Lue keskustelun säännöt.
Saimme lapsen, ja mies ei hyväksy sitä, että muutuin sen jälkeen
17.08.2022 |
Arvomaailmani, kiinnostuksen kohteeni, asiat mitä elämässä ylipäätään arvostan ja joita elämääni haluan muuttui aika täysin kun saimme lapsen. Lapsi muutti minut ja vanhemmuus muutti minut. En tarkoita nyt, että olisin muuttunut vain lapsesta puhuvaksi gugguuwimmaäidiksi, jonka elämä täyttyy kestoilusta. Ei mitään sellaista sentään. Mutta mies ei suostu hyväksynään sitä, että ihmisenä muutuin ja elämässä arvostamani asiat muuttui. Hän ei muuttunut isyyden myötä. Lapsi on jo kolme. Ja mies yhä tuntuu jotenkin loukkaantuneelta siitä, että muutuin näin paljon. Pettyneeltä ainakin. Käykö näin usein?
Kommentit (59)
Minä olen huomannut sellaisen, että joistakin ystävistäni on äitiyden myötä tullut ihan liian aikuisia. Kaikki leikkisyys, hauskuus, jne on poissa. Ai, kamala, jos yhdenkin seurassa ryhtyy lasten kanssa, esim tyynysotaan. Koko maailma romahtaa siinä kohtaan ja auta armias, jos miehessä on lasten kanssa hiukan poikamaisuutta, mitä väliä jos yhtenä iltana jää hampaat pesemättä tai aamupalaksi syödään karkkia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joillekki on vaikea ymmärtää, että ihmiset muuttuu. Elämä on jatkuvaa kasvamista. Aika ikävää, jos tätä ei pysty hyväksymään.
Ei sitä ole vaikea ymmärtää, mutta joskus ne muutokset on sellasia, ettei ihmissuhde enää onnistu.
No sitten ei onnistu. Se on aivan ok ja normaalia.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen huomannut sellaisen, että joistakin ystävistäni on äitiyden myötä tullut ihan liian aikuisia. Kaikki leikkisyys, hauskuus, jne on poissa. Ai, kamala, jos yhdenkin seurassa ryhtyy lasten kanssa, esim tyynysotaan. Koko maailma romahtaa siinä kohtaan ja auta armias, jos miehessä on lasten kanssa hiukan poikamaisuutta, mitä väliä jos yhtenä iltana jää hampaat pesemättä tai aamupalaksi syödään karkkia.
Minulla naksahti juuri toiseen suuntaan. Ennen olin jäykkä ja vakava. Sitten tuli lapset ja suunnilleen yksinkin hypin suojatien valkoiset viivat.
Lapset on paras tekosyy mennä leikkipuistoon keinumaan ja onneksi löytyy kaveri joka samaa mieltä.
Voisihan se myös olla jos oma puoliso olisi tosi vakava ettei hän kestä sitä että leikitään lasten kanssa ruokakaupassa jotain viidakkoseikkailua, ei kaikki sellaista jaksa katsella.
Vierailija kirjoitti:
Joillekki on vaikea ymmärtää, että ihmiset muuttuu. Elämä on jatkuvaa kasvamista. Aika ikävää, jos tätä ei pysty hyväksymään.
Kaikki muutos ei ole aina hyväksi. Ihminen voi muuttua myös negatiiviseen suuntaan. Ap ei nyt oikein antanut mitään tälle keskustelulle millä tavalla hänen arvot, jne ovat muuttuneet.
Ihmiset tykkää rakennella mielikuvia siittä millainen joku toinen ihminen on. Ne mielikuvat ei ikinä voi vastata sitä toista ihmistä, ne on aina vaan mielikuvia. Seurustelun aloittaessa saattaa olla tietynlainen käsitys toisesta, mutta tietenkin seurustelukin muuttaa ihmistä ja se on jatkuvaa syvemmin tutustumista toiseen. Jos tiukasti pitää kiinni siitä "millaisen ihmisen kanssa alkoi seurustelemaan", ei oikeasti seurustele kyseisen ihmisen kanssa, vaan mielikuvan kanssa. Ihminen on jatkuvassa muutoksen tilassa, ja varsinkin noin iso elämän muutos voi hyvinkin muuttaa ihmisen maailmankatsomusta ja arvoja ISOSTI. Jos toinen ei sitä pysty käsittämään ja hyväksymään, niin ei oo näkyvissä kovin ruusuista yhteistä tulevaisuutta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mieheni myös muuttui. Hän ei enää halua tehdä ikinä mitään hauskaa. Lapsi menee kaiken edelle. Ei edes kerran vuodessa halua mennä vaikka kuuntelemaan jotain artistia. Lapsi on jo teini. Juuri sanoi, ettei mene enää montaa vuotta, kun lapsi on 18v. En tiedä, nyhjääkö sittenkin vain kotona.
