Lue keskustelun säännöt.
5-vuotias poika ollut koko yön kateissa
17.08.2022 |
https://www.is.fi/tampereen-seutu/art-2000009008928.html
Onneksi edes lämmin yö, toivottavasti löytyy kunnossa
Kommentit (157)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisko kännykän ruutu ollut taas tärkeämpi mammalle,kuin penskojen vahtiminen?
”Poika oli mahdollisesti suuttunut jostain tai kyseessä oli lapsen mielijohde. Tällä hetkellä tiedossa ei ole, että tutkinta jatkuisi.”
On siis tarkoituksella lähtenyt pois pihasta ja ollut vastaamatta kun on perään huudettu. Sellaisessa tilanteessa ei paljon auta se, ettei ole vanhemmalla puhelin kädessä.
No kyllä auttaa. Silloin sä huomaat lähdön samantien ja löydät lapsesi.
Mutta kun sinä et tiedä, mihin lapsi lähti. Menikö se talon vai aitan taakse vai lähtikö naapurille päin. Kun valitset väärän etsimispaikan, lapsi saa taas etumatkaa karkureissuunsa.
😅 No mutta ei se lapsi silti tavoittamatta jää vaikka kävisit vajan takana turhaan.
Eihän se ole sinua siellä talon takana odottamassa, vaan on lähtenyt sieltä jo seuraavan näköesteen taakse. Siinä vaiheessa, kun olet katsonut kaikki pihan paikat, lapsi on jo ihan muualla.
No kummasti ne lapset ei ihmisiltä katoa.
Tämä juuri. Jos lapsi oikeasti katoaa ja jää yöksi kateisiin, on se valvonta pettänyt vaikka kuinka olisi uhmakkaasti tai mielijohteesta hävinnyt.
Totta tämä. Mutta kyllä minun arjessa on montakin hetkeä, jolloin tällaisen katoamisen riskin neljävuotiaani kohdalla otan. Hän leikkii aidatulla pihalla, kun olen sisällä vauvan kanssa. Ikkunavalvontaa on, muttei ollenkaan aukottomasti. Hän on myös siaällä, kun itse olen ulkona ja voi tällöinkin halutessaan sompailla ulos ovesta ja pois pihasta huomaamatta.
Sehän on sellainen turvallisuuden jana, johon kukin itsensä sitten vanhempana sijoittaa. Liika vapaus on vaarallista, mutta kyllä myös liiallisella vahtimisella on negatiivisia vaikutuksia lapseen ja perheeseen.
Näin se on. 4v voi ampaista ovesta pihalle vaikka silloin kun olen vessassa. Ei, en ota neljävuotiasta mukaan vessaan tai pidä kesäisinkin kaikkia ovia takalukossa niin ettei lapsi saa itse ovia auki. Kyllä pääsee, jos haluaa. Ei ole halunnut, eikä ole semmoista taipumusta, niin en näe mitään syytä pitää lukkojen takana ja ulkona kädestä joka hetki. Ja vaikka kuinka tekisi mieli pitää lapsi pumpulissa ja tiukassa valvonnassa koko elämä, on vaan lapsen oman edunkin vuoksi joskus vaan uskallettava antaa siimaa. Koskaan ei tule sellaista hetkeä etteikö se voisi saada päähänsä jotain typerää ja satuttaa itseään.
Jos sun lapsi on kädestäpidettävä, sit sä pidät kädestä vaikka hän olisi teini. Jos et, anna jonkun muun tehdä se.
Siitä lapsesta tulee kädestäpidettävä jos ei koskaan päästä irti. Ja niin, minun lapseni on ihan normaali neljävuotias. Kuten kirjoitin, ei ole koskaan osoittanut merkkejä karkailusta niin en näe syytä pitää kädestä kaiken aikaa. Mutta koska kyseessä on ihminen jolla on oma tahto, on tietenkin aina mahdollista että hän saa päähänsä karata. Sitä mahdollisuutta ei voi mitenkään sulkea pois, ei vaikka lapsi olisi kuinka kiltti ja rauhallinen ja luotettava, eikä edes silloin teini-iässäkään. Eikä edes aikuisena itseasiassa.
No ei tietenkään, mutta lapsi ei jää kadoksiin jos valvonta on normaalitasolla.
No nythän se löytyi. Miten itse ajattelet että toimisit, jos tulet esim. vessasta tai vaikka nukuttamasta pienempää lasta ja lapsi on sillä välin hävinnyt hiljaa avoimesta takaovesta. Itse ainakin etsisin ensin sisältä, sitten omalta pihalta, mutta siinä ajassa lapsi ehtii hilppaista vaikka miten pitkälle jos haluaa. Kotipihan ulkopuolella onkin aivan todella monta suuntaa minne lapsi on voinut hävitä, tuuripeliä sitten mistä lähteä hakemaan.
En mä ole nukuttamassa pienempää, jos vanhempi lapsi karkailee noin. Sit pitää tehdä vain yksi lapsi, jos ei kahta tai useampaa osaa vahtia.
Missä sanottiin että lapsi on karkaillut ennenkin?
5-vuotias normaalisti kehittynyt ja kasvatettu lapsi ei lähde karkuteille tossa iässä ekaa kertaa. Jos lähtee, on tunteiden hallinnan ja sääntöjen opettelu jo kauan ollut retuperällä.
Minä lähdin ensimmäistä kertaa kuusivuotiaana. Olin kiltti lapsi, mutta sen ikäisenä koin jotenkin olevani tarpeeksi iso lähteäkseni seikkailemaan. Menin metsään ja eksyin tietysti, mutta onneksi oli koira mukana ja sen avulla löysin kotiin.
Ja oli muuten sekä ensimmäinen että viimeinen kerta. Vanhemmat ehti huolestua ja alkaa etsiä, ennen kuin löysin takaisin, mutta tottakai olisi voinut käydä huonomminkin.
Jos olisi käynyt huonommin, olisiko muka asia ollut sellaista sattuu? Toki syyllinen olisi ollut sun vanhemmat.
Jotkut asiat vaan on sellaisia ettei mitenkään voi täysin estää. Onnettomuuksia. Ei syyllisiä. Lapset voi keksiä jotain hölmöä eikä vanhemmat välttämättä voi mitenkään kaikkea estää. Riskit voi minimoida, mutta ei poistaa täysin. Sellaista se on, elämä.
Mietin tässä ihan. Millaisia hermoraunioita on sellaiset lapset, joiden vanhemmat kyttää 24/7 ja miettii kaikkia mahdollisia uhkia ja luotto lapseen täysin 0. Koska siis noinhan suurin osa täällä av:lla käyttäytyy, kun kerran heidän lapsensa eivät ikinä pääse yllättämään heitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisko kännykän ruutu ollut taas tärkeämpi mammalle,kuin penskojen vahtiminen?
”Poika oli mahdollisesti suuttunut jostain tai kyseessä oli lapsen mielijohde. Tällä hetkellä tiedossa ei ole, että tutkinta jatkuisi.”
On siis tarkoituksella lähtenyt pois pihasta ja ollut vastaamatta kun on perään huudettu. Sellaisessa tilanteessa ei paljon auta se, ettei ole vanhemmalla puhelin kädessä.
No kyllä auttaa. Silloin sä huomaat lähdön samantien ja löydät lapsesi.
Mutta kun sinä et tiedä, mihin lapsi lähti. Menikö se talon vai aitan taakse vai lähtikö naapurille päin. Kun valitset väärän etsimispaikan, lapsi saa taas etumatkaa karkureissuunsa.
😅 No mutta ei se lapsi silti tavoittamatta jää vaikka kävisit vajan takana turhaan.
Eihän se ole sinua siellä talon takana odottamassa, vaan on lähtenyt sieltä jo seuraavan näköesteen taakse. Siinä vaiheessa, kun olet katsonut kaikki pihan paikat, lapsi on jo ihan muualla.
No kummasti ne lapset ei ihmisiltä katoa.
Tämä juuri. Jos lapsi oikeasti katoaa ja jää yöksi kateisiin, on se valvonta pettänyt vaikka kuinka olisi uhmakkaasti tai mielijohteesta hävinnyt.
Totta tämä. Mutta kyllä minun arjessa on montakin hetkeä, jolloin tällaisen katoamisen riskin neljävuotiaani kohdalla otan. Hän leikkii aidatulla pihalla, kun olen sisällä vauvan kanssa. Ikkunavalvontaa on, muttei ollenkaan aukottomasti. Hän on myös siaällä, kun itse olen ulkona ja voi tällöinkin halutessaan sompailla ulos ovesta ja pois pihasta huomaamatta.
Sehän on sellainen turvallisuuden jana, johon kukin itsensä sitten vanhempana sijoittaa. Liika vapaus on vaarallista, mutta kyllä myös liiallisella vahtimisella on negatiivisia vaikutuksia lapseen ja perheeseen.
Näin se on. 4v voi ampaista ovesta pihalle vaikka silloin kun olen vessassa. Ei, en ota neljävuotiasta mukaan vessaan tai pidä kesäisinkin kaikkia ovia takalukossa niin ettei lapsi saa itse ovia auki. Kyllä pääsee, jos haluaa. Ei ole halunnut, eikä ole semmoista taipumusta, niin en näe mitään syytä pitää lukkojen takana ja ulkona kädestä joka hetki. Ja vaikka kuinka tekisi mieli pitää lapsi pumpulissa ja tiukassa valvonnassa koko elämä, on vaan lapsen oman edunkin vuoksi joskus vaan uskallettava antaa siimaa. Koskaan ei tule sellaista hetkeä etteikö se voisi saada päähänsä jotain typerää ja satuttaa itseään.
