Lue keskustelun säännöt.
Onko muita joiden sosiaaliset piirit ovat todella pienet?
14.08.2022 |
Olen lapseni lähivanhempi, enkä edes muista milloin viimeeksi meidät olisi kutsuttu mihinkään juhliin. Sen jälkeen kun lapsen isä perusti uuden perheen, ovat vältelleet minua, enkä ole ollut sen suvun kanssa missään tekemisissä. Omassa suvussa taas omat ongelmat (alkoholismia ja muuta). Ei ole siis käytännössä sukulaisia jotka kutsuisivat juhliin. Ystäväpiirikin on hyvin minimaalinen.
Kommentit (41)
Pelkään, että lapseni sairastuu tähän yksinäisyyteen. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En puhu muille elämässä kuin lapsilleni ja puolisolleni. Eli hyvin pieni on SOS. Piirin. Mitä pienenpi sen onnellisempi olen ollut.
Mun sosiaalisissa piireissä äitini, veljeni perheet, vaimoni ja meidän 3 pientä lasta.
Muiden sukulaisten kanssa en ole missään tekemisissä.
Kavereita on yksi, hänenkään kanssa ei olla nyt pariin vuoteen käyty missään.
Vakitöissä käyn ja siellä paljon tuttuja, mutta kukaan töistä ei pidä vapaa ajalla yhteyttä.
M40
Vierailija kirjoitti:
Eikö lapsellakaan ole kavereita?
No on onneksi, mutta ei kauheasti. Mutta kai ihan normaalisti.
Minulla itselläni on ystäviä muutamia, mutta eivät he oikein ehdi koskaan tapaamaan, kun ovat perheellisiä jne
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hieman hämmentävää on myös kun sellanen vähän etäisempi sosiaalinen piiri on todella laaja.
Vierailija kirjoitti:
Pelkään, että lapseni sairastuu tähän yksinäisyyteen. :(
On sinun valintasi, jäätkö vaaralliseen suhteeseen vai et. Jos jäät, ole viisas ja anna lapsesi johonkin toiseen perheeseen: hän ei varmastikaan haluaisi jäädä väkivaltaiseen kotiin. Jos lähdet, onnittelut. Sen jälkeen sitten alat kokoamaan itsellesi uutta sosiaalista piiriä. Aikaa se vie, mutta jokaiselle se on mahdollista. Samalla lapsesikin voi löytää kavereita, mutta ennen kaikkea toipua ahdistavasta varhaislapsuudestaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö lapsellakaan ole kavereita?
No on onneksi, mutta ei kauheasti. Mutta kai ihan normaalisti.
Minulla itselläni on ystäviä muutamia, mutta eivät he oikein ehdi koskaan tapaamaan, kun ovat perheellisiä jne
No onhan teillä sitten paljon enemmän kuin monella muulla. Minulla ei ole yhtään ystävää.
Näinkin voisi sanoa, koska ei ole edes lasta tai miesystävää. Eikä ystäviä tai edes tuttavia joiden kanssa voisi vaihtaa kohdatessa muutaman sanan.
Omat vanhemmat ei olleet elinaikanaan tekemisissä omien vanhempiensa/sisarustensa tai kummankaan muunkaan suvun kanssa sen jälkeen kun oli noin 10-vuotias, joten en edes tiedä onko minulla kuinka paljon vaikka serkkuja vielä elossa. Eikä se yhteydenpito ennen tuotakaan ollut mitenkään tiivistä vaan kesällä nähtiin ehkä kerran, jos samaan aikaan mummolaan osuttiin jos oltiin sielläpäin kesälomalla. Ei siis ole sosiaalista piiriä suvunkaan kautta. Kummitkin on jo kuolleet eikä heidän, toki nykyään jo aikuisten lastensa, kanssa ole koskaan oltu ihmeemmin tekemisissä.
Aika orpo olo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä näin viime yönä unta, että mun isä sanoo minulle etten olisi saanut tulla mukaan pitämään hauskaa ja sitten mä unessani poden surua kuinka yksinäinen olen. Myös todellisuuskin itselläni on, että ei mulla ole kavereita joiden kanssa pitää mitään hauskaa.
Mulla on vain vanhempani ja työpaikka kaverit, jotka eivät kauhean hyvää pataa halua olla kanssani ja työkavereita on vain 2kpl.
Mulla pari ystävää, veli, oma lapsi ja vanhempani vielä elävät mutta ovat sairaita ja melko muistamattomia. Työkaverit on ihan ok seuraa työpaikalla mutta en välitä nähdä vapaa-ajalla. Onneksi lapseni on sosiaalisempi kuin minä ja hänellä on paljon kavereita. Itselle taas oikeastaan riittää nuo pari ystävää, koska olen "kotihiiri" enkä jaksa jatkuvasti olla menossa tai tavata ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on vain tuo miesystävä, ja hänkin on välillä suorastaan vaarallinen, ja pitäisi hankkiutua eroon. Se vaan on vaikeaa, välillä on hetken hyvin ja kivaa.
Tuohan se on huonompi juttu, että kun ei ole mitään muutakaan niin sitten sitä sietää vaikka millaista hirviötä että on edes joku.
Noissa suhteissa pääsee herkästi hengestään jonain päivänä. Toki se eroaminenkin on melkoinen riski. Kurja tilanne siis kaikkinensa, johon ei pitäisi edes päätyä.
