Lue keskustelun säännöt.
Onko miehen exältä asiallista?
13.08.2022 |
Heillä toki yhteiset (isot) lapset. Isoja teinejä jo. Nuorempi 16. Nuorempi asuu kotona, vanhempi omillaan. Nuorempi teini on vuoroin jommalla kummalla vanhemmalla niin että saa vähän itsekin päättää missä on..
Noh. Ex tiesi että ollaan kesälomareissulla yön yli, heidän erostaan vuosi ja me ollaan oltu yhdessä muutama kuukausi. En tiedä haluaako tehdä kiusaa vai mikä on, mutta häiriköi toista viesteillä, että "lapset sitä ja tätä..." Että mitä nyt teinit keksii. Kotiintuloajoista möykkäämistä ym.. kiukutteli miehelle. Kesken hänen vapaa-aikaansa. Toki on lasten isä edelleen, eikä se asia muutu. Minullakin lapset on.. Mutta jotenkin en kokenut asialliseksi tuollaista "häirintää", jolle toinen ei siinä tilanteessa mitään mahda..
Kommentit (52)
Vierailija kirjoitti:
Arvelen luonne-eroksi. Itse keskustelen paljonkin teinin asioista isänsä kanssa, mutta silloin kun molemmille sopii. Jos soitamme äkisti, asia on todellakin akuutti. Näitä tilanteita ollut 15v aikana alle kymmenen kertaa. Molemmilla oma elämä ja jutut, kumpikin vuorollaan hoitaa koko paketin eikä soittele ja kysele mitään mikä ei ole täysin välttämätön asia hoitaa heti. Erityisesti aikanaan eron jälkeen kumpikin kunnioitti toisen vapaata aikaa (kyllä lapsesta voi olla vapaata aikaa ja sen saa sanoa, ei se tarkoita että vastuu olisi pois päältä kokonaan) ja pyrki hoitamaan lapsen asiat mahdollisimman hyvin keskenään. Eron jälkeen on nimenomaan syytä pyrkiä olemaan erityisen sensitiivinen, kaikilla on silloin vaikeita tunteita eikä todellakaan olisi ollut kiva alkaa setviä lapsen ei-hätätilanne -juttuja joko omalla vapaalla illalla tai soitella isälle kesken hänen vapaa-aikansa.
Kiitos, näin ajattelen! Ymmärrän, että ex on myös omien tunteidensa kanssa "yksin". Mies kuitenkin hoitaa oman tonttinsa lasten kanssa enemmän kuin hyvin. Mitä nyt olen sivusta seurannut. Lapsi saa aina tulla jos haluaa. ja mies hänet mielellään vastaanottaa. Heillä ei ole mitään viikko-viikkojuttua vaan lapsi on n. 50/50 molemmilla vanhemmillaan vuoroin omienkin mielihalujensa mukaan. vanhemmat setvivät omat menonsa niin, että toinen on lapsesta silloin "vastuussa" eikä pitäisi soitella toisen "vapaa-aikana" turhaan. Kuten sanoin, en ole soittamista vastaankaan. Ymmärrän tämän, että vastuu lapsesta on aina ja mies on ja pysyy vanhempana. Kuten sanoin, minulla on omat lapseni, joten ymmärrän tilanteen! Tuntui vaan kummalliselta, että ex kiukutteli kotiintuloajasta, että "taas se on myöhässä sovitusta ajasta" ja "nää on edelleen sunkin lapsias". Toki ne on, mutta me oltiin viettämässä yhteistä reissua ja pienessä sievässä toisessa kaupungissa. Mitä mies siinä tilanteessa voisi asialle tehdä?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen nykyinen nainen nostaa aina hirveän metelin, jos satun soittamaan siihen aikaan kun hän on läsnä. Ihan sama mihin aikaan soitan ja millä lasten asialla. En todellakaan halua exääni takaisin, enkä ole hänen "onnestaan" kateellinen. Toivoisin että löytäisi tasapainoisen mukavan naisen. Mutta jos meillä sattuu olemaan lasten kanssa joku tilanne päällä ja mulla pulssi korkeella, niin saatan soittaa exälle että voisko hän nyt mitenkään edes joskus tehdä lasten eteen jotain. Meidän erosta on jo 11v.
