Anopin ja miehen exän läheiset välit
Miten suhtautuisitte esim. jos teille kävisi näin: kun on miehen exän vuoro pitää lapsia jouluna, anoppi kutsuu hänet ja viettävät jouluaaton yhdessä. Meidän vuorollamme kutsua ei tule, ilmeisesti, koska minä olen "tuntematon" syystä, että anoppi ei halua ikinä kutsua minua ja miestäni. Tai kun anopilla on synttärijuhlat ja ex ei halua minua juhliin, kutsun saavat vain mies, ex ja lapset, pahoittelujen kera, mutta asenteella, että exän kutsumatta jättäminen olisi mahdottomuus.
Ymmärrän kyllä, että ihmisten välille syntyy ystävyyssuhteita, mutta itse hoitaisin asian jotenkin niin, että asettaisin poikani ja hänen perheensä etusijalle juhlien suhteen ja kutsuisin exän toisen kerran kyläilemään.
Kommentit (81)
Vierailija kirjoitti:
Ja on toi kyllä huonoa esimerkkiä lapsille anopilta ja exvaimolta, näyttävät esimerkkiä klasisesta kiusaamisesta jossa jätetään ulkopuolelle.
Voisihan heiltä, jos pokkaa löytyy joku herkkä hetki, kysyä kauanko ajattelivat vielä jatkaa?
Mutta tosiasia on, että jotkut ottavat asiat vaikeasti varsinkin kun kyse uusista ihmisistä. Sulkeutuneisuus ja sisäänpäin lämpenevyys on kansantauti suomessa.
Tee parhasi se riittää, loppu on näiden itsensä harteilla sen jälkeen <3
Noo, tässä on vain yhden "miniän" tarinointia, appivanhempien mielestä tilanne voi olla täydellisen erilainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No joo, onhan anopilla tietysti aikuisena ihmisenä vapaus päättää, kenen kanssa on väleissä. Mutta jos ajattelisin itseäni anopin paikalla, minulle olisi kullanarvoinen asia olla hyvissä väleissä poikani ja hänen perheensä kanssa. Mikä ei sulje pois seurustelua pojan exän kanssa. Onhan hän lastenladten äiti. Toisin sanoen, en ottaisi kantaa puoleen enkä toiseen, mutta olisi kauhea ajatuskin, että omaa lastaan ei pitäisi arvossa.
Surullista, mutta anoppisi joutuu vielä tämän asian eteen tavalla tai toisella. Sinuna ap lakkaisin kokonaan pitämästä yhteyttä anoppiisi. Teillä on miehesi isä, jatkakaa hänen kanssaan.Näin mäkin tilanteen kokisin. Kuinka pitkälle tilanne voi mennä? Entä sitten kun hän on vanha ja kaipaa asioidensa hoitoa? Eikö omaan lapseen kannattaisi säilyttää välit ihan käytännön asioidenkin takia.
Ap
Älä tunge nokkaasi anopin asioihin. En yleensäkään ymmärrä mikä ihmeen hinku sinulla on tunkea itseäsi sukuun. Elä omaa elämääsi ja ole onnellinen, jos sinulla on omalla puolellasi läheisiä ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja on toi kyllä huonoa esimerkkiä lapsille anopilta ja exvaimolta, näyttävät esimerkkiä klasisesta kiusaamisesta jossa jätetään ulkopuolelle.
Voisihan heiltä, jos pokkaa löytyy joku herkkä hetki, kysyä kauanko ajattelivat vielä jatkaa?
Mutta tosiasia on, että jotkut ottavat asiat vaikeasti varsinkin kun kyse uusista ihmisistä. Sulkeutuneisuus ja sisäänpäin lämpenevyys on kansantauti suomessa.
Tee parhasi se riittää, loppu on näiden itsensä harteilla sen jälkeen <3
Noo, tässä on vain yhden "miniän" tarinointia, appivanhempien mielestä tilanne voi olla täydellisen erilainen.
