Lue keskustelun säännöt.
Puoliso "tölvii", kuinka opetella sanomaan takaisin?
15.08.2022 |
Puolisoni on tölvijä. Jos tölviminen ei käsitteenä avaudu, niin se on semmoista ajattelematonta ja loukkaavaakin töksäyttelyä asioista ja asioiden vierestä. Mulla taas puolestaan on joku tunnelukko, enkä saa siinä tilanteessa suutani auki. Esimerkiksi äskettäin puoliso tölväisi, etten tee kotona muuta, kuin katso televisiota. Joo, mulla on kyllä telkkari taustameluna usein päällä, mutta teen valtaosan kaikista kotitöistä ja perheestä huolehtimisesta, enkä mitenkään jumittele tv:n ääressä. Iltaisin, kun lapset ovat nukkumassa, saatan tunnin verran katsoa ajatuksen kanssa jotakin sarjaa. Tämä vain pintaraapaisevana esimerkkinä, tölvintää olen saanut niin puolisona olemisesta, vanhemmuudesta, töistäni jne. Osaa sanoa (tahtomattaan?) todella loukkaavasti ja pahoitan näistä mieleni aina pitkäksi aikaa.
Kuinka opetella sanomaan vastaan näissä tilanteissa? Nyt vain vetäydyn hiljaa tilanteista, en saa suutani auki.
Kommentit (65)
Tuskin arvostelevista miehistä mitään kokemuksia tarvitsee. Omatkin arvostelijani on itsekin olleet ihramahoja, lähes kouluttamattomia tallukoita, mutta päätä pitää aukoa koska se jalkojen välissä killuva läskinkappale antaa oikeuden ihan mihin vain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on kokemusta miehistä, jotka haluavat riidan aikaan ja niskan päälle tölväisemällä juuri jotain tuollaista kohtuutonta ja täysin paikkansapitämätöntä. Saavat kiksinsä sitten siitä, kun toinen itku kurkussa puolustautuu, että kyllähän minä, ja ei tuo ole totta... tarkoitus on vaan satuttaa.
Tunnistan itseni tuossa. Kokemuksen mukaan mies on tyytymätön suhteeseen tai itseensä ja projisoi sen suhteeseen. Ja on niin keskenkasvuinen, että ei osaa vastuuta omasta hyvinvoinnistaan, vaan vastuuttaa sinua. Ja olet ilmeisesti kiltti? Niin minäkin ja siitä saa moni vääristyneesti käsityksen, että olen olemassa muita varten.
Ja tietyillä miehillä tämä korostuu, kun ajattelevat, että naiset ovat maailmassa pitämässä heistä huolta, tukemassa ja hoivaamassa. Ja sitten kun niin ei tietenkään käytännössä ole (koska se on erittäin toksista), niin alkaa miestä harmittaa. Kaipaa äitiään.
No joo, ei kai se muu auta kuin napakasti asettaa rajat ja uskoa niihin ensin itse. Eli ei jousta, kun toisella on sitten pahamieli...
En ole vielä itse ratkaissut asiaani, että pitääkö nykyinen mies laittaa vaihtoon vai voinko omalla käytökselläni muuttaa suhteen dynamiikkaa.
Kerrot miehelle rauhallisesti, että olet kyllästynyt sen tölvimiseen etkä aio ottaa sitä enää vastaan. Jos mies vielä loukkaa sinua, otat eron.
Varaudu oikeasti lähtemään ja varaudu miehen itkuun siitä, että ero tuli hänelle ihan puskista. Kerro muille läheisille ihmisille, että suhteenne on ongelmissa ja tarvitset heidän tukeaan. Mitä useammalle luotettavalle ihmiselle kerrot, sen parempi.
Jos mies tölvii vielä, otat ja lähdet. Vaikka kuinka rakastaisit ja kaipaisit miestä, oma itsekunnioitus on arvokkaampaa kuin mikään parisuhde.
Ansaitset miehen, joka ei rääkkää sinua henkisesti. Hyviä miehiä on olemassa. Voit saada sellaisen. Paskaan kiusaavaan ukkoon ei tarvitse kenenkään tyytyä.
Lisää kokemuksia arvostelevista miehistä....