Lue keskustelun säännöt.
Kauheaa katsoa vierestä kun ystävä kasvattaa lapsensa ihan kieroon
14.08.2022 |
Tiedän että hän rakastaa lastaan ja haluaa viettää hänen kanssaan aikaa. Mutta samalla ei laita lapselle minkäänlaisia rajoja. Lapsi on jo isompi koululainen, on tosi huonokäytöksinen, saanut varmaan aina kaiken mitä haluaa, ystäväni kokee olevansa hyvä äiti kun pystyy lapselle kaiken tarjoamaan. Hän ei huomauta lapselle, jos tämä käyttäytyy huonosti. Ei kerro miten pitäisi käyttäytyä. Lapsi on erittäin röyhkeä ja epäkunnioittava myös äitiään kohtaan. Tekee pahaa katsoa vierestä, koska tavallaan tiedän että äiti ihan aidosti yrittää parastaan.
Kommentit (135)
Vierailija kirjoitti:
Ehkä entisaikaan oli enemmän sellaista, että kaikki osallistuivat lasten kasvattamiseen. Lapsi sai palautetta kaikilta ympärillä olevilta, jos oli tarve.
Nykyään näyttää olevan ajattelutapa, että koska äiti on synnyttänyt lapsen, niin lapsi on yksin äidin vastuulla, ja äidin on hoidettava suunnilleen kaikki lapsensa asiat alkaen neuvolakäynneistä tapakasvatukseen, siisteyteen, terveydestä huolehtimiseen jne.
Ennen aikaan kai lapset olivat enemmän sukulaistenkin luona yötä ilman vanhempiaan, ja siinä lapsi oppi tapoja ja sai kasvatusta myös heiltä. Huonoon käytökseen on helpompi ajautua, jos on tekemisissä vain rakastavan äidin ja mihinkään puuttumattomien ulkopuolisten kanssa.
Äiti, joka sallii lapselleen kaiken on tyhmä tai ei rakasta lastaan. Ikävä kyllä, tähän pahoinpitelyn muotoon voi puuttua vasta sitten kun alkaa olla myöhäistä. Moni näistä äideistä luulee osaavansa, eikä lotkauta korvaansa muiden puheille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näitä äitejä on hyvin, hyvin paljon ja lopputulokset alkavat näkyä yhteiskunnassamme.
Missäs isät, jotka lapset alulle panneet?
Tervetuloa 2000-luvulle. Meillä ainakin lapset tehty luovutetuilla soluilla, ei siinä aina tarvitse kenenkään panna ketään. Ärsyttää kun tämä on aina se eka oletus.
Ja kaipaus isään on läpi elämän. Kamalaa. Ei kaksi äitiä korvaa isää.
Ihan hirvee kohtalo, jos lapsella on kaksi äitiä. Jos oikein hullusti käy, saattaa joutua vaikka pääministeriksi eli karttuisan kansan yhteiseksi sylkykupiksi. :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arvostan opettajia, jotka osaavat pitää luokassa kuria. Oppiminen on kaikille helpompaa.
Olen yläasteen opettaja. Osaan opettaa, mutta kuriin tuota sekalaista varhaisteini- laumaa en saa. Ne hyppivät, kiljuvat, haistattelevat, juoksentelevat....lähes ainoa käytössäni oleva keino on laittaa kotiin Wilmalla viestä; tosin sen jälkeen kimppuuni hyökkäävät kiukkuiset huoltajat. Opettaja on nykyisin aika " kädetön" kurinpidossa, ei saa juuri edes ääntään korottaa, joku valittaa kumminkin.
Kuitenkin jos opettajilta kysyy, että pitäisikö kuritusvaltuuksia lisätä kouluissa, niin vastaus on lähes aina kielteinen tai suorastaan paheksuva. Asenne on se, että kyllä ammattilainen hoitaa asiat puhumalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä entisaikaan oli enemmän sellaista, että kaikki osallistuivat lasten kasvattamiseen. Lapsi sai palautetta kaikilta ympärillä olevilta, jos oli tarve.
