Käveleekö sinunkin miehesi 5 metriä edellä?

Minulla oli aiemmin ystävätär, jonka kanssa lenkkeiltiin joskus.  Oli rankkoja reissuja, kun hän pitkäkoipisena

harppoi menemään edellä.  Kun juosten sain hänet kiinni, niin kiri vain vauhtia.  En tiedä, oliko hänellä

jokin pätemisen tarve.  Hän halusi kuitenkin samalla keskustella, mutta se oli mulle vaikeaa, kun en ensinnäkään kuullut kaikkea ja yritä siinä sitten puuskuttaessa vastata!

Tämähän on tuttu ilmiö armeijan marsseiltakin, pitkät hujopit harppoo menemään siellä keulilla sellaista vauhtia, että me lyhyemmät miehet joudumme kohtuuttoman koville taaempana. Lyhemmillä välityksillä pitää nostaa käyntinopeutta jos haluaa pysyä pidempien mukana ja se täyspakkaus taakkana alkaa kyllä sitten väsyttää ja rasittaa ennemmin tai myöhemmin, kouluttajat ei ottaneet kuuleviin korviinsakaan vaan "muodon" olisi pitänyt pysyä kasassa niinkuin mitään ongelmia ei olisi ollutkaan...

Vierailija kirjoitti:

Tämähän on tuttu ilmiö armeijan marsseiltakin, pitkät hujopit harppoo menemään siellä keulilla sellaista vauhtia, että me lyhyemmät miehet joudumme kohtuuttoman koville taaempana. Lyhemmillä välityksillä pitää nostaa käyntinopeutta jos haluaa pysyä pidempien mukana ja se täyspakkaus taakkana alkaa kyllä sitten väsyttää ja rasittaa ennemmin tai myöhemmin, kouluttajat ei ottaneet kuuleviin korviinsakaan vaan "muodon" olisi pitänyt pysyä kasassa niinkuin mitään ongelmia ei olisi ollutkaan...

Terveyssyistä askel pitäisi sovittaa lyhyimpien mukaan. Lyhyt askel ei nimittäin rasita kenenkään polviniveliä, mutta liian pitkä askel rasittaa. Olen lyhyt, ja tajusin vasta kun jouduin lääkäriin ja fysioterapeutille polvivaivan takia, että olen koko elämäni sovittanut askeleeni pitempien ihmisten tahtiin, ottanut liian pitkää askelta. On mahtanut näyttää naurettavalta se harppominen lyhyillä jaloillani.

Ei ole onneksi yksikään miesystävä käyttäytynyt näin. Olen pöyristynyt siitä miten yleistä tåmä vaikuttaisi silti olevan ja järkyttynyt siitä miten jotkut (ehkä heillä on aspergerpiirteitä, se selittäisi...) eivät ymmärrä ongelmaa tässä käytöksessä.

Miten tuollaisen kiitäjän kanssa voi mennä mihinkään yhdessä? Eihän takana oleva voi silloin ollenkaan pysähtyä katsomaan nåyteikkunaa tai vilkaisemaan mielenkiintoisen ravintolan menua? Onko se sitten yksinomaan edellä kiitäjä, joka päättää suunnan, että mihin mennään ja jos toinen näkee itseään kiinnostavan kujan niin täytyisi alkaa huutelemaan toiselle että jokin kiinnostaa. Toisin sanoen koska koko ajan ei viitsi olla huutelemassa, niin silloin joutuu vain ohittamaan itseään kiinnostavat asiat.

Meillä on miehen kanssa puoli metriä pituuseroa ja hän kävelee luontaisesti pitkillä jaloillaan paljon nopeammin kuin minä, mutta ei hän koskaan ole ilmaissut että olisi vaikeaa kulkea rinnallani ja keskustella siitä minne mennään. Kumpikin saa myös pysähtyä tai ehdottaa suunnanmuutosta ihan milloin vain ja niin monta kertaa kuin siltä tuntuu. Tämä on normaalia käytöstä ja kyllä sen pitäisi olla parisuhteessa itsestäänselvyys.

Selvän eron kumppaniin pitävä ihminen ei halua viettää aikaa tämän kanssa eikä halua tulla yhdistetyksi tähän ihmiseen. Edellä harppova mies tai nainen haluaa esiintyä vapaana miehenä tai naisena. Erillään pysyttely on halventavaa ja nöyryyttävää kumppania kohtaan, varsinkin jos ollaan pitkään odotetulla matkalla ja toisella voi olla toiveita yhdessäolosta. Eripituisilla jaloilla ei oikein tuollaista nöyryyttämistä voi pätevästi selittää.