Jos sun lapsi on kädestäpidettävä, sit sä pidät kädestä vaikka hän olisi teini. Jos et, anna jonkun muun tehdä se.
Siitä lapsesta tulee kädestäpidettävä jos ei koskaan päästä irti. Ja niin, minun lapseni on ihan normaali neljävuotias. Kuten kirjoitin, ei ole koskaan osoittanut merkkejä karkailusta niin en näe syytä pitää kädestä kaiken aikaa. Mutta koska kyseessä on ihminen jolla on oma tahto, on tietenkin aina mahdollista että hän saa päähänsä karata. Sitä mahdollisuutta ei voi mitenkään sulkea pois, ei vaikka lapsi olisi kuinka kiltti ja rauhallinen ja luotettava, eikä edes silloin teini-iässäkään. Eikä edes aikuisena itseasiassa.
No ei tietenkään, mutta lapsi ei jää kadoksiin jos valvonta on normaalitasolla.
No nythän se löytyi. Miten itse ajattelet että toimisit, jos tulet esim. vessasta tai vaikka nukuttamasta pienempää lasta ja lapsi on sillä välin hävinnyt hiljaa avoimesta takaovesta. Itse ainakin etsisin ensin sisältä, sitten omalta pihalta, mutta siinä ajassa lapsi ehtii hilppaista vaikka miten pitkälle jos haluaa. Kotipihan ulkopuolella onkin aivan todella monta suuntaa minne lapsi on voinut hävitä, tuuripeliä sitten mistä lähteä hakemaan.
Eikö teillä ole toista vanhempaa, joka voi katsoa isomman perään sillä aikaa, kun toinen nukuttaa pienempää? Jos ei ole, niin siinä tapauksessa kannattaa esim. laittaa isompi nukkumaan aikaisemmin tai yksinkertaisesti lukita ovet siksi aikaa.
Ai laittaa isompi nukkumaan ensin, mihin se pienempi siksi aikaa? Ja niitä ovia ei edelleenkään voi lukita niin ettei 5v saisi auki. Elämässä vaan tulee tilanteita joissa 5v on vanhemman näköpiirin ulkopuolella hetkittäin ja sen ikäinen ehtii pienessä ajassa pitkälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisko kännykän ruutu ollut taas tärkeämpi mammalle,kuin penskojen vahtiminen?
”Poika oli mahdollisesti suuttunut jostain tai kyseessä oli lapsen mielijohde. Tällä hetkellä tiedossa ei ole, että tutkinta jatkuisi.”
On siis tarkoituksella lähtenyt pois pihasta ja ollut vastaamatta kun on perään huudettu. Sellaisessa tilanteessa ei paljon auta se, ettei ole vanhemmalla puhelin kädessä.
No kyllä auttaa. Silloin sä huomaat lähdön samantien ja löydät lapsesi.
Mutta kun sinä et tiedä, mihin lapsi lähti. Menikö se talon vai aitan taakse vai lähtikö naapurille päin. Kun valitset väärän etsimispaikan, lapsi saa taas etumatkaa karkureissuunsa.
😅 No mutta ei se lapsi silti tavoittamatta jää vaikka kävisit vajan takana turhaan.
Eihän se ole sinua siellä talon takana odottamassa, vaan on lähtenyt sieltä jo seuraavan näköesteen taakse. Siinä vaiheessa, kun olet katsonut kaikki pihan paikat, lapsi on jo ihan muualla.
No kummasti ne lapset ei ihmisiltä katoa.
Tämä juuri. Jos lapsi oikeasti katoaa ja jää yöksi kateisiin, on se valvonta pettänyt vaikka kuinka olisi uhmakkaasti tai mielijohteesta hävinnyt.
Totta tämä. Mutta kyllä minun arjessa on montakin hetkeä, jolloin tällaisen katoamisen riskin neljävuotiaani kohdalla otan. Hän leikkii aidatulla pihalla, kun olen sisällä vauvan kanssa. Ikkunavalvontaa on, muttei ollenkaan aukottomasti. Hän on myös siaällä, kun itse olen ulkona ja voi tällöinkin halutessaan sompailla ulos ovesta ja pois pihasta huomaamatta.
Sehän on sellainen turvallisuuden jana, johon kukin itsensä sitten vanhempana sijoittaa. Liika vapaus on vaarallista, mutta kyllä myös liiallisella vahtimisella on negatiivisia vaikutuksia lapseen ja perheeseen.
Näin se on. 4v voi ampaista ovesta pihalle vaikka silloin kun olen vessassa. Ei, en ota neljävuotiasta mukaan vessaan tai pidä kesäisinkin kaikkia ovia takalukossa niin ettei lapsi saa itse ovia auki. Kyllä pääsee, jos haluaa. Ei ole halunnut, eikä ole semmoista taipumusta, niin en näe mitään syytä pitää lukkojen takana ja ulkona kädestä joka hetki. Ja vaikka kuinka tekisi mieli pitää lapsi pumpulissa ja tiukassa valvonnassa koko elämä, on vaan lapsen oman edunkin vuoksi joskus vaan uskallettava antaa siimaa. Koskaan ei tule sellaista hetkeä etteikö se voisi saada päähänsä jotain typerää ja satuttaa itseään.
Jos sun lapsi on kädestäpidettävä, sit sä pidät kädestä vaikka hän olisi teini. Jos et, anna jonkun muun tehdä se.
Siitä lapsesta tulee kädestäpidettävä jos ei koskaan päästä irti. Ja niin, minun lapseni on ihan normaali neljävuotias. Kuten kirjoitin, ei ole koskaan osoittanut merkkejä karkailusta niin en näe syytä pitää kädestä kaiken aikaa. Mutta koska kyseessä on ihminen jolla on oma tahto, on tietenkin aina mahdollista että hän saa päähänsä karata. Sitä mahdollisuutta ei voi mitenkään sulkea pois, ei vaikka lapsi olisi kuinka kiltti ja rauhallinen ja luotettava, eikä edes silloin teini-iässäkään. Eikä edes aikuisena itseasiassa.
No ei tietenkään, mutta lapsi ei jää kadoksiin jos valvonta on normaalitasolla.
No nythän se löytyi. Miten itse ajattelet että toimisit, jos tulet esim. vessasta tai vaikka nukuttamasta pienempää lasta ja lapsi on sillä välin hävinnyt hiljaa avoimesta takaovesta. Itse ainakin etsisin ensin sisältä, sitten omalta pihalta, mutta siinä ajassa lapsi ehtii hilppaista vaikka miten pitkälle jos haluaa. Kotipihan ulkopuolella onkin aivan todella monta suuntaa minne lapsi on voinut hävitä, tuuripeliä sitten mistä lähteä hakemaan.
En mä ole nukuttamassa pienempää, jos vanhempi lapsi karkailee noin. Sit pitää tehdä vain yksi lapsi, jos ei kahta tai useampaa osaa vahtia.
Missä sanottiin että lapsi on karkaillut ennenkin?
5-vuotias normaalisti kehittynyt ja kasvatettu lapsi ei lähde karkuteille tossa iässä ekaa kertaa. Jos lähtee, on tunteiden hallinnan ja sääntöjen opettelu jo kauan ollut retuperällä.
Minä lähdin ensimmäistä kertaa kuusivuotiaana. Olin kiltti lapsi, mutta sen ikäisenä koin jotenkin olevani tarpeeksi iso lähteäkseni seikkailemaan. Menin metsään ja eksyin tietysti, mutta onneksi oli koira mukana ja sen avulla löysin kotiin.
Ja oli muuten sekä ensimmäinen että viimeinen kerta. Vanhemmat ehti huolestua ja alkaa etsiä, ennen kuin löysin takaisin, mutta tottakai olisi voinut käydä huonomminkin.
Jos olisi käynyt huonommin, olisiko muka asia ollut sellaista sattuu? Toki syyllinen olisi ollut sun vanhemmat.
Jotkut asiat vaan on sellaisia ettei mitenkään voi täysin estää. Onnettomuuksia. Ei syyllisiä. Lapset voi keksiä jotain hölmöä eikä vanhemmat välttämättä voi mitenkään kaikkea estää. Riskit voi minimoida, mutta ei poistaa täysin. Sellaista se on, elämä.
Mietin tässä ihan. Millaisia hermoraunioita on sellaiset lapset, joiden vanhemmat kyttää 24/7 ja miettii kaikkia mahdollisia uhkia ja luotto lapseen täysin 0. Koska siis noinhan suurin osa täällä av:lla käyttäytyy, kun kerran heidän lapsensa eivät ikinä pääse yllättämään heitä.
Se että lapsi ei ole heitteillä ja rajaton on kyllä todella kaukana 24/7 kyttäämisestä. Silloin jos ei edes perusasioita turvallisuuteen liittyen ole opetettu, sen luoton täytyykin olla nolla. Kaikkea ei voi estää tietenkään, mutta kotona 5-vuotiaan katoamiset, kotipihaan hukkumiset ja kotoa ryöstöt jne. todellakin voi. Myös onnettomuuksissa etsitään syyllinen ja se on täysin oikein.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisko kännykän ruutu ollut taas tärkeämpi mammalle,kuin penskojen vahtiminen?
”Poika oli mahdollisesti suuttunut jostain tai kyseessä oli lapsen mielijohde. Tällä hetkellä tiedossa ei ole, että tutkinta jatkuisi.”
