Lue keskustelun säännöt.
Onko treffeille pääseminen vaikeaa miten yleisesti?
14.08.2022 |
Täällä saa sellaisen käsityksen, että monet eivät pääse treffeille ei sitten millään, saatika siitä pidemmälle. Olen mies neljissäkymmenissä eikä minulla ole koskaan ole ollut vaikeuksia päästä treffeille. Ei toki kaikki naiset, tietenkään, lähde, mutta oisko pakkeja tullut 50-50%. Monta kertaa nainen on tehnyt aloitteen ja pyytänyt minua treffeille.
Asialliasia vastauksia, kiitos! Minua kiinnostaa, mitä teen "oikein". Voisinpa kertoa sen sitten eteenpäin muille.
Kommentit (49)
Vierailija kirjoitti:
En ole onneksi enää etsimässä treffejä mutta halusin silti kommentoida. Naisena deittipalstojen kautta kumppania hakevana ongelmana on tosiaan runsaudenpula. Itse en erityisemmin nauttinut treffailusta. Koin sen stressaavana ja uuvuttavana. Ekat treffit erityisesti, kun toisesta on nähnyt vain kuvia. Itse jännitin aina enemmän sitä pettyykö se vastapuoli kuin sitä petynkö minä. Enkä tarkoita edes sitä että olisin käsitellyt kuvia tms. vaan sitä että ihmisestä näkee livenä jo muutamassa sekunnissa enemmän kuin sadastakaan luvasta. Olemus, se miten itseään kantaa, ilmeet, eleet. Lisäksi ekoissa treffeissä uuvutti se että jutut oli aina samat. Kerrot aina samat tarinat elämästäsi ja aiemmista suhteistasi, mitä olet etsimässä, minkälainen olet ja minkälaista elämää vietät. Olin aina ihan puhki treffien jälkeen. Itse en jaksanutkaan sarjatreffailla ja samasta syystä olin kyllä varmasti tosi nirso sen suhteen että kenen kanssa treffeille yleensä ottaen lähdin.
Jos jonkun olisikin tavannut elävässä elämässä niin siitä olisi jäänyt monta muttaa matkasta. Mutta sitähän ei tapahdu baareja lukuun ottamatta ja baarit ei mua kiinnosta.
Tsempit kaikille treffailijoille. I feel you.
Jos tämä olisi vanha ketju, niin ajattelisin itse kirjoittaneeni tämän. On niin täysin samat kokemukset. Oman puolisoni löysin sittemmin muuta kautta, en nettideiteistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ei treffeille pääse, ongelma on yleensä se, että yrittää ihan väärän tyyppisiä. Mies ei itse ole mikään varsinainen naismagneetti, mutta yrittää naisia, joita kaikki muutkin miehet yrittävät. Jos olet seinään katoavaa sorttia, ehkä ei kannata yrittää niitä, jotka heti kiinnittävät huomiosi. He nimittäin todennäköisesti kiinnittävät kaikkien muidenkin huomion.
On se vaikeaa. Nytkin on yks reffipyyntö tilassa "en kai oo tulos silloin sinnepäin" 😅
Ennen se oli helpompaa, kun meni vaan asiakkaaksi hänen työpaikalleen, ja meillä oli reffit, jos hän oli töissä 🤠
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No minulle on suhteellisen vaikeaa (mies pian 36 vuotta). Ensin pitäisi mätsätä edes jonkun kanssa, sitten pitää onnistua avauksessa (todennäköisesti minun vastuullani), avauksen jälkeen keskustelu pitäisi saada jatkumaan, keskustelu pitäisi eskaloitua sen verran kuumaksi, että deittailusta päästään edes sopimaan ja lopulta deittien pitäisi vielä onnistua, ettei ghostaamista tule ihan viime hetkellä. 2018 pääsin parhaiten deiteille Tinderin kautta, mutta nyt lähempänä 36:a ei oikeastaan deittejä enää synny. Ja en, en yritä nuoria naisia. Ikähaarukkani on 38-55+.
Kyllä sinä nyt omanikäisiäkin voit treffailla. Oma ikä +- muutama vuosi ok.
Sitten ei ainakaan pääse treffeille. Kyllä suurin osa treffikumppaneista myös vuonna 2018 olivat selvästi itseäni vanhempia. Oman ikäisiä tai nuorempia en ole koskaan treffannut Tinderin kautta.
