Tuntuu, että kaikilla on ollut pullantuoksuinen mummo maalla

syökää pullia, se kasvattaa kulmakarvoja

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli juuri sellainen hyvä mummo ja myös aivan kaikilla muillakin lapsilla joita tunsin. Varmaankin riippuu vähän piireistä. Ei ollut rappioalkoholisteja ja elämäntapatyöttömiä tutuissa.

Minun piireissä toinen mummo oli sairas ja asui kaukana, joten hän jäi vieraaksi. Toinen mummo, joka asui 150 kilometrin pääsä, oli liki 7-kymppinen minun syntyessä, joten hänkin oli vanha ja väsynyt. Se mummo oli muuten mukava, mutta koska olin tyttö, en kiinnostanut häntä. Ei minussa ollut mitään, mistä olisi voinut olla ylpeä. Ensimmäinen mummo kuoli, kun olin yläasteella, toinen, kun oli parikymppinen.

Mulla on ollut 2 tuollaista pullatuoksuista maalaismummoa. Oma äitini sen sijaan ei niinkään jaksa kun minä olen se meidän perheen touhuaja. Hän on enemmän istuja ja tekee vain välttämättömimmän, sanoo että on ollut koko ikänsä väsynyt eli on varmaan jotenkin sairas. 

Yksi mumma oli elossa, toinen oli jo kuollut.

Tämä elossa oleva isäni äiti asui rintamamiestalossa paapan kanssa ja samanikäisten serkkujen kanssa yökyläiltiin siellä. Serkkujen kesken oli kivaa, mutta mumma oli minua kohtaan ystävällisen välinpitämätön. 

Häntä ei kiinnostanut pojan lapset vähääkään, kaiken kiintymyksensä ja välittämisensä kohdisti tyttäriensä lapsiin. Näin seitkytluvulla meidän suvussa. 

Minulla oli hampuntuoksuinen hippimummo kommuunissa. 

Se se vasta jännää lapselle olikin.

Mumma 👵🏻

Minun mummuni asui kaupungissa enkä muista hänen useinkaan leiponeen, mutta hän oli kyllä kiltti ja ystävällinen.

Mun mummo kyllä leipoi ja piti meidät kaikki lomat luonaan. Oli kyllä sen lisäksi myös sadistinen, rääkkäsi omaa tytärtään ja lapsenlapsista niitä, jotka oli tyttöjä, henkisesti ja fyysisesti. Pari juttua, jotka tuntuu myös sillä rajalla, oliko seksuaalista hyväksikäyttöä. Rakasti nöyryyttää. 

Mutta teki kyllä hybää ruokaa, piti kodin siistinä ja kasvatti kauniin puutarhan. 

Toinen mummuni eli maalaismummu kuoli kun oli muutaman vuoden ikiä. Oli kuulemma tykännyt minusta. Hemmetti kun meni kuolemaan, hän olisi saattanut voida tukea minua monessa myöhemmin. Ainakin ruisleipä tehtiin silloin itse 70-luvun alussa monissa paikoin. Varmaan pullapitkon on myös osannut tehdä.

Kaupunkilaismummi oli aika eri maata: koulutusta enemmän mutta myös mt-ongelmaa, joka teki hänestä aika erikoisen. En löytänyt häneen läheistä suhdetta, ja aika jätti hänestä kun olin parikymppinen. Muistan käyneeni Uimastadionilla hänen kanssaan joskus Helsingin käynnillä ja se oli elämys. Tämä mummi poltti paljon tupakkaa, piippuakin, ja tykkäsi Wilhelmina- nimisistä mureista leivoskekseistä. Oli myös ihan kelpo ruuanlaittaja. Oli asunut ulkomailla nuoruudessaan, opiskellut siellä.