Mieheni exä samanlainen. Ei pärjää omien lastensa kanssa, ja soittelee miehelleni huutaen että nyt käsket lapsesi tottelemaan minua. Se missä pitäisi totella on sitten se että pitää syödä hillosilmä puurosta vaikka lapsi ei pidä niin makeasta hillosta, eikä itse hillosilmää pyytänyt, vaan äiti sen väkisin siihen laittoi kiellosta huolimatta. Just tuota "voisitko mitenkään tehdä mitään lasten eteen", kun häntä vain harmittaa se että exällä on siellä kiva loma menossa, ja itse joutuu olla omien lastensa kanssa. Hän kun aina unohtaa että lapset ovat hänen omia lapsiaan, exä kun tuntuu hoitavan "puoli-ilmaiseksi" 500€/2 lasta/kk elarit, exmiehensä lapsia :D :D :D
Kun lapset on meillä ,ei mitään ongelmia ole. Ei vaikka olisivat kuukausikaupalla.
Me käytiin eron jälkeen läpi kaikki perheneuvolat, lasten psykat, koululääkärit, psykologit.
Koska lapset oireili tosi vahvasti mun luona (tunteenpurkauksia, uhmaa, itkua, keskenään nahistelivat paljon ym), ja isän ja isän uuden naisen luona ei mitään. Kaikki aina niin hyvin ja hienosti ja tilulilulii kun palavereissa istuttiin.
Silloin moni, ihan siis lastenpsykiatrista lähtien, sanoi että on hyvin tyypillistä että lapset purkaa tuntojaan siellä, missä se on turvallisinta. Ja usein se tarkoittaa lähivanhempaa. Useimmiten vielä äitiä. Ja tilanne korostuu kun etäisän luona on uusi kumppani, vieras ihminen, koska miten lapset nyt voisikaan olla omia itsejään siellä. Käskettiin vaan olla kärsivällinen ja lapsille kalliona ja niin olen tehnyt. Yksin ei ollut helppoa paimentaa kahta.
Voivoi, myönnän monesti olleeni niin katkera. Minä hoidin lapset yksin kun he oli pieniä, mies petti, muutti 2 kk eron jälkeen yhteen uuden naisensa kanssa. Minä yksin kannattelin lapsia ja koitin saada elämää kasaan. Tuntui niin epäreilulta ja niinhän se olikin.
Myönnän että hiukan nauratti mielessäni, kun 4 vuotta tuon kaiken jälkeen, eräs päivä lapsi oli heittänyt miehen uutta puolisoa tyynyllä ja käskenyt muuttaa pois. Siis täysin normaalia, lapsen reaktiota tilanteeseen, joka menee kyllä ohi aikanaan kun se käsitellään oikein. Nyt vaan astui kuvaan se realismi, kun lasten vieraskoreus alkaa haihtua.
Kuten sanottu, se kuuluisa katkeruus, kuten itsekin myönnät. Ei ole ihme että lapsilla on katkeran äidin luona huono olla, ja sitä oireillaan. Me ollaan oltu mieheni kanssa 10 vuotta yhdessä, eikä lapsia ole tarvinnut kuljetella pitkin psykiatreja. Lapset ovat käyneet kyllä itse juttelemassa äidistään koulukuraattorilla ja terveydenhoitajalla. Paha heillä on siellä olla. Nyt kun toinen muutti opiskelemaan toiselle paikkakunnalle, hän viettää viikonloput aina meillä. Äidillään käy vain pari tuntia kylässä.
Ja sinä et olisi yhtään katkera, jos mies tekis sinulle samat? Kuule, katkeruus ei ole sen huonompi tunne kuin mikään muukaan, kunhan sen tunnistaa ja myöntää ja sitä työstää.
Lapsilla oli paha olo koska isä muutti pois ja toi heidän uuteen outoon kotiin vielä uuden, oudon naisen. Mutta siitäkin päästiin yli, pitkälti koska minä ne kaikki kiukut ym kestin ja hain apua.
