitten tämä on epäreilua. Tästä syystä muutoksen luonne olisi syytä tietää.
Se, joka erosi muuttuneesta miehestä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun mieheni myös muuttui. Hän ei enää halua tehdä ikinä mitään hauskaa. Lapsi menee kaiken edelle. Ei edes kerran vuodessa halua mennä vaikka kuuntelemaan jotain artistia. Lapsi on jo teini. Juuri sanoi, ettei mene enää montaa vuotta, kun lapsi on 18v. En tiedä, nyhjääkö sittenkin vain kotona.
No silloin tietysti vika on miehessä, josta tuli tylsä. Mutta ap:n täsmälleen samanlaisessa tapauksessa hänessä ei ole vikaa, vaan silloinkin vika on miehessä, joka "ei kasvanut isyyteen", kuten heti ensimmäisistä vastauksista luimme.
On tämä palsta kyllä nerokas paikka, ei voi muuta sanoa. :D
Vierailija kirjoitti:
Yritän kuvata vähän miten muutuin. Ennen lapsen saamista raha ja omaisuuden kerryttäminen oli minulle tärkeitä asioita. Enää ei yhtään, vaan nykyään pelkät ihmiset, ihmissuhteet ja niiden laatu merkitsee. Ennen lasta olin kiinnostunut muutamista ehkä joillain tavalla vähän vaarallisemmusta harrastuslajeista, enää ei kiinnosta ne yhtään enkä jaksaisi niistä kuullakaan mitään, ihan muut lajit ja harrastukset kiinnostaa, sellaiset rauhalliset ja turvalliset. Ennen lasta tykkäsin käydä telttailemassa vaikka jossain leirintäalueella ja lomailla siten, nyt en suostu niin alkeellisiin oloihin mitenkään. Jne. Miehen mielestä olen ihan eri ihminen. Omasta mielestäni muutos ei nyt niin kauhean radikaali sentään ole. Ap
Okei, ymmärrän. Tämä on aika harmaan rajalla. Miehellä on ehkä ikävä yhteistä aikaanne, hulluttelua, mutta olet oikeassa, muutos ei ole niin radikaali, että sen pitäisi olla valtava kynnyskysymys, jos rakkaus on yhä olemassa. Saati syyllistyksen aihe.
Olisiko sinun mahdollista joustaa jostain noista mielenkiinnoista? Ymmärrän, että pikkulapsen äitinä vaaralliset lajit voivat nyt tuntua sinulle vastuuttomilta, mutta ehkä tuota telttailua voisit välillä kokeilla, se on korkeintaan epämukavaa ja yhdistää kuitenkin teitä historiassanne, ymmärtääkseni. Se ei ole huono harrastus lapsellekaan - ehkä siitä voisi jopa muotoutua isän ja lapsen juttu parissa vuodessa ja sinä voit jäädä tekemään jotain omaan makuusi sopivampaa, ihan rauhassa.
Se, joka jätti muuttuneen miehen (tämäkö minun nimimerkkini nyt sitten on)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yritän kuvata vähän miten muutuin. Ennen lapsen saamista raha ja omaisuuden kerryttäminen oli minulle tärkeitä asioita. Enää ei yhtään, vaan nykyään pelkät ihmiset, ihmissuhteet ja niiden laatu merkitsee. Ennen lasta olin kiinnostunut muutamista ehkä joillain tavalla vähän vaarallisemmusta harrastuslajeista, enää ei kiinnosta ne yhtään enkä jaksaisi niistä kuullakaan mitään, ihan muut lajit ja harrastukset kiinnostaa, sellaiset rauhalliset ja turvalliset. Ennen lasta tykkäsin käydä telttailemassa vaikka jossain leirintäalueella ja lomailla siten, nyt en suostu niin alkeellisiin oloihin mitenkään. Jne. Miehen mielestä olen ihan eri ihminen. Omasta mielestäni muutos ei nyt niin kauhean radikaali sentään ole. Ap
Okei, ymmärrän. Tämä on aika harmaan rajalla. Miehellä on ehkä ikävä yhteistä aikaanne, hulluttelua, mutta olet oikeassa, muutos ei ole niin radikaali, että sen pitäisi olla valtava kynnyskysymys, jos rakkaus on yhä olemassa. Saati syyllistyksen aihe.
Olisiko sinun mahdollista joustaa jostain noista mielenkiinnoista? Ymmärrän, että pikkulapsen äitinä vaaralliset lajit voivat nyt tuntua sinulle vastuuttomilta, mutta ehkä tuota telttailua voisit välillä kokeilla, se on korkeintaan epämukavaa ja yhdistää kuitenkin teitä historiassanne, ymmärtääkseni. Se ei ole huono harrastus lapsellekaan - ehkä siitä voisi jopa muotoutua isän ja lapsen juttu parissa vuodessa ja sinä voit jäädä tekemään jotain omaan makuusi sopivampaa, ihan rauhassa.
