Lue keskustelun säännöt.
Rahaongelmat - onko enää toivoa
15.08.2022 |
Lyhyesti. Kärsin vuosia sitten vaikeasta masennuksesta, jonka seurauksena pelasin myös holtittomasti. Onnistuin aika nopeasti tuhlaamaan omaisuuteni, ja saamaan valtavat velat. Asunto-osakkeeno myymisen jälkeen jäi velkaa vielä noin 50.000 euroa. Lisäksi eteen tuli luonnollisesti vielä avioerokin.
Olen pyristellyt eroon peliriippuvuudesta, ja saanut 15-vuotiaan poikani takaisin elämääni. Nyt kuitenkin kaikki tuntuu talouden kannalta epätoivoiselta, velat eivät lyhene oikein ollenkaan, ja en voi enää tinkiä esim.elämiskustannuksista. Vuosipalkkani on noin 45000-50000€, ymmärrettävistä syistä en saa yhdistelylainaakaan, en järkevällä korolla.
En halua tähän elämäntilanteeseen uutta kumppania, en ennen kuin olen kuivemmilla vesille. Joten kuIut jaan itseni kanssa. Ikääkin on jo 50 vuotta. Onko vinkkejä, miten selviäisin? Olen käynyt pitkän taistelun ja toipumisen ongelmistani. Joten tiedän, että syyllinen on peilissä. Mutta haluaisin jotenkin vielä selvitä taloudellisestikin, ihan lapsenikin takia. En ole kehdannut kertoa asiasta kenelläkään, tunnen itseni luuseriksi tämän takia, menetettyäni omaisuuteni, ja maksamani vielä lisävelkaa, vain masennuksen ja peliongelman takia.
Kommentit (146)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hah, mitäs ryssit!
Miten voit olla noin ilkeä
Älä menetä toivoasi. Olen kahdesti aikuisiällä aloittanut uuden elämän nollilta, vain seuraava palkka on se mitä on. Raha on vain rahaa ja menot minimoimalla saat elämän raiteilleen muutamassa vuodessa.
Vierailija kirjoitti:
Älä menetä toivoasi. Olen kahdesti aikuisiällä aloittanut uuden elämän nollilta, vain seuraava palkka on se mitä on. Raha on vain rahaa ja menot minimoimalla saat elämän raiteilleen muutamassa vuodessa.
Näin se on. Tuo on vain velkaa, jos pidät työpaikan, niin etköhän noin viidessä vuodessa ole jo paremmassa tilanteessa. Et kuitenkaan niin vanha ole. Älä vertaa itseäsi muihin!
Vaikket selviäisikään, ei sinua kukaan tapa sen takia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ne, jotka eivät tee turhia velkoja, maksavat hinnoissa ja yhteiskunnan palveluissa ja veroissa velkaantuneitten aiheuttamat kulut.
Vierailija kirjoitti:
Ne, jotka eivät tee turhia velkoja, maksavat hinnoissa ja yhteiskunnan palveluissa ja veroissa velkaantuneitten aiheuttamat kulut.
Kerro miten tässä tapauksessa maksat, jos ap maksaa velkojille kaiken. Kerro nyt oikein perusteellisesti, jeesus. Potki maassa makaava, raukka
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne, jotka eivät tee turhia velkoja, maksavat hinnoissa ja yhteiskunnan palveluissa ja veroissa velkaantuneitten aiheuttamat kulut.
Kerro miten tässä tapauksessa maksat, jos ap maksaa velkojille kaiken. Kerro nyt oikein perusteellisesti, jeesus. Potki maassa makaava, raukka
En ole ap, mutta tosiaan kaltaisesi sädekehäilijät oksettavat. Ap puhui itsemurha-ajatuksista, ja kehtaat kirjoittaa tuollaisia.