Jos lähdetään yhtämatkaa ulos, niin ulko-ovella on mua edellä 5 metriä. Ulkona kävelee aina 10-20 metriä mua edellä, jos haluan pysyä mukana niin mun on otettava välillä juoksuaskelia. Kaupassa kulkee aina omia reittejä enkä ehdi etsiä itselle mitään, kun mies on jo menossa kassalle. Ulkoillessa, luonnossa liikuessa ei yhtään seuraa pysynkö mä mukana, sitten mä huutelen perään ja lähden etsimään. Sellainen hän on aina ollut.

Jos kaikki kulkisivat rinnakkain kevyen liikenteen väylillä, ahtaassa kaupungin keskustassa varsinkin, mites sitten kohtaamistilanteissa ja takana tulevien ohitusmahdollisuudet kun tasa-arvojäärät valloittaa koko kadun leveyden...

Miehet tekevät paljon tällaista halventamista, joka on muka vain ajattelemattomuutta tai jotain alkukantaista suojeluvaistoa ja josta valittaminen on nipottamista. Aamusta iltaan kun elää näitä jippoja harrastavan kanssa, niin masentuuhan sitä. Aina ei edes tajua, mistä pettymys ja viha kumppania kohtaan kumpuaa, nämä on niin huomaamattomia ja muka ajattelemattomuuksissa tehtyjä juttuja. Herkkujen rohmuaminen, tyhjän pakkauksen jättäminen kaappiin, pyykinpesu"apu" ja naisen parhaan silkkipaidan pilaaminen että jatkossa ei enää "saisi" pestä pyykkiä, muistamattomuus ilmoittaa asioista ajoissa (sanoinhan mä että oon menossa baariin, et vaan muista / no se gaala olis huomenna, kai sä pääset aveciksi), puhelimen jättäminen autoon kun mennään kauppakeskukseen ja sitten katoamistemppu, onhan näitä tällä palstalla ollut. Ihan vahingossa vaan, ja eukko ottaa pultit tyhjästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole tuttua. Miksi nämä naiset tyytyy lampsimaan perässään. Itse tein alkuun sitä, että aivan tahallani menin omille teilleni, mikäli mies lähti pinkomaan edelle. Poikkesin katsomaan näyteikkunoita, kahville tai kävelin ihan toiseen suuntaan. Miksi minun pitäisi seurata ketään ,jota ei kiinnosta kulkea minun kanssani? Osaan kyllä liikkua yksinkin. Aika pian fiksu kumppani tajuaa muuttaa omaa käytöstään.

Eli siis on tuttua, mutta koulutit miehesi kulkemaan rinnalla.

Se ei olekaan mikään helppo urakka.

Vastaa koiran kouluttamista, paitsi että koirat ovat uskollisia.

Minä naisena huomaan käveleväni paljonkin edellä, jos kadulla kävellään. En pidä löntystelystä vaan aina vauhti mahdollisimman ripeä, vähän niin ettei kukaan ohita. Nyt tajuan, että se voi olla loukkaavaakin, onhan mies siitä joskus valittanutkin. Nyt , näitä luettuani, pyrin korjaamaan tapani, ei tarvitse sitten jäädä kadunkulmaan odottelemaankaan. Onpa mieheni ollut pitkämielinen.

Ei vaan perässäni.

Vierailija kirjoitti:

Jos kaikki kulkisivat rinnakkain kevyen liikenteen väylillä, ahtaassa kaupungin keskustassa varsinkin, mites sitten kohtaamistilanteissa ja takana tulevien ohitusmahdollisuudet kun tasa-arvojäärät valloittaa koko kadun leveyden...

Tasa-arvojäärät? Onko tässä siis mielestäsi kyse tasa-arvosta? Eli mies kulkee edellä koska on luomakunnan kruunu ja säyseä nainen seuraa perässä?

Voi äiti.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole onneksi yksikään miesystävä käyttäytynyt näin. Olen pöyristynyt siitä miten yleistä tåmä vaikuttaisi silti olevan ja järkyttynyt siitä miten jotkut (ehkä heillä on aspergerpiirteitä, se selittäisi...) eivät ymmärrä ongelmaa tässä käytöksessä.

Miten tuollaisen kiitäjän kanssa voi mennä mihinkään yhdessä? Eihän takana oleva voi silloin ollenkaan pysähtyä katsomaan nåyteikkunaa tai vilkaisemaan mielenkiintoisen ravintolan menua? Onko se sitten yksinomaan edellä kiitäjä, joka päättää suunnan, että mihin mennään ja jos toinen näkee itseään kiinnostavan kujan niin täytyisi alkaa huutelemaan toiselle että jokin kiinnostaa. Toisin sanoen koska koko ajan ei viitsi olla huutelemassa, niin silloin joutuu vain ohittamaan itseään kiinnostavat asiat.