Se, joka jätti muuttuneen miehen (tämäkö minun nimimerkkini nyt sitten on)
Voin minä kohteliaisuudesta telttailemaan kerean tai kaksi mennä, mutta en pysty näyttelemään siellä, että nauttisin siitä vaan minusta varmasti näkyy, että inhoan koko asiaa, vaikka en mitään negatiivista edes sanoisi ja yrittäisin suhtautua positiivisesti. Olen joutunut valvomaan vauvan kanssa niin paljon, että melkein sairastuin siitä ja siksi minussa on syvä inho kaikkea hankalaa nukkumista kohtaan. Ja teltassa nukkuminen on hankalaa, ollut aina, ennen silti tykkäsin telttailla. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten muutuit?
Tämä. Ap ei osannut kertoa edes ketjun pääasiaa. En ostaisi häneltä autoa.
Miksi aloittajan muuttuminen on ketjun pääasia, kun käsittääkseni aloituksessa kysyttiin onko näin käyny muille, onko yleistä
Ai onko yleistä että pettyy jos puoliso muuttuu toiseksi henkilöksi kuin se johon rakastui? Onko tämä piilokamera?
AP houkutteli miehen ansaan ja abracadabra - ei ollut mitään, mitä esitti olevansa. Olisin (ja olinkin) itsekin pettynyt. Meillä muutos tapahtui vihkiäisissä. Pitäkää tunkkinne.
Onko oikeasti ihmisen muuttumattomana pysyminen joku yleinen oletusarvo?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten muutuit?
Tämä. Ap ei osannut kertoa edes ketjun pääasiaa. En ostaisi häneltä autoa.
Miksi aloittajan muuttuminen on ketjun pääasia, kun käsittääkseni aloituksessa kysyttiin onko näin käyny muille, onko yleistä
Ai onko yleistä että pettyy jos puoliso muuttuu toiseksi henkilöksi kuin se johon rakastui? Onko tämä piilokamera?
AP houkutteli miehen ansaan ja abracadabra - ei ollut mitään, mitä esitti olevansa. Olisin (ja olinkin) itsekin pettynyt. Meillä muutos tapahtui vihkiäisissä. Pitäkää tunkkinne.
Onko oikeasti ihmisen muuttumattomana pysyminen joku yleinen oletusarvo?
Ei, mutta sillä on tietenkin väliä, miten muuttuu. Parempaankin voi muuttua, myös merkittävästi huonompaan. Kyllä näistä asioista saa olla mielipide.
Ihminen muuttuu koko ikänsä ja elämäntapahtumat ja tilanteet muokkaavat ihmisistä isomminkin.
On silti luonnollista että miestäsi harmittaa. Jos haluatte selviytyä yhdessä ja jatkaa perheenä, teidän pitää keskustella vakavasti ja ottaa huomioon toistenne tarpeet. Ilman sitä liitytte ennwnpitkään erotilastoihin.
Tietenkin saa muuttua eikä siitä saa suuttua.
Meillä vähän samanlainen tilanne. Itse kasvoin äitiyteen ja tietenkin se muuttaa elämää ja ihmistä paljonkin. Mies jatkaa elämäänsä kuten ennenkin, kuin lapseton olisi melkein, eikä ymmärrä miksi minä en jatka elämääni kuin ennenkin. En osaa auttaa, vertaistukea täältä vain.
Vierailija kirjoitti:
Yllättävää että nainen keksii tekosyitä millä perustelee omaa muuttumista ja kitisee kun mies ei hyväksy sitä että nainen on täysin eri ihminen kenen kanssa alkoi seurustelemaan tai sitten se toinen vaihtoehto on että alkaa kauhea valitus kun mies ei muutu naisen mukana kun nainen haluaa muuttua. Jos mies muuttuisi mukavasta ja huomioivasta itsekkääksi ja omahyväiseksi niin naiset jättävät saatteella että olet muuttunut eri ihmiseksi kuin se kenen kanssa aloin seurustelemaan. Onko nyt tosiaan niin että nainen saa muuttua aina kun itse haluaa ja miehen on vain hyväksyttävä asia muttaies saa muuttua ainoastaan jos nainen sitä haluaa ja vaatii?
Varmaan jokainen subjektiivisesti ajattelee, että minä saan muuttua, mutta ei välttämättä silti pysty hyväksymään toisen muutosta. Ei se liity sukupuoleen mitenkään, yhtä hyvin tässä ap:n aloituksessa voisi olla sukupuolet toisinkin päin.
Haluaako erota?