Ei muuten kuulosta hyvältä että teillä suhtaudutaan noin negatiivisesti avun hakemiseen, jos teini sitä sitten kuitenkin ominpäin joutuu hakemaan. Ihan niinkuin te voisitte vain ulkoistaa itsenne faktasta, että teini tarvitsee keskustelutukea perhetilanteesta johtuen. Oli sitten syy teissä tai äidissä. Sama kuin minä olisin sanonut lapsille että ei oo mun ongelma jos teillä on isän suhteen ongelmia, minähän olen äitinä täydellinen enkä osallistu tähän. 💁
Luulen että lapsilla oli paha olo koska sinä olit katkera. Ei sinun tuntemuksesi ole exän vika. Ei kuulosta kovin hyvältä että kaadat omat tunteesi toisten syyksi, ja että oikeutetusti olet pilannut katkeruudella lastesi elämää. Nuo ovat omia sivallusyrityksiäsi, että muka meillä negatiivisesti suhtauduttaisiin avun hakemiseen, enkä tuollaiseen lähde, ja tuollaisen sivalluksen yrittäminen kertoo millainen olet ihmisenä, ja miksi lapsetkin tarvitsevat psykiatreja.
Luulet? Mitä sun luuloilla tässä kukaan mitään tekee, niinkuin sanoin, meillä on ihan ammatti-ihmiset arvioineet meidän tilanteen, ensin keskustelemalla kaikkien osapuolien kanssa yksin ja yhdessä sekä seuraamalla meidän perhettä. Minun katkeruus ei varmasti ole lapsiin vaikuttanut, väsymys kylläkin. Se on meinaan todella uuvuttavaa; eron jälkeen kantaa yksin vastuu arjesta ja lasten pahasta olosta, sen lisäksi että on itse ihan rikki JA sitä ei saa kaataa lasten niskaan.
Itse myönsit että te ette ota osaa ettekä arpaa "psykiatreilla kulkemiseen", vaikka vielä 10 vuoden jälkeen lapset joutuu hoitamaan asian yksin koulukuraattorilla ja terveydenhoitajalla. Täydellisesti pää pensaaseen siis teiltä 👏
Alleviivaat kirjoitus kirjoituksella omaa osuuttasi lasten pahoinvoinnissa. Se että lapset joutuu vuosia olla "ammattilaisten" kanssa tekemisissä kertoo kyllä kaiken.
Varmaan vaikea myöntää sitten että aika yksin olette lapset kuitenkin jättäneet. Niinkuin se olisi teistä ulkopuolinen asia, että koulukuraattoria ym tarvitaan.
Vuosia ammattilaisten kanssa tekemisissä? Missä niin sanoin? Tuo tapahtui ekan vuoden/parin aikana eron jälkeen.
Sinä se olet lapsesi yksin jättänyt selviämään psykiatrien avulla, kun kaikki oma aikasi on mennyt katkeruudessa märehtimiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arvelen luonne-eroksi. Itse keskustelen paljonkin teinin asioista isänsä kanssa, mutta silloin kun molemmille sopii. Jos soitamme äkisti, asia on todellakin akuutti. Näitä tilanteita ollut 15v aikana alle kymmenen kertaa. Molemmilla oma elämä ja jutut, kumpikin vuorollaan hoitaa koko paketin eikä soittele ja kysele mitään mikä ei ole täysin välttämätön asia hoitaa heti. Erityisesti aikanaan eron jälkeen kumpikin kunnioitti toisen vapaata aikaa (kyllä lapsesta voi olla vapaata aikaa ja sen saa sanoa, ei se tarkoita että vastuu olisi pois päältä kokonaan) ja pyrki hoitamaan lapsen asiat mahdollisimman hyvin keskenään. Eron jälkeen on nimenomaan syytä pyrkiä olemaan erityisen sensitiivinen, kaikilla on silloin vaikeita tunteita eikä todellakaan olisi ollut kiva alkaa setviä lapsen ei-hätätilanne -juttuja joko omalla vapaalla illalla tai soitella isälle kesken hänen vapaa-aikansa.