Nykyään näyttää olevan ajattelutapa, että koska äiti on synnyttänyt lapsen, niin lapsi on yksin äidin vastuulla, ja äidin on hoidettava suunnilleen kaikki lapsensa asiat alkaen neuvolakäynneistä tapakasvatukseen, siisteyteen, terveydestä huolehtimiseen jne.
Ennen aikaan kai lapset olivat enemmän sukulaistenkin luona yötä ilman vanhempiaan, ja siinä lapsi oppi tapoja ja sai kasvatusta myös heiltä. Huonoon käytökseen on helpompi ajautua, jos on tekemisissä vain rakastavan äidin ja mihinkään puuttumattomien ulkopuolisten kanssa.
Äiti, joka sallii lapselleen kaiken on tyhmä tai ei rakasta lastaan. Ikävä kyllä, tähän pahoinpitelyn muotoon voi puuttua vasta sitten kun alkaa olla myöhäistä. Moni näistä äideistä luulee osaavansa, eikä lotkauta korvaansa muiden puheille.
Mutta esim yksi tuntemani tällainen äiti on korkeasti koulutettu, muuten mielestäni ihan fiksu ihminen. On myös lukenut kaikenmaailman vanhemmuusoppaat, mutta on ehkä vähän sentyyppinen että valitsee sieltä itselleen rusinat pullasta mitä tulee kasvatukseenkin. Ja ihan liikaa kysytään lapselta mitä tämä haluaa, passataan ylä-asteikäisiä, annetaan käytännössä lasten ihan kylmästi pompottaa vanhempiaan jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmille pitäisi olla pakollisia vanhemmuuskursseja sekä joka vuosi kertausharjoitukset.
Siellä opetettaisiin varmaan tunteiden sanoitusta?
Siellä opetettaisiin ainakin asiasanastoa, kuten hyvää päivää, ole hyvä, kiitos, näkemiin, anteeksi jne. Käsitteistöä, kuten rajojen asettaminen ja niistä kiinni pitäminen. Runsaasti käytännön harjoituksia, koska moni nuori vanhempi on jäänyt itsekin paitsi näistä tiedoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo aloittajan mainitsema lapsi pitäisi hakata ruotuun. Samoin äiti.
Vierailija kirjoitti:
Samanlainen tapaus, poika 7 vuotta. Vihaa åitiänsä,saa kaiken ,ei tarvi kuin mainita. Ei kylläkään pyydä koskaan mitään.Åitinsä tyrkyttää.
Usein kysyy äiti kaupassa, haluaako esim tuon ja näyttää hyllyä. Lapsen koti on täynnä roinaa , karamellejä, sipsejä , kakkuja , kaikkea. Lapsi vihaa åitiään .Sanoo selän takana että tapan äidin kun tulen aikuiseksi.
No , rakkaus puuttuu. äiti on sairas. Lapsi ei saa opetella ajamaan pyörää, ei pesemään hampaita itse ,ei itse asiassa mitään mikä kuuluu nuoren elämään.
Enempää puhumatta on kunta huomioinut tilanteen. En ole ilmoittanut mutta on tullut lasuja.
7-vuotias lapsi on lapsi, ei nuori.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ruuvit on kalliimpia kun naulat. Niin kiero jotta syö nauloja ja paskantaa ruuveja
Miksi vanhemmat alistuu moiseen? Rajattomuuttahan sekin on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikkimullehetinyt. Eivät tällaiset vanhemmat ajattele lastensa parasta. He eivät VIITSI kasvattaa lapsiaan, koska se on vaivalloista ja ikävää.
Tämä. En kans usko että oikeasti aidosti jaksavat miettiä joka tilanteessa lapsen parasta. Monesti haluavat päästä helpolla. Eräs tuntemani äiti rakastaa kyllä lapsiaan, mutta ei jaksa pitää kuria koska se on ikävää, kamalaa kun lapsi pettyy.. mielummin menee lasten kanssa hampurilaisbuffettiin ja jäätelölle vaikka olisivat juuri käyttäytyneet tosi törkeästi. Palkitsee siis lapsia huonosta käytöksestä. Lisäksi miettii äitikin tosi paljon itseään ja omia harrastuksia. Se on helppoa itse harrastaa, kun lapsilla ei ole ruutuaikaa, joten istuvat sen ajan koneella tai telkun ääressä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikkimullehetinyt. Eivät tällaiset vanhemmat ajattele lastensa parasta. He eivät VIITSI kasvattaa lapsiaan, koska se on vaivalloista ja ikävää.