On siis tarkoituksella lähtenyt pois pihasta ja ollut vastaamatta kun on perään huudettu. Sellaisessa tilanteessa ei paljon auta se, ettei ole vanhemmalla puhelin kädessä.
No kyllä auttaa. Silloin sä huomaat lähdön samantien ja löydät lapsesi.
Mutta kun sinä et tiedä, mihin lapsi lähti. Menikö se talon vai aitan taakse vai lähtikö naapurille päin. Kun valitset väärän etsimispaikan, lapsi saa taas etumatkaa karkureissuunsa.
😅 No mutta ei se lapsi silti tavoittamatta jää vaikka kävisit vajan takana turhaan.
Eihän se ole sinua siellä talon takana odottamassa, vaan on lähtenyt sieltä jo seuraavan näköesteen taakse. Siinä vaiheessa, kun olet katsonut kaikki pihan paikat, lapsi on jo ihan muualla.
No kummasti ne lapset ei ihmisiltä katoa.
Tämä juuri. Jos lapsi oikeasti katoaa ja jää yöksi kateisiin, on se valvonta pettänyt vaikka kuinka olisi uhmakkaasti tai mielijohteesta hävinnyt.
Totta tämä. Mutta kyllä minun arjessa on montakin hetkeä, jolloin tällaisen katoamisen riskin neljävuotiaani kohdalla otan. Hän leikkii aidatulla pihalla, kun olen sisällä vauvan kanssa. Ikkunavalvontaa on, muttei ollenkaan aukottomasti. Hän on myös siaällä, kun itse olen ulkona ja voi tällöinkin halutessaan sompailla ulos ovesta ja pois pihasta huomaamatta.
Sehän on sellainen turvallisuuden jana, johon kukin itsensä sitten vanhempana sijoittaa. Liika vapaus on vaarallista, mutta kyllä myös liiallisella vahtimisella on negatiivisia vaikutuksia lapseen ja perheeseen.
Näin se on. 4v voi ampaista ovesta pihalle vaikka silloin kun olen vessassa. Ei, en ota neljävuotiasta mukaan vessaan tai pidä kesäisinkin kaikkia ovia takalukossa niin ettei lapsi saa itse ovia auki. Kyllä pääsee, jos haluaa. Ei ole halunnut, eikä ole semmoista taipumusta, niin en näe mitään syytä pitää lukkojen takana ja ulkona kädestä joka hetki. Ja vaikka kuinka tekisi mieli pitää lapsi pumpulissa ja tiukassa valvonnassa koko elämä, on vaan lapsen oman edunkin vuoksi joskus vaan uskallettava antaa siimaa. Koskaan ei tule sellaista hetkeä etteikö se voisi saada päähänsä jotain typerää ja satuttaa itseään.
Jos sun lapsi on kädestäpidettävä, sit sä pidät kädestä vaikka hän olisi teini. Jos et, anna jonkun muun tehdä se.
Siitä lapsesta tulee kädestäpidettävä jos ei koskaan päästä irti. Ja niin, minun lapseni on ihan normaali neljävuotias. Kuten kirjoitin, ei ole koskaan osoittanut merkkejä karkailusta niin en näe syytä pitää kädestä kaiken aikaa. Mutta koska kyseessä on ihminen jolla on oma tahto, on tietenkin aina mahdollista että hän saa päähänsä karata. Sitä mahdollisuutta ei voi mitenkään sulkea pois, ei vaikka lapsi olisi kuinka kiltti ja rauhallinen ja luotettava, eikä edes silloin teini-iässäkään. Eikä edes aikuisena itseasiassa.
No ei tietenkään, mutta lapsi ei jää kadoksiin jos valvonta on normaalitasolla.
No nythän se löytyi. Miten itse ajattelet että toimisit, jos tulet esim. vessasta tai vaikka nukuttamasta pienempää lasta ja lapsi on sillä välin hävinnyt hiljaa avoimesta takaovesta. Itse ainakin etsisin ensin sisältä, sitten omalta pihalta, mutta siinä ajassa lapsi ehtii hilppaista vaikka miten pitkälle jos haluaa. Kotipihan ulkopuolella onkin aivan todella monta suuntaa minne lapsi on voinut hävitä, tuuripeliä sitten mistä lähteä hakemaan.
Eikö teillä ole toista vanhempaa, joka voi katsoa isomman perään sillä aikaa, kun toinen nukuttaa pienempää? Jos ei ole, niin siinä tapauksessa kannattaa esim. laittaa isompi nukkumaan aikaisemmin tai yksinkertaisesti lukita ovet siksi aikaa.
Ai laittaa isompi nukkumaan ensin, mihin se pienempi siksi aikaa? Ja niitä ovia ei edelleenkään voi lukita niin ettei 5v saisi auki. Elämässä vaan tulee tilanteita joissa 5v on vanhemman näköpiirin ulkopuolella hetkittäin ja sen ikäinen ehtii pienessä ajassa pitkälle.
No ei ehdi koska sen ikäinen ei lähde jos häntä on viitsitty kasvattaa edes vähän. Ja olisko se pienempi vaikka mukana nukuttamassa sitä vanhempaa lasta? Oisko? Tai vanhempi mukana nukuttamassa pienempää? Jos ei voi luottaa lapseensa, hänet pidetään näköetäisyydellä, piste.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisko kännykän ruutu ollut taas tärkeämpi mammalle,kuin penskojen vahtiminen?
”Poika oli mahdollisesti suuttunut jostain tai kyseessä oli lapsen mielijohde. Tällä hetkellä tiedossa ei ole, että tutkinta jatkuisi.”
On siis tarkoituksella lähtenyt pois pihasta ja ollut vastaamatta kun on perään huudettu. Sellaisessa tilanteessa ei paljon auta se, ettei ole vanhemmalla puhelin kädessä.
No kyllä auttaa. Silloin sä huomaat lähdön samantien ja löydät lapsesi.
Mutta kun sinä et tiedä, mihin lapsi lähti. Menikö se talon vai aitan taakse vai lähtikö naapurille päin. Kun valitset väärän etsimispaikan, lapsi saa taas etumatkaa karkureissuunsa.
😅 No mutta ei se lapsi silti tavoittamatta jää vaikka kävisit vajan takana turhaan.
Eihän se ole sinua siellä talon takana odottamassa, vaan on lähtenyt sieltä jo seuraavan näköesteen taakse. Siinä vaiheessa, kun olet katsonut kaikki pihan paikat, lapsi on jo ihan muualla.
No kummasti ne lapset ei ihmisiltä katoa.
Tämä juuri. Jos lapsi oikeasti katoaa ja jää yöksi kateisiin, on se valvonta pettänyt vaikka kuinka olisi uhmakkaasti tai mielijohteesta hävinnyt.
Totta tämä. Mutta kyllä minun arjessa on montakin hetkeä, jolloin tällaisen katoamisen riskin neljävuotiaani kohdalla otan. Hän leikkii aidatulla pihalla, kun olen sisällä vauvan kanssa. Ikkunavalvontaa on, muttei ollenkaan aukottomasti. Hän on myös siaällä, kun itse olen ulkona ja voi tällöinkin halutessaan sompailla ulos ovesta ja pois pihasta huomaamatta.
Sehän on sellainen turvallisuuden jana, johon kukin itsensä sitten vanhempana sijoittaa. Liika vapaus on vaarallista, mutta kyllä myös liiallisella vahtimisella on negatiivisia vaikutuksia lapseen ja perheeseen.
Näin se on. 4v voi ampaista ovesta pihalle vaikka silloin kun olen vessassa. Ei, en ota neljävuotiasta mukaan vessaan tai pidä kesäisinkin kaikkia ovia takalukossa niin ettei lapsi saa itse ovia auki. Kyllä pääsee, jos haluaa. Ei ole halunnut, eikä ole semmoista taipumusta, niin en näe mitään syytä pitää lukkojen takana ja ulkona kädestä joka hetki. Ja vaikka kuinka tekisi mieli pitää lapsi pumpulissa ja tiukassa valvonnassa koko elämä, on vaan lapsen oman edunkin vuoksi joskus vaan uskallettava antaa siimaa. Koskaan ei tule sellaista hetkeä etteikö se voisi saada päähänsä jotain typerää ja satuttaa itseään.
Jos sun lapsi on kädestäpidettävä, sit sä pidät kädestä vaikka hän olisi teini. Jos et, anna jonkun muun tehdä se.
Siitä lapsesta tulee kädestäpidettävä jos ei koskaan päästä irti. Ja niin, minun lapseni on ihan normaali neljävuotias. Kuten kirjoitin, ei ole koskaan osoittanut merkkejä karkailusta niin en näe syytä pitää kädestä kaiken aikaa. Mutta koska kyseessä on ihminen jolla on oma tahto, on tietenkin aina mahdollista että hän saa päähänsä karata. Sitä mahdollisuutta ei voi mitenkään sulkea pois, ei vaikka lapsi olisi kuinka kiltti ja rauhallinen ja luotettava, eikä edes silloin teini-iässäkään. Eikä edes aikuisena itseasiassa.
No ei tietenkään, mutta lapsi ei jää kadoksiin jos valvonta on normaalitasolla.
No nythän se löytyi. Miten itse ajattelet että toimisit, jos tulet esim. vessasta tai vaikka nukuttamasta pienempää lasta ja lapsi on sillä välin hävinnyt hiljaa avoimesta takaovesta. Itse ainakin etsisin ensin sisältä, sitten omalta pihalta, mutta siinä ajassa lapsi ehtii hilppaista vaikka miten pitkälle jos haluaa. Kotipihan ulkopuolella onkin aivan todella monta suuntaa minne lapsi on voinut hävitä, tuuripeliä sitten mistä lähteä hakemaan.