Tämä. Olisi mielenkiintoista kuulla mitä sotkua ap on aiheuttanut ja aiheuttaa yhä lapsellisuuksissaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näitä samoja aloituksia on täällä ollut aiemminkin. Ei ole sinun asia kenen kanssa anoppi kaveeraa, tuskin tykkäisit itsekään, jos anoppi alkaisi määräilemään kenen kanssa sinä saat olla tekemisissä.
ei kyse ole kaveeraamisesta vaan käytöstavoista.
Ap suoltaa sontaa ja vihaa täällä tuntemattomille ja sitten anopin pitäisi olla onnellinen tuollaisesta miniäkokelaasta. Mitäköhän kaikkea ap kälättää kavereilleen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuollaisia uusperhekuviot on, mitä oikein odotit?
Olen ollut pitkässä suhteessa vanhemman miehen kanssa jolla oli lapsi nuoruuden suhteesta. Sekä lapsen äiti että miehen äiti suhtautuivat muhun hyvin. Lapsen äidin kanssa oltiin lopulta jopa ystäviä ja nyt jo aikuisen lapsipuolen kanssa myös joskus soitellaan. Tämä mahdollistui sillä että miehen ja exän ero oli hyvin hoidettu ja molemmat menneet eteenpäin elämissään. Lapsen äidillä oli uudesta suhteesta myös uusia lapsia. Ap ei ole voinut vaikuttaa siihen miten mies ja ex ovat eronsa hoitaneet joten hänestä ei myöskään pitäisi tehdä syntipukkia tilanteessa.
Ap
Oliko tämä siis ap:n itselleen kirjoittama neuvontaviesti? 😀
Eli sellainen aloitus tällä kertaa, ap vastailee itse itselleen toisena henkilönä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkälaisen haluaisit anopin olevan?
Toivoisin, että hän voisi olla ystävällinen ja miettiä kaikkien osapuolten tunteita. Että lapsiakaan ei asetettaisi tilanteeseen, jossa heille läheiset henkilöt ignooraavat heille läheistä henkilöä.
Mä itse kyllä pitäisin outona, jos mun omat vanhemmat kaveeraisivat mun exän kanssa ja jättäisivät huomiotta uuden miehen. He ovat kuitenkin ottaneet miehen ja miehen lapset lämpimästi vastaan.
En toivo elinikäistä ystävyyttä, mutta jotain sellaista perus kohteliaisuutta. Että esim. kuulisin lasten kautta, että hän on lähettänyt terveisiä mulle ja miehelle. Tai että hän neuvottelisi miehen kanssa, mikä vois olla paras ratkaisu juhlien viettämisen suhteen.
Ap
Miksi minun pitäisi kysyä lapseltani, miten vietän juhlia omassa kodissani tai omalla tavallani? Kutsun ne, jotka haluan ja jos en halua kutsua miniää, niin mikä ongelma se on muille kuin hänelle. Lastenlasten oma äiti on kuitenkin kutsuttu eli se ex-miniä, jonka kanssa olen väleissä ja josta tiedän, ettei aiheuta ongelmia. Ei se pojan uusi puoliso ole lapsenlapsille läheinen, vaikka asuu heidän isänsä kanssa.
Itse haluaisin pysyä anoppini kanssa ystävinä vaikka miehen kanssa erottaisiin. Myös äitini aikoinaan pysyi ex-anoppinsa kanssa ystävinä loppuun asti.
Ap, jätät vaan miehen kanssa väliin kaikki kutsut mihin teitä molempia ei kutsuta ja anoppi saa valita puolensa. Tässähän ei olisi mitään ongelmaa, jos anoppi kutsuisi molemmat (exän ja nyxän), mutta nyt ongelma tulee siitä ettei ex halua nähdä sinua. Jos miehesi kieltäytyy systemaattisesti kaikista kutsuista ilman sinua, anoppi voi miettiä haluaako luopua suhteestaan poikaan vaan exän takia. Jos mies menee juhliin ilman sinua, on helppo jatkaa samaa kuviota ikuisesti kun "ei voi kutsua kun en tunne uutta vaimoa".