Joo just näin
Vierailija kirjoitti:
Ehkä entisaikaan oli enemmän sellaista, että kaikki osallistuivat lasten kasvattamiseen. Lapsi sai palautetta kaikilta ympärillä olevilta, jos oli tarve.
Nykyään näyttää olevan ajattelutapa, että koska äiti on synnyttänyt lapsen, niin lapsi on yksin äidin vastuulla, ja äidin on hoidettava suunnilleen kaikki lapsensa asiat alkaen neuvolakäynneistä tapakasvatukseen, siisteyteen, terveydestä huolehtimiseen jne.
Ennen aikaan kai lapset olivat enemmän sukulaistenkin luona yötä ilman vanhempiaan, ja siinä lapsi oppi tapoja ja sai kasvatusta myös heiltä. Huonoon käytökseen on helpompi ajautua, jos on tekemisissä vain rakastavan äidin ja mihinkään puuttumattomien ulkopuolisten kanssa.
Kyllä, tämän muistan lapsuudesta itsekin. Jos tuli perseiltyä, tuli kommenttia ihan jokaiselta aikuiselta ympärillä. Jos vanhemmat huomautteli jostain, antoi muut aikuiset heille tukea ääneen ja näkyvästi. Nykyisin vaikuttaa enemmän siltä että edes yrittävät vanhemmat jätetään yksin ja muut aikuiset siirtyy lapsen puolelle ("no eihän se nyt tahallaan, voivoivoi kultapieni mussukka", "kyllä lapsen pitää saada olla lapsi", "voi kun se on niin voimakastahtoinen ja rohkea" jne.). Vaihtoehtoisesti yrittämättömät vanhemmat käy suorastaan kimppuun jos joku muu yrittää heidän kultamussuaan käskeä ja komentaa.
Kakrut on laumaeläimiä ja tajuavat todella nopeasti rajansa, jos koko lauma tekee ne selväksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä entisaikaan oli enemmän sellaista, että kaikki osallistuivat lasten kasvattamiseen. Lapsi sai palautetta kaikilta ympärillä olevilta, jos oli tarve.
Nykyään näyttää olevan ajattelutapa, että koska äiti on synnyttänyt lapsen, niin lapsi on yksin äidin vastuulla, ja äidin on hoidettava suunnilleen kaikki lapsensa asiat alkaen neuvolakäynneistä tapakasvatukseen, siisteyteen, terveydestä huolehtimiseen jne.
Ennen aikaan kai lapset olivat enemmän sukulaistenkin luona yötä ilman vanhempiaan, ja siinä lapsi oppi tapoja ja sai kasvatusta myös heiltä. Huonoon käytökseen on helpompi ajautua, jos on tekemisissä vain rakastavan äidin ja mihinkään puuttumattomien ulkopuolisten kanssa.
Äiti, joka sallii lapselleen kaiken on tyhmä tai ei rakasta lastaan. Ikävä kyllä, tähän pahoinpitelyn muotoon voi puuttua vasta sitten kun alkaa olla myöhäistä. Moni näistä äideistä luulee osaavansa, eikä lotkauta korvaansa muiden puheille.
Mutta esim yksi tuntemani tällainen äiti on korkeasti koulutettu, muuten mielestäni ihan fiksu ihminen. On myös lukenut kaikenmaailman vanhemmuusoppaat, mutta on ehkä vähän sentyyppinen että valitsee sieltä itselleen rusinat pullasta mitä tulee kasvatukseenkin. Ja ihan liikaa kysytään lapselta mitä tämä haluaa, passataan ylä-asteikäisiä, annetaan käytännössä lasten ihan kylmästi pompottaa vanhempiaan jne.
Tai sit se susta näyttää siltä vaikka todellisuus on ihan erilainen. Moni vanhempi kasvattaa lapsistaan osallistuvia ja keskustelevia tunteidensa kanssa sinut olevia ja ulkopuolisesta se näyttää kurittomuudelta ja periksiantamiselta. Jospa jokainen pitäisi huolta ihan omasta kasvatusvastuustaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arvostan opettajia, jotka osaavat pitää luokassa kuria. Oppiminen on kaikille helpompaa.