Kiitos, näin ajattelen! Ymmärrän, että ex on myös omien tunteidensa kanssa "yksin". Mies kuitenkin hoitaa oman tonttinsa lasten kanssa enemmän kuin hyvin. Mitä nyt olen sivusta seurannut. Lapsi saa aina tulla jos haluaa. ja mies hänet mielellään vastaanottaa. Heillä ei ole mitään viikko-viikkojuttua vaan lapsi on n. 50/50 molemmilla vanhemmillaan vuoroin omienkin mielihalujensa mukaan. vanhemmat setvivät omat menonsa niin, että toinen on lapsesta silloin "vastuussa" eikä pitäisi soitella toisen "vapaa-aikana" turhaan. Kuten sanoin, en ole soittamista vastaankaan. Ymmärrän tämän, että vastuu lapsesta on aina ja mies on ja pysyy vanhempana. Kuten sanoin, minulla on omat lapseni, joten ymmärrän tilanteen! Tuntui vaan kummalliselta, että ex kiukutteli kotiintuloajasta, että "taas se on myöhässä sovitusta ajasta" ja "nää on edelleen sunkin lapsias". Toki ne on, mutta me oltiin viettämässä yhteistä reissua ja pienessä sievässä toisessa kaupungissa. Mitä mies siinä tilanteessa voisi asialle tehdä?
ap
ymmärrän. mielestäni lapset voisivat asua sen luona joka heidän kanssa pärjää paremmin, eikä sen luona joka on enemmän rahaa vailla.
me ei olle kertaakaan soiteltu itkupuheluita että sun lapset puhuu mulle rumasti, vaan hoidettu lasten kanssa keskenämme ne asiat, tämä kun on meidän koti ja meidän säännöt, ei kenenkään eksien.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen nykyinen nainen nostaa aina hirveän metelin, jos satun soittamaan siihen aikaan kun hän on läsnä. Ihan sama mihin aikaan soitan ja millä lasten asialla. En todellakaan halua exääni takaisin, enkä ole hänen "onnestaan" kateellinen. Toivoisin että löytäisi tasapainoisen mukavan naisen. Mutta jos meillä sattuu olemaan lasten kanssa joku tilanne päällä ja mulla pulssi korkeella, niin saatan soittaa exälle että voisko hän nyt mitenkään edes joskus tehdä lasten eteen jotain. Meidän erosta on jo 11v.
Mieheni exä samanlainen. Ei pärjää omien lastensa kanssa, ja soittelee miehelleni huutaen että nyt käsket lapsesi tottelemaan minua. Se missä pitäisi totella on sitten se että pitää syödä hillosilmä puurosta vaikka lapsi ei pidä niin makeasta hillosta, eikä itse hillosilmää pyytänyt, vaan äiti sen väkisin siihen laittoi kiellosta huolimatta. Just tuota "voisitko mitenkään tehdä mitään lasten eteen", kun häntä vain harmittaa se että exällä on siellä kiva loma menossa, ja itse joutuu olla omien lastensa kanssa. Hän kun aina unohtaa että lapset ovat hänen omia lapsiaan, exä kun tuntuu hoitavan "puoli-ilmaiseksi" 500€/2 lasta/kk elarit, exmiehensä lapsia :D :D :D
Kun lapset on meillä ,ei mitään ongelmia ole. Ei vaikka olisivat kuukausikaupalla.
Me käytiin eron jälkeen läpi kaikki perheneuvolat, lasten psykat, koululääkärit, psykologit.
Koska lapset oireili tosi vahvasti mun luona (tunteenpurkauksia, uhmaa, itkua, keskenään nahistelivat paljon ym), ja isän ja isän uuden naisen luona ei mitään. Kaikki aina niin hyvin ja hienosti ja tilulilulii kun palavereissa istuttiin.
Silloin moni, ihan siis lastenpsykiatrista lähtien, sanoi että on hyvin tyypillistä että lapset purkaa tuntojaan siellä, missä se on turvallisinta. Ja usein se tarkoittaa lähivanhempaa. Useimmiten vielä äitiä. Ja tilanne korostuu kun etäisän luona on uusi kumppani, vieras ihminen, koska miten lapset nyt voisikaan olla omia itsejään siellä. Käskettiin vaan olla kärsivällinen ja lapsille kalliona ja niin olen tehnyt. Yksin ei ollut helppoa paimentaa kahta.