Olisi kyllä todella outoa, jos mieheni äiti haluaisi olla miehen eksän kanssa tekemisissä, mutta ei minun. Tehän olette uusperhe, olette olleet sitä jo kolme vuotta. Miehen äiti toimii typerästi, mutta se on hänen valintansa ja ongelmansa. Jos hänen poikansa on hänelle vähemmän tärkeä, kuin entinen miniä, niin eihän sille mitään voi. Epänormaalia tuo on, yleensä vanhemmat haluavat tutustua lapsensa kumppaniin. Ja aivan takuulla joka ikinen vastaaja täällä ihmettelisi samaa, jos olisi itse samassa tilanteessa, että miehen äiti toimisi tuolla tavalla :D. Tää on nyt vain tätä perinteistä äitipuoli- ja ap-vihaa, mikä on palstalla yleistä. Jos vastaajien ystävä kertoisi vastaavasta tilanteesta, haukuttaisiin anoppi maan rakoon.
Vierailija kirjoitti:
Itse haluaisin pysyä anoppini kanssa ystävinä vaikka miehen kanssa erottaisiin. Myös äitini aikoinaan pysyi ex-anoppinsa kanssa ystävinä loppuun asti.
Kyllä minäkin haluaisin, mutta en pystyisi olemaan tilanteessa, missä eksäni äiti systemaattisesti dissaisi eksäni uutta ja lapseni näkisivät mummoaan sen takia vähemmän. Ihmettelisin todella paljon entisen anoppini käytöstä ja pitäisin sitä epänormaalina ja haitallisena ihan lastenkin kannalta. Kyllähän tommosesta ne omatkin lapset kärsisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkälaisen haluaisit anopin olevan?
Toivoisin, että hän voisi olla ystävällinen ja miettiä kaikkien osapuolten tunteita. Että lapsiakaan ei asetettaisi tilanteeseen, jossa heille läheiset henkilöt ignooraavat heille läheistä henkilöä.
Mä itse kyllä pitäisin outona, jos mun omat vanhemmat kaveeraisivat mun exän kanssa ja jättäisivät huomiotta uuden miehen. He ovat kuitenkin ottaneet miehen ja miehen lapset lämpimästi vastaan.
En toivo elinikäistä ystävyyttä, mutta jotain sellaista perus kohteliaisuutta. Että esim. kuulisin lasten kautta, että hän on lähettänyt terveisiä mulle ja miehelle. Tai että hän neuvottelisi miehen kanssa, mikä vois olla paras ratkaisu juhlien viettämisen suhteen.
Ap
Miksi minun pitäisi kysyä lapseltani, miten vietän juhlia omassa kodissani tai omalla tavallani? Kutsun ne, jotka haluan ja jos en halua kutsua miniää, niin mikä ongelma se on muille kuin hänelle. Lastenlasten oma äiti on kuitenkin kutsuttu eli se ex-miniä, jonka kanssa olen väleissä ja josta tiedän, ettei aiheuta ongelmia. Ei se pojan uusi puoliso ole lapsenlapsille läheinen, vaikka asuu heidän isänsä kanssa.
Sinäkö sen määräät ja määrittelet, kuka on lastenlapsillesi läheinen? Oletko edes kysynyt asiaa lapsenlapsiltasi? Minun lapsipuoleni sanovat, että olen heille kuin toinen äiti, olen heille todella tärkeä ja he ovat minulle.
Vierailija kirjoitti:
Tuollaisia uusperhekuviot on, mitä oikein odotit?
No ei kai useinkaan. En itse ainakaan tiedä yhtään tapausta, jossa anoppi laittaisi ystävyyden poikansa exän kanssa oman lapsensa (tuo samainen poika) ja tämän perheen edelle. Hyvissä väleissä voi toki exänkin kanssa olla, mutta ei oman lapsen kustannuksella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sukulaissuhteet ovat liian usein käsittämättömän vaikeita ja melkoisia mysteerejä, joita ei aina saa selville edes miettimälläkään.
