Anopin ja miehen exän läheiset välit

Mun mielestäni sun ukkos pitäis tää asia puhua äitinsä kanssa ja kysyä että olenko mä. sun oma poikas, nyt sit sivussa koska vaihdoin vaimoa? Et minä, sun lapses, tässä on pelissä ja lapsenlapses, ei nää naiset joit maailmas piisaa.

Kyllä ukkos pitäis omia ja sun ja hänen lapsensa puolia pitää.

Mut ei tupata ko ei tykätä

Minun veljeni erosi yli 15 vuotta kestäneestä liitosta. Hylkäsi perheensä ja hyppäsi vauhdilla uuden naisen kelkkaan. Tästä on nyt jo neljä vuotta, mutta ei minulla edelleenkään ole mitään kiinnostusta tutustua tuohon veljen uuteen naiseen. Käly tuli tutuksi yli 15 vuoden ajalta ja hänen kanssaan meillä on melkein samanikäiset lapsetkin. Häneen olen pitänyt edelleen yhteyttä, veljeeni en niinkään. Ja veljen uusi hoito ei kiinnosta sitäkään vähää. 

Vaikka ap:n anoppi ei edes poikaansa erosta syyttäisi, niin hän on silti saattanut kallistua sille kannalle, että tämä ensimmäinen miniä oli kuitenkin ihan kelpo tapaus ja sitä myöten harmitella, että perhe hajosi. 

Jos ap:n mies haluaa, että lapsensa tapaavat isoäitiään, niin eikö hänen ole mahdollista vierailla vanhempiensa luona lastensa kanssa? Vai onko hän sinne tervetullut ensinkään?

Jos miehen isä on halukas vierailemaan, niin tyytyisin siihen. Olisihan se lapsille mukavaa, että saavat pidettyä yhteyttä edes isoisäänsä. 

Taas yksi äitipuolta leikkivä mamma, joka haluaa heti olla tärkeä ja erityinen ihminen miehen sukulaisten kanssa. Mamma, jonka mielestä exän oikeus koko miehen puolen sukuun on iäksi mennyt eron myötä. Etsi ap paikkasi uudessa suvussa, mutta älä yritä asettua edeltäjäsi kenkiin, vaan löytää omat kenkäsi.

Vierailija kirjoitti:

Onko sulla ja miehelläsi yhteisiä lapsia? Tuli vaan mieleen, että lastenlasten äiti saattaa noin muutenkin tuntua läheisemmältä kuin pojan uusi vaimo. 

Ei ole yhteisiä, mutta on ollut puheissa, että ehkä parin vuoden päästä. Tietääkseni mieheni ja hänen exänsä saivat kyllä kutsuja silloin kun heillä ei vielä ollut lapsia, että ei ole anopille tyypillistä käytöstä ensin odottaa että saa lapsenlapsia ja sitten vasta muodostaa suhdetta. 

Sekin tietenkin mietityttää, että aikooko hän sitten ignoorata myös mahdollisen tulevan lapsenlapsensa...tietenkin sekin on ihan ok ja hänen valintansa. Mutta se ei vaan tunnu kivalta. Ja mikäli siinä tilanteessa hän haluaisi yhtäkkiä tavata, ei se tuntuisi myöskään kivalta, koska silloin musta tuntuisi, että mulla ei ole mitään arvoa ihmisenä, vaan lapsenlapsen äitinä. 

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko sulla ja miehelläsi yhteisiä lapsia? Tuli vaan mieleen, että lastenlasten äiti saattaa noin muutenkin tuntua läheisemmältä kuin pojan uusi vaimo. 

Ei ole yhteisiä, mutta on ollut puheissa, että ehkä parin vuoden päästä. Tietääkseni mieheni ja hänen exänsä saivat kyllä kutsuja silloin kun heillä ei vielä ollut lapsia, että ei ole anopille tyypillistä käytöstä ensin odottaa että saa lapsenlapsia ja sitten vasta muodostaa suhdetta. 