En mä ole nukuttamassa pienempää, jos vanhempi lapsi karkailee noin. Sit pitää tehdä vain yksi lapsi, jos ei kahta tai useampaa osaa vahtia.
Missä sanottiin että lapsi on karkaillut ennenkin?
5-vuotias normaalisti kehittynyt ja kasvatettu lapsi ei lähde karkuteille tossa iässä ekaa kertaa. Jos lähtee, on tunteiden hallinnan ja sääntöjen opettelu jo kauan ollut retuperällä.
Minä lähdin ensimmäistä kertaa kuusivuotiaana. Olin kiltti lapsi, mutta sen ikäisenä koin jotenkin olevani tarpeeksi iso lähteäkseni seikkailemaan. Menin metsään ja eksyin tietysti, mutta onneksi oli koira mukana ja sen avulla löysin kotiin.
Ja oli muuten sekä ensimmäinen että viimeinen kerta. Vanhemmat ehti huolestua ja alkaa etsiä, ennen kuin löysin takaisin, mutta tottakai olisi voinut käydä huonomminkin.
Jos olisi käynyt huonommin, olisiko muka asia ollut sellaista sattuu? Toki syyllinen olisi ollut sun vanhemmat.
Jotkut asiat vaan on sellaisia ettei mitenkään voi täysin estää. Onnettomuuksia. Ei syyllisiä. Lapset voi keksiä jotain hölmöä eikä vanhemmat välttämättä voi mitenkään kaikkea estää. Riskit voi minimoida, mutta ei poistaa täysin. Sellaista se on, elämä.
Mietin tässä ihan. Millaisia hermoraunioita on sellaiset lapset, joiden vanhemmat kyttää 24/7 ja miettii kaikkia mahdollisia uhkia ja luotto lapseen täysin 0. Koska siis noinhan suurin osa täällä av:lla käyttäytyy, kun kerran heidän lapsensa eivät ikinä pääse yllättämään heitä.
Omassa tuttavapiirissäni ne ovat semmoisia, joita ei uskalleta kasvattaa siitä, että sanoo vaikka rumasti toiselle. "Meillä saa lapset ilmaista mielipiteensä!"
Kaikelta fyysiseltä varjellaan. Rappusissa ei saa kulkea pitämättä kädestä jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisko kännykän ruutu ollut taas tärkeämpi mammalle,kuin penskojen vahtiminen?
”Poika oli mahdollisesti suuttunut jostain tai kyseessä oli lapsen mielijohde. Tällä hetkellä tiedossa ei ole, että tutkinta jatkuisi.”
On siis tarkoituksella lähtenyt pois pihasta ja ollut vastaamatta kun on perään huudettu. Sellaisessa tilanteessa ei paljon auta se, ettei ole vanhemmalla puhelin kädessä.
No kyllä auttaa. Silloin sä huomaat lähdön samantien ja löydät lapsesi.
Mutta kun sinä et tiedä, mihin lapsi lähti. Menikö se talon vai aitan taakse vai lähtikö naapurille päin. Kun valitset väärän etsimispaikan, lapsi saa taas etumatkaa karkureissuunsa.
😅 No mutta ei se lapsi silti tavoittamatta jää vaikka kävisit vajan takana turhaan.
Eihän se ole sinua siellä talon takana odottamassa, vaan on lähtenyt sieltä jo seuraavan näköesteen taakse. Siinä vaiheessa, kun olet katsonut kaikki pihan paikat, lapsi on jo ihan muualla.
No kummasti ne lapset ei ihmisiltä katoa.
Tämä juuri. Jos lapsi oikeasti katoaa ja jää yöksi kateisiin, on se valvonta pettänyt vaikka kuinka olisi uhmakkaasti tai mielijohteesta hävinnyt.
Totta tämä. Mutta kyllä minun arjessa on montakin hetkeä, jolloin tällaisen katoamisen riskin neljävuotiaani kohdalla otan. Hän leikkii aidatulla pihalla, kun olen sisällä vauvan kanssa. Ikkunavalvontaa on, muttei ollenkaan aukottomasti. Hän on myös siaällä, kun itse olen ulkona ja voi tällöinkin halutessaan sompailla ulos ovesta ja pois pihasta huomaamatta.
Sehän on sellainen turvallisuuden jana, johon kukin itsensä sitten vanhempana sijoittaa. Liika vapaus on vaarallista, mutta kyllä myös liiallisella vahtimisella on negatiivisia vaikutuksia lapseen ja perheeseen.
Näin se on. 4v voi ampaista ovesta pihalle vaikka silloin kun olen vessassa. Ei, en ota neljävuotiasta mukaan vessaan tai pidä kesäisinkin kaikkia ovia takalukossa niin ettei lapsi saa itse ovia auki. Kyllä pääsee, jos haluaa. Ei ole halunnut, eikä ole semmoista taipumusta, niin en näe mitään syytä pitää lukkojen takana ja ulkona kädestä joka hetki. Ja vaikka kuinka tekisi mieli pitää lapsi pumpulissa ja tiukassa valvonnassa koko elämä, on vaan lapsen oman edunkin vuoksi joskus vaan uskallettava antaa siimaa. Koskaan ei tule sellaista hetkeä etteikö se voisi saada päähänsä jotain typerää ja satuttaa itseään.
Jos sun lapsi on kädestäpidettävä, sit sä pidät kädestä vaikka hän olisi teini. Jos et, anna jonkun muun tehdä se.
Siitä lapsesta tulee kädestäpidettävä jos ei koskaan päästä irti. Ja niin, minun lapseni on ihan normaali neljävuotias. Kuten kirjoitin, ei ole koskaan osoittanut merkkejä karkailusta niin en näe syytä pitää kädestä kaiken aikaa. Mutta koska kyseessä on ihminen jolla on oma tahto, on tietenkin aina mahdollista että hän saa päähänsä karata. Sitä mahdollisuutta ei voi mitenkään sulkea pois, ei vaikka lapsi olisi kuinka kiltti ja rauhallinen ja luotettava, eikä edes silloin teini-iässäkään. Eikä edes aikuisena itseasiassa.
No ei tietenkään, mutta lapsi ei jää kadoksiin jos valvonta on normaalitasolla.
No nythän se löytyi. Miten itse ajattelet että toimisit, jos tulet esim. vessasta tai vaikka nukuttamasta pienempää lasta ja lapsi on sillä välin hävinnyt hiljaa avoimesta takaovesta. Itse ainakin etsisin ensin sisältä, sitten omalta pihalta, mutta siinä ajassa lapsi ehtii hilppaista vaikka miten pitkälle jos haluaa. Kotipihan ulkopuolella onkin aivan todella monta suuntaa minne lapsi on voinut hävitä, tuuripeliä sitten mistä lähteä hakemaan.
En mä ole nukuttamassa pienempää, jos vanhempi lapsi karkailee noin. Sit pitää tehdä vain yksi lapsi, jos ei kahta tai useampaa osaa vahtia.
Missä sanottiin että lapsi on karkaillut ennenkin?
5-vuotias normaalisti kehittynyt ja kasvatettu lapsi ei lähde karkuteille tossa iässä ekaa kertaa. Jos lähtee, on tunteiden hallinnan ja sääntöjen opettelu jo kauan ollut retuperällä.
Minä lähdin ensimmäistä kertaa kuusivuotiaana. Olin kiltti lapsi, mutta sen ikäisenä koin jotenkin olevani tarpeeksi iso lähteäkseni seikkailemaan. Menin metsään ja eksyin tietysti, mutta onneksi oli koira mukana ja sen avulla löysin kotiin.
Ja oli muuten sekä ensimmäinen että viimeinen kerta. Vanhemmat ehti huolestua ja alkaa etsiä, ennen kuin löysin takaisin, mutta tottakai olisi voinut käydä huonomminkin.
Jos olisi käynyt huonommin, olisiko muka asia ollut sellaista sattuu? Toki syyllinen olisi ollut sun vanhemmat.
Jotkut asiat vaan on sellaisia ettei mitenkään voi täysin estää. Onnettomuuksia. Ei syyllisiä. Lapset voi keksiä jotain hölmöä eikä vanhemmat välttämättä voi mitenkään kaikkea estää. Riskit voi minimoida, mutta ei poistaa täysin. Sellaista se on, elämä.
Mietin tässä ihan. Millaisia hermoraunioita on sellaiset lapset, joiden vanhemmat kyttää 24/7 ja miettii kaikkia mahdollisia uhkia ja luotto lapseen täysin 0. Koska siis noinhan suurin osa täällä av:lla käyttäytyy, kun kerran heidän lapsensa eivät ikinä pääse yllättämään heitä.
Se että lapsi ei ole heitteillä ja rajaton on kyllä todella kaukana 24/7 kyttäämisestä. Silloin jos ei edes perusasioita turvallisuuteen liittyen ole opetettu, sen luoton täytyykin olla nolla. Kaikkea ei voi estää tietenkään, mutta kotona 5-vuotiaan katoamiset, kotipihaan hukkumiset ja kotoa ryöstöt jne. todellakin voi. Myös onnettomuuksissa etsitään syyllinen ja se on täysin oikein.
Onnettomuuksissakin toisinaan todetaan että ei syyllistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisko kännykän ruutu ollut taas tärkeämpi mammalle,kuin penskojen vahtiminen?