Voivoi, myönnän monesti olleeni niin katkera. Minä hoidin lapset yksin kun he oli pieniä, mies petti, muutti 2 kk eron jälkeen yhteen uuden naisensa kanssa. Minä yksin kannattelin lapsia ja koitin saada elämää kasaan. Tuntui niin epäreilulta ja niinhän se olikin.
Myönnän että hiukan nauratti mielessäni, kun 4 vuotta tuon kaiken jälkeen, eräs päivä lapsi oli heittänyt miehen uutta puolisoa tyynyllä ja käskenyt muuttaa pois. Siis täysin normaalia, lapsen reaktiota tilanteeseen, joka menee kyllä ohi aikanaan kun se käsitellään oikein. Nyt vaan astui kuvaan se realismi, kun lasten vieraskoreus alkaa haihtua.
Kuten sanottu, se kuuluisa katkeruus, kuten itsekin myönnät. Ei ole ihme että lapsilla on katkeran äidin luona huono olla, ja sitä oireillaan. Me ollaan oltu mieheni kanssa 10 vuotta yhdessä, eikä lapsia ole tarvinnut kuljetella pitkin psykiatreja. Lapset ovat käyneet kyllä itse juttelemassa äidistään koulukuraattorilla ja terveydenhoitajalla. Paha heillä on siellä olla. Nyt kun toinen muutti opiskelemaan toiselle paikkakunnalle, hän viettää viikonloput aina meillä. Äidillään käy vain pari tuntia kylässä.
Ja sinä et olisi yhtään katkera, jos mies tekis sinulle samat? Kuule, katkeruus ei ole sen huonompi tunne kuin mikään muukaan, kunhan sen tunnistaa ja myöntää ja sitä työstää.
Lapsilla oli paha olo koska isä muutti pois ja toi heidän uuteen outoon kotiin vielä uuden, oudon naisen. Mutta siitäkin päästiin yli, pitkälti koska minä ne kaikki kiukut ym kestin ja hain apua.
Ei muuten kuulosta hyvältä että teillä suhtaudutaan noin negatiivisesti avun hakemiseen, jos teini sitä sitten kuitenkin ominpäin joutuu hakemaan. Ihan niinkuin te voisitte vain ulkoistaa itsenne faktasta, että teini tarvitsee keskustelutukea perhetilanteesta johtuen. Oli sitten syy teissä tai äidissä. Sama kuin minä olisin sanonut lapsille että ei oo mun ongelma jos teillä on isän suhteen ongelmia, minähän olen äitinä täydellinen enkä osallistu tähän. 💁
Luulen että lapsilla oli paha olo koska sinä olit katkera. Ei sinun tuntemuksesi ole exän vika. Ei kuulosta kovin hyvältä että kaadat omat tunteesi toisten syyksi, ja että oikeutetusti olet pilannut katkeruudella lastesi elämää. Nuo ovat omia sivallusyrityksiäsi, että muka meillä negatiivisesti suhtauduttaisiin avun hakemiseen, enkä tuollaiseen lähde, ja tuollaisen sivalluksen yrittäminen kertoo millainen olet ihmisenä, ja miksi lapsetkin tarvitsevat psykiatreja.
Luulet? Mitä sun luuloilla tässä kukaan mitään tekee, niinkuin sanoin, meillä on ihan ammatti-ihmiset arvioineet meidän tilanteen, ensin keskustelemalla kaikkien osapuolien kanssa yksin ja yhdessä sekä seuraamalla meidän perhettä. Minun katkeruus ei varmasti ole lapsiin vaikuttanut, väsymys kylläkin. Se on meinaan todella uuvuttavaa; eron jälkeen kantaa yksin vastuu arjesta ja lasten pahasta olosta, sen lisäksi että on itse ihan rikki JA sitä ei saa kaataa lasten niskaan.