Meillä on miehen kanssa puoli metriä pituuseroa ja hän kävelee luontaisesti pitkillä jaloillaan paljon nopeammin kuin minä, mutta ei hän koskaan ole ilmaissut että olisi vaikeaa kulkea rinnallani ja keskustella siitä minne mennään. Kumpikin saa myös pysähtyä tai ehdottaa suunnanmuutosta ihan milloin vain ja niin monta kertaa kuin siltä tuntuu. Tämä on normaalia käytöstä ja kyllä sen pitäisi olla parisuhteessa itsestäänselvyys.

Ei ole pakko huudella tai ohittaa kiinnostavia asioita. Voi alkaa "tempouilemaan" ja tehdä "lapsellisen katoamistempun". Kyllä se harppoja sen jossain vaiheessa huomaa.

Tämän palstan eksyttäjämies tosiaan väitti sellaista lapselliseksi temppuiluksi. Ehkä hän sen kokee niin. Jos vaimo ei kipitä kiltisti perässä, vaan osoittaa omaa tahtoa, on hän lapsellinen temppuilija.

Aspergerpiirteet eivät riitä selitykseksi eksyttäjämiehen asenteelle. Jopa autistinen teinipoikani ymmärtää miksi pienempi ja hitaampi täytyy huomioida erilaisissa tilanteissa. Hän on itse pitkäraajainen kaksimetrinen ja jätättää helposti 15 cm lyhyemmän isänsä kävelylenkillä.

Osaa silti kävellä hitaasti äidin seurassa.

Yksinelävänä miehenä joskus työpaikalla jos naispuolisen työkaverin kanssa pitänyt kävellä jonnekin, naiset tuntuvat kävelevän niin hitaasti, että tulee mieleen, jättäytyykö ne tarkoituksella vähän kauemmas eikä kävellä ikäänkuin samaa matkaa yhdessä, ettäkö ei vaan kukaan työpaikan juorupiiri luulisi että noilla on jotain keskenään...  ?

Onko se eksyttäjämies-ketju vuosien takaa kadonnut täältä? Se oli pitkä ja siinä oli jos jonkinmoisia kertomuksia ilmiöstä.

Muistan kun joskus vanhempieni mukana täytyi aina viikonloppuostoksille lähteä mukaan ja sen miten hi-taas-ti piti edetä, joka tarjouskori piti tutkia ja muutenkin edetä hitaasti että mitään ei vaan jäisi huomaamatta, kaupassa oli aina kuuma ja ainakin silloin lapsena / nuorena tuntui siltä että kaupassa paloi aikaa tuntikaupalla, jalkoja alkoi jo rasittaa jne.

Itse kun käyn kaupassa, niin kävelen sellaista ripeän luontevaa tahtia, minua ei kiinnosta nähdä jokaikistä tarjouslappua, tiedän mitä olen kaupasta hakemassa, kävelen sinne hyllylle suorinta tietä, kerään ostoskärryyn tarvitsemani ostokset ja poistun kassan kautta, aikaa menee n. 15-30 minuuttia, ruuhka-aikaan voi kassajonossa kulua eniten aikaa, se muistuttaa niistä lapsuuden tuskallisista ostosreissuista...

Vierailija kirjoitti:

Jos lähdetään yhtämatkaa ulos, niin ulko-ovella on mua edellä 5 metriä. Ulkona kävelee aina 10-20 metriä mua edellä, jos haluan pysyä mukana niin mun on otettava välillä juoksuaskelia. Kaupassa kulkee aina omia reittejä enkä ehdi etsiä itselle mitään, kun mies on jo menossa kassalle. Ulkoillessa, luonnossa liikuessa ei yhtään seuraa pysynkö mä mukana, sitten mä huutelen perään ja lähden etsimään. Sellainen hän on aina ollut.

Ja sellaisen olet puolisoksesi halunnut. Tuntuu uskomattomalta. Mies elää omaa elämäänsä ja kulkee omia polkujaan, sinä juokset perässä omat tarpeesi sivuuttaen ja etsit miestä joka selvästi ei halua olla seurassasi.

Jokaiselle jotain.

En kävele edellä mutta vaimoni kävelee aina perässä. Todella rasittavaa, olen huomauttanut asiasta monta kertaa viimeisen parin kymmenen vuoden aikana mutta ei mene perille.

Vierailija kirjoitti:

Onko se eksyttäjämies-ketju vuosien takaa kadonnut täältä? Se oli pitkä ja siinä oli jos jonkinmoisia kertomuksia ilmiöstä.

Eksyttäjämies!?😂

Kuulostaa suorastaan raamatulliselta. Tokkopa ovat sielunvihollisen kätyreitä, on vain vähän vielä opittavaa sosiaalisissa taidoissa.

Joka laskee suhnulla, kävelköön takana.