No mitä ihmettä!? Teinin kanssahan on just parhautta mennä rock-konsertteihin! Oon ollu oman lapsen kanssa katsomassa Madonnaa (ja itse asiassa hänen kauttaan tutustuin Madonnan uudempaan tuotantoon), Imagine Dragonsiä ja 21 Pilotsia (kahteen kertaan, jälkimmäisellä kerralla oli hänen poikaystäväkin mukana) ja Ed Sheerania (tuolle reissulle tuli mieskin, käytiin Tallinnassa). Minusta ihan parhautta!
Miehen kanssa oltiin kahdestaan Rammsteinin konsertissa ja siellä näin, miten jollain vanhemmilla oli teinit mukana <3 Meidän lapsi ei koskaan Rammsteinille lämmennyt, mutta kyllä jotkut ikätoverini veivät teininsä Rammsteinin konserttiin nimenomaan musiikkikasvatuksen nimissä.
Nyt vähän ryhtiliikettä siihen mieheen ja teinien kanssa konsertteihin! Siinä voi tutustua erilaisiin musiikkimakuihin puolin ja toisin. Ja ennen kaikkea niistä jää hienot muistot <3
Tarkoitin sitä, että voitaisiin edes kerran vuodessa tehdä miehen kanssa jotain hauskaa kaksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen huomannut sellaisen, että joistakin ystävistäni on äitiyden myötä tullut ihan liian aikuisia. Kaikki leikkisyys, hauskuus, jne on poissa. Ai, kamala, jos yhdenkin seurassa ryhtyy lasten kanssa, esim tyynysotaan. Koko maailma romahtaa siinä kohtaan ja auta armias, jos miehessä on lasten kanssa hiukan poikamaisuutta, mitä väliä jos yhtenä iltana jää hampaat pesemättä tai aamupalaksi syödään karkkia.
Minulla naksahti juuri toiseen suuntaan. Ennen olin jäykkä ja vakava. Sitten tuli lapset ja suunnilleen yksinkin hypin suojatien valkoiset viivat.
Lapset on paras tekosyy mennä leikkipuistoon keinumaan ja onneksi löytyy kaveri joka samaa mieltä.
Voisihan se myös olla jos oma puoliso olisi tosi vakava ettei hän kestä sitä että leikitään lasten kanssa ruokakaupassa jotain viidakkoseikkailua, ei kaikki sellaista jaksa katsella.
No meillä on juuri näin, itse hupsuttelen lasten kanssa ja leikin ja saan vähän niinkuin elää lapsuutta uudelleen joiltain osin. Mies on vakava ja sääntöihin takertuva ja hänellä meinaa mennä hermo, jos vaikka leikimme hippaa tai päätämme nukkua pöydän alla "retkellä".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joillekki on vaikea ymmärtää, että ihmiset muuttuu. Elämä on jatkuvaa kasvamista. Aika ikävää, jos tätä ei pysty hyväksymään.
Kaikki muutos ei ole aina hyväksi. Ihminen voi muuttua myös negatiiviseen suuntaan. Ap ei nyt oikein antanut mitään tälle keskustelulle millä tavalla hänen arvot, jne ovat muuttuneet.
Niin no jokainen omien kokemustensa pohjalta määrittelee sen positiiviseks tai negatiiviseks. Absoluuttista totuutta sen suhteen ei ole, muutos on vain muutosta.
Mitä väliä asian suhteen on, että saa tietää tarkemmin millainen muutos on tapahtunut? Että pystyy sanomaan kumpi on "oikeassa", mies kun ei hyväksy muutosta vai vaimo kun on muuttunut ns positiivisesti? Minusta sillä ei ole merkitystä, koska aloituksessa kysyttiin käykö näin usein.
Kuten sanottu, riippuu muutoksesta. Jos arvomaailmasi on täysin muuttunut, ymmärrän kyllä ongelman, sillä mikä kahta ihmistä sitoisi enempää yhteen kun jaettu maailmankuva?
Ja aivan liian usein (pahoittelut jos tapuksessasi ei ole näin) se arvomaailma muuttuu jyrkempään ja tuomitsevampaan suuntaan tuoreilla äideillä. Nyrpistelyä, omien valintojen korostamista ja muiden elämänpolkujen aliarvioimista, hyvän äitiyden kilpavarusteluun hurahtamista.
Se on minustakin aika pinnallista. Jos ennen olet ollut hauska, vapaa ja avarakatseinen, ja nyt tuota ylläpuhuttua, en minäkään ehkä näkisi että olet orgaanisesti muuttunut äitiyden myötä vaan koska olet lähtenyt johonkin aivan muuhun sosiaaliseen leikkiin.