”Poika oli mahdollisesti suuttunut jostain tai kyseessä oli lapsen mielijohde. Tällä hetkellä tiedossa ei ole, että tutkinta jatkuisi.”
On siis tarkoituksella lähtenyt pois pihasta ja ollut vastaamatta kun on perään huudettu. Sellaisessa tilanteessa ei paljon auta se, ettei ole vanhemmalla puhelin kädessä.
No kyllä auttaa. Silloin sä huomaat lähdön samantien ja löydät lapsesi.
Mutta kun sinä et tiedä, mihin lapsi lähti. Menikö se talon vai aitan taakse vai lähtikö naapurille päin. Kun valitset väärän etsimispaikan, lapsi saa taas etumatkaa karkureissuunsa.
😅 No mutta ei se lapsi silti tavoittamatta jää vaikka kävisit vajan takana turhaan.
Eihän se ole sinua siellä talon takana odottamassa, vaan on lähtenyt sieltä jo seuraavan näköesteen taakse. Siinä vaiheessa, kun olet katsonut kaikki pihan paikat, lapsi on jo ihan muualla.
No kummasti ne lapset ei ihmisiltä katoa.
Tämä juuri. Jos lapsi oikeasti katoaa ja jää yöksi kateisiin, on se valvonta pettänyt vaikka kuinka olisi uhmakkaasti tai mielijohteesta hävinnyt.
Totta tämä. Mutta kyllä minun arjessa on montakin hetkeä, jolloin tällaisen katoamisen riskin neljävuotiaani kohdalla otan. Hän leikkii aidatulla pihalla, kun olen sisällä vauvan kanssa. Ikkunavalvontaa on, muttei ollenkaan aukottomasti. Hän on myös siaällä, kun itse olen ulkona ja voi tällöinkin halutessaan sompailla ulos ovesta ja pois pihasta huomaamatta.
Sehän on sellainen turvallisuuden jana, johon kukin itsensä sitten vanhempana sijoittaa. Liika vapaus on vaarallista, mutta kyllä myös liiallisella vahtimisella on negatiivisia vaikutuksia lapseen ja perheeseen.
Näin se on. 4v voi ampaista ovesta pihalle vaikka silloin kun olen vessassa. Ei, en ota neljävuotiasta mukaan vessaan tai pidä kesäisinkin kaikkia ovia takalukossa niin ettei lapsi saa itse ovia auki. Kyllä pääsee, jos haluaa. Ei ole halunnut, eikä ole semmoista taipumusta, niin en näe mitään syytä pitää lukkojen takana ja ulkona kädestä joka hetki. Ja vaikka kuinka tekisi mieli pitää lapsi pumpulissa ja tiukassa valvonnassa koko elämä, on vaan lapsen oman edunkin vuoksi joskus vaan uskallettava antaa siimaa. Koskaan ei tule sellaista hetkeä etteikö se voisi saada päähänsä jotain typerää ja satuttaa itseään.
Jos sun lapsi on kädestäpidettävä, sit sä pidät kädestä vaikka hän olisi teini. Jos et, anna jonkun muun tehdä se.
Siitä lapsesta tulee kädestäpidettävä jos ei koskaan päästä irti. Ja niin, minun lapseni on ihan normaali neljävuotias. Kuten kirjoitin, ei ole koskaan osoittanut merkkejä karkailusta niin en näe syytä pitää kädestä kaiken aikaa. Mutta koska kyseessä on ihminen jolla on oma tahto, on tietenkin aina mahdollista että hän saa päähänsä karata. Sitä mahdollisuutta ei voi mitenkään sulkea pois, ei vaikka lapsi olisi kuinka kiltti ja rauhallinen ja luotettava, eikä edes silloin teini-iässäkään. Eikä edes aikuisena itseasiassa.
No ei tietenkään, mutta lapsi ei jää kadoksiin jos valvonta on normaalitasolla.
No nythän se löytyi. Miten itse ajattelet että toimisit, jos tulet esim. vessasta tai vaikka nukuttamasta pienempää lasta ja lapsi on sillä välin hävinnyt hiljaa avoimesta takaovesta. Itse ainakin etsisin ensin sisältä, sitten omalta pihalta, mutta siinä ajassa lapsi ehtii hilppaista vaikka miten pitkälle jos haluaa. Kotipihan ulkopuolella onkin aivan todella monta suuntaa minne lapsi on voinut hävitä, tuuripeliä sitten mistä lähteä hakemaan.
En mä ole nukuttamassa pienempää, jos vanhempi lapsi karkailee noin. Sit pitää tehdä vain yksi lapsi, jos ei kahta tai useampaa osaa vahtia.
Missä sanottiin että lapsi on karkaillut ennenkin?
5-vuotias normaalisti kehittynyt ja kasvatettu lapsi ei lähde karkuteille tossa iässä ekaa kertaa. Jos lähtee, on tunteiden hallinnan ja sääntöjen opettelu jo kauan ollut retuperällä.
Minä lähdin ensimmäistä kertaa kuusivuotiaana. Olin kiltti lapsi, mutta sen ikäisenä koin jotenkin olevani tarpeeksi iso lähteäkseni seikkailemaan. Menin metsään ja eksyin tietysti, mutta onneksi oli koira mukana ja sen avulla löysin kotiin.
Ja oli muuten sekä ensimmäinen että viimeinen kerta. Vanhemmat ehti huolestua ja alkaa etsiä, ennen kuin löysin takaisin, mutta tottakai olisi voinut käydä huonomminkin.
Jos olisi käynyt huonommin, olisiko muka asia ollut sellaista sattuu? Toki syyllinen olisi ollut sun vanhemmat.
Jotkut asiat vaan on sellaisia ettei mitenkään voi täysin estää. Onnettomuuksia. Ei syyllisiä. Lapset voi keksiä jotain hölmöä eikä vanhemmat välttämättä voi mitenkään kaikkea estää. Riskit voi minimoida, mutta ei poistaa täysin. Sellaista se on, elämä.
Mietin tässä ihan. Millaisia hermoraunioita on sellaiset lapset, joiden vanhemmat kyttää 24/7 ja miettii kaikkia mahdollisia uhkia ja luotto lapseen täysin 0. Koska siis noinhan suurin osa täällä av:lla käyttäytyy, kun kerran heidän lapsensa eivät ikinä pääse yllättämään heitä.
Se että lapsi ei ole heitteillä ja rajaton on kyllä todella kaukana 24/7 kyttäämisestä. Silloin jos ei edes perusasioita turvallisuuteen liittyen ole opetettu, sen luoton täytyykin olla nolla. Kaikkea ei voi estää tietenkään, mutta kotona 5-vuotiaan katoamiset, kotipihaan hukkumiset ja kotoa ryöstöt jne. todellakin voi. Myös onnettomuuksissa etsitään syyllinen ja se on täysin oikein.
Onnettomuuksissakin toisinaan todetaan että ei syyllistä.
Niinkuin varmaan tässäkin tapauksessa, tuskin tulee syytteitä mistään. Tuomioita toki nettipalstoilla jaellaan kaikkien täydellisten ja kaikkivoipien ihmisten toimesta, mutta niillä ei mitään käytännön merkitystä ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisko kännykän ruutu ollut taas tärkeämpi mammalle,kuin penskojen vahtiminen?
”Poika oli mahdollisesti suuttunut jostain tai kyseessä oli lapsen mielijohde. Tällä hetkellä tiedossa ei ole, että tutkinta jatkuisi.”
On siis tarkoituksella lähtenyt pois pihasta ja ollut vastaamatta kun on perään huudettu. Sellaisessa tilanteessa ei paljon auta se, ettei ole vanhemmalla puhelin kädessä.
No kyllä auttaa. Silloin sä huomaat lähdön samantien ja löydät lapsesi.
Mutta kun sinä et tiedä, mihin lapsi lähti. Menikö se talon vai aitan taakse vai lähtikö naapurille päin. Kun valitset väärän etsimispaikan, lapsi saa taas etumatkaa karkureissuunsa.
😅 No mutta ei se lapsi silti tavoittamatta jää vaikka kävisit vajan takana turhaan.
Eihän se ole sinua siellä talon takana odottamassa, vaan on lähtenyt sieltä jo seuraavan näköesteen taakse. Siinä vaiheessa, kun olet katsonut kaikki pihan paikat, lapsi on jo ihan muualla.
No kummasti ne lapset ei ihmisiltä katoa.
Tämä juuri. Jos lapsi oikeasti katoaa ja jää yöksi kateisiin, on se valvonta pettänyt vaikka kuinka olisi uhmakkaasti tai mielijohteesta hävinnyt.
Totta tämä. Mutta kyllä minun arjessa on montakin hetkeä, jolloin tällaisen katoamisen riskin neljävuotiaani kohdalla otan. Hän leikkii aidatulla pihalla, kun olen sisällä vauvan kanssa. Ikkunavalvontaa on, muttei ollenkaan aukottomasti. Hän on myös siaällä, kun itse olen ulkona ja voi tällöinkin halutessaan sompailla ulos ovesta ja pois pihasta huomaamatta.
Sehän on sellainen turvallisuuden jana, johon kukin itsensä sitten vanhempana sijoittaa. Liika vapaus on vaarallista, mutta kyllä myös liiallisella vahtimisella on negatiivisia vaikutuksia lapseen ja perheeseen.