Itse myönsit että te ette ota osaa ettekä arpaa "psykiatreilla kulkemiseen", vaikka vielä 10 vuoden jälkeen lapset joutuu hoitamaan asian yksin koulukuraattorilla ja terveydenhoitajalla. Täydellisesti pää pensaaseen siis teiltä 👏
Alleviivaat kirjoitus kirjoituksella omaa osuuttasi lasten pahoinvoinnissa. Se että lapset joutuu vuosia olla "ammattilaisten" kanssa tekemisissä kertoo kyllä kaiken.
Varmaan vaikea myöntää sitten että aika yksin olette lapset kuitenkin jättäneet. Niinkuin se olisi teistä ulkopuolinen asia, että koulukuraattoria ym tarvitaan.
Vuosia ammattilaisten kanssa tekemisissä? Missä niin sanoin? Tuo tapahtui ekan vuoden/parin aikana eron jälkeen.
Sinä se olet lapsesi yksin jättänyt selviämään psykiatrien avulla, kun kaikki oma aikasi on mennyt katkeruudessa märehtimiseen.
🤣🤣🤣
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me kyllä viestitellään exän kans joskus useasti viikon aikana, lasten asioita, joskus saatetaan laittaa jotain muutakin, esim. minä löydän Facesta vanhan kuvan hänestä ja lapsista ja heitän sen hänelle, kun ei itse ole Facessa. Me on vietetty joulu yhdessä kun hänen uusi avopuoliso vietti sen lastensa kanssa. Ollaan käyty golfaamaassa lasten kanssa. Mitään hinkuja hänen suuntaan ei ole, eikä hänellä minun. Me ollaan keskusteltu asiat läpi pari vuotta eron jälkeen ja ollaan nykyään hyvissä väleissä. Myös hänen avopuolisonsa kanssa on hyvät välit, mukava nainen. Ei kaikki hingu vanhaa takaisin vaikka yhteyksissä onkin. Enkä halua aiheuttaa mitään ikävyyksiä hänelle. Minullakin on jo uusi elämä ja hyvä näin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arvelen luonne-eroksi. Itse keskustelen paljonkin teinin asioista isänsä kanssa, mutta silloin kun molemmille sopii. Jos soitamme äkisti, asia on todellakin akuutti. Näitä tilanteita ollut 15v aikana alle kymmenen kertaa. Molemmilla oma elämä ja jutut, kumpikin vuorollaan hoitaa koko paketin eikä soittele ja kysele mitään mikä ei ole täysin välttämätön asia hoitaa heti. Erityisesti aikanaan eron jälkeen kumpikin kunnioitti toisen vapaata aikaa (kyllä lapsesta voi olla vapaata aikaa ja sen saa sanoa, ei se tarkoita että vastuu olisi pois päältä kokonaan) ja pyrki hoitamaan lapsen asiat mahdollisimman hyvin keskenään. Eron jälkeen on nimenomaan syytä pyrkiä olemaan erityisen sensitiivinen, kaikilla on silloin vaikeita tunteita eikä todellakaan olisi ollut kiva alkaa setviä lapsen ei-hätätilanne -juttuja joko omalla vapaalla illalla tai soitella isälle kesken hänen vapaa-aikansa.
Kiitos, näin ajattelen! Ymmärrän, että ex on myös omien tunteidensa kanssa "yksin". Mies kuitenkin hoitaa oman tonttinsa lasten kanssa enemmän kuin hyvin. Mitä nyt olen sivusta seurannut. Lapsi saa aina tulla jos haluaa. ja mies hänet mielellään vastaanottaa. Heillä ei ole mitään viikko-viikkojuttua vaan lapsi on n. 50/50 molemmilla vanhemmillaan vuoroin omienkin mielihalujensa mukaan. vanhemmat setvivät omat menonsa niin, että toinen on lapsesta silloin "vastuussa" eikä pitäisi soitella toisen "vapaa-aikana" turhaan. Kuten sanoin, en ole soittamista vastaankaan. Ymmärrän tämän, että vastuu lapsesta on aina ja mies on ja pysyy vanhempana. Kuten sanoin, minulla on omat lapseni, joten ymmärrän tilanteen! Tuntui vaan kummalliselta, että ex kiukutteli kotiintuloajasta, että "taas se on myöhässä sovitusta ajasta" ja "nää on edelleen sunkin lapsias". Toki ne on, mutta me oltiin viettämässä yhteistä reissua ja pienessä sievässä toisessa kaupungissa. Mitä mies siinä tilanteessa voisi asialle tehdä?
ap
Miksi alapeukut?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erosta vuosi ja miehellä ollut uusi jo kuukausia. Taitaa olla kova paikka exälle.