Sekin tietenkin mietityttää, että aikooko hän sitten ignoorata myös mahdollisen tulevan lapsenlapsensa...tietenkin sekin on ihan ok ja hänen valintansa. Mutta se ei vaan tunnu kivalta. Ja mikäli siinä tilanteessa hän haluaisi yhtäkkiä tavata, ei se tuntuisi myöskään kivalta, koska silloin musta tuntuisi, että mulla ei ole mitään arvoa ihmisenä, vaan lapsenlapsen äitinä. 

Ap

Okei, eli tämän ongelman syyt löytyvät sinun erittäin huonosta itsetunnostasi. Kyllä on miesrukka huonompaan vaihtanut.

Millaiset välit sinulla on lapsiin ja lasten äitiin?

Onhan ne outoja tilanteita, kun meillä äiti rupattelee iloisesti veljen exästä ja lapsista ja mitä on tullut tehtyä yhdessä ja veljen nyxä istuu nenä nyrpässä sohvalla todeten, että hän ei mustikkaan lähtisi edes kilon paloina. Mutta silti ei ole sopivaa puhua exästä hänen kuultensa.

Nykyisin ei anopit saa valita ystäviään ja harrastuksiaan, ne valitaa kulloisenkin miniä tarpeiden mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Taas yksi äitipuolta leikkivä mamma, joka haluaa heti olla tärkeä ja erityinen ihminen miehen sukulaisten kanssa. Mamma, jonka mielestä exän oikeus koko miehen puolen sukuun on iäksi mennyt eron myötä. Etsi ap paikkasi uudessa suvussa, mutta älä yritä asettua edeltäjäsi kenkiin, vaan löytää omat kenkäsi.

Pitää varautua myös siihen, ettei sitä uutta sukua vaan kiinnosta tutustua ap:hen ollenkaan. Miehellä on kuitenkin pitkä avioliitto takanaan ja muu suku on ehtinyt tutustua miniään 10+ vuotta. Eivät he välttämättä jaksa kiinnostua enää uudesta ihmisestä. Jokaisen takaraivossa on ajatus, että "edelliseen puolisoon tutustuin yli 10 vuotta ja ero tuli, kannattaako uuden kohdalla enää nähdä samaa vaivaa".

Relaa vaan, ap. Et voi asialle mitään, eikä se sinun vastuullasi olekaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko sulla ja miehelläsi yhteisiä lapsia? Tuli vaan mieleen, että lastenlasten äiti saattaa noin muutenkin tuntua läheisemmältä kuin pojan uusi vaimo. 

Ei ole yhteisiä, mutta on ollut puheissa, että ehkä parin vuoden päästä. Tietääkseni mieheni ja hänen exänsä saivat kyllä kutsuja silloin kun heillä ei vielä ollut lapsia, että ei ole anopille tyypillistä käytöstä ensin odottaa että saa lapsenlapsia ja sitten vasta muodostaa suhdetta. 

Sekin tietenkin mietityttää, että aikooko hän sitten ignoorata myös mahdollisen tulevan lapsenlapsensa...tietenkin sekin on ihan ok ja hänen valintansa. Mutta se ei vaan tunnu kivalta. Ja mikäli siinä tilanteessa hän haluaisi yhtäkkiä tavata, ei se tuntuisi myöskään kivalta, koska silloin musta tuntuisi, että mulla ei ole mitään arvoa ihmisenä, vaan lapsenlapsen äitinä. 

Ap

Vai että anopille tyypillistä käytöstä, anoppi ignooraa sinut ja sinulla ei ole mitään arvoa ihmisenä! No nyt menee jo hassuksi koko aloitus. Jaksamista ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin, että teet parhaasi tutustuaksesi anoppiisi, mutta et edes yritä ängetä mihinkään sen enempään, vaan tutustut omalla tavallasi. Sinulle ei kuulu yhtään se kenen kanssa anoppi juhlii joulunsa tai viettää aikansa.