Ja en siis todellakaan syyllistä sinua mitenkään. Kunhan vaan ikäänkuin pohdin ääneen, että suo siellä vetelä täällä..
Yksinäisyys on kyllä niin syvältä.
Mulla on pari hyvää ystävää, mutta asuvat kauempana eri paikkakunnalla. Samaten sisarukset. Muutin tälle paikkakunnalle aikanaan miehen perässä, tuli lapset ja ero. Nyt sitten lasten takia jumissa täällä, muuten oisin muuttanut. Kavereita oli ennen enemmänkin, mutta eri elämäntilanteiden myötä hiipui yhteydenpito. Uusia ystäviä ei ole tullut hankittua eikä oltua missään mistä niitä olisi luontevasti tullut. Joten joo, minä ja lapset. Lapsilla on onneksi kavereita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen yrittänyt kyllä parisuhdetta, mutta ei niistä ole tullut mitään Tuntuu, että kaikki ovat käyttäneet minua vain hyväksi
Vierailija kirjoitti:
Mä näin viime yönä unta, että mun isä sanoo minulle etten olisi saanut tulla mukaan pitämään hauskaa ja sitten mä unessani poden surua kuinka yksinäinen olen. Myös todellisuuskin itselläni on, että ei mulla ole kavereita joiden kanssa pitää mitään hauskaa.
Mulla on vain vanhempani ja työpaikka kaverit, jotka eivät kauhean hyvää pataa halua olla kanssani ja työkavereita on vain 2kpl.
Itseasiassa on vaan parempi pitääkin se oma yksityiselämä erossa työelämästä eli pitää työkaverien kanssa välit ennemminkin etäisinä kuin läheisinä.
Vierailija kirjoitti:
Olen yrittänyt kyllä parisuhdetta, mutta ei niistä ole tullut mitään Tuntuu, että kaikki ovat käyttäneet minua vain hyväksi
Nuorempana oli vielä kiinnostusta parisuhteeseen, mutta sama tuli todettua että miehet halusi vain hyötyä tavalla tai toisella.
Ja myös onnistui siinä. Enää ei parisuhde kiinnosta, koska rakkautta ja välittämistä sillä ei elämäänsä saa. Sen sijaan rakkauden kaipuu tuntuu vaan kasvavan päivä päivältä ja viime joulun aikoihin yllätin itsenikin innostumalla niistä romanttisista jouluelokuvista joita taisi tulla ihan päivittäin. En siis ennen ole ollut yhtään tuollaisen "hömpän" perään, mutta nykyään katson kaikki romanttiset leffat jotka vaan ohjelmatiedoista bongaan ja itkeä tihrustan liikutuksesta. Eikä haittaa yhtään, että kaikki on tehty ihan samalla sapluunalla.
Minulla oli lapsena ja nuorena todella laaja sosiaalinen piiri. Oli paljon kavereita, ystäviä ja vanhempien kautta olin paljon tekemisissä sukulaisten kanssa.
Nyt keski-ikäisenä minulla on muutama läheinen ihminen, mutta ei niistä muutamasta piiriä saisi. En vain jotenkin osaa pitää yhteyttä ihmisiin vaikka haluaisinkin.
Vierailija kirjoitti:
Mä näin viime yönä unta, että mun isä sanoo minulle etten olisi saanut tulla mukaan pitämään hauskaa ja sitten mä unessani poden surua kuinka yksinäinen olen. Myös todellisuuskin itselläni on, että ei mulla ole kavereita joiden kanssa pitää mitään hauskaa.
Mulla on vain vanhempani ja työpaikka kaverit, jotka eivät kauhean hyvää pataa halua olla kanssani ja työkavereita on vain 2kpl.
Nuo "unimuistot" on kyllä kummia. Itsellä toistuu säännöllisesti uni jossa aina ensin olen jossain kaveriporukassa viettämässä aikaa ja kaikilla on kivaa, mutta sitten aina joku ihminen ärähtää, että vtttuuks sä siinä virnistelet kun purskahdan nauruun kuten muutkin jollekin vitsille/sattumukselle. Sitten minut pullautetaan sen piirin ulkopuolelle eikä kukaan enää sano edes moi vaan lähden ihan lyötynä kotiin. Ja sitten herään omaan itkuuni.
Vierailija kirjoitti:
Olen yrittänyt kyllä parisuhdetta, mutta ei niistä ole tullut mitään Tuntuu, että kaikki ovat käyttäneet minua vain hyväksi
Eikä vaan näin jälkeenpäin tunnu vaan sen tietää, että hyväksihän sitä käytettiin. Ei sitä tietty silloin tajunnut vaan ihmetteli enemmänkin, että kuinka parisuhteessa olo on näin hankalaa ja jotenkin etäistä eikä toisesta saa minkäänlaista otetta vaan toinen elää miltei kuin sinkku vaikka saman katon allakin asutaan.
Kyllähän sen sitten aikuisempana tajusi miksi se toinen niin innokkaasti oli yhteen muuttamassa. Tyhmänä, luottavaisena ja naiivina sitä kuvitteli että toinenkin on yhtä rakastunut.
Minulla on vain tuo miesystävä, ja hänkin on välillä suorastaan vaarallinen, ja pitäisi hankkiutua eroon. Se vaan on vaikeaa, välillä on hetken hyvin ja kivaa.