Sadat tuhannet ihmiset elää toimeentulotuella eikä ole mitään ongelmaa. Sinun ongelma on että haluat olla rikas
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sadat tuhannet ihmiset elää toimeentulotuella eikä ole mitään ongelmaa. Sinun ongelma on että haluat olla rikas
Mä käsittäisin, et ap kärsii masennuksesta ja haluaa selvitä veloistaa. Pitää työpaikkansa ja tarjota lapselleen asioita. Miksi tällainen viesti? Eikö saa pyytää apua, kysyä neuvoa, avautua? Onko se toimeentulotuella elävien yksinoikeus?
Kommentoin vaan tuohon parisuhdeasiaan. Olen eronnut, kahden lapsen lähivanhempi. Taloudellisesti tulemme lasten kanssa hyvin toimeen. Ex-mieheni oli varakas, mutta pihi ja lisäksi väkivaltainen. Ikinä enää en samanlaista mulkvistia huoli, vaikka olisi minkälainen miljonääri. Eli ap, älä luovu toivosta uuden kumppanin suhteen. Läheskään kaikki (+40v) eivät etsi tai oleta miehen olevan elättäjä tai suhteen rikkaampi osapuoli. Aivan toiset asiat esim. itsellä paljon tärkeämpiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiitos hyvistä vastauksista. Olen miettinyt itsemurhaas hyvinkin paljon nyt muutaman viikon aikana. Ilman lastani luovuttaisin, antaisin riistokorkofirmojen voittaa. En tiedä, miten jaksaa, kun henkiset voimavarat on loppu. Hyvä, että tilistäni jää nyt rahaa ruokaan, vaikka teen vaativaa työtä. Tiedän myös, että on ihmisiä, joilla on asiat vielä paljon huonommin. Siksi en halua liikaa valittaa.
Katson seuraavaksi tuon mainitun Instagram-tilin, sitten koitan keksiä jotain ratkaisua. Kuluista ei voi enää enempää kiristää, budjetointia teen jo nyt.
Saisit parannettua omaa henkistä tilannetta paljonkin sillä, että uskaltaisit kertoa asiasta läheisillesi, edes yhdelle tai kahdelle. Velkojen poismaksu vie vuosia, mutta tilanteeseen liittyvään häpeään ja omaan oloon on mahdollista vaikuttaa yllättävänkin nopeasti. Mitä suuremmin asiaa salailee, sitä enemmän siihen menee voimavaroja.
Erityisesti asian kertominen pojallesi voisi olla merkittävä askel: ei itseä surkutellen, mutta tosiasiat todeten. Se luultavasti lähentäisi teitä ja samalla voisit toimia esimerkikkinä siitä, miten vaikeuksiin pitää suhtautua ja huonoista tilanteista voi päästä eteenpäin. Lisäksi tuollaisen asian salaaminen väistämättä vaikuttaa taustalla ihmissuhteeseen, eikä pojalla ole nyt mitään mahdollisuutta ymmärtää, mistä tuo kitka tulee ja luultavasti laittaa sen omaksi syykseen.
Minkälainen muu elämänpiirisi on? Onko siellä "menestyjiä" ja rahallista menestystä arvostetaan? Tukea voi löytyä yllättävistäkin paikoista ja maailma on täynnä myös ihmisiä/piirejä, joissa itsensä tunteminen ja vaikeuksista selviäminen ovat arvostettuja ominaisuuksia.
Pohdi, mikä olisi se kaikista kauhein asia mitä voisi tapahtua, jos kerrot asiasta läheisillesi? Ja mitä sen jälkeen tapahtuisi, voisiko kuitenkin salailun lopettaminen ja asian itse hyväksyminen parantaa omaa henkistä hyvinvointia, mahdollisista negatiivisista seurauksista huolimatta? Jos joku ihminen täysin muuttaisi mielipidettään sinusta ja suhtautuisi negatiivisesti, onko hän sellainen ihminen jonka kanssa oikeasti haluat olla läheinen? Miten itse suhtautuisit, jos joku läheisesi vastaavasta asiasta sinulle kertoisi?