Näin se on. 4v voi ampaista ovesta pihalle vaikka silloin kun olen vessassa. Ei, en ota neljävuotiasta mukaan vessaan tai pidä kesäisinkin kaikkia ovia takalukossa niin ettei lapsi saa itse ovia auki. Kyllä pääsee, jos haluaa. Ei ole halunnut, eikä ole semmoista taipumusta, niin en näe mitään syytä pitää lukkojen takana ja ulkona kädestä joka hetki. Ja vaikka kuinka tekisi mieli pitää lapsi pumpulissa ja tiukassa valvonnassa koko elämä, on vaan lapsen oman edunkin vuoksi joskus vaan uskallettava antaa siimaa. Koskaan ei tule sellaista hetkeä etteikö se voisi saada päähänsä jotain typerää ja satuttaa itseään.
Jos sun lapsi on kädestäpidettävä, sit sä pidät kädestä vaikka hän olisi teini. Jos et, anna jonkun muun tehdä se.
Siitä lapsesta tulee kädestäpidettävä jos ei koskaan päästä irti. Ja niin, minun lapseni on ihan normaali neljävuotias. Kuten kirjoitin, ei ole koskaan osoittanut merkkejä karkailusta niin en näe syytä pitää kädestä kaiken aikaa. Mutta koska kyseessä on ihminen jolla on oma tahto, on tietenkin aina mahdollista että hän saa päähänsä karata. Sitä mahdollisuutta ei voi mitenkään sulkea pois, ei vaikka lapsi olisi kuinka kiltti ja rauhallinen ja luotettava, eikä edes silloin teini-iässäkään. Eikä edes aikuisena itseasiassa.
No ei tietenkään, mutta lapsi ei jää kadoksiin jos valvonta on normaalitasolla.
No nythän se löytyi. Miten itse ajattelet että toimisit, jos tulet esim. vessasta tai vaikka nukuttamasta pienempää lasta ja lapsi on sillä välin hävinnyt hiljaa avoimesta takaovesta. Itse ainakin etsisin ensin sisältä, sitten omalta pihalta, mutta siinä ajassa lapsi ehtii hilppaista vaikka miten pitkälle jos haluaa. Kotipihan ulkopuolella onkin aivan todella monta suuntaa minne lapsi on voinut hävitä, tuuripeliä sitten mistä lähteä hakemaan.
En mä ole nukuttamassa pienempää, jos vanhempi lapsi karkailee noin. Sit pitää tehdä vain yksi lapsi, jos ei kahta tai useampaa osaa vahtia.
Missä sanottiin että lapsi on karkaillut ennenkin?
5-vuotias normaalisti kehittynyt ja kasvatettu lapsi ei lähde karkuteille tossa iässä ekaa kertaa. Jos lähtee, on tunteiden hallinnan ja sääntöjen opettelu jo kauan ollut retuperällä.
Minä lähdin ensimmäistä kertaa kuusivuotiaana. Olin kiltti lapsi, mutta sen ikäisenä koin jotenkin olevani tarpeeksi iso lähteäkseni seikkailemaan. Menin metsään ja eksyin tietysti, mutta onneksi oli koira mukana ja sen avulla löysin kotiin.
Ja oli muuten sekä ensimmäinen että viimeinen kerta. Vanhemmat ehti huolestua ja alkaa etsiä, ennen kuin löysin takaisin, mutta tottakai olisi voinut käydä huonomminkin.
Jos olisi käynyt huonommin, olisiko muka asia ollut sellaista sattuu? Toki syyllinen olisi ollut sun vanhemmat.
Jotkut asiat vaan on sellaisia ettei mitenkään voi täysin estää. Onnettomuuksia. Ei syyllisiä. Lapset voi keksiä jotain hölmöä eikä vanhemmat välttämättä voi mitenkään kaikkea estää. Riskit voi minimoida, mutta ei poistaa täysin. Sellaista se on, elämä.
Mietin tässä ihan. Millaisia hermoraunioita on sellaiset lapset, joiden vanhemmat kyttää 24/7 ja miettii kaikkia mahdollisia uhkia ja luotto lapseen täysin 0. Koska siis noinhan suurin osa täällä av:lla käyttäytyy, kun kerran heidän lapsensa eivät ikinä pääse yllättämään heitä.
Se että lapsi ei ole heitteillä ja rajaton on kyllä todella kaukana 24/7 kyttäämisestä. Silloin jos ei edes perusasioita turvallisuuteen liittyen ole opetettu, sen luoton täytyykin olla nolla. Kaikkea ei voi estää tietenkään, mutta kotona 5-vuotiaan katoamiset, kotipihaan hukkumiset ja kotoa ryöstöt jne. todellakin voi. Myös onnettomuuksissa etsitään syyllinen ja se on täysin oikein.
Onnettomuuksissakin toisinaan todetaan että ei syyllistä.
Toisinaan toki, aina sitä kuitenkin etsitään ja näissä tapauksissa se on vanhemmat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisko kännykän ruutu ollut taas tärkeämpi mammalle,kuin penskojen vahtiminen?
”Poika oli mahdollisesti suuttunut jostain tai kyseessä oli lapsen mielijohde. Tällä hetkellä tiedossa ei ole, että tutkinta jatkuisi.”
On siis tarkoituksella lähtenyt pois pihasta ja ollut vastaamatta kun on perään huudettu. Sellaisessa tilanteessa ei paljon auta se, ettei ole vanhemmalla puhelin kädessä.
No kyllä auttaa. Silloin sä huomaat lähdön samantien ja löydät lapsesi.
Mutta kun sinä et tiedä, mihin lapsi lähti. Menikö se talon vai aitan taakse vai lähtikö naapurille päin. Kun valitset väärän etsimispaikan, lapsi saa taas etumatkaa karkureissuunsa.
😅 No mutta ei se lapsi silti tavoittamatta jää vaikka kävisit vajan takana turhaan.
Eihän se ole sinua siellä talon takana odottamassa, vaan on lähtenyt sieltä jo seuraavan näköesteen taakse. Siinä vaiheessa, kun olet katsonut kaikki pihan paikat, lapsi on jo ihan muualla.
No kummasti ne lapset ei ihmisiltä katoa.
Tämä juuri. Jos lapsi oikeasti katoaa ja jää yöksi kateisiin, on se valvonta pettänyt vaikka kuinka olisi uhmakkaasti tai mielijohteesta hävinnyt.
Totta tämä. Mutta kyllä minun arjessa on montakin hetkeä, jolloin tällaisen katoamisen riskin neljävuotiaani kohdalla otan. Hän leikkii aidatulla pihalla, kun olen sisällä vauvan kanssa. Ikkunavalvontaa on, muttei ollenkaan aukottomasti. Hän on myös siaällä, kun itse olen ulkona ja voi tällöinkin halutessaan sompailla ulos ovesta ja pois pihasta huomaamatta.
Sehän on sellainen turvallisuuden jana, johon kukin itsensä sitten vanhempana sijoittaa. Liika vapaus on vaarallista, mutta kyllä myös liiallisella vahtimisella on negatiivisia vaikutuksia lapseen ja perheeseen.
Näin se on. 4v voi ampaista ovesta pihalle vaikka silloin kun olen vessassa. Ei, en ota neljävuotiasta mukaan vessaan tai pidä kesäisinkin kaikkia ovia takalukossa niin ettei lapsi saa itse ovia auki. Kyllä pääsee, jos haluaa. Ei ole halunnut, eikä ole semmoista taipumusta, niin en näe mitään syytä pitää lukkojen takana ja ulkona kädestä joka hetki. Ja vaikka kuinka tekisi mieli pitää lapsi pumpulissa ja tiukassa valvonnassa koko elämä, on vaan lapsen oman edunkin vuoksi joskus vaan uskallettava antaa siimaa. Koskaan ei tule sellaista hetkeä etteikö se voisi saada päähänsä jotain typerää ja satuttaa itseään.
Jos sun lapsi on kädestäpidettävä, sit sä pidät kädestä vaikka hän olisi teini. Jos et, anna jonkun muun tehdä se.
Siitä lapsesta tulee kädestäpidettävä jos ei koskaan päästä irti. Ja niin, minun lapseni on ihan normaali neljävuotias. Kuten kirjoitin, ei ole koskaan osoittanut merkkejä karkailusta niin en näe syytä pitää kädestä kaiken aikaa. Mutta koska kyseessä on ihminen jolla on oma tahto, on tietenkin aina mahdollista että hän saa päähänsä karata. Sitä mahdollisuutta ei voi mitenkään sulkea pois, ei vaikka lapsi olisi kuinka kiltti ja rauhallinen ja luotettava, eikä edes silloin teini-iässäkään. Eikä edes aikuisena itseasiassa.
No ei tietenkään, mutta lapsi ei jää kadoksiin jos valvonta on normaalitasolla.
No nythän se löytyi. Miten itse ajattelet että toimisit, jos tulet esim. vessasta tai vaikka nukuttamasta pienempää lasta ja lapsi on sillä välin hävinnyt hiljaa avoimesta takaovesta. Itse ainakin etsisin ensin sisältä, sitten omalta pihalta, mutta siinä ajassa lapsi ehtii hilppaista vaikka miten pitkälle jos haluaa. Kotipihan ulkopuolella onkin aivan todella monta suuntaa minne lapsi on voinut hävitä, tuuripeliä sitten mistä lähteä hakemaan.
En mä ole nukuttamassa pienempää, jos vanhempi lapsi karkailee noin. Sit pitää tehdä vain yksi lapsi, jos ei kahta tai useampaa osaa vahtia.
Missä sanottiin että lapsi on karkaillut ennenkin?