Niin, alunperin sanoi, että on onnellinen toisen puolesta. Heillä on ihan hyvät välit. Lasten asioissa ovat toki tekemisissä. Sitä ietin itsekin, että varmaan sitten on kova paikka.. Katkera? Kateellinen? Ei varmaan miestä kyllä takaisin halua, se tie varmaan oli nähty jo, mutta ehkä kateellinen hänen onnestaan? Kateellinen minulle? Tai jotain.. En mä nyt oikein muuten ymmärrä miksi lasten asioista pitää "keskustella" kesken toisen reissua joku viikonloppuilta klo 23? Eri asia jos lapset oikeasti ovat pulassa.. sairaalassa, tosi kännissä tms.
ap
No olisko se asia ollut akuutti silloin viikonloppuiltana klo23? Jos siis kyse oli lapsen kotiintuloajoista. Laittoi saman tien viestin lapsen toiselle huoltajalle, jos asiassa oli jotain ongelmaa (teini ei tullut ajallaan tai vetosi, että isänkin luona saa olla ja silloin ihan normaalia että äiti hakee isältä apuja, että teini saadaan kotiin).
Ei isyydestä tosiaan voi pitää lomaa. Ei ydinperheessäkään voi. Ja jos miehesi kuitenkin vastaili lapsensa äidille aktiivisesti, niin kai äiti oletti, että oli ihan hyvä aika kirjoitella. Jos olis kiire, niin varmaan hoitais asiaan nopeasti ja kuittaisi, että keskustellaan myöhemmin lisää, nyt ei ole hyvä aika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erosta vuosi ja miehellä ollut uusi jo kuukausia. Taitaa olla kova paikka exälle.
Niin, alunperin sanoi, että on onnellinen toisen puolesta. Heillä on ihan hyvät välit. Lasten asioissa ovat toki tekemisissä. Sitä ietin itsekin, että varmaan sitten on kova paikka.. Katkera? Kateellinen? Ei varmaan miestä kyllä takaisin halua, se tie varmaan oli nähty jo, mutta ehkä kateellinen hänen onnestaan? Kateellinen minulle? Tai jotain.. En mä nyt oikein muuten ymmärrä miksi lasten asioista pitää "keskustella" kesken toisen reissua joku viikonloppuilta klo 23? Eri asia jos lapset oikeasti ovat pulassa.. sairaalassa, tosi kännissä tms.
ap
No olisko se asia ollut akuutti silloin viikonloppuiltana klo23? Jos siis kyse oli lapsen kotiintuloajoista. Laittoi saman tien viestin lapsen toiselle huoltajalle, jos asiassa oli jotain ongelmaa (teini ei tullut ajallaan tai vetosi, että isänkin luona saa olla ja silloin ihan normaalia että äiti hakee isältä apuja, että teini saadaan kotiin).
Ei isyydestä tosiaan voi pitää lomaa. Ei ydinperheessäkään voi. Ja jos miehesi kuitenkin vastaili lapsensa äidille aktiivisesti, niin kai äiti oletti, että oli ihan hyvä aika kirjoitella. Jos olis kiire, niin varmaan hoitais asiaan nopeasti ja kuittaisi, että keskustellaan myöhemmin lisää, nyt ei ole hyvä aika.
No exänsä laittoi useamman viestin ja kai kiukustui kun ei heti tullut vastausta (koska vietimme iltaa). Viestit huomattuaan vastasi lyhyesti jotain ja hetken kuluttua, että puhutaan myöhemmin.
ap
Varmaan vaikea myöntää sitten että aika yksin olette lapset kuitenkin jättäneet. Niinkuin se olisi teistä ulkopuolinen asia, että koulukuraattoria ym tarvitaan.
Vuosia ammattilaisten kanssa tekemisissä? Missä niin sanoin? Tuo tapahtui ekan vuoden/parin aikana eron jälkeen.