Olen yläasteen opettaja. Osaan opettaa, mutta kuriin tuota sekalaista varhaisteini- laumaa en saa. Ne hyppivät, kiljuvat, haistattelevat, juoksentelevat....lähes ainoa käytössäni oleva keino on laittaa kotiin Wilmalla viestä; tosin sen jälkeen kimppuuni hyökkäävät kiukkuiset huoltajat. Opettaja on nykyisin aika " kädetön" kurinpidossa, ei saa juuri edes ääntään korottaa, joku valittaa kumminkin.
Kuitenkin jos opettajilta kysyy, että pitäisikö kuritusvaltuuksia lisätä kouluissa, niin vastaus on lähes aina kielteinen tai suorastaan paheksuva. Asenne on se, että kyllä ammattilainen hoitaa asiat puhumalla.
Tai sitten vastaavat kuten "kuuluu" vastata. Saattavat hyvinkin myös ihan suoraan pelätä tilannetta niin paljon, etteivät edes halua ajatella että pitäisi käyttää jotain erityisiä toimenpiteitä. Lisäksi suurin osa tietänee vallan hyvin ettei heillä ole mitään fyysistä kykyä tehdä niin.
Jos opettajakoulutukseen kuuluisi osana JV-kortti ja jonkinlainen voimankäyttö/ip-koulutus, jossa käytännön tasolla paneuduttaisiin esim. uhkaavan käytöksen kohtaamiseen ja uhkaavan henkilön poistamiseen, voisi se saada aikaan jonkinlaisen asennemuutoksen. Joko hyvään tai pahaan suuntaan, mutta kuitenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä entisaikaan oli enemmän sellaista, että kaikki osallistuivat lasten kasvattamiseen. Lapsi sai palautetta kaikilta ympärillä olevilta, jos oli tarve.
Nykyään näyttää olevan ajattelutapa, että koska äiti on synnyttänyt lapsen, niin lapsi on yksin äidin vastuulla, ja äidin on hoidettava suunnilleen kaikki lapsensa asiat alkaen neuvolakäynneistä tapakasvatukseen, siisteyteen, terveydestä huolehtimiseen jne.
Ennen aikaan kai lapset olivat enemmän sukulaistenkin luona yötä ilman vanhempiaan, ja siinä lapsi oppi tapoja ja sai kasvatusta myös heiltä. Huonoon käytökseen on helpompi ajautua, jos on tekemisissä vain rakastavan äidin ja mihinkään puuttumattomien ulkopuolisten kanssa.
Kyllä, tämän muistan lapsuudesta itsekin. Jos tuli perseiltyä, tuli kommenttia ihan jokaiselta aikuiselta ympärillä. Jos vanhemmat huomautteli jostain, antoi muut aikuiset heille tukea ääneen ja näkyvästi. Nykyisin vaikuttaa enemmän siltä että edes yrittävät vanhemmat jätetään yksin ja muut aikuiset siirtyy lapsen puolelle ("no eihän se nyt tahallaan, voivoivoi kultapieni mussukka", "kyllä lapsen pitää saada olla lapsi", "voi kun se on niin voimakastahtoinen ja rohkea" jne.). Vaihtoehtoisesti yrittämättömät vanhemmat käy suorastaan kimppuun jos joku muu yrittää heidän kultamussuaan käskeä ja komentaa.
Kakrut on laumaeläimiä ja tajuavat todella nopeasti rajansa, jos koko lauma tekee ne selväksi.
Laumalle ei kyllä kuulu pätkääkään lapsen ojentaminen. Laumalle kuuluu lapsen turvallisuus, ei kuritus. Se, että tulee monen aikuisen lynkkaamaksi, ei kyllä kasvata yhtään, päinvastoin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä entisaikaan oli enemmän sellaista, että kaikki osallistuivat lasten kasvattamiseen. Lapsi sai palautetta kaikilta ympärillä olevilta, jos oli tarve.