Se, että koet jääneesi paitsi miehesi exän takia voi olla ihan vain oma tuntemuksesi. Sinua kuitenkin kutsutaan ja huomioidaan kuin jätettäisiin täysin ulkopuolelle. Olet uusi tulokas ja erot koskettavat myös lähellä olevia ihmisiä, joten aika monella on sulattelua exissä ja nyxissä.
Se, miten koet tilanteen, näkyy kaikille. Ei välttämättä osata tulkita, mitä haluat ja kaipaat, mutta suosittelen, että lopeta ajattelemasta mikä olisi sinusta oikein sinua kohtaan. Ota itsesi irti tilanteesta ja ole vapaa niin pienistä ajatuksistasi. Mitä enemmän suuntaat energiasi ja kiinnostuksesi ihan muuhin sitä myönteisemmin se voi vaikuttaa anoppiisi ja kutsuihin jouluna. Ihmiset myös vaistoavat, jos asennoidut neutraalisti ja sallit vaikkapa exän läsnäolon anopin juhlissa.
Siis kun mulla ei ole edes mahdollisuutta osoittaa neutraalia suhtautumista exän läsnäoloon anopin juhlissa, koska mua ei kutsuta, koska exä ei halua että olen paikalla.
Oon yrittänyt yleisesti ottaa sen asenteen, että maailmaan mahtuu kaikenlaista ja kaikkea ei voi muuttaa, vaikka haluaisikin. Ja elämä on tietenkin ihan hyvää ilmankin miehen puolen sukua, jota en siis edes tunne kunnolla tilanteen vuoksi. Varmaan pitäisi vaan antaa täysin olla ja yrittää unohtaa ne loukatut tunteet, ettei se pääsis vaikuttamaan muhun.
Ap
Ymmärrän ap että sinusta tuntuu pahalta. Saakin tuntua. Tärkeää on se, että sinulla on hyvät välit lapsiin, keskitytte teidän viikolla teidän uusperheen toimivuuteen. Anoppi kannattaa jättää täysin huomiotta, myös miehen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuollaisia uusperhekuviot on, mitä oikein odotit?
No ei kai useinkaan. En itse ainakaan tiedä yhtään tapausta, jossa anoppi laittaisi ystävyyden poikansa exän kanssa oman lapsensa (tuo samainen poika) ja tämän perheen edelle. Hyvissä väleissä voi toki exänkin kanssa olla, mutta ei oman lapsen kustannuksella.
En minäkään, kyllä tuollainen toiminta on hyvin epänormaalia. Ei kukaan täyspäinen laita eksminiää oman lapsen edelle, ellei oma lapsi ole joku täys psyko narsisti sadisti. Enkä ole kyllä tuollaisista uusperhekuvioista vielä kuullut missään, monen muunlaisista kylläkin.
Olipa törppö provon yritys ap:lta.
Taas satu-täti linjoilla.
Ja tunnetusti itse kommentoi ja vastailee muka eri kommentoijana omiin viesteihinsä.
Sairas akka!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin, että teet parhaasi tutustuaksesi anoppiisi, mutta et edes yritä ängetä mihinkään sen enempään, vaan tutustut omalla tavallasi. Sinulle ei kuulu yhtään se kenen kanssa anoppi juhlii joulunsa tai viettää aikansa.
En usko, että kenelläkään on ystäviä liikaa, joten jos anoppi ja ex-miniä ovat ystävystyneet, niin sehän on vain upea asia. Sinulla on historiasi myös ja siihenkään historiaan ei kenelläkään ole nokan koputtamista, joten yritähän tyttöhyvä rauhoittua ja pärjätä asian kanssa. :)
Mutta luulisi että samalla "ystäviä ei ole kenelläkään liikaa" -logiikalla anoppi voisi myös haluta tutustua vaikka muhun...Vaikea rauhoittua, koska tuntuu, että nyt mun takia myös mies on menettänyt äitinsä. Tuntuu, että mua pidetään syyllisenä johonkin, mutten edes tiedä mihin. Tää voi tietenkin olla vaan mun päässä, mutta kaikki tapahtunut saa mut vaan tuntemaan näin.