Vastapainona: äitiys usein kasvattaa ja se on hienoa, mutta harvaa suoraselkäistä ja omanitsentuntoista se kuitenkaan muuttaa päinvastaiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yllättävää että nainen keksii tekosyitä millä perustelee omaa muuttumista ja kitisee kun mies ei hyväksy sitä että nainen on täysin eri ihminen kenen kanssa alkoi seurustelemaan tai sitten se toinen vaihtoehto on että alkaa kauhea valitus kun mies ei muutu naisen mukana kun nainen haluaa muuttua. Jos mies muuttuisi mukavasta ja huomioivasta itsekkääksi ja omahyväiseksi niin naiset jättävät saatteella että olet muuttunut eri ihmiseksi kuin se kenen kanssa aloin seurustelemaan. Onko nyt tosiaan niin että nainen saa muuttua aina kun itse haluaa ja miehen on vain hyväksyttävä asia muttaies saa muuttua ainoastaan jos nainen sitä haluaa ja vaatii?
Ihminen voi muuttaa vain itseään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinähän ne lapset teit ja synnytit. Miehelle ei ole ilmestynyt kuin 3 alaikäistä kämppistä. Projekti on ollut sinun ja tietysti myös muutos. Naisen kuuluukin muuttua kun saa lapset ja miehen kuuluu se ymmärtää että hänellä on useampi eri nainen yhdessä naisessa.
Vierailija kirjoitti:
Kuten sanottu, riippuu muutoksesta. Jos arvomaailmasi on täysin muuttunut, ymmärrän kyllä ongelman, sillä mikä kahta ihmistä sitoisi enempää yhteen kun jaettu maailmankuva?
Ja aivan liian usein (pahoittelut jos tapuksessasi ei ole näin) se arvomaailma muuttuu jyrkempään ja tuomitsevampaan suuntaan tuoreilla äideillä. Nyrpistelyä, omien valintojen korostamista ja muiden elämänpolkujen aliarvioimista, hyvän äitiyden kilpavarusteluun hurahtamista.
Se on minustakin aika pinnallista. Jos ennen olet ollut hauska, vapaa ja avarakatseinen, ja nyt tuota ylläpuhuttua, en minäkään ehkä näkisi että olet orgaanisesti muuttunut äitiyden myötä vaan koska olet lähtenyt johonkin aivan muuhun sosiaaliseen leikkiin.
Vastapainona: äitiys usein kasvattaa ja se on hienoa, mutta harvaa suoraselkäistä ja omanitsentuntoista se kuitenkaan muuttaa päinvastaiseksi.
Jatkan vielä tästä: olen nimittäin itse eronnut miehestä, joka muuttui. Oli sympaattinen ja empaattinen, ihana mies, joka oli soppajonossakin töissä ja ymmärsi, miten monet asiat vaikuttavat elämänkulkuun.
Seurustelimme, hän opiskeli hyvään ammattiin ja pääsi oikeasti aika tuurilla isänsä kautta todella hyvään työpaikkaan. Olin hirveän ylpeä mutta naps - kaikista yhteisistä ystävistä, jotka tekivät vaikka matalapalkkahommia, olisi nyt pitänyt puhua kuinka heillä ei ole dynamoa.
En halunnut olla suhteessa jossa yhteisenä harrastuksena on taputella itseämme selkään ja mutista muista tai siitä, miten elämäänsä elävät.
Näin asian aina niin, että hänellä kihahti ns kusi hattuun, kun löytyi se asia, jossa hän oli yhteiskunnan silmissä onnistunut. Ja se ei riittänyt, että pärjäsi hyvin, muita piti polkea samalla.
Joillain äideillä myös iskee se, että minä olen hyvä äiti, ja jos joku ei vaikka halua ollenkaan äidiksi tai tykkää yhä samanikäisenä käydä vaikka baareissa, heitä täytyy puolison kanssa yhdessä lytätä tai ainakin latautuneesti kummastella. Ei ole viehättävää.
Edellinen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sinähän ne lapset teit ja synnytit. Miehelle ei ole ilmestynyt kuin 3 alaikäistä kämppistä. Projekti on ollut sinun ja tietysti myös muutos. Naisen kuuluukin muuttua kun saa lapset ja miehen kuuluu se ymmärtää että hänellä on useampi eri nainen yhdessä naisessa.
Sorry, luin 3 lasta, mutta kuitenkin. Nainen muuttuu.