Nykyään näyttää olevan ajattelutapa, että koska äiti on synnyttänyt lapsen, niin lapsi on yksin äidin vastuulla, ja äidin on hoidettava suunnilleen kaikki lapsensa asiat alkaen neuvolakäynneistä tapakasvatukseen, siisteyteen, terveydestä huolehtimiseen jne.
Ennen aikaan kai lapset olivat enemmän sukulaistenkin luona yötä ilman vanhempiaan, ja siinä lapsi oppi tapoja ja sai kasvatusta myös heiltä. Huonoon käytökseen on helpompi ajautua, jos on tekemisissä vain rakastavan äidin ja mihinkään puuttumattomien ulkopuolisten kanssa.
Äiti, joka sallii lapselleen kaiken on tyhmä tai ei rakasta lastaan. Ikävä kyllä, tähän pahoinpitelyn muotoon voi puuttua vasta sitten kun alkaa olla myöhäistä. Moni näistä äideistä luulee osaavansa, eikä lotkauta korvaansa muiden puheille.
Mutta esim yksi tuntemani tällainen äiti on korkeasti koulutettu, muuten mielestäni ihan fiksu ihminen. On myös lukenut kaikenmaailman vanhemmuusoppaat, mutta on ehkä vähän sentyyppinen että valitsee sieltä itselleen rusinat pullasta mitä tulee kasvatukseenkin. Ja ihan liikaa kysytään lapselta mitä tämä haluaa, passataan ylä-asteikäisiä, annetaan käytännössä lasten ihan kylmästi pompottaa vanhempiaan jne.
Tai sit se susta näyttää siltä vaikka todellisuus on ihan erilainen. Moni vanhempi kasvattaa lapsistaan osallistuvia ja keskustelevia tunteidensa kanssa sinut olevia ja ulkopuolisesta se näyttää kurittomuudelta ja periksiantamiselta. Jospa jokainen pitäisi huolta ihan omasta kasvatusvastuustaan?
Tunnetaitoihin hurahtaneet vanhemmat ovat usein näitä, jotka katsovat rajuakin huonoa käytöstä läpi sormien, koska pelkäävät puuttumisen heikentävän lapsen tunnetaitoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä entisaikaan oli enemmän sellaista, että kaikki osallistuivat lasten kasvattamiseen. Lapsi sai palautetta kaikilta ympärillä olevilta, jos oli tarve.
Nykyään näyttää olevan ajattelutapa, että koska äiti on synnyttänyt lapsen, niin lapsi on yksin äidin vastuulla, ja äidin on hoidettava suunnilleen kaikki lapsensa asiat alkaen neuvolakäynneistä tapakasvatukseen, siisteyteen, terveydestä huolehtimiseen jne.
Ennen aikaan kai lapset olivat enemmän sukulaistenkin luona yötä ilman vanhempiaan, ja siinä lapsi oppi tapoja ja sai kasvatusta myös heiltä. Huonoon käytökseen on helpompi ajautua, jos on tekemisissä vain rakastavan äidin ja mihinkään puuttumattomien ulkopuolisten kanssa.
Äiti, joka sallii lapselleen kaiken on tyhmä tai ei rakasta lastaan. Ikävä kyllä, tähän pahoinpitelyn muotoon voi puuttua vasta sitten kun alkaa olla myöhäistä. Moni näistä äideistä luulee osaavansa, eikä lotkauta korvaansa muiden puheille.
Mutta esim yksi tuntemani tällainen äiti on korkeasti koulutettu, muuten mielestäni ihan fiksu ihminen. On myös lukenut kaikenmaailman vanhemmuusoppaat, mutta on ehkä vähän sentyyppinen että valitsee sieltä itselleen rusinat pullasta mitä tulee kasvatukseenkin. Ja ihan liikaa kysytään lapselta mitä tämä haluaa, passataan ylä-asteikäisiä, annetaan käytännössä lasten ihan kylmästi pompottaa vanhempiaan jne.
Tai sit se susta näyttää siltä vaikka todellisuus on ihan erilainen. Moni vanhempi kasvattaa lapsistaan osallistuvia ja keskustelevia tunteidensa kanssa sinut olevia ja ulkopuolisesta se näyttää kurittomuudelta ja periksiantamiselta. Jospa jokainen pitäisi huolta ihan omasta kasvatusvastuustaan?
