Kun vanhempanne lukivat teille lapsena iltasatuja, miten he lukivat? Normi lukuäänellä vai eläytyen?
Niin, luettiinko teille miten normaalisti nyt tekstiä ääneen luetaan, vai luettiinko tekstiin eläytyen (siis. esimerkiksi jos tekstissä joku kuiskaa, hänen repliikkinsä luetaan kuiskaten jne)? Minulle luettiin iltasatuja ihan tasaisesti normiäänellä, ja pidin siitä. Olin joskus kaverilla yökylässä, ja olin jotenkin järkyttynyt, kun hänen äitinsä luki meille niin kovin eläytyen 😁 Ihan kuin olisi jotain näytelmää kuunnellut. En tykännyt.
Kommentit (30)
Isäni oli harrastajateatterin näyttelijä ja luki sadun aina hyvin paljon eläytyen ja rooleja vaihdellen. Se oli hauskaa. Äidin piti välillä toppuutella, kun kikatimme sängyissä isän roolisuorituksille :D
Vierailija kirjoitti:
Oon 70-luvun lapsi jolloin ei ollut nykypäivän äitiyslomia. Vanhemmat 3-vuoroduunareita niin en muista olivatko edes ikinä iltaisin kotona. Mua hoiti isosisko ja mä hoidin pikkuveljeä. Emme lukeneet toisillemme.
Kyllä ne olivat. Kolmivuorotyössä ei tehdä pelkkää iltaa.
Ennen teeveet meillä luettiin romaaneja ääneen iltaisin jalkalampun valossa.
Vierailija kirjoitti:
Oon 70-luvun lapsi jolloin ei ollut nykypäivän äitiyslomia. Vanhemmat 3-vuoroduunareita niin en muista olivatko edes ikinä iltaisin kotona. Mua hoiti isosisko ja mä hoidin pikkuveljeä. Emme lukeneet toisillemme.
Minäkin olen 70-lukulaisia, ja minulle luettiin iltaisin myös alakouluiässä. Vanhemmat teki normaalia 8-16 toimistotyötä.
Vierailija kirjoitti:
Ennen teeveet meillä luettiin romaaneja ääneen iltaisin jalkalampun valossa.
Me luemme vieläkin miehen kanssa toisillemme ääneen.
50+ pari
Iltasatu on yhdessäoloa, rauhoittimista lukijalle ja kuulijalle. Itse luin vähän eläytyen ja lapset tädit meillä opiskeluaikana asuessaan hyvinkin eläytyen. Itse jätin pahoja kohtia väliin, mutta lapsi huomautti heti, että sa et lukenu nyt kaikkee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon 70-luvun lapsi jolloin ei ollut nykypäivän äitiyslomia. Vanhemmat 3-vuoroduunareita niin en muista olivatko edes ikinä iltaisin kotona. Mua hoiti isosisko ja mä hoidin pikkuveljeä. Emme lukeneet toisillemme.
Kyllä ne olivat. Kolmivuorotyössä ei tehdä pelkkää iltaa.
Paitsi epäsäännöllisessä kolmivuorotyössä ravintola-alalla tehtiin. Ja tehdään edelleen.
Vierailija kirjoitti:
Ennen teeveet meillä luettiin romaaneja ääneen iltaisin jalkalampun valossa.
🥰
Vierailija kirjoitti:
Iltasatu on yhdessäoloa, rauhoittimista lukijalle ja kuulijalle. Itse luin vähän eläytyen ja lapset tädit meillä opiskeluaikana asuessaan hyvinkin eläytyen. Itse jätin pahoja kohtia väliin, mutta lapsi huomautti heti, että sa et lukenu nyt kaikkee.
Myös lasten kielenkrhitykselle ja sanavarastolle ääneenlukeminen on erittäin hyvästä.
Oon 70-luvun lapsi jolloin ei ollut nykypäivän äitiyslomia. Vanhemmat 3-vuoroduunareita niin en muista olivatko edes ikinä iltaisin kotona. Mua hoiti isosisko ja mä hoidin pikkuveljeä. Emme lukeneet toisillemme.