5-vuotias normaalisti kehittynyt ja kasvatettu lapsi ei lähde karkuteille tossa iässä ekaa kertaa. Jos lähtee, on tunteiden hallinnan ja sääntöjen opettelu jo kauan ollut retuperällä.
Minä lähdin ensimmäistä kertaa kuusivuotiaana. Olin kiltti lapsi, mutta sen ikäisenä koin jotenkin olevani tarpeeksi iso lähteäkseni seikkailemaan. Menin metsään ja eksyin tietysti, mutta onneksi oli koira mukana ja sen avulla löysin kotiin.
Ja oli muuten sekä ensimmäinen että viimeinen kerta. Vanhemmat ehti huolestua ja alkaa etsiä, ennen kuin löysin takaisin, mutta tottakai olisi voinut käydä huonomminkin.
Jos olisi käynyt huonommin, olisiko muka asia ollut sellaista sattuu? Toki syyllinen olisi ollut sun vanhemmat.
Jotkut asiat vaan on sellaisia ettei mitenkään voi täysin estää. Onnettomuuksia. Ei syyllisiä. Lapset voi keksiä jotain hölmöä eikä vanhemmat välttämättä voi mitenkään kaikkea estää. Riskit voi minimoida, mutta ei poistaa täysin. Sellaista se on, elämä.
Mietin tässä ihan. Millaisia hermoraunioita on sellaiset lapset, joiden vanhemmat kyttää 24/7 ja miettii kaikkia mahdollisia uhkia ja luotto lapseen täysin 0. Koska siis noinhan suurin osa täällä av:lla käyttäytyy, kun kerran heidän lapsensa eivät ikinä pääse yllättämään heitä.
Se että lapsi ei ole heitteillä ja rajaton on kyllä todella kaukana 24/7 kyttäämisestä. Silloin jos ei edes perusasioita turvallisuuteen liittyen ole opetettu, sen luoton täytyykin olla nolla. Kaikkea ei voi estää tietenkään, mutta kotona 5-vuotiaan katoamiset, kotipihaan hukkumiset ja kotoa ryöstöt jne. todellakin voi. Myös onnettomuuksissa etsitään syyllinen ja se on täysin oikein.
Onnettomuuksissakin toisinaan todetaan että ei syyllistä.
Niinkuin varmaan tässäkin tapauksessa, tuskin tulee syytteitä mistään. Tuomioita toki nettipalstoilla jaellaan kaikkien täydellisten ja kaikkivoipien ihmisten toimesta, mutta niillä ei mitään käytännön merkitystä ole.
Johan se sanottiin ettei tule, lasu toivottavasti auttaa perhettä jatkossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisko kännykän ruutu ollut taas tärkeämpi mammalle,kuin penskojen vahtiminen?
”Poika oli mahdollisesti suuttunut jostain tai kyseessä oli lapsen mielijohde. Tällä hetkellä tiedossa ei ole, että tutkinta jatkuisi.”
On siis tarkoituksella lähtenyt pois pihasta ja ollut vastaamatta kun on perään huudettu. Sellaisessa tilanteessa ei paljon auta se, ettei ole vanhemmalla puhelin kädessä.
No kyllä auttaa. Silloin sä huomaat lähdön samantien ja löydät lapsesi.
Mutta kun sinä et tiedä, mihin lapsi lähti. Menikö se talon vai aitan taakse vai lähtikö naapurille päin. Kun valitset väärän etsimispaikan, lapsi saa taas etumatkaa karkureissuunsa.
😅 No mutta ei se lapsi silti tavoittamatta jää vaikka kävisit vajan takana turhaan.
Eihän se ole sinua siellä talon takana odottamassa, vaan on lähtenyt sieltä jo seuraavan näköesteen taakse. Siinä vaiheessa, kun olet katsonut kaikki pihan paikat, lapsi on jo ihan muualla.
No kummasti ne lapset ei ihmisiltä katoa.
Tämä juuri. Jos lapsi oikeasti katoaa ja jää yöksi kateisiin, on se valvonta pettänyt vaikka kuinka olisi uhmakkaasti tai mielijohteesta hävinnyt.
Totta tämä. Mutta kyllä minun arjessa on montakin hetkeä, jolloin tällaisen katoamisen riskin neljävuotiaani kohdalla otan. Hän leikkii aidatulla pihalla, kun olen sisällä vauvan kanssa. Ikkunavalvontaa on, muttei ollenkaan aukottomasti. Hän on myös siaällä, kun itse olen ulkona ja voi tällöinkin halutessaan sompailla ulos ovesta ja pois pihasta huomaamatta.
Sehän on sellainen turvallisuuden jana, johon kukin itsensä sitten vanhempana sijoittaa. Liika vapaus on vaarallista, mutta kyllä myös liiallisella vahtimisella on negatiivisia vaikutuksia lapseen ja perheeseen.
Näin se on. 4v voi ampaista ovesta pihalle vaikka silloin kun olen vessassa. Ei, en ota neljävuotiasta mukaan vessaan tai pidä kesäisinkin kaikkia ovia takalukossa niin ettei lapsi saa itse ovia auki. Kyllä pääsee, jos haluaa. Ei ole halunnut, eikä ole semmoista taipumusta, niin en näe mitään syytä pitää lukkojen takana ja ulkona kädestä joka hetki. Ja vaikka kuinka tekisi mieli pitää lapsi pumpulissa ja tiukassa valvonnassa koko elämä, on vaan lapsen oman edunkin vuoksi joskus vaan uskallettava antaa siimaa. Koskaan ei tule sellaista hetkeä etteikö se voisi saada päähänsä jotain typerää ja satuttaa itseään.
Jos sun lapsi on kädestäpidettävä, sit sä pidät kädestä vaikka hän olisi teini. Jos et, anna jonkun muun tehdä se.
Siitä lapsesta tulee kädestäpidettävä jos ei koskaan päästä irti. Ja niin, minun lapseni on ihan normaali neljävuotias. Kuten kirjoitin, ei ole koskaan osoittanut merkkejä karkailusta niin en näe syytä pitää kädestä kaiken aikaa. Mutta koska kyseessä on ihminen jolla on oma tahto, on tietenkin aina mahdollista että hän saa päähänsä karata. Sitä mahdollisuutta ei voi mitenkään sulkea pois, ei vaikka lapsi olisi kuinka kiltti ja rauhallinen ja luotettava, eikä edes silloin teini-iässäkään. Eikä edes aikuisena itseasiassa.
No ei tietenkään, mutta lapsi ei jää kadoksiin jos valvonta on normaalitasolla.
No nythän se löytyi. Miten itse ajattelet että toimisit, jos tulet esim. vessasta tai vaikka nukuttamasta pienempää lasta ja lapsi on sillä välin hävinnyt hiljaa avoimesta takaovesta. Itse ainakin etsisin ensin sisältä, sitten omalta pihalta, mutta siinä ajassa lapsi ehtii hilppaista vaikka miten pitkälle jos haluaa. Kotipihan ulkopuolella onkin aivan todella monta suuntaa minne lapsi on voinut hävitä, tuuripeliä sitten mistä lähteä hakemaan.
Eikö teillä ole toista vanhempaa, joka voi katsoa isomman perään sillä aikaa, kun toinen nukuttaa pienempää? Jos ei ole, niin siinä tapauksessa kannattaa esim. laittaa isompi nukkumaan aikaisemmin tai yksinkertaisesti lukita ovet siksi aikaa.
Ai laittaa isompi nukkumaan ensin, mihin se pienempi siksi aikaa? Ja niitä ovia ei edelleenkään voi lukita niin ettei 5v saisi auki. Elämässä vaan tulee tilanteita joissa 5v on vanhemman näköpiirin ulkopuolella hetkittäin ja sen ikäinen ehtii pienessä ajassa pitkälle.
Se 5-vuotias varmaan nukahtaa jo itsekseen, eikö vaan? Pienempi on tietenkin vanhemman kanssa silloin. Enkä ihan ymmärrä, miksi ei ovia voi lukita? Jos sattuu tulipalo syttymään, niin et sinä vanhempana voi luottaa siihen, että 5v on osannut paeta ulos sillä aikaa, kun sinä olit toisen lapsen kanssa eri huoneessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisko kännykän ruutu ollut taas tärkeämpi mammalle,kuin penskojen vahtiminen?
”Poika oli mahdollisesti suuttunut jostain tai kyseessä oli lapsen mielijohde. Tällä hetkellä tiedossa ei ole, että tutkinta jatkuisi.”
On siis tarkoituksella lähtenyt pois pihasta ja ollut vastaamatta kun on perään huudettu. Sellaisessa tilanteessa ei paljon auta se, ettei ole vanhemmalla puhelin kädessä.
Huomaa kyllä että ei itselläsi ole kakaroita,kun noin typeriä esität.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisko kännykän ruutu ollut taas tärkeämpi mammalle,kuin penskojen vahtiminen?
”Poika oli mahdollisesti suuttunut jostain tai kyseessä oli lapsen mielijohde. Tällä hetkellä tiedossa ei ole, että tutkinta jatkuisi.”
On siis tarkoituksella lähtenyt pois pihasta ja ollut vastaamatta kun on perään huudettu. Sellaisessa tilanteessa ei paljon auta se, ettei ole vanhemmalla puhelin kädessä.
No kyllä auttaa. Silloin sä huomaat lähdön samantien ja löydät lapsesi.
Mutta kun sinä et tiedä, mihin lapsi lähti. Menikö se talon vai aitan taakse vai lähtikö naapurille päin. Kun valitset väärän etsimispaikan, lapsi saa taas etumatkaa karkureissuunsa.