Ap
Ap, kaikkien kanssa ei vain kemiat toimi. Jos et kykene ymmärtämään asiaa, niin ole ymmärtämättä.
Ja jos mies tuntee, että on "menettänyt äitinsä", niin hänellä on ongelmia, ei äidillä. Jos äiti olisi löytänyt vaikka aikaa vievän rakkaan uuden harrastuksen, niin varmaan mies vinkuisi sitäkin, mutta hän on myls aikuinen mies, jonka pitää pärjätä vähemmälläkin äitinsä huomiolla. Joopa joo taas..
Ei mun mies mitenkään ylenpalttisesti äitinsä huomiota kaipaa, mutta toivoisi, että olisi ns. normaalit välit.
Mies myös kokee, että exän kanssa ei nähnyt vanhempiaan niin usein kuin olisi halunnut. Mies toivoi, että eron jälkeen olisi voinut lähentyä vanhempiensa kanssa, mutta kävikin päinvastoin.
Ap
Vai että mies toivoi lähentyvänsä vanhempiensa kanssa. Tekikö mies muuta asian eteen kuin hankki uuden muijan, ap:n? Ystävyyteen ja yleensäkin hyviin suhteisiin vaaditaan hieman vaivannäköä. Ei ole itsestäänselvyys, että vanhemmat ymmärtävät vaikka poikansa eroamisen tai sen, että hänellä on uusi mamma heti.
Onko vanhempien asia hyväksyä lapsensa eroa tai olla hyväksymättä? Eikö se ole epänormaalia vallankäyttöä ja kontrollointia? Millainen vanhempi on hylkäämässä lapsensa, jos lapsi ei elä kuten vanhempi määrää ja päättää? Eikö napanuora ja kontrolli pitäisi katkaista jossain vaiheessa? Toimisitko itse noin, hylkäisit oman lapsesi jos hän kehtaa tehdä mielestäsi vääriä päätöksiä? Ovatko lapsesi sinulle sinun egosi jatkeita, vai sallitko heille oman elämän virheineen päivineen?
Minä pidän yhteyttä ex-appiukkoon ja hän kysyy aina lasten asiat. Ex miehellä on uusi puoliso, jota ei ole appiukolle edes oikeastaan olemassa. Näin meillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sukulaissuhteet ovat liian usein käsittämättömän vaikeita ja melkoisia mysteerejä, joita ei aina saa selville edes miettimälläkään.
Se, että koet jääneesi paitsi miehesi exän takia voi olla ihan vain oma tuntemuksesi. Sinua kuitenkin kutsutaan ja huomioidaan kuin jätettäisiin täysin ulkopuolelle. Olet uusi tulokas ja erot koskettavat myös lähellä olevia ihmisiä, joten aika monella on sulattelua exissä ja nyxissä.
Se, miten koet tilanteen, näkyy kaikille. Ei välttämättä osata tulkita, mitä haluat ja kaipaat, mutta suosittelen, että lopeta ajattelemasta mikä olisi sinusta oikein sinua kohtaan. Ota itsesi irti tilanteesta ja ole vapaa niin pienistä ajatuksistasi. Mitä enemmän suuntaat energiasi ja kiinnostuksesi ihan muuhin sitä myönteisemmin se voi vaikuttaa anoppiisi ja kutsuihin jouluna. Ihmiset myös vaistoavat, jos asennoidut neutraalisti ja sallit vaikkapa exän läsnäolon anopin juhlissa.