En usko, että kenelläkään on ystäviä liikaa, joten jos anoppi ja ex-miniä ovat ystävystyneet, niin sehän on vain upea asia. Sinulla on historiasi myös ja siihenkään historiaan ei kenelläkään ole nokan koputtamista, joten yritähän tyttöhyvä rauhoittua ja pärjätä asian kanssa. :)

Mutta luulisi että samalla "ystäviä ei ole kenelläkään liikaa" -logiikalla anoppi voisi myös haluta tutustua vaikka muhun...Vaikea rauhoittua, koska tuntuu, että nyt mun takia myös mies on menettänyt äitinsä. Tuntuu, että mua pidetään syyllisenä johonkin, mutten edes tiedä mihin. Tää voi tietenkin olla vaan mun päässä, mutta kaikki tapahtunut saa mut vaan tuntemaan näin. 

Ap

Ap, kaikkien kanssa ei vain kemiat toimi. Jos et kykene ymmärtämään asiaa, niin ole ymmärtämättä.

Ja jos mies tuntee, että on "menettänyt äitinsä", niin hänellä on ongelmia, ei äidillä. Jos äiti olisi löytänyt vaikka aikaa vievän rakkaan uuden harrastuksen, niin varmaan mies vinkuisi sitäkin, mutta hän on myls aikuinen mies, jonka pitää pärjätä vähemmälläkin äitinsä huomiolla. Joopa joo taas..

Ei mun mies mitenkään ylenpalttisesti äitinsä huomiota kaipaa, mutta toivoisi, että olisi ns. normaalit välit. 

Mies myös kokee, että exän kanssa ei nähnyt vanhempiaan niin usein kuin olisi halunnut. Mies toivoi, että eron jälkeen olisi voinut lähentyä vanhempiensa kanssa, mutta kävikin päinvastoin. 

Ap

Minkälaisen haluaisit anopin olevan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko sulla ja miehelläsi yhteisiä lapsia? Tuli vaan mieleen, että lastenlasten äiti saattaa noin muutenkin tuntua läheisemmältä kuin pojan uusi vaimo. 

Ei ole yhteisiä, mutta on ollut puheissa, että ehkä parin vuoden päästä. Tietääkseni mieheni ja hänen exänsä saivat kyllä kutsuja silloin kun heillä ei vielä ollut lapsia, että ei ole anopille tyypillistä käytöstä ensin odottaa että saa lapsenlapsia ja sitten vasta muodostaa suhdetta. 

Sekin tietenkin mietityttää, että aikooko hän sitten ignoorata myös mahdollisen tulevan lapsenlapsensa...tietenkin sekin on ihan ok ja hänen valintansa. Mutta se ei vaan tunnu kivalta. Ja mikäli siinä tilanteessa hän haluaisi yhtäkkiä tavata, ei se tuntuisi myöskään kivalta, koska silloin musta tuntuisi, että mulla ei ole mitään arvoa ihmisenä, vaan lapsenlapsen äitinä. 

Ap

Okei, eli tämän ongelman syyt löytyvät sinun erittäin huonosta itsetunnostasi. Kyllä on miesrukka huonompaan vaihtanut.

Täytyy kyllä myöntää, että itsetunto on ollut koetuksella. Miehen exään ei ole myöskään siis välejä, hän haluaa elää ajatellen, ettei mua ole olemassa. Lasten kanssa ei ole mitään ongelmaa, he tykkäävät musta ja mä niistä. Siinä mielessä oon onnekas. 

Ap

Kannattaisi valita ensin itselle sopiva anoppi ja mennä kimppaan sen lapsen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin, että teet parhaasi tutustuaksesi anoppiisi, mutta et edes yritä ängetä mihinkään sen enempään, vaan tutustut omalla tavallasi. Sinulle ei kuulu yhtään se kenen kanssa anoppi juhlii joulunsa tai viettää aikansa.

