Lue keskustelun säännöt.
Arvostatko mitä saat, jos olet saanut sen vain siksi että itse pyysit (parisuhteessa)?
17.09.2023 |
Varmaan jokaisessa parisuhdeneuvossa sanotaan, että jos haluat jotakin, pyydä. On se sitten kukkia, huomiota, kehuja tai tietynlaista makkaritoimintaa. Mutta mitä merkitystä sellaisella kukkapuskalla tai kehuilla on, joita ei saa huomioijalta oma-aloitteisesti vaan vasta kun on itse ruinannut?
Otetaan esimerkiksi vaikka ne kukat. Tai kehut. Jos haluat saada joskus kukkia tai kehuja, mutta et saa ennenkuin olet ottanut asian puheeksi, arvostatko sitä että puoliso tuo kukkia siksi että sanoit eikä siksi että hän haluaa oikeasti ilahduttaa sinua? Tai kehuu ulkonäköäsi kun olette lähdössä sukulaisen tasavuosijuhliin siksi, että olet pyytänyt kehuja, eikä siksi että haluaa olla sinulle huomaavainen? Olenko ainoa, joka en osaisi antaa arvoa tuollaiselle itse ruinatulle kohteliaisuudelle ja huomioinnille ja siitä ilahtuisi, toisin kuin oma-aloitteisesti saadusta?
Kommentit (15)
Suora pyyntö tyyliin haluan tuon korun, ja toinen sitten ostaa. Juu ei. En arvosta tekoa, siitä korusta varmaan kyllä pidän, jos kerran olen pyytänyt ostamaan sen minulle. Voihan sitä toisen kanssa yleisellä tasolla keskustella minkälaisista asioista pitää, ja mistä ei. Vaikka että on kivaa saada kukkia ilman erityistä syytä, tai että pitäsi yllärinä järjestetyistä hotelliöistä tms, jos pitää. Tai että ei voi sietää tän tyyppisiä ylttyksi, jos on niin. Tai että ei arvosta eikäkäytä koruja juurikaan, jos ei sellaisia toivo lahjaksi. Tai voi sanoa, että lahjana arvostaa lahjakortteja, koska voi sitten itse valita mitä ostaa jne. Ei siis suoraa pyyntöä, vaan ennemminkin kertoa toiselle mistä yleisesti ottaen pitää, ja mistä ei. Ja samalla tavalla kysyä puolison mielipidettä mistä hän pitäisi. Sitten se arvostus tulee siitä, että toinen on kuunnellut sinua, ja jossain vaiheessa osoittaa sen yllättämällä sinua toteuttamalla toiveesi parhaansa mukaan. Silloin arvostaisin vaikka menisi vähän pieleenkin, jos on kuitenkin selkeästi yrittänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En arvosta. Tai arvostan esim tuota ruohonleikkuria, mutta en sitä että sitä piti erikseen pyytää eli hienovaraisesti ohjata ajattelua siihen suuntaan (10 kertaa). "En mä osaa ostaa syntymäpäivälahjoja."
Eli antajan kyvyttömyys päättää ja miettiä itse ärsyttää.
Sano vaan mitä haluat lahjaksi niin minä haen kunhan annat rahat siihen.
En oikein osaa antaa arvoa, jos pyytämällä pitää pyytää.
Avoin ja rehellinen kommunikointi on hyvä suhteen merkki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sano vaan mitä haluat lahjaksi niin minä haen kunhan annat rahat siihen.
Runkkaajan elämä saakin jatkua entiseen tapaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pyytämistä on monenlaista. Voi sanoa esim: "Tykkään kukista ja ne ilahduttavat minua" tai "Oih, kiinnostaisi käydä tuossa ravintolassa" jonka jälkeen miehellä raksuttaa että puoliso ilahtuu kukista --> ostanpas kukkia ilahduttaakseni häntä. Tällöin vaikka kyseessä on tavallaan pyydetty asia, se voi silti ilahduttaa aidosti.
Sen sijaan jos asiaa joutuu vaatimaan tai ruinaamaan, ei se ole minkään arvoista.
Hyvä puoliso ehdottomasti huomioi toisen oma-aloitteisestikin ja, jos jotain tiettyä huomioimista tarvitset, hyvä puoliso ottaa toiveesi ymmärtäväisesti vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietysti arvostan eniten sellaista huomaavaisuutta, jonka puoliso on huomannut itse. Siitä kai huomaavaisuus saa nimensäkin. On kivaa tietää, että toinen pitää minua mielessään ja ottaa tarpeeni ja toiveeni oma-aloitteisesti huomioon.
Arvostan myös sellaisia tekoja, joita joudun pyytämään. Onhan se totta, että ei me olla ajatusten lukijoita.
Jos joudun pyytämään toistuvasti jotain, ei arvostukseni enää riitä. Parempi jättää asia kokonaan tekemättä. Tosin en kykene alentumaan toistuvaan pyytelyyn, sekä on sitten jo sitä nalkuttamista. Jos joudun jatkuvasti pyytämään jotain parisuhteen perusasiaa, kuten yhteistä aikaa, syntymäpäivän muistamista, vastavuoroisuutta seksissä tai tasapuolisuutta kotitöissä, niin en voi jäädä suhteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Avoin ja rehellinen kommunikointi on hyvä suhteen merkki.
Alapeukuttaja siis arvostaa valheellisuutta ja epärehellisyyttä parisuhteissa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei rakkaudenosoituksilla tosiaan oikein ole mitään merkitystä, jos ne tehdään vain siksi, kun pitää. Niiden ajatushan pitäisi olla ilmaista, mitä tuntee toista kohtaan, ja jos niitä pitää erikseen pyytää, niin eivät ne silloin kumpua aidosta tunteesta.
Tulee mieleen vanha keskustelu suomi24-palstalla, jossa joku mies kyseli, että mitä hän voisi kehua vaimossaan. Hän sai muistaakseni ohjeeksi kehua silmiä, hiuksia, sanoa nätiksi jne. Herranen aika, jos ei itse näe kumppanissa mitään kehuttavaa, niin ei silloin ainakaan minkään ohjekirjan kanssa kannata alkaa kehumaan...
Ei mun tarvitse pyytää. Mies on aina huomioinut minut monella tavalla, ehkä ei niillä kukilla mutta joka päivä tekee asioita helpottaakseen minun arkeani (ja minä hänen), välillä yllättää minua jollain tavalla. Esim kesällä toi minulla laatikollisen mansikoita kukkien sijaan koska tietää että mansikat ovat herkkuani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus täytyy pyytää, sillä kuten jo moneen kertaan sanottu, niin ei toiselta voi odottaa ajatuksenlukutaitoa.
Mutta komppaan jotain edeltä, että jos samaa asiaa joutuu pyytämään moneen kertaan, niin ei se pyynnön toteutuminen tunnu enää vapaaehtoiselta vaan väkisin nyhdetyltä. Ja eihän se silloin ilahduta.
Juu tavallaan olet oikeassa. Mutta toinen ihminen ei ole ajatustenlukija eikä kaikille ole suotu kovin kummoisia ihmissuhdetaitoja. Niitä pitää harjoitella ihan samalla tavalla kuin kaikkea muutakin elämässä.
Siinä vaiheessa on jo aihetta loukkaantua, jos toistuvasti esittänyt puolisolle jonkun toiveen (olisipa ihanaa kulta kun muistaisit meidän hääpäivän), eikä vielä kymmenenkään vuoden jälkeen tapahdu mitään ellet aktiivisesti muistuta asiasta.