Vierailija kirjoitti:
Yllättävää että nainen keksii tekosyitä millä perustelee omaa muuttumista ja kitisee kun mies ei hyväksy sitä että nainen on täysin eri ihminen kenen kanssa alkoi seurustelemaan tai sitten se toinen vaihtoehto on että alkaa kauhea valitus kun mies ei muutu naisen mukana kun nainen haluaa muuttua. Jos mies muuttuisi mukavasta ja huomioivasta itsekkääksi ja omahyväiseksi niin naiset jättävät saatteella että olet muuttunut eri ihmiseksi kuin se kenen kanssa aloin seurustelemaan. Onko nyt tosiaan niin että nainen saa muuttua aina kun itse haluaa ja miehen on vain hyväksyttävä asia muttaies saa muuttua ainoastaan jos nainen sitä haluaa ja vaatii?
Haluaisitko, että ihmiset pysyvät muuttumattomina? Miksi pidät lapsen saamista "keksittynä tekosyynä" muuttua?
Ite oon sitä mieltä, että toisen muuttumiseen/muuttumattomuuteen ei puututa. Jokainen on sellainen kuin on, jos ei kelpaa, on vapaa lähtemään. Ihmiset useasti on liian innokkaita haluamaan muuttaa toisia, mutta sitten kieltäydytään näkemästä syitä muuttaa itseä.
Vierailija kirjoitti:
Sinähän ne lapset teit ja synnytit. Miehelle ei ole ilmestynyt kuin 3 alaikäistä kämppistä. Projekti on ollut sinun ja tietysti myös muutos. Naisen kuuluukin muuttua kun saa lapset ja miehen kuuluu se ymmärtää että hänellä on useampi eri nainen yhdessä naisessa.
On myös perheitä joissa ne lapset ovat miehen toive. Projekti kuitenkin päätyy naiselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yllättävää että nainen keksii tekosyitä millä perustelee omaa muuttumista ja kitisee kun mies ei hyväksy sitä että nainen on täysin eri ihminen kenen kanssa alkoi seurustelemaan tai sitten se toinen vaihtoehto on että alkaa kauhea valitus kun mies ei muutu naisen mukana kun nainen haluaa muuttua. Jos mies muuttuisi mukavasta ja huomioivasta itsekkääksi ja omahyväiseksi niin naiset jättävät saatteella että olet muuttunut eri ihmiseksi kuin se kenen kanssa aloin seurustelemaan. Onko nyt tosiaan niin että nainen saa muuttua aina kun itse haluaa ja miehen on vain hyväksyttävä asia muttaies saa muuttua ainoastaan jos nainen sitä haluaa ja vaatii?
Haluaisitko, että ihmiset pysyvät muuttumattomina? Miksi pidät lapsen saamista "keksittynä tekosyynä" muuttua?
Ite oon sitä mieltä, että toisen muuttumiseen/muuttumattomuuteen ei puututa. Jokainen on sellainen kuin on, jos ei kelpaa, on vapaa lähtemään. Ihmiset useasti on liian innokkaita haluamaan muuttaa toisia, mutta sitten kieltäydytään näkemästä syitä muuttaa itseä.
Entä jos ap ei halua, että mies lähtee? Eikö silloin ole ihan hyvä miettiä sitä muutosta - mistä se johtuu, haluaako olla se ihminen, joksi on muuttunut. Vastaus voi hyvinkin olla kyllä, ja silloin toisen pitää tehdä johtopäätöksensä.
Vastaus voi myös olla ei - oivallus, että on jossain vaiheessa lähtenyt väärään suuntaan ja ei välttämättä oikein itsekään tunnista itseään enää.
Ihan hyviä asioita pohtia elämän varrella. Jokainen ei ole sellainen kuin on, sekin on oppimisprosessi, tietenkin tiettyyn rajaan asti.
Riippuu siis täysin muutoksesta.
Olisi kiva, jos ap voisi antaa joitain esimerkkejä tuosta muutoksesta.
Vierailija kirjoitti:
Jotkut idioottimiehet eivät pysty käsittämään ja ottamaan vastuuta jälkikasvustaan. Yleensä ovat mammansa passaamia.
Nyt miehen tulisi saada mamma ja jälkikasvu ruotuun. Se ei onnistu jos voimaantunut mamma kastroi henkisesti kumppaninsa, ohjailee ja manipuloi vauva-maniallaan kumppaninsa nurkkaan.
Ennen kuin lapsille ei sanottu "ole hyvä" ja leperrelty vaan komennettiin suoraviivaisesti tulokset oli parempia. Nyt jo tiedostavat lapset kuvaa vanhempiaan someen ja äiti perustelee oikeuksillaan ettei photo-birgittansa lataa kuvia huonolta hetkeltä someen.
Ei sitä ole vaikea ymmärtää, mutta joskus ne muutokset on sellasia, ettei ihmissuhde enää onnistu.