Tunnetaitoihin hurahtaneet vanhemmat ovat usein näitä, jotka katsovat rajuakin huonoa käytöstä läpi sormien, koska pelkäävät puuttumisen heikentävän lapsen tunnetaitoja.
No eivät pelkää, tietävät mitä tehdä. Vai onko joku joskus hyötynyt ylitiukasta kasvatuksesta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä entisaikaan oli enemmän sellaista, että kaikki osallistuivat lasten kasvattamiseen. Lapsi sai palautetta kaikilta ympärillä olevilta, jos oli tarve.
Nykyään näyttää olevan ajattelutapa, että koska äiti on synnyttänyt lapsen, niin lapsi on yksin äidin vastuulla, ja äidin on hoidettava suunnilleen kaikki lapsensa asiat alkaen neuvolakäynneistä tapakasvatukseen, siisteyteen, terveydestä huolehtimiseen jne.
Ennen aikaan kai lapset olivat enemmän sukulaistenkin luona yötä ilman vanhempiaan, ja siinä lapsi oppi tapoja ja sai kasvatusta myös heiltä. Huonoon käytökseen on helpompi ajautua, jos on tekemisissä vain rakastavan äidin ja mihinkään puuttumattomien ulkopuolisten kanssa.
Kyllä, tämän muistan lapsuudesta itsekin. Jos tuli perseiltyä, tuli kommenttia ihan jokaiselta aikuiselta ympärillä. Jos vanhemmat huomautteli jostain, antoi muut aikuiset heille tukea ääneen ja näkyvästi. Nykyisin vaikuttaa enemmän siltä että edes yrittävät vanhemmat jätetään yksin ja muut aikuiset siirtyy lapsen puolelle ("no eihän se nyt tahallaan, voivoivoi kultapieni mussukka", "kyllä lapsen pitää saada olla lapsi", "voi kun se on niin voimakastahtoinen ja rohkea" jne.). Vaihtoehtoisesti yrittämättömät vanhemmat käy suorastaan kimppuun jos joku muu yrittää heidän kultamussuaan käskeä ja komentaa.
Kakrut on laumaeläimiä ja tajuavat todella nopeasti rajansa, jos koko lauma tekee ne selväksi.
Tässä oli asiaa! On tosi turhauttavaa, kun yrittää opettaa lapsellensa käytöstapoja ja joku tuntematon aikuinen tulee siihen viereen mitätöimään. Esim. bussissa olen yrittänyt opettaa, että lapsi ei saa potkia edessä olevaa istuinta, koska se tuntuu epämukavalta edessä istuvan selkään. (Yrittänyt myös keksiä lapselle vaihtoehtoista tekemistä, esim. katsellaan ikkunasta mitä siellä näkyy, luetaan kirjaa, tai jos lapsen on pakko hyöriä, niin heiluttelee jalkojaan sitten sillä tavalla hillitysti, että jalat eivät osu mihinkään.) Yllättävän usein edessä istuva aikuinen alkaa sitten puhua lapselle, että "ei se haittaa, potki vaan" ja sitten minulle alkavat opettaa, että pienen lapsen on vaikea istua paikallaan bussimatkan ajan. Kyllähän minä sen tiedän, mutta ei käytöstavat ole mitään sellaista, jota opetetaan vasta, kun lapsi on isompi. Tai vain sellaisissa tilanteissa, joissa lapsen on kaikkein helpointa olla ihmisiksi. Minkäköhän palveluksen nämä ihmiset oikein kuvittelevat tekevänsä, kun ilmoittavat lapselle potkimisen olevan ok..?
Oikeahan se oletus oli, isättömät lapset ("näitä äitejä on hyvin, hyvin paljon, ja lopputulokset alkaa näkyä..". Lapsi tarvitsee sekä isää että äitiä. Isätön voi olla monella tavalla. Äiti valinnut isän väärin, tai ei ollenkaan. Isä pistetty tarpeettomana pihalle. Tai tekee sen, mitä curling-äiti käskee niin on äidille tarpeellinen, mutta tuloshan on sama.
Harvemmin lapset voi huonosti kun parisuhde voi hyvin.