Siis kun mulla ei ole edes mahdollisuutta osoittaa neutraalia suhtautumista exän läsnäoloon anopin juhlissa, koska mua ei kutsuta, koska exä ei halua että olen paikalla.
Oon yrittänyt yleisesti ottaa sen asenteen, että maailmaan mahtuu kaikenlaista ja kaikkea ei voi muuttaa, vaikka haluaisikin. Ja elämä on tietenkin ihan hyvää ilmankin miehen puolen sukua, jota en siis edes tunne kunnolla tilanteen vuoksi. Varmaan pitäisi vaan antaa täysin olla ja yrittää unohtaa ne loukatut tunteet, ettei se pääsis vaikuttamaan muhun.
Ap
Onko mahdollista, että mies kutsuisi sinut jos kutsussa esim avec.? Vai oliko niin ettei mistäsikään kutsuta tuolloin?
Ei noi loukatut tunteet yleensä tuppaa unohtumaan, en kyllä osaa neuvoa miten niistä pääsee kuivin jaloin katkeroitumatta. Ja jos haluatte mahdollisille tuleville lapsille kahdet isovanhemmat ei välttämättä näiden kanssa onnistu.
Jos on noin huonot taidot sosiaalisesti tuskin osaavat korjata tilanteita paremmaksi. Ehkä sen takia miehesikään ei oppinut riitelemään rakentavasti vaan ristiriidat vain paisuivat.
Sä oot sun rakkaillesi ja läheisillesi tärkeä, se on tosi paljon.
Kiitos <3
Tän synttärijutun suhteen mies soitti äidilleen ja kysyi, että onko tarkoituksenmukaista, että kutsusta on jätetty ulkopuolelle hänen vaimonsa. Äiti oli pahoitellut, ettei ex suostu olemaan samoissa juhlissa kanssani. Mies sanoi mulle, ettei aio osallistua itsekään jos mua ei ole kutsuttu. Itse en myöskään halua mennä minnekään, jos en koe olevani tervetullut.
Jos meillä sattuu olemaan lapset juhlien aikaan niin sitten hekään eivät osallistu, koska me muutkaan emme mene. Ihan käytännön syistäkin, koska emme voi olettaa, että juhlan järjestäjä huolehtii heistä jatkuvasti juhlien ajan, vaikka tuttuja henkilöitä tietenkin riittää. Mutta myös siitä syystä, että koemme että emme voi lähteä mukaan syrjintään. Mutta mun pelkona on tietenkin, että miehen ja lasten läsnäolemattomuus voidaan vierittää mun syyksi ja välit eivät ainakaan parane...vaikea tietää, mikä nyt olisi kaikkien kannalta paras ratkaisu.
Ap
Eiköhän se ole ihan selvääkin, ettei mies osallistu, jos hänen rakkaansa ei saa kutsua, mutta ex saa. Mies on fiksu ja ilmeisesti heillä ei muutenkaan äitinsä kanssa ole niin lämpimät välit. Turhaan sinä voivottelet heidän välejään. Mies saa mennä tai olla menemättä ja näin osoittaa kunnioituksensa sinua kohtaan.
En minä sitä hyvänä pitäisi, ja mulla on hyvät välit ex-anoppiin. Minusta miniä kuuluu perheeseen, myös se ex-miniä...onko kyse siitä, osaatko käyttäytyä exän läsnäollessa? Kukaan ei viitsi riitelemistä katsella ja lapsenlapset on anopille varmasti tärkeitä.
Mun ex on uusissa naimisissa, lapsia heillä ei tosin ole, mutta joulupöytään me on kaikki mahduttu. Minulla on uus mies myös, ja aika sumplimista on välillä missä ollaan. On ratkottu homma niin, että kun minun jouluvuoro lasten kanssa, mennään anopille (ja mun mutsi lähtee mukaan) tai anoppi tulee meille. Kun on mun vuoro ilman lapsia, mennään miehen vanhemmille (ja mun mutsi lähtee siskolleni.)
Miten ratkaisit tilanteen?
Ap