En usko, että kenelläkään on ystäviä liikaa, joten jos anoppi ja ex-miniä ovat ystävystyneet, niin sehän on vain upea asia. Sinulla on historiasi myös ja siihenkään historiaan ei kenelläkään ole nokan koputtamista, joten yritähän tyttöhyvä rauhoittua ja pärjätä asian kanssa. :)

Mutta luulisi että samalla "ystäviä ei ole kenelläkään liikaa" -logiikalla anoppi voisi myös haluta tutustua vaikka muhun...Vaikea rauhoittua, koska tuntuu, että nyt mun takia myös mies on menettänyt äitinsä. Tuntuu, että mua pidetään syyllisenä johonkin, mutten edes tiedä mihin. Tää voi tietenkin olla vaan mun päässä, mutta kaikki tapahtunut saa mut vaan tuntemaan näin. 

Ap

Ap, kaikkien kanssa ei vain kemiat toimi. Jos et kykene ymmärtämään asiaa, niin ole ymmärtämättä.

Ja jos mies tuntee, että on "menettänyt äitinsä", niin hänellä on ongelmia, ei äidillä. Jos äiti olisi löytänyt vaikka aikaa vievän rakkaan uuden harrastuksen, niin varmaan mies vinkuisi sitäkin, mutta hän on myls aikuinen mies, jonka pitää pärjätä vähemmälläkin äitinsä huomiolla. Joopa joo taas..

Ei mun mies mitenkään ylenpalttisesti äitinsä huomiota kaipaa, mutta toivoisi, että olisi ns. normaalit välit. 

Mies myös kokee, että exän kanssa ei nähnyt vanhempiaan niin usein kuin olisi halunnut. Mies toivoi, että eron jälkeen olisi voinut lähentyä vanhempiensa kanssa, mutta kävikin päinvastoin. 

Ap

Vai että mies toivoi lähentyvänsä vanhempiensa kanssa. Tekikö mies muuta asian eteen kuin hankki uuden muijan, ap:n? Ystävyyteen ja yleensäkin hyviin suhteisiin vaaditaan hieman vaivannäköä. Ei ole itsestäänselvyys, että vanhemmat ymmärtävät vaikka poikansa eroamisen tai sen, että hänellä on uusi mamma heti.

Minä olen pyytänyt ex appivanhemmat meille jouluna.

Heidän lapsenlapset ovat kotona, heitä he tulivat katsomaan

Vierailija kirjoitti:

Minkälaisen haluaisit anopin olevan?

Toivoisin, että hän voisi olla ystävällinen ja miettiä kaikkien osapuolten tunteita. Että lapsiakaan ei asetettaisi tilanteeseen, jossa heille läheiset henkilöt ignooraavat heille läheistä henkilöä. 

Mä itse kyllä pitäisin outona, jos mun omat vanhemmat kaveeraisivat mun exän kanssa ja jättäisivät huomiotta uuden miehen. He ovat kuitenkin ottaneet miehen ja miehen lapset lämpimästi vastaan. 

En toivo elinikäistä ystävyyttä, mutta jotain sellaista perus kohteliaisuutta. Että esim. kuulisin lasten kautta, että hän on lähettänyt terveisiä mulle ja miehelle. Tai että hän neuvottelisi miehen kanssa, mikä vois olla paras ratkaisu juhlien viettämisen suhteen. 

Ap

Oliko aikaisempi suhde ex:n kanssa virallisesti päättynyt ennen kuin teidän suhde alkoi?

Kuka teillä hoitaa anopin kutsumisen? Mies voisi itse ottaa vastuun ja vaikka vähän (painostaa) avittaa äitiään tutustumaan uuteen ihmiseen. Anoppi vaikuttaa epäsosiaaliselta.

Miniä on varmaan ottanut rooliksensa auttaa lasten suhdetta isovanhempiin.

Tapailkaa aluksi pikku hiljaa ja kevyesti julkisilla paikoilla, kahviloissa ja museoissa. Koti voi olla liian hankala ympäristö ei ole niin sanotusti puolueetonta maaperää. Kotona voi olla myös tylsää jos juttu ei luista.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen pyytänyt ex appivanhemmat meille jouluna.

Heidän lapsenlapset ovat kotona, heitä he tulivat katsomaan

Ovatko lapsenlapset joskus jouluna exälläsi? Näkevätkö lapsenlapset silloin isovanhempiaan, vai kieltäytyvätkö siitä? 

Ap