Huvipuistohullu kirjoitti:
On se vaikeaa. Nytkin on yks reffipyyntö tilassa "en kai oo tulos silloin sinnepäin" 😅
Ennen se oli helpompaa, kun meni vaan asiakkaaksi hänen työpaikalleen, ja meillä oli reffit, jos hän oli töissä 🤠
Sulla on kyllä aina tämän palstan parhaat kommentit. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huvipuistohullu kirjoitti:
On se vaikeaa. Nytkin on yks reffipyyntö tilassa "en kai oo tulos silloin sinnepäin" 😅
Ennen se oli helpompaa, kun meni vaan asiakkaaksi hänen työpaikalleen, ja meillä oli reffit, jos hän oli töissä 🤠Sulla on kyllä aina tämän palstan parhaat kommentit. :)
Kiitos 😄
Vierailija kirjoitti:
Jäin sinkuksi 38 vuotiaana pk-seudulla. Tinderin, muiden sovellusta ja deitisivujen kautta 7 vuoden aikana kertynyt noin 400 treffit. En koe siis minusta tavallisen miehen olleen mitenkään vaikea päästä treffeille. Suurempi ongelma ollut, että suurinta osaa treffikumppaneista ei ole ollut mitään kiinnostusta sen 30-60 min treffien lisäksi. Joko toinen ei ole kokenut mitään kiinnostusta minua kohtaan, hän ei ole vastannut profiilista&viestittelystä syntynyttä mielikuvaa tai treffeillä ei ole ollut mitään kemiaa.
Netideittailussa koen useamman kuvan, fiksun esittelytekstin ja käytöstapojen auttaneen minua. Alle 40 vuotiaana tuntui oman ikäisiä naisia myös olevan enemmän palveluissa käyttäjinä, kuin nyt muutaman vuoden vanhempana. Haen ikähaarukalla +-4 vuotta suhteessa omaan ikääni.
Huh, aika paljon valinnanvaraa. Mä olen menossa elämäni ekoille treffeille. Pyysin sitä, jonka oikeasti haluan. Tiedän, että kun näen hänet, minulta irtoaa hymy helposti, silmistäni näkee innostuneisuuden. Vanha ihastukseni, johon törmäsin sattumalta. Ei olla koskaan edes juteltu, mutta katseita on joskus vaihdettu. Kaunis nainen. En halua päästää häntä karkuun. Ainut miinus on, että en ole ehtinyt vielä erota. Nainen on milestäni oikea helmi, kun tulee niin harvoin vastaan. En halua päästää häntä karkuun. Mitään keskinkertaista en halua enkä usko, että niistä mitään parisuhdetta syntyisikään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet tasokas mies. Tavismiesten on hyvin hankala päästä treffeille.
Mikä on se tavismies, josta kaikki puhuu? Eikös ne tavikset juuri pariudu?
Kysymyshän on se, onko treffeille pääsy hankalaa. Ei se, onko se mahdotonta. Toki ihan tavalliset jampatkin usein jossain vaihesssa on parisuhteessa, mutta kyllähän yksinäisyys yhteiskunnassa ihan aidosti lisääntyy. Ja usein ne yksinäiset on ihan niitä tavallisia tyyppejä.
En ole onneksi enää etsimässä treffejä mutta halusin silti kommentoida. Naisena deittipalstojen kautta kumppania hakevana ongelmana on tosiaan runsaudenpula. Itse en erityisemmin nauttinut treffailusta. Koin sen stressaavana ja uuvuttavana. Ekat treffit erityisesti, kun toisesta on nähnyt vain kuvia. Itse jännitin aina enemmän sitä pettyykö se vastapuoli kuin sitä petynkö minä. Enkä tarkoita edes sitä että olisin käsitellyt kuvia tms. vaan sitä että ihmisestä näkee livenä jo muutamassa sekunnissa enemmän kuin sadastakaan luvasta. Olemus, se miten itseään kantaa, ilmeet, eleet. Lisäksi ekoissa treffeissä uuvutti se että jutut oli aina samat. Kerrot aina samat tarinat elämästäsi ja aiemmista suhteistasi, mitä olet etsimässä, minkälainen olet ja minkälaista elämää vietät. Olin aina ihan puhki treffien jälkeen. Itse en jaksanutkaan sarjatreffailla ja samasta syystä olin kyllä varmasti tosi nirso sen suhteen että kenen kanssa treffeille yleensä ottaen lähdin.
Jos jonkun olisikin tavannut elävässä elämässä niin siitä olisi jäänyt monta muttaa matkasta. Mutta sitähän ei tapahdu baareja lukuun ottamatta ja baarit ei mua kiinnosta.
Tsempit kaikille treffailijoille. I feel you.