Entä jos tämä paljastuisi työpaikallasi, johtaisiko se realistisesti työpaikan menettämiseen vaikka luottotiedot pystyisitkin pitämään olemassa? Mikä on koulutuksesi ja kiinnostuksen kohteesi, voisitko löytää jonkun toisen työn, jossa mahdollisen pienemmän palkan mukana voisit olla asiasta rehellinen ja sitä kautta kuitenkin saada huomattavasti paremman elämänlaadun? Elämää on kuitenkin paljon myös velkojen maksun jälkeen ja urasi voi kehittyä vaikka mihin suuntaan myös silloin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei, en ole lukenut koko ketjua mutta muistuttaisin, että velkaneuvojalle voi varata ajan vaikkei olisikaan menossa velkajärjestelyyn, hän on koulutettu ihminen antamaan vinkkejä ap:kin tilanteeseen, miten lähteä velkaa muilla konstein lyhentämään.
Itsekin liputtaisin myös puhumisen puolesta, jollekulle hyvälle kuuntelijalle olisi tärkeää päästä vähän tilannetta purkamaan. Et ole yksin tilanteessa, Suomessa on pilvin pimein raha-asioiden kanssa kamppailevia ihmisiä, lisäksi jokaisella omanlaisensa elämän haasteet. Tarvitsemme toisiamme eikä kenenkään tarvitse olla täydellinen-eikä kukaan sitä olekaan.
Vierailija kirjoitti:
Hei, en ole lukenut koko ketjua mutta muistuttaisin, että velkaneuvojalle voi varata ajan vaikkei olisikaan menossa velkajärjestelyyn, hän on koulutettu ihminen antamaan vinkkejä ap:kin tilanteeseen, miten lähteä velkaa muilla konstein lyhentämään.
Itsekin liputtaisin myös puhumisen puolesta, jollekulle hyvälle kuuntelijalle olisi tärkeää päästä vähän tilannetta purkamaan. Et ole yksin tilanteessa, Suomessa on pilvin pimein raha-asioiden kanssa kamppailevia ihmisiä, lisäksi jokaisella omanlaisensa elämän haasteet. Tarvitsemme toisiamme eikä kenenkään tarvitse olla täydellinen-eikä kukaan sitä olekaan.
Viisaita sanoja! AP:lla on kaikki mahdollisuudet saada tilanne hoidettua, mutta tuki ja keskusteluseura varmasti auttaisi kovasti.
Tosi hyviä neuvoja. Uskon kans, et ap selviää veloistaan. Jonkun läheisen tuki olisi tärkeää.
Oma neuvo on kertoa asiasta yhdelle luotettavalle ystävälle, jolle voit aina kertoa kun alkaa ahdistaa, tekee mieli kokeilla uhkapelejä tai vastaavaa. Muiden ei tarvitse tietää, ei varsinkaan työpaikalla.
Lapselle en myöskään kertoisi uhkapelaamisesta, ei lapsen tarvitse tietää ja olla huolissaan vanhempansa talousongelmien syistä. Lapsi kyllä havaitsee varallisuuden vähäisyyden, ja se riittää. Tai voi kertoa jonkin yleismaailmallisen syyn joita tänä päivänä riittää. On tapauksia joissa uhkapeleihin omaisuuden menettäneiden lapsista on tullut myös peliongelmaisia; lapsi ei esimerkiksi ole pelannut aiemmin lainkaan, kunnes vanhemman synkkä uhkapelimenestys on tullut ilmi. Lapsi on sitten kiinnostunut aiheesta ja ajatellut voittaa takaisin vanhempansa menettävät rahat ja tuoda tätä kautta iloa vanhemman elämään. Ja tämä tie on varmuudella synkkä.
Kyllä kaikki kirkastuu, jaksamista