😅 No mutta ei se lapsi silti tavoittamatta jää vaikka kävisit vajan takana turhaan.
Eihän se ole sinua siellä talon takana odottamassa, vaan on lähtenyt sieltä jo seuraavan näköesteen taakse. Siinä vaiheessa, kun olet katsonut kaikki pihan paikat, lapsi on jo ihan muualla.
No kummasti ne lapset ei ihmisiltä katoa.
Tämä juuri. Jos lapsi oikeasti katoaa ja jää yöksi kateisiin, on se valvonta pettänyt vaikka kuinka olisi uhmakkaasti tai mielijohteesta hävinnyt.
Totta tämä. Mutta kyllä minun arjessa on montakin hetkeä, jolloin tällaisen katoamisen riskin neljävuotiaani kohdalla otan. Hän leikkii aidatulla pihalla, kun olen sisällä vauvan kanssa. Ikkunavalvontaa on, muttei ollenkaan aukottomasti. Hän on myös siaällä, kun itse olen ulkona ja voi tällöinkin halutessaan sompailla ulos ovesta ja pois pihasta huomaamatta.
Sehän on sellainen turvallisuuden jana, johon kukin itsensä sitten vanhempana sijoittaa. Liika vapaus on vaarallista, mutta kyllä myös liiallisella vahtimisella on negatiivisia vaikutuksia lapseen ja perheeseen.
Näin se on. 4v voi ampaista ovesta pihalle vaikka silloin kun olen vessassa. Ei, en ota neljävuotiasta mukaan vessaan tai pidä kesäisinkin kaikkia ovia takalukossa niin ettei lapsi saa itse ovia auki. Kyllä pääsee, jos haluaa. Ei ole halunnut, eikä ole semmoista taipumusta, niin en näe mitään syytä pitää lukkojen takana ja ulkona kädestä joka hetki. Ja vaikka kuinka tekisi mieli pitää lapsi pumpulissa ja tiukassa valvonnassa koko elämä, on vaan lapsen oman edunkin vuoksi joskus vaan uskallettava antaa siimaa. Koskaan ei tule sellaista hetkeä etteikö se voisi saada päähänsä jotain typerää ja satuttaa itseään.
Jos sun lapsi on kädestäpidettävä, sit sä pidät kädestä vaikka hän olisi teini. Jos et, anna jonkun muun tehdä se.
Siitä lapsesta tulee kädestäpidettävä jos ei koskaan päästä irti. Ja niin, minun lapseni on ihan normaali neljävuotias. Kuten kirjoitin, ei ole koskaan osoittanut merkkejä karkailusta niin en näe syytä pitää kädestä kaiken aikaa. Mutta koska kyseessä on ihminen jolla on oma tahto, on tietenkin aina mahdollista että hän saa päähänsä karata. Sitä mahdollisuutta ei voi mitenkään sulkea pois, ei vaikka lapsi olisi kuinka kiltti ja rauhallinen ja luotettava, eikä edes silloin teini-iässäkään. Eikä edes aikuisena itseasiassa.
No ei tietenkään, mutta lapsi ei jää kadoksiin jos valvonta on normaalitasolla.
No nythän se löytyi. Miten itse ajattelet että toimisit, jos tulet esim. vessasta tai vaikka nukuttamasta pienempää lasta ja lapsi on sillä välin hävinnyt hiljaa avoimesta takaovesta. Itse ainakin etsisin ensin sisältä, sitten omalta pihalta, mutta siinä ajassa lapsi ehtii hilppaista vaikka miten pitkälle jos haluaa. Kotipihan ulkopuolella onkin aivan todella monta suuntaa minne lapsi on voinut hävitä, tuuripeliä sitten mistä lähteä hakemaan.
En mä ole nukuttamassa pienempää, jos vanhempi lapsi karkailee noin. Sit pitää tehdä vain yksi lapsi, jos ei kahta tai useampaa osaa vahtia.
Missä sanottiin että lapsi on karkaillut ennenkin?
5-vuotias normaalisti kehittynyt ja kasvatettu lapsi ei lähde karkuteille tossa iässä ekaa kertaa. Jos lähtee, on tunteiden hallinnan ja sääntöjen opettelu jo kauan ollut retuperällä.
Minä lähdin ensimmäistä kertaa kuusivuotiaana. Olin kiltti lapsi, mutta sen ikäisenä koin jotenkin olevani tarpeeksi iso lähteäkseni seikkailemaan. Menin metsään ja eksyin tietysti, mutta onneksi oli koira mukana ja sen avulla löysin kotiin.
Ja oli muuten sekä ensimmäinen että viimeinen kerta. Vanhemmat ehti huolestua ja alkaa etsiä, ennen kuin löysin takaisin, mutta tottakai olisi voinut käydä huonomminkin.
Jos olisi käynyt huonommin, olisiko muka asia ollut sellaista sattuu? Toki syyllinen olisi ollut sun vanhemmat.
Jotkut asiat vaan on sellaisia ettei mitenkään voi täysin estää. Onnettomuuksia. Ei syyllisiä. Lapset voi keksiä jotain hölmöä eikä vanhemmat välttämättä voi mitenkään kaikkea estää. Riskit voi minimoida, mutta ei poistaa täysin. Sellaista se on, elämä.
Mietin tässä ihan. Millaisia hermoraunioita on sellaiset lapset, joiden vanhemmat kyttää 24/7 ja miettii kaikkia mahdollisia uhkia ja luotto lapseen täysin 0. Koska siis noinhan suurin osa täällä av:lla käyttäytyy, kun kerran heidän lapsensa eivät ikinä pääse yllättämään heitä.
Se että lapsi ei ole heitteillä ja rajaton on kyllä todella kaukana 24/7 kyttäämisestä. Silloin jos ei edes perusasioita turvallisuuteen liittyen ole opetettu, sen luoton täytyykin olla nolla. Kaikkea ei voi estää tietenkään, mutta kotona 5-vuotiaan katoamiset, kotipihaan hukkumiset ja kotoa ryöstöt jne. todellakin voi. Myös onnettomuuksissa etsitään syyllinen ja se on täysin oikein.
Sulla on kyllä tosi isoja yllätyksiä elämässä tulossa, jos kuvittelet, että kaikkeen voi vaikuttaa. Usein vahingot sattuvat juuri niille, jotka luulevat olevansa jo täydellisiä, ja heille ainakaan ei voi käydä mitään yllättävää.
Anna vähän armoa, tarvitset sitä joskus hyvin todennäköisesti itsekin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisko kännykän ruutu ollut taas tärkeämpi mammalle,kuin penskojen vahtiminen?
”Poika oli mahdollisesti suuttunut jostain tai kyseessä oli lapsen mielijohde. Tällä hetkellä tiedossa ei ole, että tutkinta jatkuisi.”
On siis tarkoituksella lähtenyt pois pihasta ja ollut vastaamatta kun on perään huudettu. Sellaisessa tilanteessa ei paljon auta se, ettei ole vanhemmalla puhelin kädessä.
Huomaa kyllä että ei itselläsi ole kakaroita,kun noin typeriä esität.
Ei, minulla ei olekaan yhtään kakaraa. On kuusi lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei voi ymmärtää, että jätetään 5v vahtimatta. Ei mulla ainakaa oo yksikään lapsi ikinä kadonnut ja niitä on kuitenkin neljä. Osa jo aikuisia.
Mietin vaan, että minkälaisia uusavuttomia vanhempia nykyään on vai kyttääk ne somea silmät kiiluen, että lapset karkaa ja jää auton alle, menee kuumaan autoon ym.?
Jokainen noista onnettomuuksista olis ollu vältettävissä, jos olis pikkasen huolellisempi ja miettis vaikka etukäteen, että se pieni lapsi voi keksiä mitä vaan.
Hyvän ystäväni lapsi meinasi hukkua neljä vuotiaana. 4v ja 5v leikkivät kahdestaan ulkona. Ystäväni oli keittiössä miehensä kanssa laittamassa ruokaa. Lapsiin ei mitään näköyhteyttä. Minulla ei silloin mitään kokemusta lapsista, mutta kysyin puolen tunnin jälkeen eikö niitä lapsia pitäisi vahtia. Mies oli lähtemässä katsomaan niin ystäväni sanoi että hän tarvitsee nyt ruoanlaitossa apua. Minut oli myös työllistetty siihen puuhaan. Kysyin tunnin päästä uudestaan. Mies lähti katsomaan ja löysi neljävuotiaan kellumasta ojassa. Toinen istui ojan penkalla. Lapsi onneksi saatiin elvytettyä. Tätäkin pidettiin onnettomuutena, ystäväni ei ymmärtänyt miten näin voi sattua, leikkihän ne ennenkin yhdessä pihalla eikä mitään sattunut. Kauhea tapaturma. Joo ei minusta ollut, kyllä noin pienten kanssa pitää olla lähietäisyydellä koko ajan. Turha täällä vinkua niiden vapauden tai itsenäistymisen puolesta. On vaan huolettomia kyllä herra hoitaa tyyppejä tai sitten ei vaan välitetä.
Täällä on taas AV-raati joka poraa joka yö ulko-oven säppiin, jottei kukaan alle 18-vuotias poistu yön aikana ovesta.
Eikö teillä ole toista vanhempaa, joka voi katsoa isomman perään sillä aikaa, kun toinen nukuttaa pienempää? Jos ei ole, niin siinä tapauksessa kannattaa esim. laittaa isompi nukkumaan aikaisemmin tai yksinkertaisesti lukita ovet siksi aikaa.